Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus, miksi ei saisi olla masentunut jos on oikeasti aihetta?
12.01.2019 |
Mua ihmetyttää se, että kun on kerrottu että masennus on aivojen kemiallinen häiriötila, ja siksi sitä pitää lääkkeillä lääkitä jotta se korjaantuu. Ja että masentua voi kuka vaan, koska vaan, vaikka kaikki olisi ihan hyvin.
Mutta sitten kun on kaikki asiat ihan päin persettä, määrätään myös masennuslääkettä, vaikka se ei poista sitä syytä, esim. taloudellinen tilanne, ongelmat parisuhteessa, työttömyys jne. Miksi se että vituttaa ja tuntee paljon muitakin negatiivisia tunteita, koska niihin on aihetta, on sellainen mitä yritetään parantaa lääkkeellä? Taloudelliseen tilanteeseen ei auta kuin raha, parisuhdeongelmat ratkeaa puhumalla puolison kanssa tai eroamalla, työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin.
Ymmärrän toki sen, että joskus se huono elämäntilanne masentaa niin paljon että alkaa olla hengenlähtö lähellä, ja lääkkeet voi olla avuksi että pääsee sieltä sängynpohjalta ylös tekemään pakolliset asiat vaikka miten vituttaisi, eikä enää haudo tosissaan itsemurhaa.
Masennuslääkkeet ei mun kokemukseni mukaan edes tee ihmisestä iloista, onnellista tai virkeää, vaan lääkkeiden tarkoitus onkin se että se tasoittaa tunteet, ei tunne enää kovaa surua, mutta ei myöskään iloa, kaikki on tasaista ja pläääähh.
Joten, kun elämässä on kaikki päin persettä, ja välillä mietit todella synkkiä ajatuksia ja tunnet itsesi lannistuneeksi, mutta välillä on jotain ihan kivojakin juttuja joista saat iloa, se on normaalia, miksi siinä pitäisi lääkkeellä saada kaikki tunteet pois?
Kommentit (55)
Minulla todetiin reaktiivinen masennus, syynä eksän käytös avioliitossa. Pääsin eroon lääkkeistä puoli vuotta sen jälkeen kun lähdin. Jotta kyllä masennukselle voi jotain tehdäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."
mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?
Se on työttömyyttä, ei masennusta.
Paranna taitojasi, muuuta paikkakuntaa, hae paremmin, verkostoidu
Meinaatko että työttömyys ei suakin masentaisi? Varsinkin jos tekisit nuokin asiat ja silti et saisi töitä? Suomessa ei ole työpaikkoja kaikille, eikä tule koskaan olemaan, jos sinä olet onnekas siinä tuolileikissä ja saat paikan, se tarkoittaa että yhdeksän muuta ei saaneet, taaskaan.
ap
Lääkärit eivät pysty antamaan työpaikkoja.
Riippuu nyt puhutko siis ihan masennuksesta vai siitä, että ihmiset välillä tuntevat olonsa masentuneeksi. Niillä on kun on iso ero.
Tottakai jos on taloushuolia niin se voi masentaa, mutta masentaako se niin paljon, että työkyky lähtee ja itsemurha-ajatukset ovat päivittäisiä? Toiseen tarvitaan todennäköisesti apua lääkkeistä, toiseen ei välttämättä ei.
Talousongelmiin, työttömyyteen ym voi ehkä raha ja työ auttaa, mutta niitä ei aina välttämättä saa. Siksi pitäisi olla asenne, jonka avulla nuo kaksi asiaa ei heti masentaisi siihen pisteeseen, että saa jo diagnoosin lääkäristä.
Mutta taas toisaalta suomessa kyllä laitetaan masennus liiankin helposti. Syy johtuu siitä, että lääkkeen antaminen on kaikista halvin vaihtoehto, kuin määrä kunnalliseen terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi Jordan Peterson on sitä mieltä että ihmisillä ei useimmiten ole mielenterveysongelmia, vain ongelmia elämässä.
Itsekin uskon tähän aika paljon. En halua vähätellä masennusta sairautena mutta en tosiaan usko siihen että todelliseeen masennukseen sairastuu joka viides suomalainen.
Halla-aho Jussi on tykätyin kansanedustaja Twitterissä. Vertailussa mukana kaikki Suomen kansanedustajat ja eurokansanedustajat. Katso oman ehdokkaasi sijoitus:
6614
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi Jordan Peterson on sitä mieltä että ihmisillä ei useimmiten ole mielenterveysongelmia, vain ongelmia elämässä.
Itsekin uskon tähän aika paljon. En halua vähätellä masennusta sairautena mutta en tosiaan usko siihen että todelliseeen masennukseen sairastuu joka viides suomalainen.
