***ELOkuisten ma-ti***

Siinä se viikonloppu taas hurahti ja ollaan maanantaissa. Laitoin alkuun kahden päivän pinon, kun on ollut niin hiljaista.



Voi että lasten lahjat olivat suloisia. Poika oli ommellut liinan ja tytär askarrellut kännykkäkorun ja rintakorun. Pojan äitienpäiväkorttikin alkoi sanoilla: Minun äitini on niin kaunis... Pienimmät pyörivät ihmeissään ympärillä, kun availin lahjoja.



Appiukon kanssa meinasi tulla sanominen ruokapöydässä...Hän kun ehdotti minulle luunappeja kolmivuotiaan rankaisemiseen ja kun totesin etteivät ole minun juttuni kysyi miten minä sitten rankaisen. No selitin sitten laittavani lapsen jäähylle rauhoittumaan ja juttelen sitten asiasta lapsen kanssa. Tämähän ei apelle kelvannut, ei kuulemma ole mikään rangaistus. Kunnon luunappi kuulemma toimii. Minä meinasin jo hermostua, mutta totesin sitten, että enköhän osaa itse päättää asiasta. Että näin meillä äitienpäivän kunniaksi. Kyllä se on sitten mukavaa, kun näin " tuetaan" äitiyttä. Mies samperi ei sanonut sanaakaan...Anoppi sitten puolusteli minua...Jippii...



Ilma on nyt selvästi kylmempi, mutta hoitosukat on helpompi pitää jalassa viileässä kelissä. Kuumalla ne on pakko ottaa pois ja sitten jalkaa pakottaa niin armottomasti... Saa nähdä miten pärjäilen tuonne elokuun lopulle.



Tulipas tänä aamuna purettua sydäntä, pahoittelen... Nyt häivyn tuhlaamasta palstatilaa. Voikaa hyvin!



Opemamma ja vimpula rv 24+6

Huomenta,



Opemamma:

Huh ei kuulosta kivalta, että appesi tuollaisia kasvatusneuvoja yrittää sinulle antaa ja vielä tosiaan äitienpäivänä. Appivanhempien ja omien vanhempien pitäisi mielestäni kunnioittaa vanhempien linjaa eikä yrittää puuttua kaikkeen. Mutta katsotaan miten meilläkin lähtee asiat sujumaan ekan lapsen kanssa. Miehen puolelta eka lapsenlapsi ja mun puolelta ainoa suomessa asuva...



Synnytysvalmennus alkaisi minulla jo huomenna, mutta jätän varmaan väliin, koska en jaksa istua kahta tuntia paikallaan tai ei pysty ilman ikävää tunnetta :( Muuten olisi ihan kiva nähdä muita alueen tulevia lapsiperheitä. Lisäksi tuntuu, että varmaan tiedän jo ihan tarpeeksi kaikenlaisista asioista ja ei ehkä halua alkaa vielä synnytystä ajattelemaan ollenkaan. Tieto saattaa joskus lisätä tuskaa tai tässä tapauksessa pelkoa. Vielä minä ajattelen niin, että joo se synnytys menee ihan omalla painollaan ja ne kätilöt sitten antaa ohjeita jos jotain pitää tehdä mitä en tiedä. Kivunlievityksetkin on tiedossa ja monet jutut synnytyksestä ja vauvanhoidosta luettu lehdistä.



Pia rv:lla 29

Pariin päivään en ole jaksanut kirjoitella, mutta lukemassa olen käynyt. Tosin vähän pikaiseen, mutta kuitenkin.



Neuvolassa kävin loppuviikosta ja kas kuinka mukavaa: SOKERIT oli pissassa kahdella PLUSSALLA. Jippijaijee. Mä sain sitten kinuttua uuden pissa-ajan tämän viikon lopulle ja jos siinä on sokeria, niin sitten joudun rasitustestiin. Jotenkin en voi uskoa, että mulla mitään raskausdiabetestä olisi, kun ei ole ollut aiemmillakaan kerroilla. Vaikka kai se voi tulla vain joskus? Mä olin just ennen neuvolaa lipittänyt litran verran limpsaa, joten luulisin, että se aiheutti tän... vai onko se vain mun omaa harhaluuloa? KERTOKAA te kokeneemmat?!! APUA!



Muutenkin on niin kiirettä, että en todellakaan ehtisi mihinkään terveyskeskukseen tuntikausiksi istumaan. Uudet työt alkaa ylihuomenna ja kahta työtä teen osittain päällekkäin ja opiskelutkin pitää vielä hoitaa. Tenttejä pukkaa joka viikolle... Ei vain ehdi nyt hankkia mitään lisäongelmia. Muutenkin joudun käymään neuvolassa työajalla (ja nehän tykkää siitä) ja olemaan pois tenttien takia ja verikokeissa pitää ravata tuon oman kroonisen sairauden vuoksi... huoh.



Olipahan omanapaista.



Opemammalle jaksamista appiukon kanssa. Joskus ihmiset möläyttelee ihan mitä sattuu.



