Listataan pahimpia nettideittikokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tänne voi jakaa myös tinder-kokemuksia. Ahdistaa jos tyyliin 5 min juttelun jälkeen aletaan jo laitella sydämiä tai sanotaan miten ihana olen tms. Ei jonkun 5 minuutin perusteella voi vielä sanoa ketään ihanaksi, kun ei tiedä toisesta yhtään mitään.

Samaa kategoriaa ne jotka tykittävät heti alkuun jotain "oispa oma kulta ketä halia" settiä. Tulee vaan sellainen olo että ko. miehellä taitaa olla aika kova läheisyyspula.

Nuo jotka heti alkuun mainitsee halailun tms. ja laittelee sydämiä sun muuta, on yleensä seksiseuranhakijoita.

Vierailija kirjoitti:

"Vaikutat niin ihanalta naiselta" -kommentti tinderissä. 

Mulla ei ole profiilissani mitään esittelyä, pari kuvaa vain. Ollaan ehditty jutella ne perus "mitäs sä, no ei mitään ihmeellistä, entäs sä, no emmäkää mitään kummempia" ja sitten tulee toi. Millä perusteella mä olen niin ihana? Siksikö että vastasin, että eipä tässä mitään ihmeitä? Mun parin kuvan perusteella? Olisiko täällä ketään miestä, joka osaisi selittää tuon kommentin noin aikaisessa vaiheessa? Sen jälkeen alkoi tulla sydämiä ja pusuhymiöitä, mitkä mä itse rinnastan vasta sille tasolle, kun oikeasti ollaan jo suunnilleen yhdessä. Ei tyypille, ketä ei ole koskaan edes tavannut.

Ymmärtäisin sen hyvin siis jonkun oikeasti pidemmän jutustelun jälkeen, mutta noin alussa se tuntuu vaan todella oudolta tai siltä, että kuka tahansa kelpaa sitten, tai ei edes yritä tutustua paremmin. Tai että tyyppi etsii ns "väkisin" parisuhdetta tai naista, kun heti on jakamassa noin ylitsevuotavia kehuja. Minusta on ok ja pitääkin kehua, jos siihen on syytä, mutta ei ketään voi oikeasti tuntea jonkun minuutin mittaisen "mitäs sä" perusteella vielä noin hyvin. 

No miksei voisi ihastua parin kuvan perusteella, kun te naisetkin osaatte tuomita yhden kuvan perusteella että joku on inhottava, ällöttävä, luuseri tai mitä tahansa?

Mutta pusuhymiöt ja sellaiset kyllä jättäisin myöhemmälle. Kerran hyökkäsi kimppuun yksi nainen, joka alkoi kanssa heti tuohon touhuun, avautui tunteistaan ja sitten yritti soitella koko ajan vaikka ei oltu ehditty vielä kissaa sanoa. Alkoi jo angstata siitä, että olenkohan ihan oikeasti kiinnostunut. Tämä kaikki siis tunnin tai parin sisällä. Piti ihan sanoa, että voitko lopettaa, nyt on vähän turhan kova vauhti päällä. Ahdistavaa. Se loppui siihen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on jo 50 kertaa listattu nämä asiat, voisitko ap mieluummin lukea entisiä ketjuja kuin teettää meillä listat aina uudelleen.

😂😂😂

Itse en ole kokenut kahviloita niin kovin pahoiksi paikoiksi, mutta toki tapaaminen on kiusallinen missä vaan jos on ollakseen. Ravintolaan en lähde ikinä ekoille treffeille, kahvilasta pääsee sentäs pois suht nopeasti jos tarve, ravintolasta/syömästä ei.

Kiusallisinta on ollut niiden miesten kanssa jotka eivät osaa peittää pettymystään. En ole mitä ilmeisimmin ollut sitä mitä kuvittelivat, samat on useimmiten myös minun fiilikseni, mutta kyllä minä osaan ja pystyn kuitenkin viemään homman läpi ihan kunnialla, en istu naama rutussa ja murahtele. Niin että käytöstapoja teille 45-55 miehille kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin erään miehen kanssa aika pitkään ennen kuin nähtiin. Olisin itse mieluusti vaihtanut kuvia ennen näkemistä mutta mies ei millään halunnut. Hän paljastuikin sitten ihan erilaiseksi mitä oli kuvaillut, ei hän varsinaisesti ollut ruma, mutta todella erikoiset piirteet ja ei tosiaan yhtään sellainen mitä oli väittänyt olevansa. Lisäksi painosti etenemään kamalan nopeasti, olisi halunnut aloittaa seurustelun jo ensitreffeiltä, ja kun minä en, niin suuttui. Selitin hänelle myöhemmin kohteliaasti, ettei nyt syttynyt kummempia tunteita ja hän loukkaantui siitä. Laittoi viestin, jossa oli listannut kaikki asiat mitä minun pitäisi parantaa itsessäni (lol) ja että toivottavasti löydän itselleni jonkun vähemmän täydellisen miehen. 

