Masennus, miksi ei saisi olla masentunut jos on oikeasti aihetta?

Vierailija kirjoitti:

Ihan pelkkää asiaa on teksti ja muuten, tuo teoria kemiallisesta epätasapainosta on kumottu jo vuosikymmeniä sitten. Mitkään tutkimukset eivät tue väitettä, että masennus yksiselitteisesti johtuisi jostakin kemiallisesta epätasapainosta aivoissa, syyt sen takana ovat paljon tuota kompleksisemmat. Masennus ei ole joko-tai tyyppinen asia.

Psykiatriassa on se huono puoli, että ihan normaalit elämiseen liittyvät tuntemukset ja olotilat tulkitaan joksikin patologiseksi häiriötilaksi. Ihmisten ei esimerkiksi juurikin anneta surra rauhassa ja kokea stressiä elämän kimuranteissa tilanteissa, joissa on ymmärrettävää tuntea tietyllä tavalla. Se on tervettä ja kuuluu ihmiselämään, eikä niitä tunteita tulisi pyrkiä piilottamaan eikä hävetä millään tavalla. Mikä on normaali surutila ja mikä masennusta on hyvin vaikeaa ensinnäkin määrittää ja kyetä erottamaan toisistaan. Kuka sen määrittelee, että missä menee raja että mikä on surun tuntemisen suhteen epätervettä ja mikä tervettä?

Ihan totta, että lääkkeet eivät ole mikään ultimaattinen ratkaisu mihinkään, eihän ne mutta tee, kuin turruttavat tunteet jättäen sen ongelman sinne taustalle piiloon. Silloin sitä surua aiheuttavaa asiaa ei tule käsiteltyä laisinkaan. Se naamioidaan kemikaalisen verhon taakse.

Näillä lääkkeillä on myös hyvin problemaattisia sivuvaikutuksia, joista ei hirveästi ole keskustelua yhteiskunnallisella tasolla. Kaikki lääkkeisiin liittyvä uutisointi on yltiömyönteistä ja usein kaunisteltuakin. Itselleni kaikista käyttämistäni psykiatrisista lääkkeistä ei ole ollut mitään muuta kuin haittaa. Erityisen harmillisena koen näiden lääkkeiden vaikutuksen tunne-elämään ja seksuaalisuuteen. Ei ole esimerkiksi mikään automaatio, että seksuaalisuus palautuisi ennalleen lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Monilla se ei ole palautunut ollenkaan. On kuin en olisi koskaan seksuaalinen ollutkaan. Libidoni katosi ihan täysin ja tämä ei ole mitään masennusta. Alapäästä hävisi kirjaimellisesti tunto. Seksi ei kiinnosta minua enää tippaakaan. En tiedä normalisoituuko tilani enää koskaan. Kadun sitä, että koskaan edes koskinkaan näihin lääkkeisiin.

Tässä ei nyt tiedä kumpaa peukkua laittaisi. Puhut asiaa, mutta ei voi peukuttaa tuota ikävää asiaa joka sulla on seurannut lääkkeistä. Mä olen muutenkin sitä mieltä ihan yleisesti, että aivot on sen verran monimutkainen systeemi, että sitä pitäisi mahdollisimman vähän sörkkiä, niin päihteillä itse kuin lääkkeilläkään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."

mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?

Sitä varten on mielialalääkkeet, niitä vaan naamaan niin ei tunnu niin ankeelta. Ei tunnu miltään!

TYP:istä voidaan ohjata sähköhoitoon

Ei voida. TYP liittyy työttömyyteen, ei sieltä ohjata mihinkään hoitoihin. Lääkäriin voidaan ohjata.

ap

Vierailija kirjoitti:

Masennus ja vitutus on täysin eri asiat.

On olemassa normaaliin elämään kuuluvaa masennuksen tunnetta, ja sitten on masennus-niminen sairaus. On normaalia masentua ikävistä asioista, mutta masennuksen jatkuessa ilman erityistä syytä, kyseessä on sairaus. Ihan sama kuin on normaalia olla väsynyt kun on tehnyt jotain fyysisesti rankkaa tai valvonut pitkään, mutta jatkuva väsymys johon lepo ei auta vaatii hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."

mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?