PIALLE: Mä kävin esikoisesta synnytysvalmennuksesta, ja meillä oli silloin niin, että vasta viimeisellä kerralla käsiteltiin synnytystä. Ekalla kerralla puhuttiin yleisesti parisuhdeasiaa ja mietittiin miten elämä muuttuu vauvan myötä. Miten perhesuhteet ja parisuhde muuttuu. Toisella kerralla keskusteltiin imetyksestä, vauvanhoidosta ja harjoiteltiin rentoutumista. Sitten vasta viimeisellä kerralla puhuttiin synnytyksestä. Eli vinkkinä vaan, että kannattaa ehkä kysyä, mitä asioita milläkin kerralla käsitellään ja voisit jättää sen synnytysosion väliin. Tosin, voihan olla, että teillä valmennus hoidetaan ihan eri tavalla. Mä sain ainakin uusia tuttavia sieltä, ja yhden pariskunnan kanssa pidetään edelleen yhteyttä (mun esikoinen on s.-96).



Palailen varmaan iltapäivästä vielä lueskelemaan pinoa.

Jamssa rv27+2

Ihana viikonloppu mökillä, me vaan maattiin ja syötiin..

Äitienpäivä meni mukavasti, oltiin tuttuun tapaan appivanhempien ja omien vanhempien kanssa syömässä.



Minäkin sain elämäni ekan kerran kokea miltä näyttää ja tuntuu kun nilkat turpoaa hehtolimpuiksi...kamalalta.

Olin pitemmän päivän pe töissä ja kun tosiaan tulin kotiin, ajattelin jo autossa että jotenkin jalat on niin oudon jäykät ja sukanvarren kohdalta kutittaa. Heitin sitten miehen syliin jalat ja siltä pääsi:" ei jumalauta,kato sun jalkojas!" Sit vasta itekkin tajusin kuin isot ne oli ja ihan semmoiset hölmön tuntuset, ian se neste tuntui siellä.



Laitoin ne viileään kylpyyn ja hierottiin niitä ja pidin koholla koko illan ja aamulla ne oli ihan normaalit. Hassu juttu, että tääkin piti kokea.



No, jamssalle mun piti kommentoida tosta sokeripissasta. Kyllä se melko varmaan on niin, että ne sokerit on tosta limsasta.



Mulla on 1-tyypin diabetes, eli sillai eri tilanne, mutta mulla ei ole koskaan aamulla ekassa pissassa sokeria. Jos olen juonut mehua aamupalalla ja menen pissanäytteelle, sokeria on. Eli kandee aina kattoo pissa sillain ettei ole juonut sokeripitoista juuri.

Turhaa kai sanoa, että kannattaa silti kontrolloida, koska voihan sitä olla silloinkin =)

Toivotaan että on kuiteskin ihan vaan väärä hälytys.



Oi, tämä viikko töitä ja ensi viikolla 3 pvää ja sit alkaa loma. Silloin alkaa myös varmaan stressi raskauden lähetessä loppuaan, kauheeta eihän se vielä loppua ole, mutta kun olen henkisesti ihan valmistautunut synnyttelemään tuolla viikolla 35 about tän diabeteksen takia. Mitä enemmän seuraan diabetesäitien keskusteluja, sitä varmempi olen että vauvamme on 6 kiloinen vaikka syntyykin viikolla 35 =)

Ens viikolla on ultra ja silloin nähdään vähän kasvua, onko ihan yltiöpäistä. Sokeriarvoja on hankala pitää kurissa, vaikka välttääkin turhaa sokeria ja rasvaa. Mulla on ollut koko sairauteni ajan helposti hoidettavissa insuliinihoito, eli koko ajan arvot on olleet normaalia tasoa ja en ole mitenkään kokenut elämää rasittavana tätä tautia mutta kyllä se tätä raskausaikaa vähän verottaa, huoli on kova kun koko ajan miettii noita arvoja vaan.



Semmoista löpinää, nyt pitää lähteä ostamaan taas sitä juhla-asua ensi viikonlopun häihin ja koko kesän häihin ja rippijuhliin ja valmistujaisiin.



Aurinko paistaa ja nyt on tulppaanit puhjenneet kukkaan, juuri kun ehdin miettiä, milloin ne oikein nousevat.



Lilli rv 25+0 (olin jo viime viikolla tällä viikolla, alkaa mennä ihan sekaisin, hyvin vielä pysyi mukana kun viikkoja oli 6+5 jne!)

Vaikka tosiaan ilma on kylmä ja sateinen, en valita! Alkaa nuorimman tytön allergia-oireet (tai katupöly-oireet ;o)) helpottamaan vihdoinkin. Ja voin taas tuulettaa koko huushollin kunnolla. Tytöt vein joku aika sitten päiväkodille ja ajattelin nyt ensin vähän siivoilla ja sitten käydä kaupassa tekemässä viikon ruokaostokset. Meillä nää aamut venyy nyt kotona ollessa vähän turhankin pitkään, olin ajatellut tekeväni kotona tässä toukokuun aikana vaikka mitä. Mutta haaveeksi taitaa jäädä, jos nukutaan joka aamu pitkään.



