Mä olisin voinu lähteä vaikka lenkille heti synnytyksen jälkeen.

paikat ei ollut kipeet ja loistin... olin saanut pienen tytön... =)

Kysyin vaan, että löytyykö muita. En mitenkään arvostellut/vähätellyt.



ap

Ja se oli niin ihanaa!!! Olen kokenut myös synnytyksen jonka jälkeen makasin sängyssä kolme päivää, en pystynyt kivuiltani puhuman tai liikkumaan, jos yritin, pyörryin. Joten oli tosi hienoa kokea myös synnytys jonka jälkeen oli tosi hyvässä kunnossa. kruunua en tarvitse minäkään, mutta oli se hieno kokemus, ennenkaikkea siksi että pystyi olemaan vauvan kanssa niin hyvin heti ekoista minuuteita alkaen!

Ekan jälkeen en tod. Menetin kaksi litraa verta ja olisin halunnut vaan nukkua, mutta en saanut. Silloin olin muutaman viikon synnytyksen jälkeen tosi väsynyt ja tunsin oloni huteraksi, vaikka söinkin rautaa.



Niin ne vaan on erilaisia ne synnytykset samallakin synnyttäjällä.

Ensimmäisen jälkeen olin lähes puolikuollut, masentunut, pystyynkuollut ihminen....

ensimmäisessä olin niin puolikuollut etten edes jaksanut nostaa päätäni nähdäkseni vauvan kun se oli syntynyt.

Olin hiukan äimistynytkin. Tässäkö tämä? Enkö olekaa kuolemanväsynyt? Menikö joku pieleen? Ei ollut edes hankalaa istua, vaikka siitä niin varoiteltiin ja kotiin kehoitettiin hankkimaan uimarengas ja ties mitä.

Olisin halunnut lähteä kotiin jo iltapäivällä (lapsi syntyi aamusta), mutta ei onnistunut.



Ja en tosiaan vähättele muita tai tunne itseäni paremmaksi.

todellakin hormoneista johtuvaa ja täysin normaalia. Äiti on valmistettu jaksamaan lapsen kanssa oloa heti synnytettyään. Mutta se menee ohi, ainakin toisilla.



Älä ap pullistele, et ole mikään maailman seitsemäs ihme.

Vierailija:

todellakin hormoneista johtuvaa ja täysin normaalia. Äiti on valmistettu jaksamaan lapsen kanssa oloa heti synnytettyään. Mutta se menee ohi, ainakin toisilla.

Älä ap pullistele, et ole mikään maailman seitsemäs ihme.

Vierailija:

Älä ap pullistele, et ole mikään maailman seitsemäs ihme.

ylipirteä synnytyksen jälkeen ja istuin seuraavana päivänä ilman ongelmia.

vaikeampi ja pidempi synnytys. Toinen siihen verrattuna tosi helppo, kun kerran oli paikat jo venyneet ja toisaalta kivut kestivät niin vähän aikaa.



Tämän takia on hyvä, että ensisynnyttäjät ja uudelleen synnyttäjät ovat eri huoneissa. Vitsi että korpesi ensimmäisen jälkeen, kun sai kuunnella ylipirteän uudelleensynnyttäjän suusta tarinaa kuinka ei tunnu missään ja haluaisi kotiin. ITse oli puolikuollut väsymyksestä eikä jalat kunnolla kantaneet.

Minulla oli 24-tuntisen synnytyksen ja kolmen vuorokauden valvomisen päätteeksi Hb 62 ja alapää leikelty niin auki, etten istunut kahteen viikkoon. Kolmen askeleen kävelyn jälkeen meni taju. En ollut masentunut enkä huomionkipeä ja hysterisoiva, ihan vaan väsynyt ja kipeä. Silloin ei paljon hormonit auta, levättävä on.



Olen kateellinen teille jotka olette voineet heti synnytyksen jälkeen loistavasti. Itse olen sitä tyyppiä, joka ei jää potemaan vaan hyppii pystyssä vaikka keuhkokuumeessa, ja tuo synnytyksen jälkeinen oli suuri yllätys itsellekin. Toivottavasti toinen kerta parin kuukauden päästä menisi paremmin!

Ihmetellyt kun nauttiessani suihkusta synnytyksen jälkeen hoitajat kävi koko ajan kurkkimassa että oonko kunnossa.

Olisin ollut heti valmis kotiin lähtöön.

Minäkin olin tosi virkee ja hyvässä kunnossa aika rankan ja pitkän synnytyksen jälkeen. Mutta se on ihan luonnollista, eikä siis mitään pullistelua. Nih...

Onneksi olen päässyt helpolla.

Ymmärrän hyvin ettei isojen repeämien tai matalan hemoglobiinin kanssa ole mukava olla.

olin ainakin hyvässä kunnossa sekä ennen että jälkeen lasteni (2) syntymän.



Ehkä vielä paremmassa kunnossa toisen lapsen syntymän jälkeen, jolloin tein jo sairaalassa vatsaliikkeitä. Lapsi syntyi lauantaina ja maanantaina pääsin kotiin. Tiistaina oli sitten jo pyörällä pikaisesti kaupungilla, kun piti ostaa oikean värisiä vauvanvaatteita ja saada valita ne itse.

Eka synnytys ei ollut erityisen rankka, mutta se verenhukka teki toipumisesta hitaan. Ilman pullistelua täälläkin, tämän ketjun seiska, jos muistan oikein.

Olin aivan täynnä energiaa synnytyksen jälkeen! Mies vitsaili, että se johtuu siitä, että geneettisesti minun pitäisi mennä lypsämään lehmät heti synnytyksen jälkeen (juuret syvällä turpeessa). Synnytys oli suht helppo, vaikkakin vauva syntyi rv 35. Jouduimme viemään lapsen vastasyntyneiden valvontaan. Kun vauva oli viety sinne, olin lähdössä loikkimaan portaita omaan kerrokseeni, mutta hoitaja esti sen ja vihjaisi miehelleni, että tuota " sekopäätä voisi vähän valvoa..." :-). No, kyllä se väsymyskin iski - en vain muista enää niiltä ajoilta paljon, kiitos hormonihöyryjen.

vaikka olin valvonut ihan kamalasti -- synnytys käynnistyi vesien menolla illall yhdentoista aikaan ja vaikka haikaranpesässä käsivät vielä nukkumaan muutaman tunnin, niin eihän esikoisen odottaja kyennyt. Mies koisi ja minä odottelin supistuksia ja kävelin ympäri kotia yön.



Aamulla kuudelta olin jo aika kipeä kun mentiin kättärille ja vasta illalla poika syntyi -- valvottu siihen mennessä ja puolitoista vuorokautta. Vaikka synnytys oli pitkä ja rankka ja luomu, olin sen jälkeen niin onnesta sekaisin etten osannut ensimmäisenä yönä kuin katsella pientä ja huokailla. Joten ei nukuttu sinä yönä eikä edes väsyttänyt ja olo oli muutenkin tosi hyvä, melkeinpä euforinen.



SEuraavana iltana täytyy kyllä myöntää että pilkkiminen alkoi jo kahdeksalta ja uni maittoi minkä imetykseltä ennätti -- olihan jo valvottu kokonaiset 3 vuorokautta putkeen ja siitä 17 tuntia synnytystä...