No se masennus ja vitutus kestää niin kauan kun pääsee. Ei työttömyyden vittumaisuus mihinkään häviä koskaan, no paitsi silloin jos saa isomman potin vaikka lotosta. Eli työttömyyden suurimpia vitutuksen aiheita on sen aiheuttama rahattomuus eli köyhyys, ja kyllä siihen yleensä auttaa parhaiten just se raha. 

Viimeksi olin 5,5 vuotta kotona ennekuin sain töitä. Kyllä se helpotti oloa ihan helvetisti kun alkoi saada kuukausipalkkaa, sai nukuttuakin paljon paremmin.

ap

Tässä se paradoksi onkin. Työttömyys ja sitä seuraava rahattomuus aiheuttavat jatkuvaa vitusta ja siihen määrätään lääkkeitä jotka aiheuttavat lisää kuluja. No ehkä sen p*skan sitten kestää paremmin mutta p*ska kyllä on ja pysyy ja itse asiassa jopa liisääntynyt. Vähän kuin lattialla olisi sitä itseään ja neuvoksi annetaan laittaa talouspaperi päälle. Ei näy ja päältä voi kulkea, jos alkaa haista tai muuten muistua mieleen niin otappa tuosta toinen paperi (eli lääke). 

Osalle tietenkin korvataan nuo lääkkeet toimeentulotuessa mutta muut makselevat niitä ihan niistä samoista vähistä tuloistaan. Näiden takia en itse suostu enää ottamaan läääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Masentunen läheisenä kamalinta on se, kun huomaa itsekin empaattisena ihmisenä luisuvan samaan. En tiedä miten pitkään tätä jaksaa. Yrittää ymmärtää ja tukea ja odottaa, että yhteisessä elämässä olisi jotain iloakin.

Joo, siitähän puhutaan että masentunut sairastuttaa myös ympärillä olevat ihmiset. Ja miksi ei, sehän on ihan ymmärrettävää että jos rakas ihminen voi huonosti, niin ei siinä itekään voi olla kovin onnellinen. Mä olen vain sitä mieltä että jos ne masennusta aiheuttavat asiat on jotenkin ratkaistavissa, ne pitää vaan yrittää ratkaista, tai sitten pitää odottaa vaan että ne ratkeaa itsestään tai hyväksyä se että tässä sitä nyt maataan loppu elämä kun millekään ei voi mitään. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus ja vitutus on täysin eri asiat.

On olemassa normaaliin elämään kuuluvaa masennuksen tunnetta, ja sitten on masennus-niminen sairaus. On normaalia masentua ikävistä asioista, mutta masennuksen jatkuessa ilman erityistä syytä, kyseessä on sairaus. Ihan sama kuin on normaalia olla väsynyt kun on tehnyt jotain fyysisesti rankkaa tai valvonut pitkään, mutta jatkuva väsymys johon lepo ei auta vaatii hoitoa.

Kuinka paljon ihmisen sitten pitää jaksaa ikäviä asiota joita tulee aina vaan lisää ja ikäviä tilanteita jotka jatkuvat vuosikausia ja joihin et voi itse vaikuttaa? Tämäkö ei ole omiaan aiheuttamaan masennusta ja vain ilman erityistä syytä alkava ja jatkuva masennus on sairaus ja muut vain pikku vitutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."

mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?

No se masennus ja vitutus kestää niin kauan kun pääsee. Ei työttömyyden vittumaisuus mihinkään häviä koskaan, no paitsi silloin jos saa isomman potin vaikka lotosta. Eli työttömyyden suurimpia vitutuksen aiheita on sen aiheuttama rahattomuus eli köyhyys, ja kyllä siihen yleensä auttaa parhaiten just se raha. 