Vasta nyt huomasin että luin lainaamasi kommentin eri tavalla kuin sinä. Ajattelin siis peukuttaessa että monet mielenterveysongelmat ovat johdannaisia elämän ongelmista eikä suinkaan erillisiä sairauksia. Mikä on todellista masennusta? Voiko epätodellinen masennus olla esiaste todelliselle masennukselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."
mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?
Sitä varten on mielialalääkkeet, niitä vaan naamaan niin ei tunnu niin ankeelta. Ei tunnu miltään!
TYP:istä voidaan ohjata sähköhoitoon
Ei voida. TYP liittyy työttömyyteen, ei sieltä ohjata mihinkään hoitoihin. Lääkäriin voidaan ohjata.
ap
Psykiatrille ohjataan vain jos on tarve. Suurimmalle osalle riittää tavallinen kuntouttava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niiden alakulon ja synkkyyden hetkien vastapainoksi on niin paljon niitä iloisia ja ihania hetkiä, että elämä tuntuu mielekkäältä, et ole masentunut eikä silloin ole masennusta jota hoitaa. Jos taas tunne-elämäsi on niin vääristynyt että on vaikea kokea mielekkyyttä mistään, ryhtyä mihinkään, nauttia mistään, tai tehdä mitään sen eteen että elämä muuttuisi parempaan suuntaan, niin joku pilleri saattaa vaikka ollakin avuksi.
Tottakai SAA olla masentunut, mutta masennus diagnoosina tarkoittaa tilannetta jossa oireilu alentaa toimintakykyä. Masennus ei ole sitä että jurppii kun kämppä paloi ja vaimo jätti, ne on tunteita.
Aloittaja, tunnen tilanteesi. Aivan samankaltaista. Kymmenen vuoden painajainen ja suuri joukko tapahtumia, joille ei vaan ole voinut mitään ja kaikki on päin helvettiä ja ratkaisuja mahdoton saada. Suossa niin syvällä kuin olla ja voi ja viimeksi mies vammautunut vakavasti ja sen seurauksena lisää hyllyvää suota.
Asia on juuri nii kuin sanot: lääkkeillä ei asiat parane, vaan sillä että olisi jokin keino ratkaista asioita. Mutta tuntuu karmealta, kun mikään mitä tekee ratkaistakseen ongelmia yksin ja toisten kanssa ei johda yhtään parempaan ja kohtalo heittää aina vain syvemmälle tapahtumilla, joita vaan tapahtuu.
Ainoa mitä avuksi saa on tunteet turruttavia lääkkeitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uteliaisuuttani kysyn, mitkä ovat "oikeat aiheet" masennukseen. Olen monesti kuullut ihmisten päivittelevän jonkun toisen masennusta, koska "eihän sillä ole mitään syytä olla masentunut". Minä olen aina luullut, että masennukseen ei sellaista olekaan - ihmiset masentuvat syystä jos toisesta, jopa "ilman syytä", mutta taidan olla väärässä.
Jos masennus on niin vaikea, ettei kykene hoitamaan asioitaan ja mielessä on itsetuhoisia ajatuksia, lääkitys on hyvä ensiapu.
Sain SSRI-lääkkeet ja keskusteluapua psyk. sairaanhoitajalta.
Sairaanhoitajan mielestä masennukseni oli hyvin pitkälle reaktiivista johtuen elämäntilanteestani.
Ei näille syille terveydenhuoltojärjestelmä mitään voi.
Koen kuitenkin saaneeni suuren avun.
Lääkekuuri ja keskusteluapu nosti minut kuopan pohjalta, että saatoin tehdä itsekin asioille jotain.
Lääkkeillä on sivuvaikutuksensa.
Olin lääkityksen alla ihan eunukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne masennuslääkepillerit tyrkytä kiireessä monesti ihmisille terveyskeskuslääkäri eikä psykiatri. Niillä ajatellaan että säästetään kun tehokkaasti annetaan pillerit ja no, keskusteluajoilla ei ole niin justiin ja niitä saa ehkä kerran kuuhun tunnin siltä reitiltä jos ei lähetetä psykiatrille. Hyväonninen on, jos saa edes perus verikokeet jossa katsotaan ettei masennus johdu muusta, tai edes lääkäriltä aikaa tutustua potilaaseen ja miettiä mikä siellä olisi taustalla, ennenkuin hän on jo "reseptivihkoa" ottamassa esille.
