Te ketkä ette halua lapsia
Moi
Olen katsellut keskusteluita ällöttävistä prismaperheistä joiden arki on täyttä paskaa, mutta he silti luulevat että muut heitä kadehtii, sekä keskustelua kuinka monelle lapsettomuus on valinta, koska silloin ei tarvitse luopua omasta elämästä ja aika jää myös muuhun yms..
Haluaisin kysyä teiltä lapsettomat jotka ette halua lapsia: mitä te koette saavanne elämässä enemmän verrattuna ihmisiin joilla on lapsia? Mitä uskotte ihmisten joilla on lapsia menettävän teihin nähden?
Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta ja elämäni olisi todella tyhjää ilman heitä ja kaikkea sitä mitä heidän mukana on elämäämme tullut.
Kommentit (34)
Vapautta, omaa aikaa, nukkua pitkään, harrastaa seksiä, laittaa rahaa turhamaisuuksiin, matkustella miten ja milloin huvittaa, asua hienosti...
En vastusta jos joku haluaa perheen.
Vierailija kirjoitti:
Moi
Olen katsellut keskusteluita ällöttävistä prismaperheistä joiden arki on täyttä paskaa, mutta he silti luulevat että muut heitä kadehtii, sekä keskustelua kuinka monelle lapsettomuus on valinta, koska silloin ei tarvitse luopua omasta elämästä ja aika jää myös muuhun yms..Haluaisin kysyä teiltä lapsettomat jotka ette halua lapsia: mitä te koette saavanne elämässä enemmän verrattuna ihmisiin joilla on lapsia? Mitä uskotte ihmisten joilla on lapsia menettävän teihin nähden?
Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta ja (MINUN) elämäni olisi todella tyhjää ilman heitä ja kaikkea sitä mitä heidän mukana on elämäämme tullut.
Niin.....
Muut ihmiset on sinusta erillisiä olentoja, sen tajuaminen on normaali kehitysvaihe, joka sulla on jäänyt näköjään välistä.
En koe saavani mitään enemmän verrattuna lapsiperheellisiin enkä heidän menettävän mitään minuun nähden. En ylipäätään ole tehnyt lapsettomuusvalintaa siltä pohjalta, että saavuttaisin enemmän joitain asioita kuin perheelliset. Luonnekysymys. Olen yksin viihtyvää tyyppiä, viihdyn lähinnä pohdiskelevien ja luonteeltaan tasaisten aikuisten kanssa ja tarvitsen paljon unta. En jaksa pienten lasten seuraa ja turhaudun helposti heidän ailahtelevuuteensa, tarvitsevuuteensa sekä perspektiivinsä rajoittuneisuuteen. Siinä minun syyni olla vela.
Vierailija kirjoitti:
Vapautta, omaa aikaa, nukkua pitkään, harrastaa seksiä, laittaa rahaa turhamaisuuksiin, matkustella miten ja milloin huvittaa, asua hienosti...
En vastusta jos joku haluaa perheen.
Mulla on nää kaikki vaikka on lapsiakin :D Mut lapsettomuus on jokaisen oma valinta, en ymmärrä miksi tästä tapellaan palstalla usein
En itseasiassa ole ikinä miettinyt asiaa vertailun kautta. Tämä siksi että yksinkertaisesti en halua lapsia. En tunne halua lisääntyä enkä edes ajattele asiaa. Olen lähes 40 v joten tuskin muutan enää mieltäni. Rakastan elämääni sellaisena kuin se nyt on. Minulla on korkea koulutus, hyväpalkkainen työ, ihana aviomies. Meillä on ihan mieletön asunto kantakaupungissa ja riittävästi rahaa ja aikaa tehdä mitä tahansa haluamme.
Kuhertelemme kotona, laitamme ruokaa, matkustelemme, käymme ravintoloissa, kuntosalilla, elokuvissa, museoissa, ulkoilemassa jne. Tosiaan en ole edes miettinyt millaista elämä perheellisenä olisi sillä elämäni on nyt parasta mitä voisin kuvitella enkä kaipaa mitään muutosta. Minulla ei ole syytä miksi en halua lapsia, en vain ole koskaan kokenut vauvakuumetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi
Olen katsellut keskusteluita ällöttävistä prismaperheistä joiden arki on täyttä paskaa, mutta he silti luulevat että muut heitä kadehtii, sekä keskustelua kuinka monelle lapsettomuus on valinta, koska silloin ei tarvitse luopua omasta elämästä ja aika jää myös muuhun yms..Haluaisin kysyä teiltä lapsettomat jotka ette halua lapsia: mitä te koette saavanne elämässä enemmän verrattuna ihmisiin joilla on lapsia? Mitä uskotte ihmisten joilla on lapsia menettävän teihin nähden?
Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta ja (MINUN) elämäni olisi todella tyhjää ilman heitä ja kaikkea sitä mitä heidän mukana on elämäämme tullut.
Niin.....
Muut ihmiset on sinusta erillisiä olentoja, sen tajuaminen on normaali kehitysvaihe, joka sulla on jäänyt näköjään välistä.
Joo, tyypillinen itsekäs se sielä huutelee, nythän juuri kysyttiin SINUN ajatustasi elämästä ja ap. antoi vastauksen omastaan. Mutta ei hätää sun elämänarvot tuli luettavaksi rivien välistä, se on muille vittuilu.
Mä olen smoilla linjoilla ap:n kanssa, se lienee tullut selväksi.
Aina lapselliset ihmiset ihmettelee minun eläämääni, josta muka puuttuu jotain.
Minulta ei puutu mitään.
Pitikö tehdä niitä lapsia, jos se kerran niin pännii? Oma valinta. Olisit ajatellut etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi
Olen katsellut keskusteluita ällöttävistä prismaperheistä joiden arki on täyttä paskaa, mutta he silti luulevat että muut heitä kadehtii, sekä keskustelua kuinka monelle lapsettomuus on valinta, koska silloin ei tarvitse luopua omasta elämästä ja aika jää myös muuhun yms..Haluaisin kysyä teiltä lapsettomat jotka ette halua lapsia: mitä te koette saavanne elämässä enemmän verrattuna ihmisiin joilla on lapsia? Mitä uskotte ihmisten joilla on lapsia menettävän teihin nähden?
Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta ja (MINUN) elämäni olisi todella tyhjää ilman heitä ja kaikkea sitä mitä heidän mukana on elämäämme tullut.
Niin.....
Muut ihmiset on sinusta erillisiä olentoja, sen tajuaminen on normaali kehitysvaihe, joka sulla on jäänyt näköjään välistä.
Joo, tyypillinen itsekäs se sielä huutelee, nythän juuri kysyttiin SINUN ajatustasi elämästä ja ap. antoi vastauksen omastaan. Mutta ei hätää sun elämänarvot tuli luettavaksi rivien välistä, se on muille vittuilu.
Mä olen smoilla linjoilla ap:n kanssa, se lienee tullut selväksi.
Lasten tekeminen tekee kyllä näköjään monille vahvaa mt-ongelmaa.
Huomaa sunkin viestistä miten höyry oikein nousee sieltä revenneestä alapäästä.
En koe minkäänlaista tarvetta tai motivaatiota hankkia lapsia. Elämäni on hyvää sellaisena kuin se on. Lapset eivät ole koskaan kuuluneet haaveisiin, tavoitteisiin tai suunnitelmiin. En saa elämääni erityisesti enemmän tai en menetä mitään. Minun elämäni on vain erilaista kuin ystävieni, joilla on lapsia. Se ei ole pois kummaltakaan taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapautta, omaa aikaa, nukkua pitkään, harrastaa seksiä, laittaa rahaa turhamaisuuksiin, matkustella miten ja milloin huvittaa, asua hienosti...
En vastusta jos joku haluaa perheen.