Viimeksi olin 5,5 vuotta kotona ennekuin sain töitä. Kyllä se helpotti oloa ihan helvetisti kun alkoi saada kuukausipalkkaa, sai nukuttuakin paljon paremmin.

ap

Tässä se paradoksi onkin. Työttömyys ja sitä seuraava rahattomuus aiheuttavat jatkuvaa vitusta ja siihen määrätään lääkkeitä jotka aiheuttavat lisää kuluja. No ehkä sen p*skan sitten kestää paremmin mutta p*ska kyllä on ja pysyy ja itse asiassa jopa liisääntynyt. Vähän kuin lattialla olisi sitä itseään ja neuvoksi annetaan laittaa talouspaperi päälle. Ei näy ja päältä voi kulkea, jos alkaa haista tai muuten muistua mieleen niin otappa tuosta toinen paperi (eli lääke). 

Osalle tietenkin korvataan nuo lääkkeet toimeentulotuessa mutta muut makselevat niitä ihan niistä samoista vähistä tuloistaan. Näiden takia en itse suostu enää ottamaan läääkkeitä.

Just näin se on. Jos minä voittaisin miljoonia lotossa, parantaisin aika monen ihmisen "masennuksen", ensimmäisenä omani ja mieheni. Epäilen että miehen reumakin helpottaisi kummasti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunen läheisenä kamalinta on se, kun huomaa itsekin empaattisena ihmisenä luisuvan samaan. En tiedä miten pitkään tätä jaksaa. Yrittää ymmärtää ja tukea ja odottaa, että yhteisessä elämässä olisi jotain iloakin.

Joo, siitähän puhutaan että masentunut sairastuttaa myös ympärillä olevat ihmiset. Ja miksi ei, sehän on ihan ymmärrettävää että jos rakas ihminen voi huonosti, niin ei siinä itekään voi olla kovin onnellinen. Mä olen vain sitä mieltä että jos ne masennusta aiheuttavat asiat on jotenkin ratkaistavissa, ne pitää vaan yrittää ratkaista, tai sitten pitää odottaa vaan että ne ratkeaa itsestään tai hyväksyä se että tässä sitä nyt maataan loppu elämä kun millekään ei voi mitään. 

ap

Kun on riittävän pohjalla ei vain ole mitään voimia ja kykyjä "ratkaista kaikki asiat". Puhut jostain ketutuksesta, alakulosta tai lievästä masennuksesta. Et sellaisesta, että on menettänyt kaiken ilon ja toivon ja tulevaisuuden näkymät. Pallottelee mielessään jopa itsetuhoisila ajatuksia. Mielestäni silloin apu ja lääkkeetkin ovat tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus ja vitutus on täysin eri asiat.

On olemassa normaaliin elämään kuuluvaa masennuksen tunnetta, ja sitten on masennus-niminen sairaus. On normaalia masentua ikävistä asioista, mutta masennuksen jatkuessa ilman erityistä syytä, kyseessä on sairaus. Ihan sama kuin on normaalia olla väsynyt kun on tehnyt jotain fyysisesti rankkaa tai valvonut pitkään, mutta jatkuva väsymys johon lepo ei auta vaatii hoitoa.

Kuinka paljon ihmisen sitten pitää jaksaa ikäviä asiota joita tulee aina vaan lisää ja ikäviä tilanteita jotka jatkuvat vuosikausia ja joihin et voi itse vaikuttaa? Tämäkö ei ole omiaan aiheuttamaan masennusta ja vain ilman erityistä syytä alkava ja jatkuva masennus on sairaus ja muut vain pikku vitutusta?

Kaipa se jatkuva vastoikäymisissä elämäminen aiheuttaa muutoksia aivoihin ja siitä sairastuu, myös muihin sairauksiin sairastuu helpommin, vaikka syöpäänkin. Mutta ei sitä masennusta pysty parantamaan sillä että syö lääkkeitä, samalla tavalla kuin syöpääkään ei pysty parantamaan särkylääkkeillä, se kasvain pitää joko leikata tai tappaa jollain konstilla ennenkuin voi parantua. Jos köyhyys masentaa sua, niin vain raha voi parantaa sun masennuksen, lääke auttaa elämään sen masennuksen ja köyhyyden kanssa paremmin ettei vedä itteään kiikkuun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."

mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?