Erikoisia ovat myös ne, jotka ilmoittavat ensitreffien jälkeen, ettei halua ryhtyä suhteeseen kanssani. Mietin aina, että mitähän jos he olisivat halunneet alkaa suhteeseen kanssani niiden ensitreffien jälkeen. Olisivatko kolmannet treffit kenties alttarilla?

En enää ikinä lähde kahville kenenkään kanssa. Kaikista kiusallisimmat treffit ovat nimenomaan kahvilassa. Istu siinä epämukavasti pienellä pöydällä hörppien tulikuumaa kahvia (nopeasti vielä, jos ahdistaa), hypistele servettiä ja hämmennä lusikalla sokeritonta kahvia. Totta kai kahviloissa on aina myös suunnattoman suuret kellot, jotka pakostakin vetävät katseen itseensä. Etenkin jos ahdistaa. Mitä sitten tehdään, kun kahvi loppuu? Juodaanko sitä lisää, vai lähdetäänkö menemään? Taidenäyttelyt, stand-up tai ihan vain drinkki jossain kivassa paikassa toimivat huomattavasti paremmin. Jopa 20 km vaellus ensitreffeillä on osoittautunut vähemmän kiusalliseksi, kuin Kulta Mokan ryystäminen Aamuruskossa.

Niinpä! Samaten ravintolassa syöminen ensitreffeillä, ei enää ikinä.

Minulla ne olivat kiusallisimmat treffit koskaan, sillä mies oli valinnut jonkun vähän fiinimmän ja oikeasti todella romattisen kynttiläillallisen - mutta ei ensitreffeillä ole vielä sitä tunnelmaa mitä sellainen paikka vaatisi. Se oli vain todella kiusallista ja myökin ahdistavaa ensitreffeillä kun mitään syvempiä tunteita ei vielä ollut, eikä tullut. Ravintolassa ei ollut lisäksemme ketään muita joten ruoka tuli hyvin nopeasti. Sen jälkeen oli juuri tuo sama ongelma; mitä nyt? Voinko lähteä heti pois vai onko pakko jäädä vielä hypistelemään servettejä vähäksi aikaa? Ei se ollut kovin luontevaa istua jossain kynttiläillallisella heti alkuun.

Eräs miespuolinen ystäväni toimii näin:

1. treffit "aktiiviset", esim. kävely, taidenäyttely tms. Tällöin ei tule ongelmaa, että joutuisi pakosta pitämään katsekontaktia yllä, ja huomio pääsee luontaisesti vaeltelemaan ympäristössä, luoden luontevia keskustelunavauksia.

2. treffit elokuvissa, drinkillä tms. Hieman intiimimpää, kuin ensitreffit, mutta silti vapaus pitää etäisyyttä haluttaessa ja antaa huomion keskittyä myös muihin asioihin. Elokuvasta on luontevaa keskustella jälkikäteen, ja alkoholi rentouttaa, mikäli edelleen jännittää.

3. treffit ravintolassa tai toisen luona "kokaten ja saunoen". Jälleen astetta intiimimpää, ja oletuksena on, että kun on tänne asti päästy, molemminpuolinen kemia on olemassa. 

Mielestäni tämä on toimiva etenemistapa. Missä tahansa vaiheessa voi elekielellä antaa ymmärtää, onko kemiaa vaiko ei, ja viimeistään kolmansilla treffeillä sen oikeasti näkee. Tuskin siinä vaiheessa on enää olemassa samanlaista kiusallisuutta kuin vielä toisillakin treffeillä saattaa olla.

Tämä oli oikeasti hyvä! 

Minä olen huomannut saman, että kahvila on huono paikka treffeille. Kuin menisi työhaastatteluun. Parempia ovat vaikka yksille meneminen rauhalliseen pubiin tai kävelylenkki. Yhden tytön kanssa sovittiin että mennään samaan kauppaan ostoksille, se oli yllättävän toimivaa ja johti tapailuunkin.