Mulla on nää kaikki vaikka on lapsiakin :D Mut lapsettomuus on jokaisen oma valinta, en ymmärrä miksi tästä tapellaan palstalla usein
Mä lähden puoleksi vuodeksi ulkomaille vaihtoon. Mä ostin niin kalliin käsilaukun, että loppukuun söin vain kouluruuan. Mä nukun viikonloppuna 10h unia eikä kukaan tule herättämään. Mä poltan pilveä milloin huvittaa. Mä käytän aamulla laittautumiseen tunnin. Jätän kodinhoidon ja kokkaamisen väliin jos ei huvita. Katson k-18 leffoja keskellä päivää. Laitan puhelimen vaikka koko päiväksi kiinni jos haluan vain maata sängyssä ja lukea kirjaa. Asun hienossa asunnossa kalliilla paikalla eikä mun tarvinnut ostaessa laittaa rahaa ekstrahuoneisiin lapsia varten. Käyn kampaajalla ja kosmetologilla ihan milloin huvittaa, pari kertaa kuukaudessa. Tulen koulusta kotiin jos jaksan tai sitten jään jonnekin, enkä edes ilmoita asiasta kenellekään. Mun ei tarvitse pyytää lastenhoitoapua koskaan eikä mun tarvitse lasten tähden miettiä, että pääsenkö juhliin ja milloin pitää tulla kotiin.
Miten nämä onnistuu lasten kanssa?
En ole valinnut lapsettomuutta siksi, että kokisin "saavani elämässä enemmän", vaan siksi että en koe olevani äidiksi sopiva tai kykenevä. Jo ajatus raskaudesta ja synnytyksestä kammottaa minua, ja tarvitsen paljon yksinoloa ja keskeytymätöntä yöunta pysyäkseni järjissäni.
Veljelläni on kaksi lasta ja he ovat ihan kivoja vähän aikaa, mutta olen todella helpottunut kun saan poistua sen jatkuvan melun ja riehumisen keskeltä omaan rauhalliseen elämääni. Kunnioitan kyllä suuresti kärsivällisiä ja hyviä vanhempia kuten veljeäni - minusta ei sellaiseen olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapautta, omaa aikaa, nukkua pitkään, harrastaa seksiä, laittaa rahaa turhamaisuuksiin, matkustella miten ja milloin huvittaa, asua hienosti...
En vastusta jos joku haluaa perheen.
Mulla on nää kaikki vaikka on lapsiakin :D Mut lapsettomuus on jokaisen oma valinta, en ymmärrä miksi tästä tapellaan palstalla usein
Mä lähden puoleksi vuodeksi ulkomaille vaihtoon. Mä ostin niin kalliin käsilaukun, että loppukuun söin vain kouluruuan. Mä nukun viikonloppuna 10h unia eikä kukaan tule herättämään. Mä poltan pilveä milloin huvittaa. Mä käytän aamulla laittautumiseen tunnin. Jätän kodinhoidon ja kokkaamisen väliin jos ei huvita. Katson k-18 leffoja keskellä päivää. Laitan puhelimen vaikka koko päiväksi kiinni jos haluan vain maata sängyssä ja lukea kirjaa. Asun hienossa asunnossa kalliilla paikalla eikä mun tarvinnut ostaessa laittaa rahaa ekstrahuoneisiin lapsia varten. Käyn kampaajalla ja kosmetologilla ihan milloin huvittaa, pari kertaa kuukaudessa. Tulen koulusta kotiin jos jaksan tai sitten jään jonnekin, enkä edes ilmoita asiasta kenellekään. Mun ei tarvitse pyytää lastenhoitoapua koskaan eikä mun tarvitse lasten tähden miettiä, että pääsenkö juhliin ja milloin pitää tulla kotiin.
Miten nämä onnistuu lasten kanssa?
Täällä toinen lapseton lähinnä ihmettelee miten tuo onnistuu opiskelijana. Meinaan hieno asunto kalliilla paikalla jos käsilaukkukin kerran meinaa ajaa konkurssiin :D
Ei he sinua vanhainkodissa käy katsomassa.
Miksi olla aina väsynyt ja univajeinen. Ärtynyt.
Ne joilla lapsia yrittää huijata muutkin siihen kamaluuteen hehkuttamalla kuinka ihanaa se on.
Ei voi olla huomaamatta kun lapsiperhe pelmahtaa paikalle. Tunnelma muuttuu saman tien ja metelitaso nousee. Vanhemmat puhuvat paljon kovemmalla äänellä kuin muut aikuiset ”SANTERI OTA TAKKI POIS. SANTERI TULE TÄNNE ISTUMAAN. SANTERI OTATKO PILLIMEHUN? SANTERI ÄITI MENEE PISSALLE, ODOTA TÄSSÄ. KOHTA LÄHDETÄÄN, SANTERI, ÄITI HOITAA NYT ASIOITA. NIIN SIELLÄ ON AUTO. MINKÄ VÄRINEN AUTO ON? HUOMENNA MENNÄÄN MUMMILAAN. Ehkä niillä on mennyt kuulo 😂
Hassu kysymys. En tee asioita saadakseni enemmän tai vähemmän kuin muut. Optimoin omaa elämääni. Ethän sinäkään mieti, että päätät olla muuttamatta Etelänavalle, koska haluat sitä ja tätä mitä Etelänavalla elelijät eivät saa. Ei sellaista valintatilannetta tule, jos ei ole aitoa valintaa.