Opemamma; tsemppiä appiukon kanssa! Tuo sun keinosi viedä lapsi jäähylle on aivan loistava, ikävä kyllä pakko myöntää, että meillä välillä annetaan noita luunappeja. Pääosin asiat keskustellaan, mutta pienet tukistukset ja näpsäytykset on välillä käytössä. Mutta tehokas keino on tosiaan poistaa lapsi hetkeksi huoneesta ja kunhan vähän rauhoittuu, käydä keskustelemassa asiasta. Nuorimmaiseen meillä tehoaa täysin, vanhempi onkin sitten kovempi luu...



Meillä vietettiin äitienpäivä mieheni vanhempien ja sisaruksien kanssa. Käytiin syömässä upeassa ravintolassa ja juhlittiin samalla anopin 60-vuotis juhlia! Ihana päivä. Aamusta sain tyttöjen itsetekemät lahjat sänkyyn ja mieheltä lahjakortin kasvohoitoon. Vähän luxusta raihnaisen mamman arkeen ;o) Ja tietysti aamupala odotti pöydässä. Meillä tytöt pitävät huolen, että äitiä hemmotellaan äitienpäivänä!



Oma vointi on kohtuullisen hyvä. Vauva liikuskelee paljon, mutta antaa onneksi nukkua öisin. Vieläkin heräilen kyllä yöllä, mutta saan aika pian unenpäästä kiinni. Eli ei enää monen tunnin valvomisia!! Ennen ensi syksyä... Ainoa inhottava ja kivulias ongelma on kivut oikella puolella selässä ja alavatsassa. Ilmaantuvat aina välillä ja toisinaan en pääse edes kunnolla tuolilta ylös. Näinköhän vauveli painaisi johonkin hermoon? Mutta onneksi ei tosiaan ole kipu koko ajan päällä. Ja nyt kun pystyn päivisin vähän lepäilemään, helpottaa asiaa huomattavasti.



Mulla on kauhean malttamaton olo, että syntyisi vauva jo äkkiä! Mitenhän sitä jaksaa vielä koko pitkän kesän odotella...



Hei kesästä tuli mieleen bikinit! Olis aivan pakko saada uudet. Nämä " dollypartonit" kun ovat aivan omissa lukemissaan ja haluaisin alaosan sellaisen vähän shortsi-mallisen. Missähän myydään hyviä tukevia äippä-bikinejä? Tai kai tavallisetkin kelpaa, jos tosiaan yläosa on tarpeeksi tukevat eikä alaosa purista massua. Vinkkejä?!





Nyt lähden hetkeksi löpisemästä!



Kirppu ja masukki (siis rv 28 vai 29...apua mä en muista!)

tosiaan viikonloppu hurahti siinä,tyttöseni oli tehny ihanan kortin ja kasvopyyhkeen:) kortissa oli mietteitä äidistä: äidillä on raidallinen tukka ja se ostaa mulle kauniita vaatteita :D <3.

kävin tossa lääkärissä hakee sairista kun isän kunto on huono,teholla on ja oli lauantaina sydän ollu kammiovärinässä ja olivat elvyttäny 10min..tänään saa tietää vähän enempi mihin suuntaa ollaan menossa.joka päivä oon ollu isän rinnalla,kauheeta kun se onki mut pakko saada olla lähellä.on niiiiiin kova ikävä isää.. :' ( ja äitikin on nyt yksinään kotona että pitää usein soitella,ehkä tää tästä..nyt piha hommiin että ajatukset ois hetken muualla kun ei nukkuakkaan voi.

k.h.p ja tärppi 25+1

Meillä viikonloppu vilahti niin kiireessä, ettei paljon kerennyt konetta aukaiseen. Meillä lauantai kans ensiapupolilla, kun iskä sinne vietiin, sillä on niin huonossa kunnossa jo sydän + sokeritauti, että nätä reissuja on tehty ennenkin, aina ne silti vaan on yhtä kauheita. Se pääsi lauantai illaksi kotiin ja sunnuntaina vietettiin äitienpäivää minä omilla, ja mies omilla vanhemmillaan. Ens vuonna sitä on kai pakko kiertää molempien vanhemmat, kun on pikku tiitiäinen mukana (jos kaikki hyvin menee).



OPEMAMMALLE tsemppiä sekä appiukon puuttumiseen, mikä varmasti on melko ikävää, itselläni menee pienemmästäkin puuttumisesta hermot. Meidät on kasvatettu siskoni kanssa itsenäiseksi ihmisiksi, ja vanhempani ei kamalasti puutu oikeastaan mihinkään meidän päätöksiin, mutta appivanhempien puolella on hiukan toisin. Ne asuukin vielä tossa lähellä ja välillä tuntuu että ne on joka päivä täällä kylässä.. Saapa nähä sitten kun vauva syntyy, totsihan appiukko jo mieheni siskon lasten viihtyvän paremin heidän luonaan, kun oman äitinsäkään kanssa... Nooh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



NÄRÄSTYKSESTÄ minäkin sain eilen hiukan esimakua, kun piti mässätä seisovan pöydän äärestä kaikkia mahdollisia herkkuja. Oma vika...