Itse vuosia masennusta "sairastaneena" ja pillereitä popsineena ja niistä haittaa saaneena olen alkanut ajatella hyvin kriittisesti tästä mielenterveysvouhotuksesta, mikä nykyään on vallalla jossa ihmisten normaalit tunnereaktiot niputetaan helposti masennukseksi - työuupumus, yhtään pitkittyneempi negatiivinen reagointi johonkin tai suru esim. läheisen kuolemasta tai vaikkapa yksinäisyys. Jos reagoit niihin voimakkaasti, niin kohta olet pillereillä. Itselläni masennus oli suureksi osaksi selviytymiskeinojen puutetta, huonoa itsetuntoa,yksinäisyyttä että reagointia raskaisiin elämäntapahtumiin. Vaikka minulle nykyäänkin heitellään masennusdiagnoosia, en silti enää ajattele itseäni jonain masennuspotilaana, jolla on kemiallinen häiriötila aivoissa. Oikein kismittää, kuinka nuorena menin tuohon valheeseen mukaan ja veivasin aivokemioitani siihen pisteeseen vuosia, että edelleen kärsin niiden haitoista, lopetuksen jälkeenkin, mitkä haittaa esim halujen puuttumisen vuoksi/seksuaalihäiriöiden vuoksi parisuhteen muodostumista. Vuosia elin siinä uskossa, että tarvitsen pillereitä selvitäkseni elämästä ja tulkitsin vian biologiseksi ongelmaksi aivoissa, minkä lääkkeet korjaa.
Naurettavinta, että osa pillereiden aiheuttamista haittavaikutuksista vielä tulkitaan masennukseksi testeissä. Esimerkiksi seksuaalisten halujen puute. Silloinkin kun en varsinaisesti kokenut itseäni masentuneeksi, sain aina pisteitä kyseisessä testissä.
Jos saisin elää elämäni uudelleen, en olisi teini-ikäisestä asti vetänyt tuota SSRI - ***** ja tulkinnut itseäni tuon sairausnäkökulman + biologisen näkökulman kautta, joka johti pitkittyneeseen pillerinvetämiseen.
Lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset voi luoda omat ongelmansa vielä sen masennuksen päällekin. Ensin pitää toipua masennuksesta, sitten pillereiden lopetusoireista kaiken lisäksi. Itselläni vuosien käytön masennuslääkkeiden alasajosta tuli lähes traumaattinen kokemus, koska purkuvaihe oli niin raskas. Se oli kuin jotain mindfuckia purkaa ne. Tunsin itseni ihan hulluksi silloin, mielialat sahasi, itkin, tunteet palasi ryminällä, ei saanut nukuttua, oli hirveitä fyysisiä oireita ja päässä napsui sähköiskuja.
Piti myös todeta, että lääkärit ei monestikaan ymmärrä määräämiensä pillereiden haitoista, koska niistä mainittiin vain murto-osa määräämishetkellä. Kuulemma ei yhtään aiheuta riippuvuutta, eikä lopetusoireista mainittu tuon taivaallista, kuulemma sai vain lopettaa "milloin vaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulkitsee liikaa ongelmiansa tuollaisen diagnoosin ja sairausmerkinnän takia, voi jäädä näkemättä oikeasti elämässä vaikuttavia ongelmia. Masennus voi olla myös tietyllätavalla eheyttävä, koska se saattaa opettaa näkemään asiat eri näkökulmasta, olemaan vaikkapa ymmärtäväisempi itseään kohtaan ja tekemään muutoksia elämässä. Mutta mitenpä tuollaisia välttämättä tajuaa tehdä, jos ottaa heti pillerit käyttöön ja sanoo itselleen vaan että olen masentunut, eikä pohdi asioita sen syvällisemmin.
Alue: Aihe vapaa
Ap, ihan siksi, että mömmöteollisuus saa rahnuskaa. Raha on lääketeollisuuden ykkösasia, ei todellakaan ihmisten parantaminen ja lääkäreiden ykkösasia on määrä erilaisia mömmöjä niin paljon kuin ehtii, sitä voi vain miettiä, miksi. Ja sitten sellainen ihminen, joka pyrkii auttamaan ihmisiä ilman ns. lääkkeitä, pyritään tuhoamaan, kuten Antti Heikkilä.
Psykiatria on kaikista lääketieteen aloista eniten huuhaata, vaikka sitä on lähes kaikkalla muuallakin. Valtaosasta lääkkeitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, samoin suurin osa leikkauksista on silkkaa puoskarointia. Oikea ruokavalio, sopivasti liikuntaa, stressin välttämistä, riittävästi unta ja sopivasti elämän nautintoja, niin aikalailla terveenä pysyy ja elää riittävän pitkään. Ja tosiaan, on ihan normaalia välillä masentua ja jopa ihan ilman syytäkin. Silloin ihmisen on aika pysähtyä ja kuunnella itseään tai sitten elää läpi se kriisi, joka masennuksen on aiheuttanut. Ruokavaliolla on ihan keskeinen osuus näissä selittämättömissä masenuksissa. Suoliston kunto on erittäin tärkeä koko elimistön hyvinvoinnille. Mutta tällaiset asiat ovat siitä huonoja hoitomenetelmiä, että niistä ei kerry kahisevaa mömmötehtailijoiden laariin, ja mömmötehtaita hännystelevät puoskarit, joita lääkäreiksikin kutsutaan, saavat "kultaa ja kunniaa" vain kun tekevät mitä mömmöteollisuus haluaa. Harva sitä uskaltaa vastustaa.