No se masennus ja vitutus kestää niin kauan kun pääsee. Ei työttömyyden vittumaisuus mihinkään häviä koskaan, no paitsi silloin jos saa isomman potin vaikka lotosta. Eli työttömyyden suurimpia vitutuksen aiheita on sen aiheuttama rahattomuus eli köyhyys, ja kyllä siihen yleensä auttaa parhaiten just se raha. 

Viimeksi olin 5,5 vuotta kotona ennekuin sain töitä. Kyllä se helpotti oloa ihan helvetisti kun alkoi saada kuukausipalkkaa, sai nukuttuakin paljon paremmin.

ap

Tässä se paradoksi onkin. Työttömyys ja sitä seuraava rahattomuus aiheuttavat jatkuvaa vitusta ja siihen määrätään lääkkeitä jotka aiheuttavat lisää kuluja. No ehkä sen p*skan sitten kestää paremmin mutta p*ska kyllä on ja pysyy ja itse asiassa jopa liisääntynyt. Vähän kuin lattialla olisi sitä itseään ja neuvoksi annetaan laittaa talouspaperi päälle. Ei näy ja päältä voi kulkea, jos alkaa haista tai muuten muistua mieleen niin otappa tuosta toinen paperi (eli lääke). 

Osalle tietenkin korvataan nuo lääkkeet toimeentulotuessa mutta muut makselevat niitä ihan niistä samoista vähistä tuloistaan. Näiden takia en itse suostu enää ottamaan läääkkeitä.

Kuka ja miksi niitä lääkkeitä määrää? Miksi kukaan menisi lääkärille edes kertomaan, että ketuttaa, kun rahat on vähissä? Mitä se lääkäri sille rahapulalle voi?

Jos oma mieliala on normaalia eikä haittaa elämää, miksi ihmeessä sitä kävisi lääkärille valittamassa? Ketutus ei tosiaan ole syy syödä lääkkeitä, mutta ei se ole myöskään syy sairauslomalle tai millekään erityisilole tuillekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunen läheisenä kamalinta on se, kun huomaa itsekin empaattisena ihmisenä luisuvan samaan. En tiedä miten pitkään tätä jaksaa. Yrittää ymmärtää ja tukea ja odottaa, että yhteisessä elämässä olisi jotain iloakin.

Joo, siitähän puhutaan että masentunut sairastuttaa myös ympärillä olevat ihmiset. Ja miksi ei, sehän on ihan ymmärrettävää että jos rakas ihminen voi huonosti, niin ei siinä itekään voi olla kovin onnellinen. Mä olen vain sitä mieltä että jos ne masennusta aiheuttavat asiat on jotenkin ratkaistavissa, ne pitää vaan yrittää ratkaista, tai sitten pitää odottaa vaan että ne ratkeaa itsestään tai hyväksyä se että tässä sitä nyt maataan loppu elämä kun millekään ei voi mitään. 

ap

Kun on riittävän pohjalla ei vain ole mitään voimia ja kykyjä "ratkaista kaikki asiat". Puhut jostain ketutuksesta, alakulosta tai lievästä masennuksesta. Et sellaisesta, että on menettänyt kaiken ilon ja toivon ja tulevaisuuden näkymät. Pallottelee mielessään jopa itsetuhoisila ajatuksia. Mielestäni silloin apu ja lääkkeetkin ovat tarpeen.

Niinhän mä sanoin, pitää yrittää ratkaista ne asiat ja jos ei siihen pysty, niin pitää opetella elämään sen kanssa. Kyllä minä olen ollut epätoivoinen ja tulevaisuus näyttänyt synkältä ja olen paljonkin pallotellut itsetuhoisia ajatuksia, ja tämän takia mulla tuleekin testeissä aina tulos keskivaikea masennus. Joskus ne lääkkeet auttaa elämään sen asian kanssa jos sille masennuksen syylle ei mitään voi. Mutta parantua ei voi koskaan jos sitä masennuksen syytä ei hävitä. Oireiden hoito ei paranna sairautta. Ja se että saako apua vai pelkästään lääkkeitä on ratkaisevaa. Luulen että lähes kaikille on juttelu ammattilaisen kanssa tehokkaampaa kuin turruttavat lääkkeet.

ap

Vierailija kirjoitti:

Masentunen läheisenä kamalinta on se, kun huomaa itsekin empaattisena ihmisenä luisuvan samaan. En tiedä miten pitkään tätä jaksaa. Yrittää ymmärtää ja tukea ja odottaa, että yhteisessä elämässä olisi jotain iloakin.