Viikonlopun pinossa oli kyllä hyvää asiaa koirista, itsekin kun koiran omistan ja oon ollut huolissaan siitä, että mitenkähän se sopeutuu. Meillä koira ei ees oo mikään lapsiystävällinen, vaan vaatii rauhalliset ja varmat otteet. Pääsi jo kerran yhtä lasta näykkäämään, kun silmä vältti ja lapsi otti koiraa takapuolesta kiinni. Onneksi ei kuitenkaan kiinni ottanut, kunhan näytti hampaita, mutta laps parka pelästyi kuitenkin. Joten aihetta on hiukan olla huolissaan. Lisäksi meillä on kissa, joka on kyllä niin laiskanpulskea leikattu kolli, joten luulen että vauvan tuottama melu on sille ihan liikaa ja se poistunee takavasemmalle.. =9



KANTOLIINOISTA oli täällä jo aikaisemmin puhetta ja käsittääkseni täällä oli monia kantoliinan käyttäjiä tai aikeissa hommata. Itselläni ei mitään kokemusta asiasta, mutta mietiskelin että pitäisikö hommata, koska siinä kuulemma vauva voi ottaa päiväunetkin ihan helposti.. Onkos sitä helppo oppia käyttämään? Ja ei kai siihen ihan vastasyntynyttä voi laittaa, kun ei kannattele päätään??? Ja miten se eroaa näistä rintareppu systeemeistä? Olisi mukava jos joku asiasta enemmän tietävä hiukan valaisis asiaa.





Mutta oli vielä paljon muutakin, en vaan muista mitä... Palailen..



Ikarus 25+6

Ikarus81:



KANTOLIINOISTA:

Mä hommasin sellaisen pemmikaani kantoliinan ja treenasin jo niitä sidontoja. Aluksi olin tilannut pikku ruun mutta siinä kappaleessa oli jotain vikaa ja niinpä sain valita jotain sen tilalle ja myyjä suositteli, että tuo malli istuisi monille. Ei vaikuttanut sidonnat miltään kovin vaikealta hommalta. Ohjeet oli muutamaan sidontaan, joista yksi ainakin sopi erityisen hyvin vastasyntyneen kantamiseen ja siinä asennossa vauvaa pystyi jopa imettämään. Mutta katsotaan miten sujuu. Liina on sellainen kevyt trikoinen, mutta napakka, joka juuri sopii tuollaisen pikkuisen kantamiseen mutta ei sitten enää minkään painavamman lapsen, koska trikoo joustaisi sitten varmaan jo liikaa.



Kantoliinoissa plussaa on se, että jos sidonnan osaa tehdä oikein niin on leveämmät kantojutut kuin repussa eli ei pitäisi ottaa niin paljon selkään.

Miinusta taas se, että pitää tehdä sidontoja ja on hankalampi siten kuin reppu.



Mä saan siskolta vielä baby björn repunkin lainaksi niin sitten voin kokeilla molempia. Saaristossa lomaillessa niille nyt ainakin tulee käyttöä, koska siellä ei rattailla tee yhtään mitään, kun poluilla ja kallioilla tepastelee. Ja rattaitakaan ei ole tullut tilattua vielä eli tätä menoa voi olla ettei niitä ole hankittu vielä kun vauva syntyy:) Paitsi joo saan nekin lainaksi joksikin aikaa siskolta, jos haluan eli sen takia ei ole kiirettä omien ostamiseen.



Pia rv:lla 29

Ensinnäkin JAMSSA, anna olla vika kerta kun vedät litran limua ennen neuvolaa ;-) Siitähän ne sokerit on plussalla. Mä erehdyin esikoista odottaessa vetäseen kesäkuumalla litran appelsiinimehua ennen nuvolaa ja PLING, sokerit plussalla. Mä kun vielä pelkään verikokeita niin välttelen sokerirasitusta kyllä kaikin keinoin. No, mun terkka oli ymmärtäväinen ja antoi uuden tilaisuuden. Eli ihan kuin sulla, olisin seuraavansta plussasta joutunut testiin. Sitte mulla vaihtukin terkka ihan loppuraskaudesta ja tämä uus väenvängällä joka kerta mainitsi, että swulla on vieläkin käymättä se rasitus. Ei auttanut, vaikka kuinka kerroin, että se oli e kerta ja johtu mehusta ja oltiin soivttu, että menen, jos vielä plussaa näyttää. Ei näyttänyt plussaa, mutta kerrasta pitäis jo mennä testiin. Mitä opin? En kertaakaan sen jälkeen kakkosta tai tätä vauvaa odottaessa ole laittanut suuhuni sokerikahvia, mehuja tms. riskeeraava...ja liikkuminenhan polttaa sokeria noepaan verestä, joten juoksemalla neuvolaan, jos on tullut naposteltua ;-)



