Onko tuleva perintö manannut sinusta esiin epämiellyttäviä piirteitä?

Samanlaisia löytyy pilvin pimein, erityisesti tältä foorumilta. Erona on se, että sinä olit rehellinen ja myönsit suoraan olleesi ällöttävä porsas. 

Itsessäni ei, mutta naapurissa kyllä kun oletti minun perineen ison omaisuuden.

Sukulainen kuoli ja tottakai naapuri huomasi, että jotain on meneillään kun toin sukulaisen asunnon

tavaroita monta autokuormallista meille - sukulaisen asunto piti saada tyhjäksi, jotta se saatiin vuokrattua eteenpäin.

Ensin naapuri teki ilmoituksen palotarkastajalle ja väitti minulle, että on vain tehnyt ilmoituksen pihalla olevista skoottereista ym (kerrostalo). Palotarkastaja onneksi oli fiksu ja ymmärsi, että tilanne asunnossani on pakon sanelema, ei pysyvä. 

Mietin vaan mihin naapuri oikein pyrki, mitä hän olisi ajatellut jos olisin menettänyt asuntoni hallinnan?

Toinen juttu oli kun ehdotin ikkunaremonttia taloon. Silloin sama naapuri sanoi, että kukaan ei uusia ikkunoita halua, mutta sinulla tuntuu vaan olevan kova kiire perintöä tuhlaamaan.

Totuus on se, että pesässä on kolme osakasta (eikä osuudet edes mene tasan, vaan saan pienimmän osuuden) ja pesä on edelleen jakamatta.

No itselle kävi samoin, aika ristiriitaista. Luulen kuitenkin, että se ratkaisee mitä tuntee omaistaan kohtaan ja raha on toinen juttu. Ihmisen aivoitukset ovat muutenkin aika monimutkaiset ja saattaa olla, ihminen tekee osan surutyöstäkin tällä tavalla vaikka hullulta kuulostaakin.

En halua heiltä mitään. Aion kieltäytyä perinnöstä ( jos sellainen silloin vielä olisi tulossa).

Kuikka kirjoitti:

No itselle kävi samoin, aika ristiriitaista. Luulen kuitenkin, että se ratkaisee mitä tuntee omaistaan kohtaan ja raha on toinen juttu. Ihmisen aivoitukset ovat muutenkin aika monimutkaiset ja saattaa olla, ihminen tekee osan surutyöstäkin tällä tavalla vaikka hullulta kuulostaakin.

Väitän että tällainen on aika yleistäkin, niin karulta kuin se kuulostaakin. Moni häpeää noita ajatuksiaan kyllä, mikä on sinänsä terveen ihmisen merkki. Huolestuisin, jos ei tajuaisi sisimmässään ajatelleensa vastenmielisesti. Väitän myös, että moni ajattelee tulevaa perintöään jo perinnönjättäjien vielä ollessa hyvissä voimissa. Se on ikään kuin sellainen näkymätön "vakuutus", johon voi turvata mielessään aina silloin tällöin. Ei kai siitä haittaa ole, että äitimuorilla on kolmio hyvällä paikalla Helsingin kantakaupungissa ja sinä olet ainoa perijä? Varmasti monella tässä asemassa olevalla tulevalla perijällä ajatus saattaa lipsahtaa siihen suuntaan.

En ole saanut perintöä, mutta itse höpötän lapselleni että ”saat nämä sitten kun heitän lusikan nurkkaan”.

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Ymmärrän tietyissä tapauksissa.

Esim jos ensimmäinen yhdessä asuvista vanhemmista kuolee ja toinen jää asumaan asuntoo ((hyvä niin), niin perijöiden pitää silti maksaa perinntöverot ja usein (?) ottaa siihen lainaa.

