Lue keskustelun säännöt.
Uupumus pikkulapsiarjessa
12.01.2019 |
Ketju poistui jossa puhuttiin kuinka rankkaa on olla äiti ja läsnä (pienille/pienelle lapselle). Eikö täällä enään saa siitäkään puhua 😳
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siinä jotain puhuttavaa? Uutinen jollekulle?
On rankkaa, sen ehdin tähän just kirjoittaa, ennen kuin pädi vetäistään kädestä.
Joo kyllä väsyttää. Meillä 1 taapero ja enempä lapsia ei tule. Olen joka toinen viikko melkeimpä yksinhuoltaja, hoidan lapsen tarhaan ja takaisin ja olen hänen kanssaan illat. Mies 12 h työpäiviä. On kuitenkin joka toinen viikko kotona lapsen kanssa ja pääsen ajoissa töistä. Lapsella hirveä uhma, jostain syystä kohdistuu vielä minuun. Ei usko mitään mitä sanon ja kaikessa laittaa vastaan. Ihanaa viedä aamulla tarhaan hirveän rimpuilun kanssa ja hakea tarhasta kun toinen vaan huutaa ja rimpuilee kun pitäisi pukea vaatteita. En ymmärrä miksi lapsi purkaa kaikki minuun, vaikka olen se joka häntä hellii,pusuttelee, hoivaa, käyttää ulkona ja leikkii jne. Mies sen kuin vaan on ja pelaa tietokoneella, huoh. Kaikesta pitää sille erikseen sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä väsyttää. Meillä 1 taapero ja enempä lapsia ei tule. Olen joka toinen viikko melkeimpä yksinhuoltaja, hoidan lapsen tarhaan ja takaisin ja olen hänen kanssaan illat. Mies 12 h työpäiviä. On kuitenkin joka toinen viikko kotona lapsen kanssa ja pääsen ajoissa töistä. Lapsella hirveä uhma, jostain syystä kohdistuu vielä minuun. Ei usko mitään mitä sanon ja kaikessa laittaa vastaan. Ihanaa viedä aamulla tarhaan hirveän rimpuilun kanssa ja hakea tarhasta kun toinen vaan huutaa ja rimpuilee kun pitäisi pukea vaatteita. En ymmärrä miksi lapsi purkaa kaikki minuun, vaikka olen se joka häntä hellii,pusuttelee, hoivaa, käyttää ulkona ja leikkii jne. Mies sen kuin vaan on ja pelaa tietokoneella, huoh. Kaikesta pitää sille erikseen sanoa.
Olet massiivinen poikkeus. Muiden av-mammojen isät ovat lastensa kanssa jatkuvasti ja hoitavat vähintään yhtän paljon kuin mammatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen luotettavaan aikuiseen lapsi purkaa olonsa. Onhan tämä rankkaa aikaa, mutta pitääkö aina olla tasaista?
Itsellä esikoinen vilkas, sosiaalinen ja innokas, hyvin pitää kiireisenä. Kuopus taas katselee enemmän ja jaksaa keskittyä esim kirjoihin. Tutulla kaksi lasta ja molemmat kiinnostuneita kirjoihin, piirtelyyn ym. Heillä rauhallista ja siisti koti, vaikka lapsia onkin perheessä.
Sun ja miehen geeneistä ne lapset rakentuu, pitäisi siis sopia just sulle 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä väsyttää. Meillä 1 taapero ja enempä lapsia ei tule. Olen joka toinen viikko melkeimpä yksinhuoltaja, hoidan lapsen tarhaan ja takaisin ja olen hänen kanssaan illat. Mies 12 h työpäiviä. On kuitenkin joka toinen viikko kotona lapsen kanssa ja pääsen ajoissa töistä. Lapsella hirveä uhma, jostain syystä kohdistuu vielä minuun. Ei usko mitään mitä sanon ja kaikessa laittaa vastaan. Ihanaa viedä aamulla tarhaan hirveän rimpuilun kanssa ja hakea tarhasta kun toinen vaan huutaa ja rimpuilee kun pitäisi pukea vaatteita. En ymmärrä miksi lapsi purkaa kaikki minuun, vaikka olen se joka häntä hellii,pusuttelee, hoivaa, käyttää ulkona ja leikkii jne. Mies sen kuin vaan on ja pelaa tietokoneella, huoh. Kaikesta pitää sille erikseen sanoa.
Olet massiivinen poikkeus. Muiden av-mammojen isät ovat lastensa kanssa jatkuvasti ja hoitavat vähintään yhtän paljon kuin mammatkin.
No kyllä täältä minun mielestäni saa lukea aika ajoin tarinoita kun oma mies on kuin ylimääräinen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä väsyttää. Meillä 1 taapero ja enempä lapsia ei tule. Olen joka toinen viikko melkeimpä yksinhuoltaja, hoidan lapsen tarhaan ja takaisin ja olen hänen kanssaan illat. Mies 12 h työpäiviä. On kuitenkin joka toinen viikko kotona lapsen kanssa ja pääsen ajoissa töistä. Lapsella hirveä uhma, jostain syystä kohdistuu vielä minuun. Ei usko mitään mitä sanon ja kaikessa laittaa vastaan. Ihanaa viedä aamulla tarhaan hirveän rimpuilun kanssa ja hakea tarhasta kun toinen vaan huutaa ja rimpuilee kun pitäisi pukea vaatteita. En ymmärrä miksi lapsi purkaa kaikki minuun, vaikka olen se joka häntä hellii,pusuttelee, hoivaa, käyttää ulkona ja leikkii jne. Mies sen kuin vaan on ja pelaa tietokoneella, huoh. Kaikesta pitää sille erikseen sanoa.
