TAMMIKUISTEN UUSI VIIKKKO
Pitkästä aikaa minäkin kirjoittelen, on ollut kiireitä viikkoja takana. Edellistä pinoa lueskelin ja huomasin, et Ansu79:lla ja rinkula80:lla on 24.1 syntyneet poikavauvat. Sama juttu täällä!!!!!! Hassua... Jos täällä olette, niin minkä kokoisina vauvanne ovat syntyneet ja minkä kokoisia ovat nyt? Meidän poika syntyessään 49,5 cm ja n.3300g ja kolmen kuukauden neuvolassa oli 61,5 cm ja n. 5900g. Tässä taas odotellaan seuraavaa neuvolaa mielenkiinnolla.
Meillä poika on saanut vajaan viikon pottua maistella päivällä ja illalla, hyvin on lähtenyt, kakkinut vähän enemmän, mutta muuten ei ole vaikuttanut, PAITSI et viime yön nukkui klo 22-7.30! Ja kuinka onnellinen olinkaan tänä aamuna, ensimmäinen kerta puoleen vuoteen kun sai nukkua koko yön. Pari viikkoa etuajassa ruvettiin kokeilee sitten pöperöä, en enää imetä, joten siirtyminen kiinteisiin ois ollu edessä muutenkin. Rintamaitoa ei ole riittänyt vauvalle koskaan kunnolla, vaikka mitä tein. 2,5 kk iässä loppui osittainen imetyskin.
Hampaita ei ole vielä tuloillaan, vaikka nyrkit ovat kovasti suuhun menneetkin viimeisen kuukauden aikana. Vatsalleen poika ei vielä lattialla pääse kääntymään, sängyssä kylläkin. Lattialla menee usein kyljeltä toiselle vauhdilla kun siirrän lelua ja siirryn itse toiselle puolelle juttelemaan. Poika myös juttelee ja vastailee jutteluun kovasti, paljon tulee erilaisia ääniä ja välillä saattaa pölötellä tunninkin putkeen, nauttii kovasti kun juttele on molemminpuolista. Hyvin tarttuu leluihin kiinni ja toisia oikein riepottaa, nyt on löytänyt myös äidin hiukset, joten mulla on pikkuinen takiainen vetämässä viimeisiäkin pois, on nimittäin lähtenyt aivan nippuina hiuksia synnytyksen jälkeen ja lähtee vieläkin.
Hauskaa ja lämmintä viikkoa kaikille mammoille!
Kommentit (30)
Me oltiin tosiaan pari päivää mummilassa remonttia paossa. Olikin itse asiassa ihan kivaa. Äitini laittoi koko ajan ruokaa ja hoiteli innoissaan myös Jimmy-vauvaamme, sain vähän itse levättyä ja otettua rennosti. sekä tavattua sukulaisiakin. Mukavaa katsoa miten hyvin vauva viihtyy mumminsa kanssa! Mieheni äiti alunperin kovasti jopa tyrkytti itseään lapsenhoitajaksi, mutta jotenkin luotan paremmin oman äitini hoitokykyihin. En osaa sanoa miksi, mutta näin vain on. Mites muilla??Vaikka itsehän me kyllä Jimmyä lähinnä hoidetaan. Ei ole ollut sellaisia menoja , että vauvaa olisi tarvinnut jättää vielä hoitoon. Ollaan sen verran " vanhoja" vanhempia, että kaikki iltaviihdemenotkin on koluttu niin perusteellisesti, että enää ei tee mieli. On vain kivaa olla kotona lapsen kanssa.
Toisella kissallamme havaittiin munuaisissa jotain vikaa tänään vuositarkastuksessa, lähdetään kohta hakemaan kissaa kotiin, on ollut päivän lisätutkimuksissa ja tiputuksessa. Ensi viikolla tiedetään tarkemmin mikä on kisun tilanne. Ikävää, mutta tämä toinen kisumme on entinen kovia kokenut kulkukissa ja elänyt viimeiset 7 vuotta meillä onneksi varsin hyvää elämää.