Tietyn summien laskemisen etukäteen ym ymmärrän. Ikävä olo siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Kuikka kirjoitti:

No itselle kävi samoin, aika ristiriitaista. Luulen kuitenkin, että se ratkaisee mitä tuntee omaistaan kohtaan ja raha on toinen juttu. Ihmisen aivoitukset ovat muutenkin aika monimutkaiset ja saattaa olla, ihminen tekee osan surutyöstäkin tällä tavalla vaikka hullulta kuulostaakin.

Väitän että tällainen on aika yleistäkin, niin karulta kuin se kuulostaakin. Moni häpeää noita ajatuksiaan kyllä, mikä on sinänsä terveen ihmisen merkki. Huolestuisin, jos ei tajuaisi sisimmässään ajatelleensa vastenmielisesti. Väitän myös, että moni ajattelee tulevaa perintöään jo perinnönjättäjien vielä ollessa hyvissä voimissa. Se on ikään kuin sellainen näkymätön "vakuutus", johon voi turvata mielessään aina silloin tällöin. Ei kai siitä haittaa ole, että äitimuorilla on kolmio hyvällä paikalla Helsingin kantakaupungissa ja sinä olet ainoa perijä? Varmasti monella tässä asemassa olevalla tulevalla perijällä ajatus saattaa lipsahtaa siihen suuntaan.

Jaa, no ainakin itselläni vanhemmat ovat - ilokseni - vielä niin hyvissä voimissa, että perintöä tuskin on odotettavissa vuosikymmeniin. Siinä ehtii niin minun kuin heidänkin taloustilanteessaan tapahtua vaikka mitä, joten perintöön minun on turha yrittää henkisestikään nojata.

Kuikka kirjoitti:

No itselle kävi samoin, aika ristiriitaista. Luulen kuitenkin, että se ratkaisee mitä tuntee omaistaan kohtaan ja raha on toinen juttu. Ihmisen aivoitukset ovat muutenkin aika monimutkaiset ja saattaa olla, ihminen tekee osan surutyöstäkin tällä tavalla vaikka hullulta kuulostaakin.

Se on just näin. Ihminen voi rakastaa koko sydämellään ja surra suuresti etukäteen, olla paniikissa läheisen tulevan vääjäämättömän lähdön edessä ja silti myös miettiä raha-asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuikka kirjoitti:

No itselle kävi samoin, aika ristiriitaista. Luulen kuitenkin, että se ratkaisee mitä tuntee omaistaan kohtaan ja raha on toinen juttu. Ihmisen aivoitukset ovat muutenkin aika monimutkaiset ja saattaa olla, ihminen tekee osan surutyöstäkin tällä tavalla vaikka hullulta kuulostaakin.

Väitän että tällainen on aika yleistäkin, niin karulta kuin se kuulostaakin. Moni häpeää noita ajatuksiaan kyllä, mikä on sinänsä terveen ihmisen merkki. Huolestuisin, jos ei tajuaisi sisimmässään ajatelleensa vastenmielisesti. Väitän myös, että moni ajattelee tulevaa perintöään jo perinnönjättäjien vielä ollessa hyvissä voimissa. Se on ikään kuin sellainen näkymätön "vakuutus", johon voi turvata mielessään aina silloin tällöin. Ei kai siitä haittaa ole, että äitimuorilla on kolmio hyvällä paikalla Helsingin kantakaupungissa ja sinä olet ainoa perijä? Varmasti monella tässä asemassa olevalla tulevalla perijällä ajatus saattaa lipsahtaa siihen suuntaan.

Jaa, no ainakin itselläni vanhemmat ovat - ilokseni - vielä niin hyvissä voimissa, että perintöä tuskin on odotettavissa vuosikymmeniin. Siinä ehtii niin minun kuin heidänkin taloustilanteessaan tapahtua vaikka mitä, joten perintöön minun on turha yrittää henkisestikään nojata.

Tässä varmaan iälläsikin merkitystä.

Perin vähän yli 300 000 e, ei kukaan huomaa naapurista, että olisi jostain ylimääräistä rahaa saanut, kun summa ei ollut tuota suurempi. Enkä etukäteen miettinyt rahamäärän suuruutta tai surrut perintöveroja.