Olet massiivinen poikkeus. Muiden av-mammojen isät ovat lastensa kanssa jatkuvasti ja hoitavat vähintään yhtän paljon kuin mammatkin.
No kyllä täältä minun mielestäni saa lukea aika ajoin tarinoita kun oma mies on kuin ylimääräinen lapsi
On olemassa pienenpieni mahdollisuus että sarkasmitutkasi kaipaa vuosihuoltoa. Just saying. 😉
En ole kokenut pikkulapsiaikaa rankaksi. Esikoinen on kohta 4.
Saa nähdä muuttuuko tilanne, kun toinen syntyy :D!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemukseni perusteella (yhdet kaksoset) ns. pikkulapsiarki on pääasiassa pitkäveteistä samojen rutiinien toistoa. Ja sitten kun luulet, että nythän tämä alkaa sujua, tulee joku epämiellyttävä käänne kuten räkätauti, korvatulehdus, oksennustauti tms.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut pikkulapsiaikaa rankaksi. Esikoinen on kohta 4.
Saa nähdä muuttuuko tilanne, kun toinen syntyy :D!
Voivoi. Tyhmä kysymys. Tietty voit hoidattaa muilla jolloin se ei paljon muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kokenut pikkulapsiarjen helpoksi ja hauskaksi, mutta taikasana on iso ikäero. Kolme lasta, ikäerot 5.5v ja 4.5v eikä ikinä mitään kaaosta eikä juuri riittämättömyyden tunnettakaan. Toisaalta pidän leikkimisestä ja lasten kanssa olemisesta ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut pikkulapsiaikaa rankaksi. Esikoinen on kohta 4.
Saa nähdä muuttuuko tilanne, kun toinen syntyy :D!
Kyllä muuttuu. Totaalisesti. Yhden kanssa on aivan eri asia. Joskus kaduttaa, ettei jätetty yhteen. Vaikka tietenkään en kuopuksesta haluaisi luopua, rakas on. Meillä vaan suhde kuoli toisen jälkeen. Ero todennäköisesti tulossa, koska mies kyllästynyt tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi 5-v. lapsi, ja koko ajan pitäisi olla leikkikaverina, vaikka hän on koko päivän leikkinyt muiden kanssa päiväkodissa. Luulisi, että hän olisi innoissaan, kun saisi tavaroita jakamatta leikkiä leluillaan, mutta ei. Mitään en saisi yksin tehdä. Minullakin on melkein joka päivä töitä kotiin tuomisina, mutta niitä en pysty tekemään kuin yöllä, kun lapsi nukkuu. Hän nukahtaa siinä yhdentoista aikaan vasta, koska pk:ssa on pakko nukkua päikkärit. Koska ihminen saa omaa rauhaa? Kun lapsi on 10? 15? Vasta kun lapsi muuttaa pois? Minulla on aina kauheat univelat, vain lomilla saan nukuttua ne pois.
Tälläistä "hauskaa" ihmiset hankkii itselleen ja vieläpä täysin omasta halustaan ja vapaaehtoisesti ja vielä jaksaa valittaa asiasta. Mitäs läksit?!
t: vela
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut pikkulapsiaikaa rankaksi. Esikoinen on kohta 4.
Saa nähdä muuttuuko tilanne, kun toinen syntyy :D!
Muuttuu.
Kohta olet 1 ja 5-vuotiaiden onnellinen yh.
Uupuminen on NIIN trendikästä! Kirjoitathan siitä myös blogiisi!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi 5-v. lapsi, ja koko ajan pitäisi olla leikkikaverina, vaikka hän on koko päivän leikkinyt muiden kanssa päiväkodissa. Luulisi, että hän olisi innoissaan, kun saisi tavaroita jakamatta leikkiä leluillaan, mutta ei. Mitään en saisi yksin tehdä. Minullakin on melkein joka päivä töitä kotiin tuomisina, mutta niitä en pysty tekemään kuin yöllä, kun lapsi nukkuu. Hän nukahtaa siinä yhdentoista aikaan vasta, koska pk:ssa on pakko nukkua päikkärit. Koska ihminen saa omaa rauhaa? Kun lapsi on 10? 15? Vasta kun lapsi muuttaa pois? Minulla on aina kauheat univelat, vain lomilla saan nukuttua ne pois.
Olisit käyttänyt ehkäisyä niin ei tarvitsisi täällä nyt märistä.
On se muuten paskaa isällekin. Nuo perhanan pennut ovat niin vilkkaitakin vielä. Mitään et saa tehtyä rauhassa ja kunnolla; yritäpä leikata sipulia niin kohta on pieni käsi vetämässä leikkuulautaa lattialle. Ja niin edelleen.
Ihania ovat, mutta saakelin rasittavia.