Nykyisen emännän kanssa kylläkin mentiin ekoille treffeille Amarilloon, mutta homma toimi hyvin ja sieltä sitten jo mentiin minun luokseni. Oli kyllä jo viestitellessä niin hyvä tunne molemmilla ja kumpikin näytti siltä miltä pitikin, että oli hyvät pohjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin erään miehen kanssa aika pitkään ennen kuin nähtiin. Olisin itse mieluusti vaihtanut kuvia ennen näkemistä mutta mies ei millään halunnut. Hän paljastuikin sitten ihan erilaiseksi mitä oli kuvaillut, ei hän varsinaisesti ollut ruma, mutta todella erikoiset piirteet ja ei tosiaan yhtään sellainen mitä oli väittänyt olevansa. Lisäksi painosti etenemään kamalan nopeasti, olisi halunnut aloittaa seurustelun jo ensitreffeiltä, ja kun minä en, niin suuttui. Selitin hänelle myöhemmin kohteliaasti, ettei nyt syttynyt kummempia tunteita ja hän loukkaantui siitä. Laittoi viestin, jossa oli listannut kaikki asiat mitä minun pitäisi parantaa itsessäni (lol) ja että toivottavasti löydän itselleni jonkun vähemmän täydellisen miehen. 

Erikoisia ovat myös ne, jotka ilmoittavat ensitreffien jälkeen, ettei halua ryhtyä suhteeseen kanssani. Mietin aina, että mitähän jos he olisivat halunneet alkaa suhteeseen kanssani niiden ensitreffien jälkeen. Olisivatko kolmannet treffit kenties alttarilla?

En enää ikinä lähde kahville kenenkään kanssa. Kaikista kiusallisimmat treffit ovat nimenomaan kahvilassa. Istu siinä epämukavasti pienellä pöydällä hörppien tulikuumaa kahvia (nopeasti vielä, jos ahdistaa), hypistele servettiä ja hämmennä lusikalla sokeritonta kahvia. Totta kai kahviloissa on aina myös suunnattoman suuret kellot, jotka pakostakin vetävät katseen itseensä. Etenkin jos ahdistaa. Mitä sitten tehdään, kun kahvi loppuu? Juodaanko sitä lisää, vai lähdetäänkö menemään? Taidenäyttelyt, stand-up tai ihan vain drinkki jossain kivassa paikassa toimivat huomattavasti paremmin. Jopa 20 km vaellus ensitreffeillä on osoittautunut vähemmän kiusalliseksi, kuin Kulta Mokan ryystäminen Aamuruskossa.

Niinpä! Samaten ravintolassa syöminen ensitreffeillä, ei enää ikinä.

Minulla ne olivat kiusallisimmat treffit koskaan, sillä mies oli valinnut jonkun vähän fiinimmän ja oikeasti todella romattisen kynttiläillallisen - mutta ei ensitreffeillä ole vielä sitä tunnelmaa mitä sellainen paikka vaatisi. Se oli vain todella kiusallista ja myökin ahdistavaa ensitreffeillä kun mitään syvempiä tunteita ei vielä ollut, eikä tullut. Ravintolassa ei ollut lisäksemme ketään muita joten ruoka tuli hyvin nopeasti. Sen jälkeen oli juuri tuo sama ongelma; mitä nyt? Voinko lähteä heti pois vai onko pakko jäädä vielä hypistelemään servettejä vähäksi aikaa? Ei se ollut kovin luontevaa istua jossain kynttiläillallisella heti alkuun.

Eräs miespuolinen ystäväni toimii näin:

1. treffit "aktiiviset", esim. kävely, taidenäyttely tms. Tällöin ei tule ongelmaa, että joutuisi pakosta pitämään katsekontaktia yllä, ja huomio pääsee luontaisesti vaeltelemaan ympäristössä, luoden luontevia keskustelunavauksia.

2. treffit elokuvissa, drinkillä tms. Hieman intiimimpää, kuin ensitreffit, mutta silti vapaus pitää etäisyyttä haluttaessa ja antaa huomion keskittyä myös muihin asioihin. Elokuvasta on luontevaa keskustella jälkikäteen, ja alkoholi rentouttaa, mikäli edelleen jännittää.

3. treffit ravintolassa tai toisen luona "kokaten ja saunoen". Jälleen astetta intiimimpää, ja oletuksena on, että kun on tänne asti päästy, molemminpuolinen kemia on olemassa. 

