Lue keskustelun säännöt.
En saa poikaa tekemään kotitöitä, ei auta komentaminen eikä kehuminen
13.01.2019 |
Mikä lie murrosikä yhtäkkiä iskenyt. Poika 14 v. on aina ollut laiska tekemään mitään, mutta nyt alkaa mennä ihan tappeluksi joka asia. Olin pe töissä ja pyysin viestillä, että laittaisi pyykit kuivausrummusta kaappiin. Siellä oli lähinnä hänen vaatteitaan ja yksi viltti. Ei ollut laittanut. Kun pyysin illalla uudestaan, sanoi, että ei kiinnosta. Eilen kävin lastaamassa ne pyykit pojan sängylle ja sanoin, että jos ne ei ole kaapissa iltaan mennessä, aion tyhjentää koko vaatekaapin siihen sängylle ja sitten on iso työ edessä. Ovia paiskoen laittoi eilen klo 22.30 ne pyykit kaappiinsa mytyssä. Eilen pyysin viemään roskapussin, kun oli lähdössä joka tapauksessa kaverinsa kanssa luistelemaan. Karkasi ovesta ilman roskapussia. Samanlaista ollut jo kuukausia. Jos maksan jostain tekemisestä, niin sitten onnistuu. Viime viikonloppuna lupasin 5 euroa, jos saattaa pikkusiskonsa bussipysäkille ja katsoo, että sisko nousee oikeaan bussiin. Ensin sanoi siihenkin, että ei tule tapahtumaan, mutta se 5 euroa helpotti tuskaa niin paljon, että hoiti homman mielellään. Periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että kaikesta ei pidä maksaa. Tämä on kaikkien koti. Miten meinaa pärjätä omassa kämpässään muutaman vuoden päästä, jos nytkään ei kiinnosta pienimmätkään kotityöt. Miten muut ovat päässeet vastaavissa tilanteissa eteenpäin? Vai onko helpompaa?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännykkä pois, tietsikka pois, telkkari pois, kotiarestia, ei harrastuksia, ei kavereita. Johan alkaa kotityöt maistumaan.
Tuskin enää 14-vuotiaalla toimii. Nuoremmilla kyllä. Murrosikäiset on silleen hankalia, että jos tulee sanktioita, ne lähtee kotoa pois. Ystävän poika oli karkuteillä viime kesänä. Ei mitään muuta syytä kuin että kännykkä oli otettu takavarikkoon. Siihenkin oli tosi pätevä syy. Sit oli fb:ssä haku käynnissä ja poliisi ja lastensuojelu mukana. Kun ei ne aivot ja ymmärrys kasva samassa tahdissa kuin oma tahto.
Ei normaali 14 v karkaa kotoa, vaan kyllä tyhjentää sen astianpesukoneen, jos muuten oikeasti pelkää sanktioita.
Mun mielestä on liian helppo sanoa, että ei normaali sen ja sen ikäinen tee sitä ja sitä. Normaaliin – siis jos "epänormaaliksi" katsotaan tässä nyt vaikkapa mielenterveysongelmat ja neurologiset poikkeavuudet – mahtuu niin momenlaisia asioita. Toiset ihmiset vain ovat hirveän paljon itsepäisempiä ja sitkeämpiä kuin toiset, ja tämä yhdistettynä murrosikään voi aiheuttaa joskus vähän enemmän draamaa.
Kyllä, mutta jos oma lapsi jätetään kasvattamatta siksi, että jollain tutun lapsella on ollut draamaa, ei siinäkään mitään järkeä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla sellainen ikä, ettei nuo hommat kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännykkä pois, tietsikka pois, telkkari pois, kotiarestia, ei harrastuksia, ei kavereita. Johan alkaa kotityöt maistumaan.
Tuskin enää 14-vuotiaalla toimii. Nuoremmilla kyllä. Murrosikäiset on silleen hankalia, että jos tulee sanktioita, ne lähtee kotoa pois. Ystävän poika oli karkuteillä viime kesänä. Ei mitään muuta syytä kuin että kännykkä oli otettu takavarikkoon. Siihenkin oli tosi pätevä syy. Sit oli fb:ssä haku käynnissä ja poliisi ja lastensuojelu mukana. Kun ei ne aivot ja ymmärrys kasva samassa tahdissa kuin oma tahto.
No sitten lähtekööt kotoa. Kyllä ne takaisin tulee ku huomaavat etteivät pärjääkään ilman ruokaa, rahaa ja kattoa pään päällä.
Itse kokeilin omaan poikaani "valitse kahdesta vaihtoehdosta"- tapaa. Sitten annoin kaksi samantasoista vaihtoehtoa (imurointi/luutuaminen). Toimi tosi hyvin, kun tunsi saavansa valita eikä komennettu ja tehtiin yhdessä (samaan aikaan samana päivänä siivoukset). Jos pyysin yhtä yksittäistä työtä tekemään ("veisitkö roskapussin?"), usein tuli vastaus "en halua" ja vastaus minulta siihen "kysyinkö minä että haluatko sinä?". Vei kun tajusi että en kysynyt halukkuutta siihen. Lisäksi on toiminut lauseet "Minä tarvitsen nyt sinun apua!" tai "nyt pitäis saada miehen logiikkaa tähän työhön!". Yllättävän hyvin toimii kun äiti heittäytyy vähän avuttomaksi ja nuori mies pääsee näyttämään mitä osaa ;). Pientä oveluutta kannattaa käyttää, äänensävy ystävällisenä ja positiivisena, ja lopuksi vielä kaunis "kiitos avusta!". Ankara komentelu saa vain kiukkuamaan enemmän. Usein yhdessä tehdessä saatiin juteltua monenlaiset asiat ja poikakin avautui ikävistäkin asioista. No minulla on kokemusta vain yhdestä lapsesta, mutta tähän nuoreen nämä keinot auttoivat.
Olen kyllä tyttö, mutta muistan miten murrosiässä otti pattiin vähän joka asia ja kotityöt ällötti ja vaikka mitä. Mutta äitini ei ikinä huutanut minulle, eikä tehnyt mitään ehdotonta, että nyt kyllä teet niin taikka näin tai sitten tapahtuu tälläistä. Murrosikä meni ohitse ja muistelen äitiä vieläkin lämmöllä siitä, että silloin ymmärsi minua ja kuohuvaa mieltäni. Eikä menettänyt hermojaan.
Osasin murrosiän mentyä tehdä ihan hyvin niitä kotitöitä.
Nyt itsellä kuopuksena 18v poika . Todella nihkeästi tehnyt kotitöitä, mitä joskua tullut avuksi pilkkomaan sipuleita tai jotain muuta ruuanlaittoon liittyvää. Nyt kuitenkin alkanut seurustelemaan ja kas kummaa. Intopiukeana opettelee tekemään ruokia ja leipomuksia. Täytyy nääs tehdä vaikutus tyttöystävään.
Meillä teinipoika tekee kaiken mukisematta, mutta varhaisteini tyttäremme on sellainen prinsessa, ettei mitään. Vaikea tilanne, kun ei toisellekaan viitsi sitten koko ajan nakittaa tehtäviä. Tyttärelle en ole keksinyt toimivia konsteja, kännykän pois ottaminen on ainoa keino, mutta pidän sitä aika äärimmäisenä keinona. Tyttären sosiaalinen elämä on netissä, ei ole oikein ystäviä, vaikka toivoisi sellaisia. Rahaa en anna säännöllisesti muutenkaan.
No, kai se joskus omilleen muuttaa ja joutuu hommiin. Tai eläköön sitten millaisessa läävässä tykkää.