Lue keskustelun säännöt.
Kukaan mies ei kiinnostunut minusta ylipainoisena, eikä nyt hoikkanakaan, missä vika?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkä ja ylipainoinen nainen (ja joo, laihdutan). Mulla on epävarmuutta omasta viehätysvoimastani juurikin kokoni vuoksi. Tuttavat kyllä ovat kehuneet minua paljonkin (kuten myös ex kehui), niin ulkonäköä kuin luonnettakin, mutta silti en usko, että olisin miesten silmissä viehättävä. Eli olen ujo. Vältän katsekontaktia tuntemattomien kanssa. Se on joku automaattinen toimintatapa kun olen ihmisten ilmoilla. En uskalla oikein edes katsella miehiä. Epävarmuus varmaan kumpuaa nuoruuden ikävistä kokemuksista, mutta voisihan sellaisista päästä jo yli.
Mun on helppo uskotella itselleni, etten kiinnosta miehiä. Varsinkin kun joku on joskus 10 v sitten sanonut, että olen epämiellyttävän iso rohjo, niin uskon siihen vieläkin. Tai jos joku mies sanoo mulle, että pitää pienistä siroista naisista, lisään siihen omassa mielessäni "enkä tuollaisista hevosenpuolikkaista, eihän sellaisista nyt kukaan".
Tiedostan siis että oma asenteeni ja ujous estävät minua vahvasti löytämästä miestä. Itsetuntoni on kyllä muuten oikein hyvä. Niin löysinhän minä joskus miehen, jonka kanssa oli pitkä suhde ja joka piti myös ulkonäöstäni. Hän myös luuli, että muutkin miehet kuolaavat perääni. Hänestä ajattelin, että hän oli harvinainen, ainutlaatuinen poikkeus. Mutta tokihan hänkin löysi sitten uuden, pienen ja siron naisen.
Nyt siis laihdutan, olen viimeinkin löytänyt dieetin, joka sopii minulle. Toivon, että itsetuntoni paranee laihtumisen myötä. Todennäköisesti joudun kyllä työstämään asiaa muutenkin.
Kuulostaa niin tutulta. Tsempit sulle! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteessa...?
Niin..? En varmasti kaikkien mieleen ole. Olen kiltti ja ystävällinen, ujokin. Joidenkin mielestä ehkä liian lammasmainen, mutta en usein pääse edes siihen tutustumisvaiheeseen.
Kiltteys ja ujous ei ole haitta. Mutta lammasmaisuus on. Kukaan ei halua perässävedettävää, jolla ei ole omia mielipiteitä tai jota täytyy hyysätä ja varoa jatkuvasti. Lammasmaiset ihmiset latistavat täysin vuorovaikutuksen.
Mulla on omia mielipiteitä, tuon ne ilmi, mutta en jyrää niillä. Olen usein se, joka antaa periksi. En oikein ymmärtänyt mitä tuo hyysääminen tai varominen tarkoittaa. Olen päinvastainen, itse olen se joka auttaa ja huolehtii muistakin. Mua ei tarvi varoa, suutun tai menetän malttini harvoin.
No tuokin voi ärsyttää monia, että antaa jatkuvasti periksi. Se tekee keskusteluista ja kanssakäymisestä tylsää. Mitä tehtäisiin? - Ihan mitä sä haluat. Minne mentäisiin? - Ihan minne sä haluat. Ja varsinkin, jos joku tykkää vaihtaa mielipiteitä ja jopa vähän väitelläkin, niin henkilö, joka heti alkaa myötäillä toisen mielipidettä tai ei viitsi keskustella kun tajuaa, että toisella on erilainen mielipide, voi olla vähän tylsä kumppani.
Keskustelu menis ehkä näin: Mitä tehtäisiin? Mulla tekis mieli vähän herkkua, mentäiskö syömään tai tehtäiskö ruokaa. Vai pitäiskö vaan syödä pakkasesta sitä kaalilaatikkoa ja mennä lenkille. Minne mentäis? Itsehän tykkään rossosta ja amarillosta, mutta vaihtelukin virkistää. Kiinalaisesta en tykkää, että mielellään ei sinne.
Voitteko kertoa mikä tässä ärsyttää? Juttelen tosi usein tähän tyyliin, eli onko tämä mun ongelma, koska alapeukut. Juttelen, kerron mielipiteeni, vastaan kun kysytään, kysyn itsekin toisen mielipidettä, mutta en jyrää enkä pomota
No annoin alapeukun lähinnä tuon tummennetun takia. Toivottavasti et puhu oikeasti noin huonoa suomea.
"Minun/mun tekisi mieli vähän herkkua" on oikein sanottu. Ihmettelen, että mikä ihmeen "mulla tekis..."? Myös, "koska alapeukut" on ihan surkeaa suomen kieltä. Opettele ilmaisemaan itseäsi selkeämmin ja käytä sanoja siihen.