Mielestäni tämä on toimiva etenemistapa. Missä tahansa vaiheessa voi elekielellä antaa ymmärtää, onko kemiaa vaiko ei, ja viimeistään kolmansilla treffeillä sen oikeasti näkee. Tuskin siinä vaiheessa on enää olemassa samanlaista kiusallisuutta kuin vielä toisillakin treffeillä saattaa olla.

Tämä oli oikeasti hyvä! 

Eikö! Itse ainakin aion vastaisuudessa mennä tällä kaavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin erään miehen kanssa aika pitkään ennen kuin nähtiin. Olisin itse mieluusti vaihtanut kuvia ennen näkemistä mutta mies ei millään halunnut. Hän paljastuikin sitten ihan erilaiseksi mitä oli kuvaillut, ei hän varsinaisesti ollut ruma, mutta todella erikoiset piirteet ja ei tosiaan yhtään sellainen mitä oli väittänyt olevansa. Lisäksi painosti etenemään kamalan nopeasti, olisi halunnut aloittaa seurustelun jo ensitreffeiltä, ja kun minä en, niin suuttui. Selitin hänelle myöhemmin kohteliaasti, ettei nyt syttynyt kummempia tunteita ja hän loukkaantui siitä. Laittoi viestin, jossa oli listannut kaikki asiat mitä minun pitäisi parantaa itsessäni (lol) ja että toivottavasti löydän itselleni jonkun vähemmän täydellisen miehen. 

Erikoisia ovat myös ne, jotka ilmoittavat ensitreffien jälkeen, ettei halua ryhtyä suhteeseen kanssani. Mietin aina, että mitähän jos he olisivat halunneet alkaa suhteeseen kanssani niiden ensitreffien jälkeen. Olisivatko kolmannet treffit kenties alttarilla?

En enää ikinä lähde kahville kenenkään kanssa. Kaikista kiusallisimmat treffit ovat nimenomaan kahvilassa. Istu siinä epämukavasti pienellä pöydällä hörppien tulikuumaa kahvia (nopeasti vielä, jos ahdistaa), hypistele servettiä ja hämmennä lusikalla sokeritonta kahvia. Totta kai kahviloissa on aina myös suunnattoman suuret kellot, jotka pakostakin vetävät katseen itseensä. Etenkin jos ahdistaa. Mitä sitten tehdään, kun kahvi loppuu? Juodaanko sitä lisää, vai lähdetäänkö menemään? Taidenäyttelyt, stand-up tai ihan vain drinkki jossain kivassa paikassa toimivat huomattavasti paremmin. Jopa 20 km vaellus ensitreffeillä on osoittautunut vähemmän kiusalliseksi, kuin Kulta Mokan ryystäminen Aamuruskossa.

Niinpä! Samaten ravintolassa syöminen ensitreffeillä, ei enää ikinä.

Minulla ne olivat kiusallisimmat treffit koskaan, sillä mies oli valinnut jonkun vähän fiinimmän ja oikeasti todella romattisen kynttiläillallisen - mutta ei ensitreffeillä ole vielä sitä tunnelmaa mitä sellainen paikka vaatisi. Se oli vain todella kiusallista ja myökin ahdistavaa ensitreffeillä kun mitään syvempiä tunteita ei vielä ollut, eikä tullut. Ravintolassa ei ollut lisäksemme ketään muita joten ruoka tuli hyvin nopeasti. Sen jälkeen oli juuri tuo sama ongelma; mitä nyt? Voinko lähteä heti pois vai onko pakko jäädä vielä hypistelemään servettejä vähäksi aikaa? Ei se ollut kovin luontevaa istua jossain kynttiläillallisella heti alkuun.

Eräs miespuolinen ystäväni toimii näin:

1. treffit "aktiiviset", esim. kävely, taidenäyttely tms. Tällöin ei tule ongelmaa, että joutuisi pakosta pitämään katsekontaktia yllä, ja huomio pääsee luontaisesti vaeltelemaan ympäristössä, luoden luontevia keskustelunavauksia.

2. treffit elokuvissa, drinkillä tms. Hieman intiimimpää, kuin ensitreffit, mutta silti vapaus pitää etäisyyttä haluttaessa ja antaa huomion keskittyä myös muihin asioihin. Elokuvasta on luontevaa keskustella jälkikäteen, ja alkoholi rentouttaa, mikäli edelleen jännittää.