Tuntuu ilma taas aika kylmältä, kun tuohon aurinkoon ja lämpöön jo tottui. Meidän poitsu täyttää huomenna pe 4kk ja ens viikolla meillä se 4kk lääkärintarkastus. Ihoa pitää vähän katsoa tarkemmin, epäilen vähän atooppiseksi.
Heipparallaa kaikille!
Kirjoittelin vielä töissä ollessani jonkun verran, mutta sitten aika vierähtikin hirmuista vauhtia synnytykseen ja nyt huomaankin kesän olevan jo ovella. Näin se aika sitten menee! Olen välillä käynyt kurkkimassa mitä kaikille kuuluu, mutta vasta nyt saan aikaiseksi itsekin kirjoittaa...
Meidän neiti syntyi 19.1.2006, ja synnytys kesti mahtavat 36 h. Näin jälkikäteen jo naurattaa, mutta silloin ei. Synnytys meni kuitenkin ihan hyvin, ja ponnistusvaihe oli ok - joten mitään traumoja ei siitä jäänyt. Synnytyksestä muistan parhaiten sen huikaisevan onnen tunteen mikä valtasi kun näin ensimmäistä kertaa pikku prinsessamme. Siinä sitä sitten itkettiin ja naurettiin samanaikaisesti. Ei sitä tunnetta ja hetkeä voi käsittää ennenkuin on sen kokenut! :o) Neiti oli " pieni" (meille kun lupailtiin isoa vauvaa, me vanhemmat ollaan aika pitkiä: minä 180 cm ja mies 197 cm): pituutta oli 50 cm ja painoa 3600 g. Ihana, tummatukkainen sulotar!
Meidän kotiutuminen tapahtui nopeasti, mutta saimme nuhan vain viikon ikäisenä ja sitten sairaalassa hoitovirheen seurauksena korvatulehduksen vain 2 viikkoisena!! Se oli kurjaa, mutta muuten meillä on ollut ihanaa. Neiti on hyväntuulinen ja aurinkoinen, varsinainen ilopilleri. Nyt jo kääntyilee kovasti (ja hermostuu kun ei aina jaksa olla masullaan), jutustelee itsekseen ja meille tosi paljon, kylpy on ihan pop ja käsi maistuu oi niin hyvältä :o) Tissimaidolla mennään vielä, eli imetys onnistui kuin onnistuikin! Tosin nyt aion aloittaa iltavellin antamisen ja siirtyä siitä sitten joskus 5 kk ikäisenä perunaan ja kiinteisiin - niin että 6 kk ikäisenä syöminen olisi tuttua puuhaa (määrillä en pidä vielä väliä, vaan että ensin tottuu lusikkaan ja ideaankin - mun päähän ei mahdu että miten 6 kk asti rintamaito riittää ja sitten yhtäkkiä ei riittäisikään...). Maalaisjärkeä siis käyttelen ja menen pikkuisen tarpeen mukaan.
Neiti meillä tosiaan täyttää perjantaina 4 kk, ja oli edellispäivän neuvolassa 66 cm ja 7200 g. Kasvaa siis kovasti! Rytmejä ei oikeastaan meillä vielä ole kuin iltaisin: nukkumaan n. 20.00 ja siitä hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5-7 h, sitten syö loppuyön kahdella syötöllä. Herätys onkin n. 6-7.00... Päivällä hän on hereillä n. 1,5 h kerrallaan ja sitten nukkuu n. 1-2 h päikkäreitä.
Välillä on ärsyttänyt kovastikin, kun neuvoja on sadellut ja jotkut ovat puuttuneet rytmittömyyteen päivisin ja sylittelyyn (neiti kun tykkää olla sylissä, varsinkin alussa) - mielipiteitä riittäisi joka asiaan. Olenkin ottanut sen kannan, että me tiedämme parhaiten mikä meidän lapselle on parasta ja mikä hänelle sopii :o) Lapset ovat niin erilaisia, tavoiltaan ja jo luonteiltaankin, että en oikein ymmärrä että jotkut (esim. anoppi...) kuvittelee samojen neuvojen ja tapojen toimivan kaikilla.
