Molemmilla lapsilla on ADHD, silti en puhu enkä osaa ajatella heistä "erityislapsina"

Kyllä on voitava myöntää jos lapsi tarvitsee erityistä tukea esim. oppimisessa.

Miksi ei voi puhua synnynnäisestä sairaudesta? Eihän muutkaan synnynnäiset sairaudet ole erityisominaisuuksia, jotka voidaan puhua pois? Tätä en ole koskaan tajunnut ja monta adhd-tapausta työssäni nähnyt.

No se riippuu onko elämä heidän kanssaan "erityistä"?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on voitava myöntää jos lapsi tarvitsee erityistä tukea esim. oppimisessa.

Myönnän toki sen, mutten käytä heidän kuvissaan näitä #erityislapsi# #leijonaemo#.   

Se oli tämän aloituksen pointti.

ap

Öh, en minäkään käyttäisi! Lapseni usealla dgllä on tavallinen ihminen siinä kuin muutkin, mut jos puheena on tuen tarve niin hän on erityislapsi.

Minulla 4 lasta. Yhdellä epäilen adhd:ta samoin neuvolassa on ohjattu jatkotutkimuksiin ja kyllä koen aika erilaiseksi lapseksi muihin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on voitava myöntää jos lapsi tarvitsee erityistä tukea esim. oppimisessa.

Myönnän toki sen, mutten käytä heidän kuvissaan näitä #erityislapsi# #leijonaemo#.   

Se oli tämän aloituksen pointti.

ap

Apua, käyttääkö joku oikeasti tommosia termejä lapsen kuvissa. Itselläni on ihan fyysisesti sairas lapsi, joka toki on erityislapsi mutta en kyllä ikinä lokeroisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on voitava myöntää jos lapsi tarvitsee erityistä tukea esim. oppimisessa.

Myönnän toki sen, mutten käytä heidän kuvissaan näitä #erityislapsi# #leijonaemo#.   

Se oli tämän aloituksen pointti.

ap

Apua, käyttääkö joku oikeasti tommosia termejä lapsen kuvissa. Itselläni on ihan fyysisesti sairas lapsi, joka toki on erityislapsi mutta en kyllä ikinä lokeroisi noin.

Miksi nykyään ei sanota suoraan sairas? Eihän se ole muuta kuin hyvin kuvaava termi tilanteesta. Eihän diabeteskään ole erityinen ominaisuus vaan sairaus?! Päätä laittamalla pensaaseen ei ole oikeutettu esim.eri tukiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi puhua synnynnäisestä sairaudesta? Eihän muutkaan synnynnäiset sairaudet ole erityisominaisuuksia, jotka voidaan puhua pois? Tätä en ole koskaan tajunnut ja monta adhd-tapausta työssäni nähnyt.

Alapeukuttakkaa vaan. Monien sairauksien kanssa voi oppia elämään osa helpottaa iän myötä, osa tarvitsee lääkkeitä, osa ei jne. mutta ei se kokonaan häviä. Näin on diagnostisoidun adhd:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi puhua synnynnäisestä sairaudesta? Eihän muutkaan synnynnäiset sairaudet ole erityisominaisuuksia, jotka voidaan puhua pois? Tätä en ole koskaan tajunnut ja monta adhd-tapausta työssäni nähnyt.

Alapeukuttakkaa vaan. Monien sairauksien kanssa voi oppia elämään osa helpottaa iän myötä, osa tarvitsee lääkkeitä, osa ei jne. mutta ei se kokonaan häviä. Näin on diagnostisoidun adhd:n kanssa.

Adhd: n aivotoiminta on aivokuvauksissa erilainen kuin ns.terveen.

Tälleen vasta aikuisena kyseisen diagnoosin saaneena en kyllä tajua miksi tuosta pitäisikään mitään numeroa tehdä, samat opetussuunnitelmat jouduin rämpimään läpi kuin kaikki muutkin, koska silloin ei näihin häiriöihin kiinnitetty huomiota samalla tavoin kuin nykyisin. Riittää kun vanhempi sekä lapsi tietävät mistä on kyse, että saatte tarvittavaa tukea. Ei mitään järkeä ulkopuolisille asiaa toitottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tälleen vasta aikuisena kyseisen diagnoosin saaneena en kyllä tajua miksi tuosta pitäisikään mitään numeroa tehdä, samat opetussuunnitelmat jouduin rämpimään läpi kuin kaikki muutkin, koska silloin ei näihin häiriöihin kiinnitetty huomiota samalla tavoin kuin nykyisin. Riittää kun vanhempi sekä lapsi tietävät mistä on kyse, että saatte tarvittavaa tukea. Ei mitään järkeä ulkopuolisille asiaa toitottaa.

