Teini lainaa tavaroitani kavereilleen

Kannattaa käyttää peräsuolessa kaikki tavarat, joita ei halua lainata. Kukaan ei varmasti halua käyttää mitään perseessä käynyttä makuupussia tai laukkua.

ET ole pikkumainen. Tavarat ovat sinun, teinillä ei ole oikeutta lainata niitä edes itselleen kysymättä lupaa.

Tyrtö maksaa omista rahoistaan sinulle uudet joka kerta kun lainaa ilman lupaasi. Eiköhän äkkiä opi. Oletko keskustellut asiasta kunnolla tytön kanssa? Että jokaisen tavarat ovat henkilökohtaisia. Ei hänkään tykkäisi jos omat kamat on jossain.

Vierailija kirjoitti:

Olenko pikkumainen, kun suutun siitä, että teinini lainaa multa kysymättä mun tavaroitani kavereilleen? Olen hankkinut itselleni aikuisena laadukkaita vaatteita, laukkuja, urheiluvarusteita jne. ja ajatellut, että ne kestävät useita vuosia hyvin pidettynä. Teini on jonkin sortin sosialisti ja on sitä mieltä, että kaikki on yhteistä. Jos joku kaverinsa lähtee vaikka reissuun ja tarvitsee makuupussia tai rinkkaa tai vaellusvaatteita, niin on antanut mun tavaroitani lainaan. Osa tavaroista on ollut kuukausitolkulla lainassa ja vasta monien kovistelujen jälkeen olen saanut ne takaisin. Olen hajuherkkä ja vihaan sitä, että johonkin Goretex-vaatteeseen jumahtaa jonkin homeisen mökin haju. Onko muilla tällaista?

Et ole pikkumainen. teinisi on VARAS.Hommaa lukot kaappeihisi

Et todellakaan ole pikkumainen. Meillä ei muiden tavaroita lainata, ei edes omia, koska vaatteet eivät lainassa parane.

Teini ei oikeesti välitä, jos omat kamat on jossain. Lainaa sit joltain toiselta... Onks tällainen tavarakommunismi joku muotijuttu joissain piireissä?

Miten teini perustelee toimintansa?

Parasta pipoani ja hanskojani joudun säilyttämään käsilaukussani, koska ne häviävät muuten heti. Samoin vaaleat kaupunkilenkkarini ovat jemmapiilossa, eivätkä eteisessä.

Ymmärtääkö se teini, mitä vaatteet etenkin kunnolliset maksavat?

Ei kukaan halua ostaa vaatteita koko kylälle.

Onko teini jotenkin vajaa, vai eikö hän muuten vaan ymmärrä puhetta? 

Vierailija kirjoitti:

Parasta pipoani ja hanskojani joudun säilyttämään käsilaukussani, koska ne häviävät muuten heti. Samoin vaaleat kaupunkilenkkarini ovat jemmapiilossa, eivätkä eteisessä.

Pitäisiköhän sinun "lainata" jokin lapsesi uusi suosikkivaate työkaverisi lapselle... oikeasti pistät sen jemmaan ja katsot teinin reaktion, kun hän etsii kadonnutta vaatettaan ja kerrot lainanneesi sen.

Jos ei auta niin kaapit lukkoon.

Teini perustelee tarpeella. Että enhän mä tarvitse tai käytä joka päivä mun kaikkia vaatteita tai tavaroita. Onhan se tietysti ekologista, että kaikki ei osta kaikkea omaksi. Mua vaan suututtaa se, että olen joutunut tähän vastoin tahtoani ja lainaajat ovat keskenkasvuisia, eivätkä mitenkään siistejä verrattuna keski-ikäiseen mammaan...

Vierailija kirjoitti:

Teini perustelee tarpeella. Että enhän mä tarvitse tai käytä joka päivä mun kaikkia vaatteita tai tavaroita. Onhan se tietysti ekologista, että kaikki ei osta kaikkea omaksi. Mua vaan suututtaa se, että olen joutunut tähän vastoin tahtoani ja lainaajat ovat keskenkasvuisia, eivätkä mitenkään siistejä verrattuna keski-ikäiseen mammaan...

Teinin pitää silti uskoa, että hänellä ei ole oikeutta kajota tavaroihisi. Lainatkoon omiaan, jos on pakko lainata.

Olemme ottaneet jo tiukan linjan, että teini joutuu ostamaan kadotettujen tilalle uudet. Tässä on vain sellainen pieni ongelma, että hänellä ei ole niin paljoa rahaa, että voisi maksaa kaiken. Esim. 80 e maksaneen kadonneen villatakin tilalle sain kirpparilta ostetun H&M:n vastaavan akryyliversion.

Siis on oma lapsesi? Eikä usko puhetta?

Silloin teinin tavarat alkavat siirtyä sinun käyttöösi. Meikit, vaatteet, laukut jne. muuttavat sinulle ja edelleen varastoon. Sitten ihmettelet, että miksi ihmeessä serkut ei saisi sitä sinun luomiväriäsi käyttää, sitähän on kovasti blogeissa kehuttu. Tai miksi ihmeessä uusin puserosi ei voisi olla lainassa muilla, et kai ole itsekäs? Ja eräänä päivänä teinin huoneessa ei ole sänkyä, koska työkaverin lapsi tarvitsi sen. Ja muuten se teinin 50 e kuukausiraha, sen saa Unicef.

Siis on oma lapsesi? Eikä usko puhetta?

Silloin teinin tavarat alkavat siirtyä sinun käyttöösi. Meikit, vaatteet, laukut jne. muuttavat sinulle ja edelleen varastoon. Sitten ihmettelet, että miksi ihmeessä serkut ei saisi sitä sinun luomiväriäsi käyttää, sitähän on kovasti blogeissa kehuttu. Tai miksi ihmeessä uusin puserosi ei voisi olla lainassa muilla, et kai ole itsekäs? Ja eräänä päivänä teinin huoneessa ei ole sänkyä, koska työkaverin lapsi tarvitsi sen. Ja muuten se teinin 50 e kuukausiraha, sen saa Unicef.

Onko pakko olla itsekäs? Ajattele ympäristöä, ei sinun tarvitse kaikkea omistaa ja omia.

Vierailija kirjoitti:

Onko teini jotenkin vajaa, vai eikö hän muuten vaan ymmärrä puhetta? 

Teinillä ei ole mitään diagnoosia ja nuorempana oli hyvin ystävällinen ja toiset huomioiva. Nyt hänestä on tullut outo jääräpää, jonka ei ymmärrä ollenkaan asioita mun näkökulmastani.

Sitten loppuu viikkorahat ja tyttö menee töihin. Ostakoon palkkarahoillaan tavarat kavereilleen. Miksi tyttö ei ymmärrä puhetta? Olisiko pakkomielteisestä käytöksestä aihetta käydä ammattilaisen luona keskustelemassa. Kannatan tuota että otat tytön suosikkitavaroita jemmaan. Ja pyydät rahana tavarat ei mitään halpoja korvikkeita vaan täysi korvaus.

Entisen miesystäväni 2-kymppinen tytär lainaili itselleen omin luvin mm. meikkejäni ja vaatteitani. Mies oli sitä mieltä, että heidän talossaan on kaikki yhteistä. Miksiköhän hänestä tuli entinen.