Mutta hyvin siis menee ja nautin äitiydestä täysin siemauksin! Välillä tietysti väsyttää kovastikin, mutta yritän nukkua aina kun pikkuinenkin ja iltaisin saankin olla paljon ihan omien juttujen parissa: mies kun on ihan höpsähtänyt isyydestä ja haluaa olla töiden jälkeen tytön kanssa niin paljon kuin mahdollista. ...ensimmäistä kertaa huomaan olevani ihan " stressitön" - tämä on ihana tauko työelämästä!!
Eka äitienpäivä sujui meillä hemmottelusta nauttien. :o) Sain aamulla nukkua klo 10.30 asti (mies toi tytön vain tissittelemään välillä), sitten aamiaisen tuoreine sämpylöineen, pekonin, munan ja normaalien leivänpäällysten kera sekä mansikoita ja kermavaahtoa. Nam!! Lisäksi sain ruusuja ja lahjaksi pari kirjaa & levyn. Miehellä oli sitten lähtenyt mopo ihan käsistä, mutta en valita! ;o)
Nyt hetkeksi jätskipurkin kimppuun ja sitten unta, unilaulukseni kuuntelen viereisessä sängyssä tuhisevan kullannupun hengitystä. Tämä on paljon parempaa kuin mitä osasin odottaa!
Mukavaa loppuviikkoa!!
Jennika
Piti ihan pojan " synttäripäivän" (neljä kk tulee tänään täyteen) ansiosta tulla vähän jotain kirjottelemaan...=)
Sellasta kyselisin, ett miten teiän kaikkien muitten vauvat voi nukkua niin hyvin yöllä?!?!?!? Ootteko te saanu rytmin jotenkin aikaseks vai onko vauva ihan alusta asti heränny syömään suurin piirtein kahesti, kerran tai ei ollenkaan? Meillä viime yö oli yhtä tuskaa (niin kun oikeestaan kaikki yöt), poika heräili syömään vajaan kahen tunnin välein! Yritettiin miehen kanssa molemmat hyssytellä vuorotellen, mutta ainoo, mikä kelpas ja hiljensi huudon, oli tissi... Enää en usko mihinkään tehoimukausiinkaan, tai sitten meiän pojalla on semmonen koko ajan menossa...=/
Muutenkin pojan unet on huonontunu, päivällä nukkuu tosi vähän, eikä oikeen enää osaa yksin nukkua ollenkaan... Eilen onnistu yhet päikkärit kohtalaisesti kun nukuttiin koko sakilla (mä tankkasin unta varastoon, että jaksoin illalla kattoo viisuja:D Hyvä Lordi!!)...
Meiän pitäs nyt tässä pohdiskella, ett muutetaanko vai ei. Mies sai puoleks vuodeks töitä, eikä oikeen viel olla varmoja, ett muutettasko sen takia toiselle paikkakunnalle vai käyttääkö mies päivästä kaks ja puol tuntia työmatkoihin ja mä jumitan kotona pojan kanssa, eikä päästä ees ulos kun asutaan toisessa kerroksessa (ei hissiä) ja vaunuja ei yksin saa kuletettua rapuissa...
Meil on neuvola vasta ens viikolla... Oon ootellu sitäkin kun haluisin tietää pojan painon. Välillä kun laittaa epäilemään, ett saako se sittenkään tarpeeks ruokaa pelkästä rintamaidosta...
Mä oon ainakin käsittäny (joku asiaa pohti), ett toi 6kk:n " rintamaitoraja" ois se, ett sitten se maito ei enää oo niin ravitsevaa ja tarviis jo jotain muuta sen ohella... Mä haluisin viel ainakin kuukauden mennä täysimetyksellä, vaikka se ihan pirun työlästä onkin ja siihen tuhraantuu suurin osa mun päivästä... Toisaalta kyl tuntuu, ett meiän poika ihan oottaa saavansa " oikeeta" ruokaa... Me kun syödään, ni se seuraa silmä kovana joka haarukallista ja näyttää ihan siltä, ett toivos, ett joka toinen haarukallinen tipahtas sen suuhun=)=)
Noh, tässä kai " tärkeimmät" . Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!!