Loppuviestisi on hieman ristiriidassa akun kanssa. Jos koulun opettajat ja oppilashuolto tietäisivät tästä asiasta, voisi tukea antaa helpommin. Toitotuksesta ei ole kyse, mutta koululla on oikeus tietää oppilaan koulunkäyntiin ratkaisevasti vaikuttavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on voitava myöntää jos lapsi tarvitsee erityistä tukea esim. oppimisessa.

Myönnän toki sen, mutten käytä heidän kuvissaan näitä #erityislapsi# #leijonaemo#.   

Se oli tämän aloituksen pointti.

ap

Tuota en minäkään oikein ymmärrä. Mun ainokaisellani on kielellisen kehityksen häiriö, samoin erään tuttavani lapsella. Tiedän sen siksi, että hän on jo vuosia tykittänyt somessa omaa leijonaemouttaan ja lapsensa erityisyyttä, ja sitä kuinka hankalaa se kaikesta elämästä tekee. Minun mielestäni taas lapseni on ihan tavallinen, mutta vain tarvitsee puhe- ja toimintaterapiaa hänelle hankalien asioiden tueksi. Ei tulisi mieleenkään korostaa puhevaikeuksia jokaisessa välissä, johan se saisi lapsellekin aikaan tunteen että hän olisi jotenkin erilainen muihin verrattuna.

Mulla on aikuisena diagnosoitu ADD ja olisi se elämää helpottanut, jos asia olisi ymmärretty jo kun olin lapsi. Vanhemmat ja opettajat olisivat varmasti pystyneet tukemaan minua paremmin, jos olisi tiedetty, mistä tietyt vaikeudet johtuvat ja millä tavalle muille itsestäänselviä ja helppoja asioita olisi voinut harjoitella.

Toitottaminen toki on turhaa eikä diagnoosin taakse voi piiloutua. Erityisiä on toki jokainen lapsi tavallaan - kaikilla meillä on omat erikoisuutemme ja haasteemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälleen vasta aikuisena kyseisen diagnoosin saaneena en kyllä tajua miksi tuosta pitäisikään mitään numeroa tehdä, samat opetussuunnitelmat jouduin rämpimään läpi kuin kaikki muutkin, koska silloin ei näihin häiriöihin kiinnitetty huomiota samalla tavoin kuin nykyisin. Riittää kun vanhempi sekä lapsi tietävät mistä on kyse, että saatte tarvittavaa tukea. Ei mitään järkeä ulkopuolisille asiaa toitottaa.

Loppuviestisi on hieman ristiriidassa akun kanssa. Jos koulun opettajat ja oppilashuolto tietäisivät tästä asiasta, voisi tukea antaa helpommin. Toitotuksesta ei ole kyse, mutta koululla on oikeus tietää oppilaan koulunkäyntiin ratkaisevasti vaikuttavista asioista.

Niin no kommentin voi lukea toki noinkin, jos ei ymmärrä ettei lapselle koulu ole ulkopuolinen taho. Tottakai nyt koulussa on asiasta syytä tietää, ja yleensä heidän kauttaan asian jäljille päästäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi puhua synnynnäisestä sairaudesta? Eihän muutkaan synnynnäiset sairaudet ole erityisominaisuuksia, jotka voidaan puhua pois? Tätä en ole koskaan tajunnut ja monta adhd-tapausta työssäni nähnyt.

Koska ADHD ei ole sairaus

Minulle viisikymppiselle koko erityislapsi-sana on karmiva. Tuo aina mieleen natsien erityiskohtelun vammaisille = kaasua. Koulussa opiskeltiin sonderbehandlung-kiertoilmaisu ennen kuin koko erityislapsi-sana oli Suomessa lanseerattu.