Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni on huolestuttavaa jos elämä olisi tyhjää ilman lapsia
11.01.2019 |
Eikö teillä ole tosiaan mitään muuta kuin ne lapset?
Ei harrastuksia, intohimoja, unelmia, projekteja, elämyksiä tai mitään?
Oliko elämäsi tyhjää ennen lapsia?
Kommentit (26)
Kyllä mulla on aina ollut unelmia, intohimoja, suunnitelmia, sekä ennen lapsia, lapsiperheaikana että nyt kun lapset alkavat olla aikuisia. Ihanaa oli elämä miehen kanssa kahdestaan ennen lapsia, opiskelin, oli mielinkiintoinen työ, ostettiin ihana talo, joka rempattiin. Oli kivoja harrastuksia, tavattiin ystäviä, matkustellakin ehdittiin. Sitten vain alkoi tuntua siltä, että jotain puuttuu, että ei tällaista loputtomiin jaksa. Enää ne harrastukset, työ, ystävät, parisuhde jne ei vain riittäneet, kaipasimme jotain enemmän. Lapset olivat meille se puuttuva palanen. Nautin suunnattomasti lapsiperhe-elämästä ja sainkin olla monta vuotta kotona lasten kanssa. Se oli ehkä parasta aikaa elämässäni, tähän asti siis, eihän sitä tiedä tietenkään, jos vieläkin parempaa on tulossa.
Nyt saamme taas elää miehen kanssa aikalailla kahdenkeskistä elämää ja nyt tämä taas maistuukin hyvältä. Kun on yli 20 v elänyt perhe-elämää (joka tietysti tavallaan jatkuu elämän loppuun asti, mutta erilaisena) ne samat asiat, jotka silloin ennen lasten syntymää alkoivat tylsistyttää, tuntuvat nyt taas kivoilta. Ihanaa kun saa lekotella rauhassa sunnuntaiaamuisin, tehdä ruokaa kun on nälkä, rakastella milloin ja missä vain (lähes), reissata vapaasti, lukea lähes niin paljon kuin haluaa, tehdä asioita hetken mielijohteesta.
Jotkut varmasti haluavat elää näin koko elämänsä ja nauttivat siitä ja se on ihan ok, mutta veikkaan, että aika moni siihen jossain vaiheessa ikäänkuin kyllästyy. Sellainen eläin ihminen vain on, tykkää vaihtelusta ja nauttii "herkuista" enemmän, kun ne eivät ole aina saatavilla. Leivoksetkin menettävät makunsa, jos niitä syö aina kun huvittaa, mutta kun syö harvakseltaan, niistä nauttii enemmän. Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä voi saada kaiken mitä haluaa kun tietää mitä oikeasti haluaa, muttei ehkä ihan samaa aikaa. Lapset ovat yksi "elämän sisältö" minkä aina halusin. Lisäksi on tietenkin paljon muuta sisältöä vaikka tokihan lapset pieninä sitovat luokseen enemmän kuin lapsetonta, en siis ihan samoissa määrin ehdi harrastaa tai tavoitella muita unelmiani kun olen lasteni kanssa, mutta ihan itse kyllä olen toivonut saavani lapseni ja olevani heidän kanssaan. Ja kauanko se lasten lapsuuskaan vanhempaa paljoa "rajoittaa"? Muutaman hassun ja rikkaan vuoden ja sitten sinulla on taas aikaa kuin velalla, mutta lapset, jotka halusit. Mikä kamala tragedia! Elämäni on pilalla!
Ei voi. Kun ei ole kykenevä saamaan lapsia, ei voi niitä saada, vaikka kuinka tietäisi haluavansa.
Onhan se huolestuttavaa, tämä minun elämäni.
En ole koskaan seurustellut, eli olen ollut yksin. Kaverit ovat perustaneet perheitä, joten heitäkään ei enää näe. Ei edes kerran vuodessa.
En ravaa baareissa. Käyn kaikkialla yksin: leffassa, taidenäyttelyssä, matkoilla.
Istun kotona vapaa-aikana ja olen netissä sen ajan, kun olen kotona.
Olen hakemassa opiskelemaan uuteen paikkaan, mutta mitä se auttaa. Sitten kun valmistun ja menen töihin, olen edelleen yksin. Tää on vain ajan tappamista.
Lemmikkiin ei ole varaa.
Olen yli 30.