Kriisit ovat aina mahdollisia kasvun paikkoja niillekin joita se ei kosketa suoraan. Esimerkiksi sinulle voisi sopia jonkinlainen rajojen laitto ja sen ymmärtäminen että omaa hyvinvointiaan ei voi eikä saa uhrata toisen vuoksi. Eikä sekään automaattisesti tarkoita sitä että masentunut pitäisi hylätä, mutta kääntöpuolena liiallisessa odottamisesta on se että on paineistanut läheisensä myös omasta onnestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."

mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?

No se masennus ja vitutus kestää niin kauan kun pääsee. Ei työttömyyden vittumaisuus mihinkään häviä koskaan, no paitsi silloin jos saa isomman potin vaikka lotosta. Eli työttömyyden suurimpia vitutuksen aiheita on sen aiheuttama rahattomuus eli köyhyys, ja kyllä siihen yleensä auttaa parhaiten just se raha. 

Viimeksi olin 5,5 vuotta kotona ennekuin sain töitä. Kyllä se helpotti oloa ihan helvetisti kun alkoi saada kuukausipalkkaa, sai nukuttuakin paljon paremmin.

ap

Tässä se paradoksi onkin. Työttömyys ja sitä seuraava rahattomuus aiheuttavat jatkuvaa vitusta ja siihen määrätään lääkkeitä jotka aiheuttavat lisää kuluja. No ehkä sen p*skan sitten kestää paremmin mutta p*ska kyllä on ja pysyy ja itse asiassa jopa liisääntynyt. Vähän kuin lattialla olisi sitä itseään ja neuvoksi annetaan laittaa talouspaperi päälle. Ei näy ja päältä voi kulkea, jos alkaa haista tai muuten muistua mieleen niin otappa tuosta toinen paperi (eli lääke). 

Osalle tietenkin korvataan nuo lääkkeet toimeentulotuessa mutta muut makselevat niitä ihan niistä samoista vähistä tuloistaan. Näiden takia en itse suostu enää ottamaan läääkkeitä.

Kuka ja miksi niitä lääkkeitä määrää? Miksi kukaan menisi lääkärille edes kertomaan, että ketuttaa, kun rahat on vähissä? Mitä se lääkäri sille rahapulalle voi?

Jos oma mieliala on normaalia eikä haittaa elämää, miksi ihmeessä sitä kävisi lääkärille valittamassa? Ketutus ei tosiaan ole syy syödä lääkkeitä, mutta ei se ole myöskään syy sairauslomalle tai millekään erityisilole tuillekaan.

Minä olen yleensä mennyt lääkäriin väsymyksen ja fyysisten outojen oireiden takia, en masennuksen. Mitäpä työtön millään sairaslomalla tekee? Töissä ollessa en ole tainnut sairaslomaa pyytää kuin silloin kun isä kuoli ja piti mennä 170 kilometrin päähän hoitaamaan sen kämppä tyhjäksi kun oli just kuun vaihde, ja toki sitä oli vähän järkyttynytkin. Muuten olin töistä poissa jokun pahan flunssan takia vain ne mitä saa olla ilman lääkärintodistusta tai sitten lasten sairastelun takia, nekin hoiti yleensä mies.

Multa ei lääkärit ole löytäneet koskaa mitään muuta vikaa kuin ylipainon ja masennuksen. Ne kuulemma selittää kaikki mahdolliset kivut ja muut oireet. 