PIA, kyllä mäkin suosittelisin kuitenkin osallistumaan valmenukseen, vaikka tuntuukin, että kaikki on jo hallussa. Kyllä siitä yllättäen aina jotain saa irti, mäkin nimittäin olin jo aika besserwisser ennen esikoisen syntymää, omasta mielestäni. Niin vaan Haikaran valmennuksessa joku otti esiin esllaisiakin asioita, joita en ollut itse hokannut edes ajatella. Lisäksi meilläkin syntyi koko esikoisen vauva-ajan viikoittain ylläpidetyt kontaktit. Itse asiassa ollaan ensi sunnuntaina näkemässä tämän köörin kanssa, eli pojat lähentelee nyt jo 3v.ikää ja ollaan muutettu eri paikkaankin, mutta yhteydet ovat pelanneet nämä vuodet. Silloin vauva-aikana nähtiin viikoittain jonkun luona. Ja tosiaan kaikki lähti liikkeelle tuosta valmennuksesta.



ÄITIENPÄIVÄ oli oikein ihana. Pojat olivat tehneet miehen avustuksella kortit ja lahjaksi sain pitkään metsästämäni levyn. Aamupala syötiin sängyssä ja sitten lähdettiin ajamaan mun vanhemmille, jossa syötiin ja kakkukahviteltiin koko perhe ja kaikki äitini lastenlapset. Lauantaina oltiin jo anoppilassa ja onneksi miehen veljen perhe tuli yhtaikaa. Menee aina kivuttomammin niin ;-) OPEMAMMAlle voimia appiukon kurissapitämiseen, olisit antanut sille appiukolle luunapin! Mun appeni menee sotkusta aina ihan sekasin ja nytkin tuli taas kesken ruokailun rätin kanssa heilumaan, kun kuopus oli tiputellut ruokaa ja kaikkein kamalinta oli keitetyn kananmunan jämät matolla...sanon aina, että siivotaan vasta ruokailun päätyttyä, mutta hän ei kestä katesella, millaista jälkeä 1-vuotias saa aikaa, kun syö itse. Siinä appi sitten heiluu kaisevan rätin kanssa lautasten vieressä ja häiritsee muiden ruokailua. Varsinaista omatoimisuuden arvostamista! Kuopuksemme on veljeään matkien halunnut syödä itse 11kk lähtien, pääasiassa alkuun käsin, mutta myös lusikalla. Jos yrittää syöttää niin toinen loukkaantuu ja itkee karrella. Joten olen antanut hänen opetella, mikäs sen luontevampaa kuin kannustaa toista. Sotkut sitten siivoan kyllä, ja koirat auttaa ;-)



Mulla on alkanut painontunne kiusata ja olenkin ihan iloinen, että viikon päästä on jo se lääkäri. Ärsyttää vaan jatkuva pissallaravaaminen tuon painontunteen takia. Sanoinkin miehelle, että äitiysavustusta pitäis saada jo odotusaikana vessanpaperin ostoon, sitä kun menee rullatolkulla...



Pumpuli 28+5

Ikarukselle ja khp:lle jaksamista perhemurheiden kanssa. On raskasta koettaa jaksaa elää omaakin elämää kun lähipiirissä on sairautta ja muuta vakavaa. Toivottavasti tilanteet teillä paranisivat edes jossain määrin.



PUMPULILLE: niin, pitää kyllä vähän noita himoja hillitä ennen neuvolaa ;) En edes huomannut kun vain istuin soffalla ja luin tenttikirjaa... siinä se pullo lipsahti kurkusta alas ihan huomaamatta. Mutta siis loppuviikosta sitten uusi pissanäyte ja sitten katsotaan mikä on tilanne.



Mutta nyt siis takaisin tenttikirjojen pariin (taas).



Jamssa jälleen (ja varmaan palailen vielä ainakin kertaalleen:D)

Ja myös minulta karhunvoimia sekä k.h.p:lle että Ikarukselle! On se rankkaa, kun tuollaista perhepiirissä tapahtuu. Munkin isä täytää ens kuussa jo 70v, mutta ei ole kuin kerran joutunut sairaalaan äkillisesti 6-7v. sitten. Pelästyin kyllä ihan kamalasti silloin!



Ja Jamssalle lukuiloa...ei kyllä käy kateeksi! Ole muuten myös se sokeritestiä edeltävä ilta popsimatta turhia sokereita, kuten karkkeja, niin eivät sitten ole vaikuttamassa. Yöllä sokeri kai palaa aika hitaasti makuuasennossa ;-)

Olen taas ollut pois tältä palstalata monta päivää... Viime viikko oltiin tytyön kanssa mummilassa ja mommolassa, isäntä kun oli työmatkala Italiassa. eipä viitsitty kaksin kotona kökkiä. Olipas ihana tulla lauantaina kotiin! Kivaa oli toki kylässäkin, mutta taas tajusin, että tekee välillä hyvää olla poiskin..



