Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus, miksi ei saisi olla masentunut jos on oikeasti aihetta?
12.01.2019 |
Mua ihmetyttää se, että kun on kerrottu että masennus on aivojen kemiallinen häiriötila, ja siksi sitä pitää lääkkeillä lääkitä jotta se korjaantuu. Ja että masentua voi kuka vaan, koska vaan, vaikka kaikki olisi ihan hyvin.
Mutta sitten kun on kaikki asiat ihan päin persettä, määrätään myös masennuslääkettä, vaikka se ei poista sitä syytä, esim. taloudellinen tilanne, ongelmat parisuhteessa, työttömyys jne. Miksi se että vituttaa ja tuntee paljon muitakin negatiivisia tunteita, koska niihin on aihetta, on sellainen mitä yritetään parantaa lääkkeellä? Taloudelliseen tilanteeseen ei auta kuin raha, parisuhdeongelmat ratkeaa puhumalla puolison kanssa tai eroamalla, työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin.
Ymmärrän toki sen, että joskus se huono elämäntilanne masentaa niin paljon että alkaa olla hengenlähtö lähellä, ja lääkkeet voi olla avuksi että pääsee sieltä sängynpohjalta ylös tekemään pakolliset asiat vaikka miten vituttaisi, eikä enää haudo tosissaan itsemurhaa.
Masennuslääkkeet ei mun kokemukseni mukaan edes tee ihmisestä iloista, onnellista tai virkeää, vaan lääkkeiden tarkoitus onkin se että se tasoittaa tunteet, ei tunne enää kovaa surua, mutta ei myöskään iloa, kaikki on tasaista ja pläääähh.
Joten, kun elämässä on kaikki päin persettä, ja välillä mietit todella synkkiä ajatuksia ja tunnet itsesi lannistuneeksi, mutta välillä on jotain ihan kivojakin juttuja joista saat iloa, se on normaalia, miksi siinä pitäisi lääkkeellä saada kaikki tunteet pois?
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneet eivät tunne tunnetiloja mitä liittyy esim. rahaan, parisuhteeseen yms. Masentuneet eivät tunne tarvetta kiroiluun.
Masentuneelle kaikki on hiljaista, harmaata ja mustaa, loputonta syksyä.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet eivät tunne tunnetiloja mitä liittyy esim. rahaan, parisuhteeseen yms. Masentuneet eivät tunne tarvetta kiroiluun.
Masentuneelle kaikki on hiljaista, harmaata ja mustaa, loputonta syksyä.
Miksi minä sitten saan aina masennustesteistä tulokseksi keskivaikea masennus ja lääkärit tyrkyttää aina masennuslääkkeitä mun väsymykseen, vaikka mä kiroilen paljon ja tunnen suurta vitutusta rahasta jne.? Ei niissä testeissä kysytä edes että kiroiletko tai tunnetko jotain jos rahat ei riitä tai puoliso on ääliö.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet eivät tunne tunnetiloja mitä liittyy esim. rahaan, parisuhteeseen yms. Masentuneet eivät tunne tarvetta kiroiluun.
Masentuneelle kaikki on hiljaista, harmaata ja mustaa, loputonta syksyä.
Miksi minä sitten saan aina masennustesteistä tulokseksi keskivaikea masennus ja lääkärit tyrkyttää aina masennuslääkkeitä mun väsymykseen, vaikka mä kiroilen paljon ja tunnen suurta vitutusta rahasta jne.? Ei niissä testeissä kysytä edes että kiroiletko tai tunnetko jotain jos rahat ei riitä tai puoliso on ääliö.
ap
Mielenterveystyö on suomessa amatöörien puuhastelua. Ap olet ihan terve, tyhmä urpo tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti samaa mieltä. Kyllä se ihan huolella turhautti, että kerrottuani koko elämäni ja nykyisen elämäntilanteeni ja epäiltyäni sen aiheuttavan minulle ongelmia ja että en tiennyt miten itse ratkaista sitä, niin lääkäri oli heti suosittelemassa lääkkeitä. Lääkäriin olin mennyt koska en tiennyt mitä muuta kautta masentunut voi hakea apua. Siinä sitten selitykseni jälkeen jouduin uudelleen selittämään että uskon että masennukseen on syy ja ehkä puhuminen jonkun kanssa/terapia voisi auttaa? Pitkin hampain sain lähetteen. Jälkeenpäin kävin myös terapiassa, mutta nopeasti huomasin että sekään ei tosiaan purrut niihin käytännön ongelmiin, jolloin luovutin ja aloin yksin hitaasti työstämään ongelmiani. Mutta tulipahan kokeiltua tätä niin kutsuttua "apua".