"Mene paritanssikurssille vaikka" Menin, siellä oli vain pariskuntia, jotka eivät pitäneet siitä, jos tanssin heidän miehensä kanssa.
Joidenkin elämään ne lapset toisivat sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä voi saada kaiken mitä haluaa kun tietää mitä oikeasti haluaa, muttei ehkä ihan samaa aikaa. Lapset ovat yksi "elämän sisältö" minkä aina halusin. Lisäksi on tietenkin paljon muuta sisältöä vaikka tokihan lapset pieninä sitovat luokseen enemmän kuin lapsetonta, en siis ihan samoissa määrin ehdi harrastaa tai tavoitella muita unelmiani kun olen lasteni kanssa, mutta ihan itse kyllä olen toivonut saavani lapseni ja olevani heidän kanssaan. Ja kauanko se lasten lapsuuskaan vanhempaa paljoa "rajoittaa"? Muutaman hassun ja rikkaan vuoden ja sitten sinulla on taas aikaa kuin velalla, mutta lapset, jotka halusit. Mikä kamala tragedia! Elämäni on pilalla!
Ei voi. Kun ei ole kykenevä saamaan lapsia, ei voi niitä saada, vaikka kuinka tietäisi haluavansa.
Tuo on totta enkä osannut nyt ollenkaan ottaa tahattomasti lapsettomia huomioon kun ei ole ketjussa näkynyt ja av:ssa lähtee viesti nopeasti ilman tarkistusta. Anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksia, intohimoja, unelmia, projekteja ja elämyksiä voi olla lasten kanssakin ja lapsiin liittyen.
No ei siitä ollut kyse vaan siitä että joillain ei ole mitään jos ei ole lapsia. Jäikö lukutaito synnärille?
Vastaus kysymykseesi: ei jäänyt.
Sinulta sen sijaan on jäänyt oppimatta selkeän kirjoittamisen taito. Aloituksessa ei ole päätä eikä häntää.
Miten elämän tyhjyys liittyy lasten olemassaoloon? Lapset ovat ihmisen sosiaalinen ympäristö, jossa elää. Jos ei ole lapsia, toivottavasti on muunlainen sosiaalinen ympäristö. Tämän sosiaalisen ympäristön ihmisiä kohtaan tuntee kiinnostusta, yhteistyöhalua, tulevaisuudensuunnitelmia. Ihan samalla tavalla lapsettomat keskustelevat ystäviensä kanssa heitä kiinnostavista asioista, suunnittelevat ehkä yhteistä lomamatkaa, ilmoittautuvat samalle harrastuskurssille, viettävät aikaa iltaisin. Perheelliset ihmiset tekevät sitä pääosin lastensa kanssa, toki myös toisinaan ystäviensä kanssa.
Perheellisille on tullut lasten myötä elämään paljon uudenlaista toimintaa: täytyy huolehtia lapsen vaatteista ja tavaroista ja läksyistä ja harrastusmaksuista ja ystävyyssuhteista ja kouluttamisesta. Tällaista toimintaa ei ollut ennen lapsia. Jos lapset jostain taikaiskusta katoaisivat, se aika täyttyisi jollain muulla toiminnalla. Vaikka Netflixillä tai yhdellä ylimääräisellä hölkkälenkillä tai ylitöillä, kun ei ole kiire päiväkotiin lasta hakemaan vaan voi jäädä työpaikalle lorvimaan.
Ne, joille elämä on tyhjää, se on tyhjää riippumatta siitä, onko lapsia vai ei.
Minusta näyttää että hyvin samanlaista on lapsettomilla ja lapsellisilla. Perjantai-ilta ja ollaan av:llä. Ei tämä nyt aivan ihmeellistä tykitystä ole, täytyy myöntää.
Toinen lapsista pelaa pleikkaria tuossa ja toinen mököttää huoneessaan ensimmäistä esiteinikiukkuaan. Koira pitäis kusettaa. Sitten olisi tarkoituksena hakea jotain herkkuja illan leffan kattomiseen.
Huomenna toinen lapsista menee kaverinsa synttäreille. Toisen kanssa mennään varmaan geokätköilemään. Se on hiton kivaa, mutta ei varmaan tulis ilman lapsia mentyä.
Maaliskuun alussa menen kaverin kanssa minilomalle Espanjaan. Juon siellä viiniä ja shoppailen. Syön hyvin. Ei mun elämä nyt tämän erikoisempaa ollut ennen lapsiakaan, mutta ei kannata sääliä. Luulen että monella on huonomminkin.