Minua ärsyttää tuollainen jahkailu. Kannattaa kysyä henkilöltä, että syödäänkö pakkasesta ruokaa vai mennäänkö ulos syömään? Toinen vastaa, että mennään ulos, niin sitten yhdessä katsotaan paikka. Eikä noin, että ladataan putkessa, että tykkään siitä ja siitä, mutta en sitten tykkää siitä ja tuosta. Kuulostaa hieman yksinpuhelulta ja toinen ei saa sananvuoroa.
(eri vastaaja)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteessa...?
Niin..? En varmasti kaikkien mieleen ole. Olen kiltti ja ystävällinen, ujokin. Joidenkin mielestä ehkä liian lammasmainen, mutta en usein pääse edes siihen tutustumisvaiheeseen.
Kiltteys ja ujous ei ole haitta. Mutta lammasmaisuus on. Kukaan ei halua perässävedettävää, jolla ei ole omia mielipiteitä tai jota täytyy hyysätä ja varoa jatkuvasti. Lammasmaiset ihmiset latistavat täysin vuorovaikutuksen.
Mulla on omia mielipiteitä, tuon ne ilmi, mutta en jyrää niillä. Olen usein se, joka antaa periksi. En oikein ymmärtänyt mitä tuo hyysääminen tai varominen tarkoittaa. Olen päinvastainen, itse olen se joka auttaa ja huolehtii muistakin. Mua ei tarvi varoa, suutun tai menetän malttini harvoin.
No tuokin voi ärsyttää monia, että antaa jatkuvasti periksi. Se tekee keskusteluista ja kanssakäymisestä tylsää. Mitä tehtäisiin? - Ihan mitä sä haluat. Minne mentäisiin? - Ihan minne sä haluat. Ja varsinkin, jos joku tykkää vaihtaa mielipiteitä ja jopa vähän väitelläkin, niin henkilö, joka heti alkaa myötäillä toisen mielipidettä tai ei viitsi keskustella kun tajuaa, että toisella on erilainen mielipide, voi olla vähän tylsä kumppani.
Keskustelu menis ehkä näin: Mitä tehtäisiin? Mulla tekis mieli vähän herkkua, mentäiskö syömään tai tehtäiskö ruokaa. Vai pitäiskö vaan syödä pakkasesta sitä kaalilaatikkoa ja mennä lenkille. Minne mentäis? Itsehän tykkään rossosta ja amarillosta, mutta vaihtelukin virkistää. Kiinalaisesta en tykkää, että mielellään ei sinne.
Voitteko kertoa mikä tässä ärsyttää? Juttelen tosi usein tähän tyyliin, eli onko tämä mun ongelma, koska alapeukut. Juttelen, kerron mielipiteeni, vastaan kun kysytään, kysyn itsekin toisen mielipidettä, mutta en jyrää enkä pomota
No annoin alapeukun lähinnä tuon tummennetun takia. Toivottavasti et puhu oikeasti noin huonoa suomea.
"Minun/mun tekisi mieli vähän herkkua" on oikein sanottu. Ihmettelen, että mikä ihmeen "mulla tekis..."? Myös, "koska alapeukut" on ihan surkeaa suomen kieltä. Opettele ilmaisemaan itseäsi selkeämmin ja käytä sanoja siihen.
Minua ärsyttää tuollainen jahkailu. Kannattaa kysyä henkilöltä, että syödäänkö pakkasesta ruokaa vai mennäänkö ulos syömään? Toinen vastaa, että mennään ulos, niin sitten yhdessä katsotaan paikka. Eikä noin, että ladataan putkessa, että tykkään siitä ja siitä, mutta en sitten tykkää siitä ja tuosta. Kuulostaa hieman yksinpuhelulta ja toinen ei saa sananvuoroa.
(eri vastaaja)
Ok, kiitos kun vastasit. Olen tosiaan vähän sellainen jahkailija. Koitan tsempata tässä asiassa. Puheeni tai sanavalintani en usko olevan ongelma irl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, en ole helppo. En lähde tuntemattoman matkaan baarista.
Haet seuraa pääosin baarista mutta et mene kenenkään matkaan sieltä? Sitten itket kun ei miesseuraa löydy? Täh?
En etsi satunnaista seikkailua vaan parisuhdetta.
Kokeile ensin satunnaista seikkailua, saat siitä lisää tietoa itsestäsi ja voihan niistäkin tulla parisuhde..
Vierailija kirjoitti:
Eli ketjun mukaan olen päätellyt että kannattaa
-lähestyä itse miehiä rohkeammin, hymyillä ja jutella, katsoa silmiin
-kertoa rohkeammin mielipiteitä
-meikata myös arjessa
Jollei meikkaus ole itsellesi tärkeätä voi sen unohtaa mutta noi kaksi muuta kohtaa on oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Patemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ääliöt luulevat kelpaamattomuutensa aina johtuvan ulkonäöstä?
Kuule ap, onko itsellesi mikä tahansa käytös- ja luonnevikainen mies ok, kunhan vain on laiha?
Millä perusteella miehet lähestyvät tuntemattomia naisia? Monia lähestytään arjessa kun ei edes tiedetä nimeä. Ulkonäkö ratkaisee.