Äitienpäivä oltiin sitten perheen kesken kotona. Isäntä olisi vienyt syömään ulos, mutta valitsin mielummin kotiruokaa, koska tuon esikoisen kanssa ravintolaruokailu ei ole kovinkaan nautittavaa. Hän viihtyy pyödässä max 10 min. ja sitten alkaa hinku päästä juoksentelemaan pitkin ravintolaa tai sitten pyödäsä hirveä ränkkä...nou tänks. (huonoja kokemuksia. vaikka joo, tiedän, että pitäisi oppia käyttäytymään myös ravintoloissa, mutta ehkä puolen vuoden päästä...tai vuoden)

Lahjaksi mies toi ihania kosmetiikkatuotteita reisustaan :)



Sokerirasitus mulla reilun viikon päästä. Vähän peöottaa, jos onkin koholla. Ei kiinnostaisi mikään dieetti! Täytyy yrittää vähentää syömistä sen lähestyessä, vaikka ei kait ole järkevää kokonaan olla syömättä hiilareita, onhan se tärkeää saada rehellinen tulos. Saako muuten sitä ennen juoda vettäkään?



Pikkupimu masussa pitää aikamoisia jumppatuokioita :)



Kävin ostamassa viimein jotain vauvallekin. Yhteensä 4 kietaisubodya ja yhdet pientä kokoa olevat puolipotkarit. Parit puolipotkarit vielä ja sitten kaikkea (vaatetta) on tarpeeksi.

Aiotteko pestä uudelleen esikoisen jäljiltä olevat vaatteet??

Itse ajattelin ne ihan ekojen viikkojen vaatteeet pestä, mutta tuskin niitä vähän isompia. Onhan ne pestyinä ja silitettyinä säilötty kannellisissa laatikoissa....



Hitsi kun tuo synnytys on alkanut kummitelemaan mielessä.... Tai mulla se jälkeisvaihe, se kun viimeksi tuotti suurta tuskaa ja kauhukuvia jäi mieleen..... Apuva!



No niin, poiostun taasen sivummalle. Koitan käydä ahkerasti lukemassa juttuja...



Katzu ja pikkupimu 28+4 (oisko?)

Ja heti asiaan. Sokerirasituksesta. Mullakin on siis perjantaina rasitus edessä. Edeltävänä iltana ei saa syödä mitään kasin jälkeen ja juomistakin piti välttää. Aamulla saa juoda max puoli lasia vettä tai sen mitä menee, kun pesee hampaita. Tällaset ohjeet tuli mulle. Hohhoijaa, hirvittää koko testi. Lääkäriaikakin piti muuttaa, kun en pääsekään ens tiistaina niinkuin alunperin piti. Eli lääkäriin menen vasta vika päivä, jolloin olen kai jo viikolla 28. No, tottapahan soittelevat perään, jos sokerit ovat pielessä.



Äitienpäivä tuli ja meni, kiva päivä olikin. Kyllä vain onkin sattunut kohdalle ihana mies ja lapsi. Voi kun muistaisin tämän noina pinnan kiristelyaikoinakin... Ikävä juttu, että on ollut huolta teillä lähipiirissä. Toivottavasti terveyshuolet menevät äkkiä ohi. Siinä äitienpäivä varmasti on aika toisarvoinen asia, kun huolehtii läheisten puolesta.



Mie tässä oottelen kuumeisesti, että minusta tulis täti. Pikkusysterillä oli laskettuaika keskiviikkona mutta hiljasta on. Rovaniemellä tarkkaillaan ilmeisesti aika tiiviisti tilannetta: sisko on jo ollut äippäpolilla kontrollissa ja ultrassa ja menee perjantaina taas sykkeitä kuuntelemaan (vaikka mitään huolestuttavaa ei ole huomattukaan). Maanantaina katsovat tilannetta, pitääkö käynnistellä. Kivahan tuo tietenkin on, että seurataan tarkasti. Täällä Helsingin seudulla ei vain oikein resurssit taida riittää noin tiiviiseen touhuun.



Lauantaina käytiin veneilemässä eka kerran tälle kesälle. Sen verran oli merenkäyntiä, että maha ei oikein tykännyt. Saaressa kyllä sitten oltiinkin suurin osa ajasta. Toivottavasti kesän veneilyt eivät jää nyt minimiin siksi että vauva ei touhusta välitä.



Ja nyt on alettava hommiin, vieraita on ollut koko päivän, niin että koti on kuin pommin jäljiltä.



Vointeja!

Huh, viime yönä meinasi taju lähteä. Tyttö itki keskellä yötä omassa huoneessaan ja lähdin sinne tyttöä rauhoittamaan, kun hänen huoneensa ovella alkoi mustua silmissä. Onneksi ehdin kontilleen maahan ja taju ei ehtinyt mennä. Huusin miehen apuun ja sitten tuli tosi paha olo, hikoilutti ja oksetti. Onneksi meni lopulta ohi. Verenpaine on ollut mulla tosi alhainen, alapaine viimeksi 53 ja hb 104. Eli ei varmaan ole ihme, että näin käy. Nytkin olo on tosi väsynyt ja heikko. Onneksi huomenna on neuvola, niin saa tsekattua nuo arvot. Toivottavasti anemia ei ole pahentunut. Siksikin, että haluaisin Haikaranpesään synnyttämään ja liian alhainen hb:kin voi tietääkseni olla este sinne pääsyyn.



