Uupumus pikkulapsiarjessa
Ketju poistui jossa puhuttiin kuinka rankkaa on olla äiti ja läsnä (pienille/pienelle lapselle). Eikö täällä enään saa siitäkään puhua 😳
Kommentit (51)
Eihän tällä palstalla saa keskustella asiallisista aiheista. Olisi pitänyt vähintään joku julkkis mainita.
Omassa pikkulapsiarjessani auttoi se, että oli toinen vanhempi, joka osallistui edes vähän. Kun kahdesta pienestä toinen oli noin puoli vuotta, lähdin pariksi päiväksi kaverin luo, ja yöksi! Jotenkin surullista, että tällä vuosikymmenellä on palattu siihen , mitä lasten hoito oli viime vuosisadan alkupuolella, eli äiti yksin hoitaa.
20 kannattaa taistella niitä päiväkodin päikkäreistä. Lapsesi nukkuu liian pitkään ja/tai liian pitkään. Siinä syy, miksi SINÄ uuvut.
Vierailija kirjoitti:
Uupuminen on NIIN trendikästä! Kirjoitathan siitä myös blogiisi!
Joskus 1990-luvulla julkaistiin tutkimus nimeltä Väsynyt äiti. Sanaa trendikäs ei silloin juuri käytetty, eikä blogia ollut vielä keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi 5-v. lapsi, ja koko ajan pitäisi olla leikkikaverina, vaikka hän on koko päivän leikkinyt muiden kanssa päiväkodissa. Luulisi, että hän olisi innoissaan, kun saisi tavaroita jakamatta leikkiä leluillaan, mutta ei. Mitään en saisi yksin tehdä. Minullakin on melkein joka päivä töitä kotiin tuomisina, mutta niitä en pysty tekemään kuin yöllä, kun lapsi nukkuu. Hän nukahtaa siinä yhdentoista aikaan vasta, koska pk:ssa on pakko nukkua päikkärit. Koska ihminen saa omaa rauhaa? Kun lapsi on 10? 15? Vasta kun lapsi muuttaa pois? Minulla on aina kauheat univelat, vain lomilla saan nukuttua ne pois.
Laita lapsi katsomaan pikkukakkosta ja tee töitä silloin. Nuku yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi 5-v. lapsi, ja koko ajan pitäisi olla leikkikaverina, vaikka hän on koko päivän leikkinyt muiden kanssa päiväkodissa. Luulisi, että hän olisi innoissaan, kun saisi tavaroita jakamatta leikkiä leluillaan, mutta ei. Mitään en saisi yksin tehdä. Minullakin on melkein joka päivä töitä kotiin tuomisina, mutta niitä en pysty tekemään kuin yöllä, kun lapsi nukkuu. Hän nukahtaa siinä yhdentoista aikaan vasta, koska pk:ssa on pakko nukkua päikkärit. Koska ihminen saa omaa rauhaa? Kun lapsi on 10? 15? Vasta kun lapsi muuttaa pois? Minulla on aina kauheat univelat, vain lomilla saan nukuttua ne pois.
Laita lapsi katsomaan pikkukakkosta ja tee töitä silloin. Nuku yöllä.
Opeta lapselle käytöstapoja. Aikuista ei häiritä kun hän tekee vaativaa asiantuntija työtään vapaa-ajallaan ilman korvausta. Tai sitten vaihda lähihoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi 5-v. lapsi, ja koko ajan pitäisi olla leikkikaverina, vaikka hän on koko päivän leikkinyt muiden kanssa päiväkodissa. Luulisi, että hän olisi innoissaan, kun saisi tavaroita jakamatta leikkiä leluillaan, mutta ei. Mitään en saisi yksin tehdä. Minullakin on melkein joka päivä töitä kotiin tuomisina, mutta niitä en pysty tekemään kuin yöllä, kun lapsi nukkuu. Hän nukahtaa siinä yhdentoista aikaan vasta, koska pk:ssa on pakko nukkua päikkärit. Koska ihminen saa omaa rauhaa? Kun lapsi on 10? 15? Vasta kun lapsi muuttaa pois? Minulla on aina kauheat univelat, vain lomilla saan nukuttua ne pois.
Laita lapsi katsomaan pikkukakkosta ja tee töitä silloin. Nuku yöllä.