Suurin osa lähestyvistä miehistä on pelimiehiä, jotka fiiliksestä riippuen haluavat joko nopeasti sutinaa tai haastetta. Tämän perusteella valkkautuu sopiva kohde. Ap tuskin kuitenkaan haluaa tämmöistä seuraa. Fiksut ja asialiset miehet harvemmin tekevät alotteita, joten ap:n pitää itse olla aloitteellinen
- eri
Joo, en ole helppo. En lähde tuntemattoman matkaan baarista.
No jotain jatko suunnitelmaa kuitenkin, vaihda yhteystiedot tai sovi toinen tapaaminen. Ei se juttelu muuten etene tutustumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lyhyet hiukset? Miehet eivät innostu, jos on.
Palstalta olen lukenut tämän oudon käsityksen. Mikä vikana lyhyissä hiuksissa? Menis hermot jos pitäs pitkää tukkaa pestä ja kuivatella ja kammata.
Tuo on vain yhden pitkätukkahullun jonnen mielipide, jota tämä jaksaa tuputtaa joka keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein teet aloitteita? Siis selviä sellaisia eikä mitään vilkuiluja
Harvoin. Juttelen kyllä jos tilaisuus tulee. Tyrkky en halua olla.
Teet aloitteita harvoin ja ajattelet vian olevan meikkaamisessa? Oikeasti nyt
Moniko nainen tekee aloitteita? C'mon. Miten onkin niin, että monet ihan tavalliset ja jopa rumatkin naiset löytävät seuraa vaikka eivät laita itse tikkua ristiin seuran löytämiseksi? Miksi toisia siunataan sellaisella uskomattomalla tuurilla, että he saavat suhteen kuin hopeatarjottimella ilman pienintäkään vaivannäköä mutta moni aktiivinen ihminen jää yksin? Ei tämä asia selity millään mustavalkoisilla selityksillä, kuten että se johtuisi puhtaasti yhdestä ominaisuudesta. Tämä on asia, jota olen ihmetellyt vuosikaudet löytämättä siihen mitään loogista selitystä. Joo, ja olen nainen itsekin, tiedoksi vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lyhyet hiukset? Miehet eivät innostu, jos on.
Palstalta olen lukenut tämän oudon käsityksen. Mikä vikana lyhyissä hiuksissa? Menis hermot jos pitäs pitkää tukkaa pestä ja kuivatella ja kammata.
Huoh.. pitkät hiukset ei ole sen vaikeemmat kuin lyhyet, jopa helpommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei ole helposti lähestyttäviä. Minulla on usein myös ollut niin että kaikki ympärillä olevat kaverit viedään heti baarissa ja kaikilla ympärilläni on vientiä. Minua joskus lähestytään kauneuden takia mutta ei juurikaan ole sitä aitoa kiinnostusta. En osaa arvioida naisen näkökulmasta miksi usein sellaisilla naisilla on vientiä, joista vähiten sitä voisi uskoa. Itse olen hyvin itsenäinen mikä tuntuu olevan turn off.
Olen pitkä ja ylipainoinen nainen (ja joo, laihdutan). Mulla on epävarmuutta omasta viehätysvoimastani juurikin kokoni vuoksi. Tuttavat kyllä ovat kehuneet minua paljonkin (kuten myös ex kehui), niin ulkonäköä kuin luonnettakin, mutta silti en usko, että olisin miesten silmissä viehättävä. Eli olen ujo. Vältän katsekontaktia tuntemattomien kanssa. Se on joku automaattinen toimintatapa kun olen ihmisten ilmoilla. En uskalla oikein edes katsella miehiä. Epävarmuus varmaan kumpuaa nuoruuden ikävistä kokemuksista, mutta voisihan sellaisista päästä jo yli.
Mun on helppo uskotella itselleni, etten kiinnosta miehiä. Varsinkin kun joku on joskus 10 v sitten sanonut, että olen epämiellyttävän iso rohjo, niin uskon siihen vieläkin. Tai jos joku mies sanoo mulle, että pitää pienistä siroista naisista, lisään siihen omassa mielessäni "enkä tuollaisista hevosenpuolikkaista, eihän sellaisista nyt kukaan".
Tiedostan siis että oma asenteeni ja ujous estävät minua vahvasti löytämästä miestä. Itsetuntoni on kyllä muuten oikein hyvä. Niin löysinhän minä joskus miehen, jonka kanssa oli pitkä suhde ja joka piti myös ulkonäöstäni. Hän myös luuli, että muutkin miehet kuolaavat perääni. Hänestä ajattelin, että hän oli harvinainen, ainutlaatuinen poikkeus. Mutta tokihan hänkin löysi sitten uuden, pienen ja siron naisen.
Nyt siis laihdutan, olen viimeinkin löytänyt dieetin, joka sopii minulle. Toivon, että itsetuntoni paranee laihtumisen myötä. Todennäköisesti joudun kyllä työstämään asiaa muutenkin.