3. treffit ravintolassa tai toisen luona "kokaten ja saunoen". Jälleen astetta intiimimpää, ja oletuksena on, että kun on tänne asti päästy, molemminpuolinen kemia on olemassa. 

Mielestäni tämä on toimiva etenemistapa. Missä tahansa vaiheessa voi elekielellä antaa ymmärtää, onko kemiaa vaiko ei, ja viimeistään kolmansilla treffeillä sen oikeasti näkee. Tuskin siinä vaiheessa on enää olemassa samanlaista kiusallisuutta kuin vielä toisillakin treffeillä saattaa olla.

Tämä oli oikeasti hyvä! 

Eikö! Itse ainakin aion vastaisuudessa mennä tällä kaavalla.

Sama täällä!

56464 kirjoitti:

Minä olen huomannut saman, että kahvila on huono paikka treffeille. Kuin menisi työhaastatteluun. Parempia ovat vaikka yksille meneminen rauhalliseen pubiin tai kävelylenkki. Yhden tytön kanssa sovittiin että mennään samaan kauppaan ostoksille, se oli yllättävän toimivaa ja johti tapailuunkin.

Nykyisen emännän kanssa kylläkin mentiin ekoille treffeille Amarilloon, mutta homma toimi hyvin ja sieltä sitten jo mentiin minun luokseni. Oli kyllä jo viestitellessä niin hyvä tunne molemmilla ja kumpikin näytti siltä miltä pitikin, että oli hyvät pohjat.

Mullekin tulee jotenkin työhaastattelu mieleen noista tilanteista! :D tai jotenkin tosi harvan kanssa se on niin luontevaa heti ensitreffeistä alkaen vaan asetelma on sellainen "kysytään kysymys johon kumpikin vastaa vuorotellen" tyylinen ja joo ei. Mieluummin jotain rennompaa. Toki se voi toimia jos on oikeaa kemiaa alusta asti! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tänne voi jakaa myös tinder-kokemuksia. Ahdistaa jos tyyliin 5 min juttelun jälkeen aletaan jo laitella sydämiä tai sanotaan miten ihana olen tms. Ei jonkun 5 minuutin perusteella voi vielä sanoa ketään ihanaksi, kun ei tiedä toisesta yhtään mitään.

Samaa kategoriaa ne jotka tykittävät heti alkuun jotain "oispa oma kulta ketä halia" settiä. Tulee vaan sellainen olo että ko. miehellä taitaa olla aika kova läheisyyspula.

Nuo jotka heti alkuun mainitsee halailun tms. ja laittelee sydämiä sun muuta, on yleensä seksiseuranhakijoita.

Tai muuten vaan jotain creepyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tänne voi jakaa myös tinder-kokemuksia. Ahdistaa jos tyyliin 5 min juttelun jälkeen aletaan jo laitella sydämiä tai sanotaan miten ihana olen tms. Ei jonkun 5 minuutin perusteella voi vielä sanoa ketään ihanaksi, kun ei tiedä toisesta yhtään mitään.

Samaa kategoriaa ne jotka tykittävät heti alkuun jotain "oispa oma kulta ketä halia" settiä. Tulee vaan sellainen olo että ko. miehellä taitaa olla aika kova läheisyyspula.

Nuo jotka heti alkuun mainitsee halailun tms. ja laittelee sydämiä sun muuta, on yleensä seksiseuranhakijoita.

Tai muuten vaan jotain creepyjä.

Creepyt setämiehet tunnistaa tietyistä emojeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tänne voi jakaa myös tinder-kokemuksia. Ahdistaa jos tyyliin 5 min juttelun jälkeen aletaan jo laitella sydämiä tai sanotaan miten ihana olen tms. Ei jonkun 5 minuutin perusteella voi vielä sanoa ketään ihanaksi, kun ei tiedä toisesta yhtään mitään.

Samaa kategoriaa ne jotka tykittävät heti alkuun jotain "oispa oma kulta ketä halia" settiä. Tulee vaan sellainen olo että ko. miehellä taitaa olla aika kova läheisyyspula.

Nuo jotka heti alkuun mainitsee halailun tms. ja laittelee sydämiä sun muuta, on yleensä seksiseuranhakijoita.

Tai muuten vaan jotain creepyjä.

Creepyt setämiehet tunnistaa tietyistä emojeista.