Viimeisin lääkäri tyrkytti myös ensimmäisenä masennuslääkkeitä mutta laittoi kuitenkin verikokeet joita pyysin. Sitten kun kokeiden tulokset tuli, lääkäri sanoi että olipa hyvä ettei vika ollutkaan sun päässä vaan täältä verikokeista löytyi syyt. Ja yli 20 vuotta meni päästä tähän pisteeseen että syönkin vitamiineja enkä masennuslääkkeitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunen läheisenä kamalinta on se, kun huomaa itsekin empaattisena ihmisenä luisuvan samaan. En tiedä miten pitkään tätä jaksaa. Yrittää ymmärtää ja tukea ja odottaa, että yhteisessä elämässä olisi jotain iloakin.

Kriisit ovat aina mahdollisia kasvun paikkoja niillekin joita se ei kosketa suoraan. Esimerkiksi sinulle voisi sopia jonkinlainen rajojen laitto ja sen ymmärtäminen että omaa hyvinvointiaan ei voi eikä saa uhrata toisen vuoksi. Eikä sekään automaattisesti tarkoita sitä että masentunut pitäisi hylätä, mutta kääntöpuolena liiallisessa odottamisesta on se että on paineistanut läheisensä myös omasta onnestaan.

Kiitos viisaista sanoista ja kyllä noin pyrinkin tekemään. Ikävää vain että elämä on ikään kuin katkolla ja pitää ottaa etäisyyttä selvitäkseen. Eikä silti ole takuita, että tilanne ikinä helpottaa saatika että olisi oikeasti onnellinen suhteessa vaikka toisen tila paranisikin. No, sellaista elämä on. Moni olisi ottanut jo hatkat ja vaihtanut puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunen läheisenä kamalinta on se, kun huomaa itsekin empaattisena ihmisenä luisuvan samaan. En tiedä miten pitkään tätä jaksaa. Yrittää ymmärtää ja tukea ja odottaa, että yhteisessä elämässä olisi jotain iloakin.

Kriisit ovat aina mahdollisia kasvun paikkoja niillekin joita se ei kosketa suoraan. Esimerkiksi sinulle voisi sopia jonkinlainen rajojen laitto ja sen ymmärtäminen että omaa hyvinvointiaan ei voi eikä saa uhrata toisen vuoksi. Eikä sekään automaattisesti tarkoita sitä että masentunut pitäisi hylätä, mutta kääntöpuolena liiallisessa odottamisesta on se että on paineistanut läheisensä myös omasta onnestaan.

Kiitos viisaista sanoista ja kyllä noin pyrinkin tekemään. Ikävää vain että elämä on ikään kuin katkolla ja pitää ottaa etäisyyttä selvitäkseen. Eikä silti ole takuita, että tilanne ikinä helpottaa saatika että olisi oikeasti onnellinen suhteessa vaikka toisen tila paranisikin. No, sellaista elämä on. Moni olisi ottanut jo hatkat ja vaihtanut puolisoa.

Mistä sun puolison masennus johtuu? Onko se näitä "ilman mitään syytä" vai onko joku asia oikeasti vialla nyt tai menneisyydessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."

mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?

No se masennus ja vitutus kestää niin kauan kun pääsee. Ei työttömyyden vittumaisuus mihinkään häviä koskaan, no paitsi silloin jos saa isomman potin vaikka lotosta. Eli työttömyyden suurimpia vitutuksen aiheita on sen aiheuttama rahattomuus eli köyhyys, ja kyllä siihen yleensä auttaa parhaiten just se raha. 

Viimeksi olin 5,5 vuotta kotona ennekuin sain töitä. Kyllä se helpotti oloa ihan helvetisti kun alkoi saada kuukausipalkkaa, sai nukuttuakin paljon paremmin.

ap

Tässä se paradoksi onkin. Työttömyys ja sitä seuraava rahattomuus aiheuttavat jatkuvaa vitusta ja siihen määrätään lääkkeitä jotka aiheuttavat lisää kuluja. No ehkä sen p*skan sitten kestää paremmin mutta p*ska kyllä on ja pysyy ja itse asiassa jopa liisääntynyt. Vähän kuin lattialla olisi sitä itseään ja neuvoksi annetaan laittaa talouspaperi päälle. Ei näy ja päältä voi kulkea, jos alkaa haista tai muuten muistua mieleen niin otappa tuosta toinen paperi (eli lääke). 

