Saako kerrostalossa huudattaa musiikkia päiväaikaan?
Yläkerrasta tulee omaan asuntooni kamala basson jytkytys ja kovaäänistä musiikkia. Lasketaanko normaaliksi elämisen ääniksi vai voinko valittaa isännöitsijälle?
Kommentit (16)
No ei. Myös päiväsaikaan on muistettava pitää volyymit rauhallisina ja otettava myös muut asukkaat huomioon. Jos tuo käy liian häiritseväksi tee poliisi ilmoitus.
Käytin itse esimerkkinä sitä, että musiikki kuului selkeänä asunnon ulko-oven läpi rappukäytävään.
Melun voimakkuutta voi olla vaikea kuvailla.
Laittaisin ensin naapurille ystävällisen lapun jossa kertoisin basson jytkeestä että hänellä on mahdollisuus korjata tilanne kun ei kaikki aina tajua. Voisit myös pyytää häntä luoksesi kuuntelemaan miltä se sinun asunnossasi kuulostaa. Jos se ei auta niin sitten isännöitsijälle.
Juu ei saa,
Yleinen väärinkäsitys on, että päiväsaikaan saisi tuottaa ihan mitä meteliä tahansa.
Päiväsaikaan tietysti on paljon väljemmät rajat eli kovaääninenkin satunnainen melu on siedettävä, esim. lapsen pianoharjoittelu, remontti jne.
Eli toimisin itse näin ja tässä järjestyksessä: puhuisin musiikin huudattajan kanssa ja toivoisin hillitympää menoa, jos ei auta, niin isännöitsijä. Päiväsaikaan kovaäänisestä musiikista on turha poliisille soitella.
Isännöitsijä antaa huomautuksen, jos mikään mene parempaan suuntaan, niin varoituksen ja kahden varoituksen jälkeen voi antaa häädön.
Nämä ovat tietysti vaikeita tapauksia ja näin jouhevasti tuskin menee.
Olen itsekin sitä mieltä, että musiikkia ei tarvitsisi soittaa kerrostalossa päivisinkään niin kovaa, että kuuluu naapuriin... Mutta toisaalta, yritin valittaa isännöitsijälle, kun yläkerran lapsiperhe pitää aamusta iltaan niin kovaa töminää ja kolinaa, että minun asunnossani ei pysty esim. katsomaan TV:tä kun ääntä ei kuule, ja tämä taas on kuulemma täysin normaali elämisen ääni, kun kyse on lapsista. Ääni on moninkertaisesti kovempi kuin mikään ikinä kuulemani bassonjumputus. Niinpä en ole ollut itsekään kovin tarkka siitä kuinka kovalla musiikkini on. Välillä on pakko saada jotain muuta ääntä hiukan peittämään sitä taukoamatonta ryminää ja pauketta.
Mulla nyt se tilanne, että käynyt sanomassa naapurille.( kannattaa tosin harkita tapauskohtaisesti, kaikille en lähtisi henk. koht sanomaan.)
Sen jälkeen soitettu isännöitsijälle kahdesti, joka ensimmäisen tuloksettoman huomautuksen jälkeen uskoakseni antanut varoituksen.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että varoitus on tehonnut. Mutta vasta se muuttanut tilannetta.
Kyllä tuollainen vielä menee, mutta mitään epävireistä pianon pimputtelua ei tarvitse sietää.
Saa kun ei hirveän kovalla kuulu naapuriin.
Kun ostin nykyisen asuntoni, pyrin valitsemaan siten, ettei yläkerran asunto ole ns. lapsiperheasunto. Niiden melulle kun ei käytännössä voi mitään. Isännöitsijät ja hallitukset eivät missään tapauksessa niihin puutu.
No, nyt on yläkerrassa pahimman luokan kanta-astujakaksikko, joista toinen on vielä historian pahin wc-lorottelija. Toki heidän pesukoneensa ja iltaravinsa melu ajoittuu puolille öin. On valitettu, mutta nihkeästi tähänkään ilmeisesti on voimia kellään puuttua. Ja tässä talossa välipohjat ovat paikallavalettuja eli ei mitään ontelolaattoja ja silti nämä pystyvät naapuriin asti tömisemään ja lorisemaan ja mitä vielä keksivätkään. Yläkerran tyypit ovat asuntosijoittajan vuokralaisia. Musiikin raikuminen kai enää puuttuu tästä.
Tää on nyt ohi aiheen, mutta en ymmärrä minkälainen elko ei osaa ostaa kuulokkeita? Pitäiskö sun ostaa sille naapurille sellaiset? Pieni hinta rauhasta talossa.
Noita ääliöitä liikkuu paljon julkisissa kulkuneuvoissakin. Junissa on aina joku, jolla ei ole kuulokkeita, mutta silti kova tarve kuunnella musiikkia tai katsella ääliömäisiä videoita netistä. Kaikki nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin sitä mieltä, että musiikkia ei tarvitsisi soittaa kerrostalossa päivisinkään niin kovaa, että kuuluu naapuriin... Mutta toisaalta, yritin valittaa isännöitsijälle, kun yläkerran lapsiperhe pitää aamusta iltaan niin kovaa töminää ja kolinaa, että minun asunnossani ei pysty esim. katsomaan TV:tä kun ääntä ei kuule, ja tämä taas on kuulemma täysin normaali elämisen ääni, kun kyse on lapsista. Ääni on moninkertaisesti kovempi kuin mikään ikinä kuulemani bassonjumputus. Niinpä en ole ollut itsekään kovin tarkka siitä kuinka kovalla musiikkini on. Välillä on pakko saada jotain muuta ääntä hiukan peittämään sitä taukoamatonta ryminää ja pauketta.