Opeta lapselle käytöstapoja. Aikuista ei häiritä kun hän tekee vaativaa asiantuntija työtään vapaa-ajal
Helppo se on sivusta huudella
Vierailija kirjoitti:
On se muuten paskaa isällekin. Nuo perhanan pennut ovat niin vilkkaitakin vielä. Mitään et saa tehtyä rauhassa ja kunnolla; yritäpä leikata sipulia niin kohta on pieni käsi vetämässä leikkuulautaa lattialle. Ja niin edelleen.
Ihania ovat, mutta saakelin rasittavia.
Niin ja ne lapsetkin elää sanaa arkea kuin äidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut pikkulapsiaikaa rankaksi. Esikoinen on kohta 4.
Saa nähdä muuttuuko tilanne, kun toinen syntyy :D!
Voivoi. Tyhmä kysymys. Tietty voit hoidattaa muilla jolloin se ei paljon muutu.
Kysymys? Ei tuossa mitään kysytä.
Helppo se on sivusta huudella
Niin, se on yhtä helppoa kuin uhriutuminenkin.
Olet massiivinen poikkeus. Muiden av-mammojen isät ovat lastensa kanssa jatkuvasti ja hoitavat vähintään yhtän paljon kuin mammatkin.
No kyllä täältä minun mielestäni saa lukea aika ajoin tarinoita kun oma mies on kuin ylimääräinen lapsi
On olemassa pienenpieni mahdollisuus että sarkasmitutkasi kaipaa vuosihuoltoa. Just saying. 😉
🤔Joo, mutta se sarkasmi ei oikein osunut eikä uponnut:
Niin moni mies myös hoitaa lapset.
Kuitenkin moni hankkii lisää lapsia pienellä ikäerolla
Christiiina kirjoitti:
Kuitenkin moni hankkii lisää lapsia pienellä ikäerolla
Tai sitten jotkut hankkivat lisää lapsia 40-50-vuotiaana kun omat lapset ovat jo isoja
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi 5-v. lapsi, ja koko ajan pitäisi olla leikkikaverina, vaikka hän on koko päivän leikkinyt muiden kanssa päiväkodissa. Luulisi, että hän olisi innoissaan, kun saisi tavaroita jakamatta leikkiä leluillaan, mutta ei. Mitään en saisi yksin tehdä. Minullakin on melkein joka päivä töitä kotiin tuomisina, mutta niitä en pysty tekemään kuin yöllä, kun lapsi nukkuu. Hän nukahtaa siinä yhdentoista aikaan vasta, koska pk:ssa on pakko nukkua päikkärit. Koska ihminen saa omaa rauhaa? Kun lapsi on 10? 15? Vasta kun lapsi muuttaa pois? Minulla on aina kauheat univelat, vain lomilla saan nukuttua ne pois.
Miksi olet tehnyt lapsen, jos et halua hänen kanssaan olla? Totta kai lapsi haluaa olla vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa, kun on koko päivän ollut päiväkodissa muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä väsyttää. Meillä 1 taapero ja enempä lapsia ei tule. Olen joka toinen viikko melkeimpä yksinhuoltaja, hoidan lapsen tarhaan ja takaisin ja olen hänen kanssaan illat. Mies 12 h työpäiviä. On kuitenkin joka toinen viikko kotona lapsen kanssa ja pääsen ajoissa töistä. Lapsella hirveä uhma, jostain syystä kohdistuu vielä minuun. Ei usko mitään mitä sanon ja kaikessa laittaa vastaan. Ihanaa viedä aamulla tarhaan hirveän rimpuilun kanssa ja hakea tarhasta kun toinen vaan huutaa ja rimpuilee kun pitäisi pukea vaatteita. En ymmärrä miksi lapsi purkaa kaikki minuun, vaikka olen se joka häntä hellii,pusuttelee, hoivaa, käyttää ulkona ja leikkii jne. Mies sen kuin vaan on ja pelaa tietokoneella, huoh. Kaikesta pitää sille erikseen sanoa.