Osalle tietenkin korvataan nuo lääkkeet toimeentulotuessa mutta muut makselevat niitä ihan niistä samoista vähistä tuloistaan. Näiden takia en itse suostu enää ottamaan läääkkeitä.

Kuka ja miksi niitä lääkkeitä määrää? Miksi kukaan menisi lääkärille edes kertomaan, että ketuttaa, kun rahat on vähissä? Mitä se lääkäri sille rahapulalle voi?

Jos oma mieliala on normaalia eikä haittaa elämää, miksi ihmeessä sitä kävisi lääkärille valittamassa? Ketutus ei tosiaan ole syy syödä lääkkeitä, mutta ei se ole myöskään syy sairauslomalle tai millekään erityisilole tuillekaan.

Minä olen yleensä mennyt lääkäriin väsymyksen ja fyysisten outojen oireiden takia, en masennuksen. Mitäpä työtön millään sairaslomalla tekee? Töissä ollessa en ole tainnut sairaslomaa pyytää kuin silloin kun isä kuoli ja piti mennä 170 kilometrin päähän hoitaamaan sen kämppä tyhjäksi kun oli just kuun vaihde, ja toki sitä oli vähän järkyttynytkin. Muuten olin töistä poissa jokun pahan flunssan takia vain ne mitä saa olla ilman lääkärintodistusta tai sitten lasten sairastelun takia, nekin hoiti yleensä mies.

Multa ei lääkärit ole löytäneet koskaa mitään muuta vikaa kuin ylipainon ja masennuksen. Ne kuulemma selittää kaikki mahdolliset kivut ja muut oireet. 

Viimeisin lääkäri tyrkytti myös ensimmäisenä masennuslääkkeitä mutta laittoi kuitenkin verikokeet joita pyysin. Sitten kun kokeiden tulokset tuli, lääkäri sanoi että olipa hyvä ettei vika ollutkaan sun päässä vaan täältä verikokeista löytyi syyt. Ja yli 20 vuotta meni päästä tähän pisteeseen että syönkin vitamiineja enkä masennuslääkkeitä.

ap

Olet onnekas,,kun sait vihdoin viisaan lääkärin ja oikean diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."

mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?

Se on työttömyyttä, ei masennusta.

Paranna taitojasi, muuuta paikkakuntaa, hae paremmin, verkostoidu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."

mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?

Se on työttömyyttä, ei masennusta.

Paranna taitojasi, muuuta paikkakuntaa, hae paremmin, verkostoidu

Meinaatko että työttömyys ei suakin masentaisi? Varsinkin jos tekisit nuokin asiat ja silti et saisi töitä? Suomessa  ei ole työpaikkoja kaikille, eikä tule koskaan olemaan, jos sinä olet onnekas siinä tuolileikissä ja saat paikan, se tarkoittaa että yhdeksän muuta ei saaneet, taaskaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."

mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?

Se on työttömyyttä, ei masennusta.

Paranna taitojasi, muuuta paikkakuntaa, hae paremmin, verkostoidu

Minusta masennus voisi olla seurausta myös siitä että omat voimavarat ovat jo lopussa ja kokee että ei pysty vaikuttamaan asioihinsa yrityksestä huolimatta. Ei kaikilla loputtomiin riitä energiaa muuttaa itseään tai paikkakunnasta toiseen tai tutustua väkisin ihmisiin ja niin edelleen. Tottahan toki voi sanoa että ei ole käyttänyt kaikkia oljenkorsia, mutta onko kaikilla ihmisillä alkujaan kykyjä samaan. Kuten vaikka yksin tuntemattomaan maahan muuttaminen työn perässä. Sekin kun on myös vaihtoehto.

Halla-aho Jussi on tykätyin kansanedustaja Twitterissä. Vertailussa mukana kaikki Suomen kansanedustajat ja eurokansanedustajat. Katso oman ehdokkaasi sijoitus:

http://shorturl.at/ADPQ7

3469