Vierailija kirjoitti:

Perin vähän yli 300 000 e, ei kukaan huomaa naapurista, että olisi jostain ylimääräistä rahaa saanut, kun summa ei ollut tuota suurempi. Enkä etukäteen miettinyt rahamäärän suuruutta tai surrut perintöveroja.

Ei ihme, ettet miettinyt perintöveroja, kun (jos...) 300 000e ei ole mielestäsi iso summa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perin vähän yli 300 000 e, ei kukaan huomaa naapurista, että olisi jostain ylimääräistä rahaa saanut, kun summa ei ollut tuota suurempi. Enkä etukäteen miettinyt rahamäärän suuruutta tai surrut perintöveroja.

Ei ihme, ettet miettinyt perintöveroja, kun (jos...) 300 000e ei ole mielestäsi iso summa.

No ei tuolla summalla saa mitään sellaista, mistä naapurit saisi syyn olla kateellisia tai mistä naapurit huomaisi, että nyt sillä on ylimääräistä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kävi näin. Saimme kahden sisareni kanssa äitimme perintöä, jonka käyttöä aloin suunnitella jo ennen kuin äiti oli kuollutkaan. Kyllä, luit oikein. Hän oli vielä hoitolaitoksessa viimeisillään, mutta minulla oli velkojeni vuoksi viimeisillään olevat luottotiedot ja en vaan voinut sille mitään, että laskin mielessäni kerta toisensa jälkeen perintöosuuteni määrän. No, äiti kuoli, luvut pitivät suunnilleen paikansa ja maksoin kaikki velkani pois.

Nyt kun ajattelen asiaa, niin käyttäydyin ahneesti ja uskomattoman kärsimättömästi. Hävettää, mutta raha tai siis sen puute ja velkahelvetti ajoi minut samanlaiseksi kuin nälässä pidetty susi lihakimpaleen haistettuaan. Salaa vielä pelkäsin jotakin yllättävää testamenttia, joka olisi sotkenut laskuni. Onneksi sitä ei tullut. Sisareni ihmettelivät kiirettäni saada perunkirjat sun muut kuntoon, mutta heillä ei kolkutellutkaan ulosottomiehen haamu oven takana.

Muilla kokemuksia nupin ja moraalin sekoamisesta vastaavassa tilanteessa?

Hyvin suurella todennäköisyydellä lykkäsit tuota ulosottomiehen kolkuttelua vain muutamalla vuodella.

Helppoa kun tietää, että mitään perintöä ei ole tulossa niin ei tarvi niitä miettiä. Äiti sanonut, että hautajaisrahat säästetty, muuten hän laittaa kaiken haiseen. Mikä on mielestäni ok😊

Vierailija kirjoitti:

Helppoa kun tietää, että mitään perintöä ei ole tulossa niin ei tarvi niitä miettiä. Äiti sanonut, että hautajaisrahat säästetty, muuten hän laittaa kaiken haiseen. Mikä on mielestäni ok😊

Mutta ei varmaan haittaisi jos äidillä olisi sijoituksia vaikka sadan tonnin edestä?

Omat vanhemmat vaurastuvat eläkkeelläkin. Toivottavasti elävät pitkään. 😆

Kyllä. En enää motivoidu työelämään, teen osa-aikaisia duunarinhommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perin vähän yli 300 000 e, ei kukaan huomaa naapurista, että olisi jostain ylimääräistä rahaa saanut, kun summa ei ollut tuota suurempi. Enkä etukäteen miettinyt rahamäärän suuruutta tai surrut perintöveroja.

Ei ihme, ettet miettinyt perintöveroja, kun (jos...) 300 000e ei ole mielestäsi iso summa.

Just katsoin myytäviä asuntoja ja iskin silmäni Iso Roballa olevaan saneerauskohteeseen ja sanoin miehelle, että otetaan tuo. Mies sanoi, että halutaanko taas 300.000 laina. Asunto on 81m2 ja hinta 1.089.000 euroa.