Masennus ja vitutus on täysin eri asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."
mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."
mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?
Mielestäni siinä vaiheessa on aloitettava lääkehoito
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä syön siksi masennuslääkettä, että pystyn toimimaan yhteiskunnassa, käymän töissä. Ilman lääkettä olisin liian ahdistunut. Tämä kaikki johtuu ihan oikeista pahoista vastoinkäymisistä elämässäni, joiden yli en pääse jos en lääkkeen avulla pidä toimintakykyä yllä.
Onko se aivokemian häiriö sitten syuy vai seuraus siitä, että asiat ovat pielessä? Voihan ne kemiat sekoittua siitä, että asiat ovat pahasti pielessä.
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."
mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?
Sitä varten on mielialalääkkeet, niitä vaan naamaan niin ei tunnu niin ankeelta. Ei tunnu miltään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pelkkää asiaa on teksti ja muuten, tuo teoria kemiallisesta epätasapainosta on kumottu jo vuosikymmeniä sitten. Mitkään tutkimukset eivät tue väitettä, että masennus yksiselitteisesti johtuisi jostakin kemiallisesta epätasapainosta aivoissa, syyt sen takana ovat paljon tuota kompleksisemmat. Masennus ei ole joko-tai tyyppinen asia.
Psykiatriassa on se huono puoli, että ihan normaalit elämiseen liittyvät tuntemukset ja olotilat tulkitaan joksikin patologiseksi häiriötilaksi. Ihmisten ei esimerkiksi juurikin anneta surra rauhassa ja kokea stressiä elämän kimuranteissa tilanteissa, joissa on ymmärrettävää tuntea tietyllä tavalla. Se on tervettä ja kuuluu ihmiselämään, eikä niitä tunteita tulisi pyrkiä piilottamaan eikä hävetä millään tavalla. Mikä on normaali surutila ja mikä masennusta on hyvin vaikeaa ensinnäkin määrittää ja kyetä erottamaan toisistaan. Kuka sen määrittelee, että missä menee raja että mikä on surun tuntemisen suhteen epätervettä ja mikä tervettä?
Ihan totta, että lääkkeet eivät ole mikään ultimaattinen ratkaisu mihinkään, eihän ne mutta tee, kuin turruttavat tunteet jättäen sen ongelman sinne taustalle piiloon. Silloin sitä surua aiheuttavaa asiaa ei tule käsiteltyä laisinkaan. Se naamioidaan kemikaalisen verhon taakse.
Näillä lääkkeillä on myös hyvin problemaattisia sivuvaikutuksia, joista ei hirveästi ole keskustelua yhteiskunnallisella tasolla. Kaikki lääkkeisiin liittyvä uutisointi on yltiömyönteistä ja usein kaunisteltuakin. Itselleni kaikista käyttämistäni psykiatrisista lääkkeistä ei ole ollut mitään muuta kuin haittaa. Erityisen harmillisena koen näiden lääkkeiden vaikutuksen tunne-elämään ja seksuaalisuuteen. Ei ole esimerkiksi mikään automaatio, että seksuaalisuus palautuisi ennalleen lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Monilla se ei ole palautunut ollenkaan. On kuin en olisi koskaan seksuaalinen ollutkaan. Libidoni katosi ihan täysin ja tämä ei ole mitään masennusta. Alapäästä hävisi kirjaimellisesti tunto. Seksi ei kiinnosta minua enää tippaakaan. En tiedä normalisoituuko tilani enää koskaan. Kadun sitä, että koskaan edes koskinkaan näihin lääkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."
mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?