Lapsi purkaa kaiken sinuun, koska sinä olet hänen mielestään turvallinen aikuinen, jolle uskaltaa näyttää negatiivisiakin tunteita
Ei tietenkään saa puhua, joku lapseton voi ottaa herneen syvälle nenään, kun ei saa valittaa olet sentään lapsen/lapsia saanut. Oikeasti se on rankkaa, univelkaa koko ajan, jatkuva väsymys, edes vessassa ei saa yksin käydä, heti kun pääset suihkuun alkaa itku, no ei muuta kuin katsomaan mikä nyt on. Elämä on yhtä vaipan vaihtoa ja syöttämistä ja siivoamista, mutta älä valita ? Sitten kun päiväkoti ikään tulevat, alkaa jatkuvat sairastelut. Onneksi omat on aikuisia, vaikka välillä tuntui ettei ikinä enää saa nukkua edes yhtä yötä. Nyt saa, eikä onneksi ole lapsenlapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupuminen on NIIN trendikästä! Kirjoitathan siitä myös blogiisi!
Joskus 1990-luvulla julkaistiin tutkimus nimeltä Väsynyt äiti. Sanaa trendikäs ei silloin juuri käytetty, eikä blogia ollut vielä keksitty.
Oli myös joku "pelastakaa edes äidit" ry.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tällä palstalla saa keskustella asiallisista aiheista. Olisi pitänyt vähintään joku julkkis mainita.
Omassa pikkulapsiarjessani auttoi se, että oli toinen vanhempi, joka osallistui edes vähän. Kun kahdesta pienestä toinen oli noin puoli vuotta, lähdin pariksi päiväksi kaverin luo, ja yöksi! Jotenkin surullista, että tällä vuosikymmenellä on palattu siihen , mitä lasten hoito oli viime vuosisadan alkupuolella, eli äiti yksin hoitaa.
20 kannattaa taistella niitä päiväkodin päikkäreistä. Lapsesi nukkuu liian pitkään ja/tai liian pitkään. Siinä syy, miksi SINÄ uuvut.
Vertaatko oikeasti nykyistä lastenhoitoa aikaan jolloin ei ollut edes pesukoneita kun ei sähköjäkään juurikaan ollut, työviikko oli kuusi päiväinen ? Naiset joutuivat olemaan silloin kotona kun ei oikein lapsille ollut päivähoitoa
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä väsyttää. Meillä 1 taapero ja enempä lapsia ei tule. Olen joka toinen viikko melkeimpä yksinhuoltaja, hoidan lapsen tarhaan ja takaisin ja olen hänen kanssaan illat. Mies 12 h työpäiviä. On kuitenkin joka toinen viikko kotona lapsen kanssa ja pääsen ajoissa töistä. Lapsella hirveä uhma, jostain syystä kohdistuu vielä minuun. Ei usko mitään mitä sanon ja kaikessa laittaa vastaan. Ihanaa viedä aamulla tarhaan hirveän rimpuilun kanssa ja hakea tarhasta kun toinen vaan huutaa ja rimpuilee kun pitäisi pukea vaatteita. En ymmärrä miksi lapsi purkaa kaikki minuun, vaikka olen se joka häntä hellii,pusuttelee, hoivaa, käyttää ulkona ja leikkii jne. Mies sen kuin vaan on ja pelaa tietokoneella, huoh. Kaikesta pitää sille erikseen sanoa.
Uhma on sama juttu kuin murrosiässäkin, lapsen aivoissa käy suuri muutos ja myllerrys, ja tietysti sen purkaa siihen aikuiseen joka on lähinnä ja läheisin, turvallisin näyttää pahaa mieltä kun ei itse ymmärrä mitä aivoissa tapahtuu. Uhma on myös osa itsenäistymisprosessia, taaperokin alkaa itsenäistyä vanhemmista siinä kuin murrosikäinenkin, vauva ei oikein ymmärrä että on erillinen ihminen eikä vain äidin/isän jatke, joten taaperoiässä siitä pyristellään omaksi persoonaksi. Jos lapsi on kiintynyt äitiin, pitää äidistä pyristellä kovemmmin irti kuin isästä jossa ei ole niin kiinni alunperinkään.
Seuraava vaihe tulee kun lähdetään kodin ulkopuolelle yksin, esim. kun koulu alkaa. Lapsi huomaa, että kun hän liikkuu yksin ulkona, hän on vapaa, voi jopa valehdella vanhemmille missä oli, ja vanhemmat ei tiedä mistään missä olit. Se tuo ison vallan- ja vapauden tunnekuohun, ja hetken lapsi ajattelee olevansa kuin moottoripyöräjengiläinen joka ajaa tukka hulmuten ilman kypärää kohti auringonlaskua, sitten tulee se pettymys kun ei se olekaan niin helppoa kun pitää itse mennä kouluun ja ottaa vastuuta.
Mitä nykyään kuuluu ap?