Anteeksi, tuli hyvin omanapainen teksti... Nyt täytyy jo lopetella tältä päivältä hiljalleen hommat töissä. Palaile huomenna kommentoimaan muiden kirjoituksia.



Pantteri 29+2, jee tällä viikolla pääsee uudelle kymmenluvulle!!

Siis palaileN huomenna kommentoimaan...



Pantteri

kiitos pumpulille vinkeistä sokrupissatestiä varten.



Kuulostaa todella ikävälle Pantteri. Pari tuttavaa on joutunut sairaalaan juuri siksi, kun on niin matala verenpaine ja hemoglobiini odotusaikana. Toivottavasti sun tilanne lähtee paranemaan mahd. pian.



Jamssa taas

näköjään näitä sokerirasitus kokeita on edessä muillakin....minulla on keskiviikkona ..aamulla klo 8.00!!!!

minä jouduin sinne liian suuren sf-mitan takia.



ens viikolla on ultra..pääsee kurkkaamaan pikkuista taas!!! katsotaan istukan paikkaa tarkemmin.



tsemppiä kaikille ja hyvää viikonalkua.

Neuvolassa käyty ja kaikki kunnossa. Sokerirasituksen vastauksia ei vielä ollut tullut mutta ne mä kuulen sitten loppu kuusta lääkäri käynnillä. Verenpaine ja hemppa oli ok. Mahakin on sitten tainnut pullahtaa kun SF-mitta oli 28cm (viisi viikkoa sitten se oli 20cm)!!! Tasaisesti maha kasvaa yläkäyrien tavoittamattomissa. Siinä jäi jopa esikoisen käyrät kakkoseksi. Toivottavasti kasvu tasaantuu jossain vaiheessa tai sitten mä tulen kottikärryjen kanssa tapaamiseen ;)



Äitienpäivä meni ihan hyvin nukkuessa. no en minä nyt koko päivää nukkunut sentään :) aamulla töistä tullessani juotiin kahvit vanhempieni kanssa (mansikkakakun kera) ja iltapäivällä miehen kotiuduttua töistä käytiin anoppilassa. Se reissu meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Mitä nyt anoppi taisi loukkaantua kun poika ei perustanut kahvipöydän tarjoomuksille (ei ole kovin makean perään) A vai totesi, että kyllä XXXX syö sitten myöhemmin! Mieleeni nousi kuva jossa A tunkee kakkua väkisin lapsen suuhun ja selittää vieressä pojalle kuinka kaikki tykkää makeasta. Appi jostain syystä haluaa väkisin kantaa poikaa koko ajan. Voitte kuvitella kuinka meidän 1v9kk on otettu kun mihinkään ei sylistä päästetä :( Onko teidän lastenne mummut ja papat kovia antamaan/tunkemaan lapsenlapsille rahaa? Appivanhemmat tuntuvat antavan aina rahaa pojan serkuille heidät nähdessään. Nytkin molemmat saivat vitoset. Anoppi tuumasi että meidänkin pojalle pitää antaa. Siihen mä kyllä tuumasin että ei tarvitse. Kundi ei edes ymmärrä rahan merkitystä. Ehkä mä olen vaan tiukkapipo mutta mun mielestä on lapsille turha opettaa tuollaista tapaa. Tuo tuntuu lähinnä lasten lahjomiselta. No arvata saattaa kuin mun osakkeet taas nousi heidän silmissään :( Mitä mieltä te muut olette? Sanokaa suoraan liioittelenko minä.



Opemammalle kärsivällisyyttä samoin Pumpulille. Kyllä noiden Appivanhempien kanssa on välillä kestämistä..



Nyt taitaa Nukkumatti huhuilla minua joten huomiseen!



pubu ja Unski rv26+3

Toivotaan, että k.h.p.n ja Ikaruksen isät tervehtyvät ja ovat taas pian jalkeilla . Meikäläisenkin isukilla sydän reistaa, mutta onneksi ollaan pahimmilta säikyttelyiltä säästytty. muutenkin tuntuu, että noilla vanhemmilla on alkanut viime aikoina tulla jos jonkinlaista vaivaa. Aina toisinaan ahdistaa ihan vietävästi tuollainen.



Kylläpäs Opemamman appiukko on ollut kärkäs neuvomaan kasvatusasioissa... Eiköhän ne vanhemmat tiedä parhaiten, miten jälkipolvensa kasvattaa. Kyllä minäkin neuvoja kuuntelen, mutta eipä niitä ole kukaan onneksi tullut tyrkyttämään. välillä kyllä oman äitini kanssa meinaa mennä hermo, kun tuo aina kyläillessä, noin kerran viikossa, jotakin hyvää ja se pitäisi sitten antaa heti pojalle. Miten monta kertaa olen jankuttanut, että vasta ruoan jälkeen ja yritän mustuttaa, että eihän minullekaan mitään makeaa mahan täydeltä ennen ruokaa antanut. Taitaa olla unohtanut....