Sitä varten on mielialalääkkeet, niitä vaan naamaan niin ei tunnu niin ankeelta. Ei tunnu miltään!
TYP:istä voidaan ohjata sähköhoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet eivät tunne tunnetiloja mitä liittyy esim. rahaan, parisuhteeseen yms. Masentuneet eivät tunne tarvetta kiroiluun.
Masentuneelle kaikki on hiljaista, harmaata ja mustaa, loputonta syksyä.
Miksi minä sitten saan aina masennustesteistä tulokseksi keskivaikea masennus ja lääkärit tyrkyttää aina masennuslääkkeitä mun väsymykseen, vaikka mä kiroilen paljon ja tunnen suurta vitutusta rahasta jne.? Ei niissä testeissä kysytä edes että kiroiletko tai tunnetko jotain jos rahat ei riitä tai puoliso on ääliö.
ap
Mielenterveystyö on suomessa amatöörien puuhastelua. Ap olet ihan terve, tyhmä urpo tosin.
Miksi mä olen tyhmä urpo? Kun olen kieltäytynyt yleensä masennuslääkkeistä? Ja sitten selvisikin 20 vuoden ihmettelyn jälkeen että väsymys johtuu siitä että ferritiini, folaatti ja d-vitamiini on todella alhaisissa lukemissa.
ap
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."
mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?
No se masennus ja vitutus kestää niin kauan kun pääsee. Ei työttömyyden vittumaisuus mihinkään häviä koskaan, no paitsi silloin jos saa isomman potin vaikka lotosta. Eli työttömyyden suurimpia vitutuksen aiheita on sen aiheuttama rahattomuus eli köyhyys, ja kyllä siihen yleensä auttaa parhaiten just se raha.
Viimeksi olin 5,5 vuotta kotona ennekuin sain töitä. Kyllä se helpotti oloa ihan helvetisti kun alkoi saada kuukausipalkkaa, sai nukuttuakin paljon paremmin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyys ratkeaa sillä kun pääsee töihin."
mutta entä jos ei useista yrityksistä huolimatta pääse?
Mielestäni siinä vaiheessa on aloitettava lääkehoito
Niin sekin voi olla. Jos on puukko selässä ja sitä ei voi ottaa pois, niin toki kannattaa ottaa särkylääkettä. Mutta eniten siihen auttaa se että puukon ottaa pois ja se haava voi parantua ja sit se ei ole enää kipeäkään jonkun ajan päästä.
ap
Erittäin tärkeä puheenaihe. En just nyt vain jaksa ottaa kantaa olisi niin paljon asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä syön siksi masennuslääkettä, että pystyn toimimaan yhteiskunnassa, käymän töissä. Ilman lääkettä olisin liian ahdistunut. Tämä kaikki johtuu ihan oikeista pahoista vastoinkäymisistä elämässäni, joiden yli en pääse jos en lääkkeen avulla pidä toimintakykyä yllä.
Onko se aivokemian häiriö sitten syuy vai seuraus siitä, että asiat ovat pielessä? Voihan ne kemiat sekoittua siitä, että asiat ovat pahasti pielessä.
Niinpä. Se se arvoitus on, että onko oikeasti olemassa sellaista masennusta johon ei ole mitään konkreettista syytä, vain se että aivoissa joku aine ei toimi kuten pitäisi.
Sullakin on varmaan sellainen tilanne että tarvitset jonkinlaista terapiaa, pelkkä lääke ei voi auttaa koska se lääke ei vie pois sitä masennuksen syytä ei niitä menneisyyden tapahtumia.
ap
Masentunen läheisenä kamalinta on se, kun huomaa itsekin empaattisena ihmisenä luisuvan samaan. En tiedä miten pitkään tätä jaksaa. Yrittää ymmärtää ja tukea ja odottaa, että yhteisessä elämässä olisi jotain iloakin.
Alue: Aihe vapaa
Esimerkiksi Jordan Peterson on sitä mieltä että ihmisillä ei useimmiten ole mielenterveysongelmia, vain ongelmia elämässä.