Ne elämisen äänet tuntuvat olevan laajasti tulkittavissa oleva käsite, jostain syystä se lasten ääni, kuinka kova onkaan, on se mitä pitäisi sietää loputtomiin. Puolikuuron mummon soittama kova ääni radiosta on niillä rajoilla, kun taas pianonsoiton harjoittelu tai halu muuten vaan huudattaa ämyreitä on ehdon ei.
Vierailija kirjoitti:
Kun ostin nykyisen asuntoni, pyrin valitsemaan siten, ettei yläkerran asunto ole ns. lapsiperheasunto. Niiden melulle kun ei käytännössä voi mitään. Isännöitsijät ja hallitukset eivät missään tapauksessa niihin puutu.
No, nyt on yläkerrassa pahimman luokan kanta-astujakaksikko, joista toinen on vielä historian pahin wc-lorottelija. Toki heidän pesukoneensa ja iltaravinsa melu ajoittuu puolille öin. On valitettu, mutta nihkeästi tähänkään ilmeisesti on voimia kellään puuttua. Ja tässä talossa välipohjat ovat paikallavalettuja eli ei mitään ontelolaattoja ja silti nämä pystyvät naapuriin asti tömisemään ja lorisemaan ja mitä vielä keksivätkään. Yläkerran tyypit ovat asuntosijoittajan vuokralaisia. Musiikin raikuminen kai enää puuttuu tästä.
Nuo kusiaiset ovat ihan hirveitä naapureita! Minunkin yläkerrassani asuu joku äijä joka kusee niin kovaäänisesti että herään siihen korvatulpat korvissakin, vaikka juuri mikään muu ääni talossa ei tulppien läpi kuulu. Ja jostain syystä nämä melukuseskelijat ovat aina myös kanta-astujia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ostin nykyisen asuntoni, pyrin valitsemaan siten, ettei yläkerran asunto ole ns. lapsiperheasunto. Niiden melulle kun ei käytännössä voi mitään. Isännöitsijät ja hallitukset eivät missään tapauksessa niihin puutu.
No, nyt on yläkerrassa pahimman luokan kanta-astujakaksikko, joista toinen on vielä historian pahin wc-lorottelija. Toki heidän pesukoneensa ja iltaravinsa melu ajoittuu puolille öin. On valitettu, mutta nihkeästi tähänkään ilmeisesti on voimia kellään puuttua. Ja tässä talossa välipohjat ovat paikallavalettuja eli ei mitään ontelolaattoja ja silti nämä pystyvät naapuriin asti tömisemään ja lorisemaan ja mitä vielä keksivätkään. Yläkerran tyypit ovat asuntosijoittajan vuokralaisia. Musiikin raikuminen kai enää puuttuu tästä.
Nuo kusiaiset ovat ihan hirveitä naapureita! Minunkin yläkerrassani asuu joku äijä joka kusee niin kovaäänisesti että herään siihen korvatulpat korvissakin, vaikka juuri mikään muu ääni talossa ei tulppien läpi kuulu. Ja jostain syystä nämä melukuseskelijat ovat aina myös kanta-astujia.
Mulla ihan sama, onneksi sillä erotuksella, ettei lorotus kuulu korvatulpista läpi. Lisäksi tämä yläkerran pösilö harrasti muutama vuosi sitten bileitä useamman kerran viikossa, ja aina keskellä viikkoa. Kemut alkoivat aina klo 22.00, jolloin talossa pitäisi alkaa jo hiljaisuus. Silloin tulivat korvatulpat todella tutuksi. Valitin kirjallisesti isännöitsijälle, mutta en koskaan kuullut valituksestani mitään. Onneksi bileet kuitenkin loppuivat, nyt pösilö soittaa musiikkia vain satunnaisesti päiväsaikaan. Lorotuksen, kanta-astunnan ja kaapin ovien paiskomisen lisäksi yläkerrasta kuuluu voimakkaita tömähdyksiä ja kolahduksia, jotka tulevat kyllä myös korvatulpista läpi. Välillä kuulostaa siltä, kuin joku halkopino pudotettaisiin korkealta lattialle. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä nuo äänet oikein aiheutuvat. Halkoja ei kerrostalossa kuitenkaan tarvita.
Minusta nykyään jokainen, joka haluaa musiikkia kovalla äänellä kuunnella, voisi hommata kuulokkeet. Niitä saa myös langattomana, ja musiikkia voi kuunnella juuri niin lujaa kun haluaa ilman, että mökä kuuluu naapuriin. Ei ole erityisen mukava kuunnella naapurin valitsemaa soittolistaa ja vielä väkisin.
Haaveilen omakotitalosta, tai ainakin ylimmän kerroksen kulma-asunnosta. Sen verran olen nyt herkistynyt näihin "normaaleihin elämän ääniin".
Audiofiilin näkökulma. Itselläni on monenkymmenen tuhannen kaiuttimet ja useamman tonnin kaiutinpiuhat. Kuulokkeet - hyvätkin - ovat aivan eri asia. Soveltuvat tilapäiseen mutta eivät säännöllliseen kuunteluun. Lisäksi kuuntelu on monesti sosiaalinen tapahtuma ja levyjä kuunnellaan kavereiden kanssa.
Kuulokkeet eivät siis ole mikään ratkaisu mutta ei musiikinharrastajien pitäisi kyllä kerrostalossakaan asua. Hyvä ääni vaatii tilaa ja matalat äänet menevät rakenteisiin. Ei ole kohtuullista altistaa naapureita harrastukselleen. Epäilen kyllä että bassujumputtajilla ei ole kyseessä audiofilia vaan joku muu vaikkakin yhtä vaikeasti parannettava tauti ;)
Voit jos melu on kovempaa.