Millamalla ja poju 4kk
Onnittelut sinne täältä toiselta tänään 4kk täyttävältä pojalta! Sekä myös muille 19.1 syntyneille vauvoille!!
Kyllä meilläkin välillä poika syö enempi öisin. Eli yleensä se 2-3 kertaa yössä. Mutta joskus tosiaan ihan 4kin kertaa eli saattaa mennä maitoa 2 tunnin väleinkin. Mä olen ratkaissut asian meidän kannalta helpoiten eli poitsu nukkuu mun vieressä sängyssä ja käytännössä me ei edes kunnolla herätä, kun annan vaan tissin suuhun ja unet jatkuu . Välillä kun poika aloittaa kähinän sängyssä, niin siirrän toiselle kyljelle tai vatsalleen. Jos ei se auta, niin annan kyllä heti maitoa. Meille tämä sopii ja saadaan nukuttua yöt aika rauhallisesti. Tosin isä nukkuu meillä vuodesohvalla olkkarissa enimmäkseen ja me pojan kanssa kahdestaan sängyssä. Meillä isä painaa aika paljon töitä, joten harkittiin, että näin hänen unet häiriintyvät vähiten. Mutta kaikkien tietty pitää ratkaista asiat niinkuin parhaiten heille sopivat. Mulla poitsu nukkui välillä jo omassa pinnasängyssään 5 viikkoa, mutta kun alkoi niin liikkuvaiseksi siellä, niin siirsin takas viereeni.
En ole mikään asiantuntija,ihan enimmäkseen vaistonvaraisesti elelen tämän ekan poikani kanssa. Mutta ajattelisin, että jos yöt jatkuvasti vauva syö esim tunnin välein ja äiti väsyy siksi liikaa, niin ehkä harkitsisin jotain iltavelliä tai kevyesti kiinteiden aloittelua. Tsemppiä ja jaksamista sinne!!
Mä myös epäilen, että meillä pojan hyväunisuus johtuu just osittain siitä että ulkoilen pojan kanssa päivittäin aika paljon. Poika on raittiissa ulkoilmassa 3-4 tuntia joka päivä. Eli vaikka muutto puolen vuoden takia on raskas projekti, niin oishan se kiva jos voisitte asua edes puoli vuotta niin, että pääsisit paremmin vauvan kanssa ulkoilemaan?!
Ainakin myös itsenikin takia noi kävelylenkit on päivän kohokohtia ja auttaa jaksamaan. Tosin mä olen aika ulkoilmaihminen muutenkin eli en tiedä kaipaavatko kaikki yhtä paljon raitista ilmaa ja liikkumista...
Onnittelut vaan teidänkin pojalle!
Meillä poika kanssa nukkuu vieressä, vaikka mä oon jo pyhästi vannonu miljoona kertaa, että mä rupeen siirtämään sen omaan sänkyynsä... Ekan pätkän yöstä se nukkuu omassa sängyssään, mutta sitten se jää viereen, kun mä nukahdan enkä näin ollen sitä oo ainakaan vielä oppinu unissani siirtämään takas sänkyyn...
Kyllä se mun mielestä on tavallaan aika vaivatonta, että poika nukkuu vieressä... Mut aina siinä vaan uni katkee ja pitää välillä muistaa siirtyä pojan toiselle puolelle, etten koko yötä syötä samasta rinnasta...
Nukkuuko teiän poika aina vaunuissa kun te ulkoilette? Meiän poju ei nykyään viihdy vaunuissa juuri ollenkaan, luulen, että se johtuu siitä, ettei sieltä nää mitään... Mä otinkin jo kantokopan pois vaunuista (lähinnä kyllä sen takia, että poju on ollu vähän yskänen, ni sain paremmin pääpuolta nostettua ylöspäin), mutta kun ei vielä voi ihan istuillaan pitää vaunuissa, ni ei sieltä silti kummosia nää...
Kaiken lisäks mua ei hirveesti innosta täällä kaupungissa käveleminen kun joka paikassa haisee pakokaasu ja kaikkialla on hirveesti ihmisiä... Ja oishan se kiva jos ois kävelyseuraa (siis muutakin kun poika), ni kulus kävelyreissut rattosammin...