Creepyt nuoret miehet tunnistaa myös liiasta takertuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin tosi seksikkään ja kauniin naisen kanssa treffeillä hampurilaisilla ja drinkillä. Nainen hölötti kaiken mahdollisen esim huumekokeilunsa ja useat väkivaltaiset miehet.

Varmaan toisin päin olisi olleet kamalimmat treffit ikinä, mutta mua jotenkin kiinnosti jopa enemmän kun nainen oli niin hermona. Ei tavattu uusiksi tosin! Liian elämänkoululainen. Tiedän, olen sika.

Niinkuin millä lailla sika? Ei huumekokeilut ja väkivaltaiset parisuhteet kyllä kenekään intoa lisää.

Sain hänen ystävältään viestin että mikä mä luulen olevani kun ei kelpaa tämä nainen, "v*tun SIKA".

Melkein kymmenen vuotta aikaa, mutta jotain vielä muistuu mieleen.

Ainakin yksi päällimmäinen muisto on se järkytys, kun avasin viestin ja se sisälsi kuvan miehen juhlakuntoisesta vehkeestä. Lähti estoon samantien. Oli siis itselleni täysin uusi juttu, että jotkut oikeasti tuollaista harrastaa.

Toinen oli sitten nämä, jotka ehdottivat "pikaista ja sitoumuksetonta tapaamista". Juu, ei jatkoon.

Sitten yksi tyyppi jonka kanssa viestittelin pitkäänkin, alkoi mennä vähän outoon suuntaan. Ei suostunut näyttämään kuvaansa pyynnöistä huolimatta (en onneksi lähettänyt omaanikaan, koska periaatteeni oli kuva kuvasta, kaikenmaailman trollien estämiseksi), eikä suostunut tapaamisiin. Ehdotin siis tapaamista vähän väliä, koska asuimme samassa kaupungissa. Mutta ei suostunut, koska halusi "luoda ensin vahvemman pohjan välillemme".

Mutta näistä huolimatta jutut alkoivat mennä siihen suuntaan, että oletti meidän seurustelevan tai jotain. Puheli siis esim, miten meidän pitäisi poistaa nuo nettitreffiprofiilimme, kun olemme toisemme löytäneet.

Lopulta lopetin vain viestittelyn, alkoi mennä liian outoon suuntaan. Tiedä sitten, mitä tuossa koko jutussa oli taustalla.

Mutta ei ollut täysin turha juttu tuo nettideittailu. Yhden tyypin kanssa päädyin juttelemaan ja treffeille, liki kymmenen vuotta oltu yhdessä.

up

Minusta kahvilatreffit on ihan parhaita. Jos homma ei toimi niin turha sitä on millään oheistoimilla peittää. Menee vaan pidempään aikaa huomata, ettei mitään yhteyttä ole. Jos homma toimii, se toimii myös kahvikupin äärellä, tai vaikka puiston penkillä istuen.

"Samaa kategoriaa ne jotka tykittävät heti alkuun jotain "oispa oma kulta ketä halia" settiä. Tulee vaan sellainen olo että ko. miehellä taitaa olla aika kova läheisyyspula."

Mitäs vikaa siinä on? Eikö yksi syy parisuhteen hakemiseen ole myös hellyyden kaipuu?

Liika epätoivoisesti takertuminen ja tulevaisuuden maalaaminen heti tavatessa on pelottavaa ja ajaa helposti kumppanin pois.

Vierailija kirjoitti:

"Samaa kategoriaa ne jotka tykittävät heti alkuun jotain "oispa oma kulta ketä halia" settiä. Tulee vaan sellainen olo että ko. miehellä taitaa olla aika kova läheisyyspula."

Mitäs vikaa siinä on? Eikö yksi syy parisuhteen hakemiseen ole myös hellyyden kaipuu?

Tuo on vain sellaiseksi alkututustumisen puheenaiheeksi vähän hankala. Tulisiko tuosta puhua sitten jotenkin yleisellä tasolla, kun toinen alkaa avautua "olisipa joku jota halia"? Onko sopivaa vastata: "Joo, toivottavasti löydät jonkun sellaisen." ja eteneekö juttu sen jälkeen luontevasti?

Mua ärsyttää se kuvien vonkaaminen. Ja ne pelkät flirtit. Jos on kiinnostunut toisesta, niin kait sitä jotain kirjottaa ja haluaa tutustua. Aika monta olen estänyt, kun olen jotain heille kirjottanut ja mitään eivät kirjoita vastaukseksi.

Edelleen odotan sellaista miestä, joka osaa jotain kirjoittaa :)