Jos en halua lapsia, niin en valitse olla hankkimatta heitä. Ja pystyn tiedostamaan että elämäni voisi olla oikein supermegamageeta lasten kanssa, oikein maailman parasta elämää. Niinhän sinunkin voisi olla vaikka Itävältalaisena baarinomistajana. Mutta oikeastiko mietit sitä? Että pitäiskö? Et varmaan, koska et halua. En minäkään lapsia.
Lapset on kivoja siinä missä etelänapa tai Itävalta, tai koirat ja hevoset, ja näen helposti miksi ihmiset sellaisten asioiden parissa viihtyy. Koska he tuntevat itsensä ja tietävät mitä haluavat. Se on meillä kaikilla yhteistä :)
Ei elämässä tarvitse mitään sen kummempaa saavuttaa. Elän elämääni, pyrin kohtelemaan hyvin kaikkea elollista ja elotonta. Kun poistun täältä, jälkeeni ei jää mitään. Niin on hyvä. Liityn suureen kiertokulkuun, mitä se onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapautta, omaa aikaa, nukkua pitkään, harrastaa seksiä, laittaa rahaa turhamaisuuksiin, matkustella miten ja milloin huvittaa, asua hienosti...
En vastusta jos joku haluaa perheen.
Mulla on nää kaikki vaikka on lapsiakin :D Mut lapsettomuus on jokaisen oma valinta, en ymmärrä miksi tästä tapellaan palstalla usein
Mä lähden puoleksi vuodeksi ulkomaille vaihtoon. Mä ostin niin kalliin käsilaukun, että loppukuun söin vain kouluruuan. Mä nukun viikonloppuna 10h unia eikä kukaan tule herättämään. Mä poltan pilveä milloin huvittaa. Mä käytän aamulla laittautumiseen tunnin. Jätän kodinhoidon ja kokkaamisen väliin jos ei huvita. Katson k-18 leffoja keskellä päivää. Laitan puhelimen vaikka koko päiväksi kiinni jos haluan vain maata sängyssä ja lukea kirjaa. Asun hienossa asunnossa kalliilla paikalla eikä mun tarvinnut ostaessa laittaa rahaa ekstrahuoneisiin lapsia varten. Käyn kampaajalla ja kosmetologilla ihan milloin huvittaa, pari kertaa kuukaudessa. Tulen koulusta kotiin jos jaksan tai sitten jään jonnekin, enkä edes ilmoita asiasta kenellekään. Mun ei tarvitse pyytää lastenhoitoapua koskaan eikä mun tarvitse lasten tähden miettiä, että pääsenkö juhliin ja milloin pitää tulla kotiin.
Miten nämä onnistuu lasten kanssa?
Täällä toinen lapseton lähinnä ihmettelee miten tuo onnistuu opiskelijana. Meinaan hieno asunto kalliilla paikalla jos käsilaukkukin kerran meinaa ajaa konkurssiin :D
Nämä kaksi ei ole tapahtunut yhtäaikaa.
Nukkumista, sohvalla röhnöttämistä, alkoholin/marihuanan vapaa käyttö ilman pelkoa, että lapset viedään pois, vapaus tehdä ja mennä kavereiden kanssa ilman erillistä sumplimista, roskaruuan syönti, kiroilu ja muu moraaliton elämä xD ilman, että on joillekin nassikoille huono esikuva. Sitten rakkaus on omaa miestä kohtaan jo niin iso, että hirvittäis kokea jotain vielä isompaa.
Lapsiperhearki mitä seurannut vierestä tuntuu syövän erityisesti äitejä. Riudutaan ruumiillisesti ja oikeasti itketään kiirettä ja väsymystä ja sitä ettei ole apua.
Aikaa ja aikaa.