Rintarepussa poika viihtyy maailmaa katsellen, mutta mä en jaksa sitä siinä kantaa=/
Kyllä mua kanssa kieltämättä se muutto houkuttelee, etenkin kun me muutettas meidän molempien " kotipaikkakunnalle" , missä ois ehkä vähän enemmän tuttujakin mulla ja lisäks mun vanhemmat asuu siellä...
Oisko sulla muuten kiinnostusta ruveta vaikka mailailemaan? Ois ehkä jotenkin " helpompi" jakaa näitä arjen kokemuksia...
Millamalla
Kyllä vauva nukkuu meillä aina ulkona vaunuissa. Tosin ei meilläkään viihdy hereillä vaunuissa. Mä aina klo 11 maissa (ja tokan kerran klo 16-17 maissa) heti syötettyäni pojan siirrän hänet vaunuihin ja ulos. Yleensä kävelen samalla lenkin. Mutta nykyään poitsu osaa nukkua myös paikallaan olevissa vaunuissa. Jos lähden esim kaupungille asioille otan mukaan varmuuden vuoksi rintarepun eli jos poitsu herää kesken retken, niin hänet voi siirtää vähäksi aikaa rintareppuun. Olempa joskus kesken retken siirtänyt yhdistelmävaunujen kantokopan alas säilytyslaatikon päälle keikkumaan ja pojan puoli-istuvaan asentoon rattaisiin.
Meillä muuten sanottiin neuvolassa, että yöllä kannattaa välillä syöttää 2 kertaa samasta tissistä peräkkäin, jotta vauva varmasti saa myös sitä rasvaista pohjamaitoa. Niin yleensä teenkin. Ja tosiaan meidän poika nukkui vielä kuukausi sitten ekana unipätkänään 5 tuntia, mutta nykyään vain 2-4 tuntia. Lohdutan itseäni sillä, että tihentynyt imutahti pitää myös mun maidoneritystä yllä. Itse en nimittäin haluaisi hoppuilla kiinteisiin siirtymisen kanssa. Musta imetys on jotenkin helppoa, kun ruoka aina matkassa mukana. Ja muutenkin aika lempeää puuhaa, sellaista suloista läheisyyttä vauvan kanssa.
Voidaan toki myös välillä meilatakin. Miten vaihdetaan osoitteita???
Mun mailiosote on millamarleena@jippii.fi. Ja kyllä muutkin saa kirjotella, jos siltä tuntuu...
Kiitosta! Kirjoitan sulle meiliä ens viikolla! Nyt viikonlopun viettoon, meidän isä tulee tänään kerrankin näin ajoissa töistä kotiin... Palataan!!
olla erossa vauvasta... Mut mun vanhemmat asuu tässä samassa kaupungissa, ja on olleet niin tohkeissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta, että ovat pojallekin tuttuja ja rakkaita. En sitten muille hoitoon jätäkään, paitsi tietty omalle miehelle. Alussa kun vauvalla oli paha koliikki, niin oli pakko opettaa hänet myös pullolle, että välillä sain nukkua ja mies sitten syötti pumpattua maitoa. Siitä on siinä mielessä iloa, että voi nykyisinkin joskus hetkeksi ulkoistaa itsensä. Eipä sitä pitkiä aikoja tule poissa oltua, nyt jännittää huominen aika lailla, kun ollaan molemmat monta tuntia. Siks just tehdään noin päin että eka leffa ja sit vasta syömään, että voidaan jättää ravintola väliin, jos täällä onkin asiat hullusti. Asutaan keskustan tuntumassa ja leffa loppuu jo 18.15...
Mutta kyllä aika menee nopeaan, mä oon jotenkin pitänyt tätä syntymäpäivääni rajapyykkinä, että sit kun mulla on synttärit, niin lähden ulos. Että silloin vauva on jo 4,5kk. Ja tässä sitä nyt ollaan sitten yhtäkkiä!
No, toivottavasti menee hyvin, että uskaltaa toistekin käväistä jossain. Pikaista paranemista vaan sinne, ja toivottavasti ei tuu tyttö kipeäksi!
Nuippu