Mulla piti olla perjantaina lääkäri, mutta eipä sitten ihmetyksekseni ollutkaan. Sääsyääköhän Espookin? Ensi kuussa on sitten toinen lääkärikäynti ja pojan 1,5v neuvola samaan aikaan. nyt sain kelan paperit ja olen ihan tuskastunut niihin, kun en osaa niitä täyttää. Enkä tiedä, miten töissä suhtautuvat siihen, että äitiyslomani alkaisi hoitovapaan aikana. Vaikeaa nyt muotoilla, mutta syyskuun alussa piti mennä töihin, mutta jäisinkin jo ennen sitä äitiyslomalle. Yritin kysellä, että saisinko kuitenkin sitä palkkaa vai miten tässä käy.



Äitienpäivälahjaksi poika heräsi klo 6.30 asemesta kello 8 ;) Oli kyllä aivan ihanaa nukkua pitkään ja heräsin ihan ihmeissäni, kun alkoi aurinko paahtaa makuuhuonetta kunnolla. Olipa kaveri löytänyt lipaston laatikosta pinon Vauva-lehtiä ja ne kaikki (n. 20kpl) olivat pinniksessä. Enpä siis tiedä monelta heräsi lukuhetkelleen. Jep. meilä ei sen kummosemmin äitienpäivää vietettykään. Mitä nyt käytiin yhdessä kävelyllä ja sit mies katsoikin illalla formulat ja siinäpä se päivä meni. Lauantaina äitini toi kakun ja juotiin kakkukahvit jo silloin.



jepulis ja niistä valmennuksista, niin mullekin on sieltä jäänyt pari tuttua, joiten kanssa jokusen kerran kuussa törmätään ja pari joiden kanssa ollaan muutama kerta lasten syntymän jälkeen tavattu. Suosittelen minäkin vaikka välillä tuntui aika puuduttavalta istua paikoillaan.



Sokerirasitukseen moni on menossa/käynyt. toivotaan, etten tällä kertaa joudu. Viimeksi jouduin liian nopsasti kasvaneen sf-mitan takia. Mitään ei kyllä ollut, mutta tuo mitta kasvoi ihan omissä sfääreissä, joten kävin jorvissa parin viikon välein ultrassa. Kivaahan se oli poitsua käydä morjestamassa. Eipä tuo sitten lopulta niiin jätti ollutkaan eli 4460g ja 53,5cm. Repesin kuitenkin sen verran, että sektiota suosittelivat tämän nykyisen kanssa, jos taas iso. Itse kyllä luulen, etten uskalla ottaa riskiä, kun ei huvittaisi ruveta Tenoja käyttämään loppuelämääni.



Huoh, tulipas sepustus, kun ei ihan joka päivä nyt ole koneelle päässyt. On muuten kummasti tuosta jokusen viikon takaisesta pinossa hiljentynyt tosiaan.



Hyviä oloja kaikille!



Air 24+2 ja poju 12/04

Moi!



En ole muutamaan päivään koneelle kerennytkään, kun on ollut kaikenlaista. Ja kaikenlaista on kyllä tulossakin, aina hautajaisista alkaen. Kun en ole lukenut, mistä kirjoitetaan, kirjoitan vain omasta navasta (joka on vielä hetken aikaa kuopalla).



Neuvola oli tänään lääkäreineen, ja Kaikki Kunnossa. No, ihan hyvä on ollut kyllä olokin. Vaikka hemppa oli laskenut taas, ei silti väsytä yhtään. Eikä kuulemma tarvitse vieläkään alkaa rautaa napsia. Verenpaineet oli yhtä alhaalla kuin ennenkin, mutta silti ei ole huipannut pitkään aikaan. Painoa ei ollut kuukaudessa (muka) tullut kuin 100 grammaa, mutta se neuvolan vaaka taitaa näyttää ihan omiaan. Viimeksi eroa oli kotivaa' an ja neuvolan vaa' an välillä 3 kg, mutta tänään ei mitään! Ei ole vaakoihin luottamista. Sf-mitta oli palannut yläkäyrältä keskikäyrälle, mikä johtunee siitä, että vauva on poikittain mahassa. No, onpa tässä vielä aikaa kääntyillä, en ala vielä huolestua poikkitiloista. Ja mikä ilo: meillä onkin edes yksi kerta synnytysvalmennusta, vaikka perhevalmennuksia ei muuten tänä vuonna säästösyistä järjestetäkään! Ihanaa, ettei tarvitse ihan kylmiltään lähteä tätä esikoista synnyttämään.



Tätä pulppuilevaa hyvää oloa teille muillekin!

t. Picapica ja Peukaloinen 26+5