Te ketkä ette halua lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi

Olen katsellut keskusteluita ällöttävistä prismaperheistä joiden arki on täyttä paskaa, mutta he silti luulevat että muut heitä kadehtii, sekä keskustelua kuinka monelle lapsettomuus on valinta, koska silloin ei tarvitse luopua omasta elämästä ja aika jää myös muuhun yms..

Haluaisin kysyä teiltä lapsettomat jotka ette halua lapsia: mitä te koette saavanne elämässä enemmän verrattuna ihmisiin joilla on lapsia? Mitä uskotte ihmisten joilla on lapsia menettävän teihin nähden?

Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta ja (MINUN) elämäni olisi todella tyhjää ilman heitä ja kaikkea sitä mitä heidän mukana on elämäämme tullut.

Niin.....

Muut ihmiset on sinusta erillisiä olentoja, sen tajuaminen on normaali kehitysvaihe, joka sulla on jäänyt näköjään välistä.

Joo, tyypillinen itsekäs se sielä huutelee, nythän juuri kysyttiin SINUN ajatustasi elämästä ja ap. antoi vastauksen omastaan. Mutta ei hätää sun elämänarvot tuli luettavaksi rivien välistä, se on muille vittuilu.

Mä olen smoilla linjoilla ap:n kanssa, se lienee tullut selväksi.

Lasten tekeminen tekee kyllä näköjään monille vahvaa mt-ongelmaa.

Huomaa sunkin viestistä miten höyry oikein nousee sieltä revenneestä alapäästä.

Ja sina edelleen toteutat sitä elämänarvoasi.

Vierailija kirjoitti:

Moi

Olen katsellut keskusteluita ällöttävistä prismaperheistä joiden arki on täyttä paskaa, mutta he silti luulevat että muut heitä kadehtii, sekä keskustelua kuinka monelle lapsettomuus on valinta, koska silloin ei tarvitse luopua omasta elämästä ja aika jää myös muuhun yms..

Haluaisin kysyä teiltä lapsettomat jotka ette halua lapsia: mitä te koette saavanne elämässä enemmän verrattuna ihmisiin joilla on lapsia? Mitä uskotte ihmisten joilla on lapsia menettävän teihin nähden?

Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta ja elämäni olisi todella tyhjää ilman heitä ja kaikkea sitä mitä heidän mukana on elämäämme tullut.

Lyhyt vastaus. Aikaa, rahaa ja vapautta.

Nyt lisäksi tuntuu siltä että lähipiirinikin alkaa pikkuhiljaa olla sinut valintojeni kanssa. Pidän kyllä lapsista mutta en tahtoisi ottaa yhtään lasta vastuulleni 24/7, eikä se olisi mahdollistakaan koska teen työtä johon kuuluu paljon reissaamista. Omat sisarukset ja heidän lapsensa asuvat samassa kaupungissa ja vietän heidän kanssa paljon aikaa ja touhuan lasten kanssa - tämä riittää minulle.

Lisäksi en tahdo ottaa riskiä siitä että minusta paljastuisi samanlainen vanhempi kuin omani olivat.

Samasta syystä kun sinä et tee asioita joita et halua. Et halua. Tokihan samalla säästät aikaa ja rahaa ja saat vapautta. Tietenkin. Mulla on paljon enemmän aikaa ja rahaa ja vapautta kun mulla olisi, jos mulla olisi hevonen, vanha maatila, risteilyalus tai jotain muuta mitä en halua.

Kannattaa muistaa, että se haluamattomuus tulee ensin. Sitten voi alkaa luetella noita rahaa jne juttua. Kun kyllähän me kaikki käytetään rahaa ja aikaa niihin asioihin, joita me halutaan :)

No mitäpä se ap on mieltä vastauksista?

Eli suoraan kysyttynä millä perusteella luulette olevanne parempia ihmisiä suhteessa heihin, jotka on lapsia tehnyt?

Rahat hukkaan,mieluummin ostan syömistä tai auton.

Vierailija kirjoitti:

En itseasiassa ole ikinä miettinyt asiaa vertailun kautta. Tämä siksi että yksinkertaisesti en halua lapsia. En tunne halua lisääntyä enkä edes ajattele asiaa. Olen lähes 40 v joten tuskin muutan enää mieltäni. Rakastan elämääni sellaisena kuin se nyt on. Minulla on korkea koulutus, hyväpalkkainen työ, ihana aviomies. Meillä on ihan mieletön asunto kantakaupungissa ja riittävästi rahaa ja aikaa tehdä mitä tahansa haluamme. 

Kuhertelemme kotona, laitamme ruokaa, matkustelemme, käymme ravintoloissa, kuntosalilla, elokuvissa, museoissa, ulkoilemassa jne. Tosiaan en ole edes miettinyt millaista elämä perheellisenä olisi sillä elämäni on nyt parasta mitä voisin kuvitella enkä kaipaa mitään muutosta. Minulla ei ole syytä miksi en halua lapsia, en vain ole koskaan kokenut vauvakuumetta. 

Meidän elämä on samanlaista asunnosta lähtien ja ajattelen asioita samanlailla kuin sinä. Jos vielä ajattelee ihan niitä pieniä asioita, että voi ottaa kirjan käteen ja alkaa lukemaan heti ilman häiriötä tai päättää vaan laittaa lenkkikengät jalkaa mennä ovesta ulos, niin ettei tarvitse miettiä muita. Kun menimme naimisiin aikoinaan, niin oli se hyvin selvää että nautimme toisistamme ja teemme asioita kahdestaan. Meillä alkoi tänään molemmilla talviloma töiden jälkeen ja eilen illalla aviomies katsoi muuten vaan matkakohteita. Töistä soitti tänään lounastauolla, että lähdetäänkö maanantaina Toscanaan viikoksi, kun olisi ok hintanen. Eli ns äkkilähtö. Tollasia lähtöjä meillä on ollut vuosien varrella monta. Nyt jos ajattelen, että olisi pari lasta, niin ei me elettäis näin todellakaan eikä lähdettäisi maanantaina ja en olisi mistään hinnasta valmis muuttamaan tätä elämäntyyliä. Muutenkin iällisesti eletään maailman parasta aikaa kun ollaan molemmat myös 40v.

Minä en vähättele ja hauku niitä, jotka haluaa perheen, sehän on myös erittäin normaalia elämää ja heille sellainen onni suotakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapautta, omaa aikaa, nukkua pitkään, harrastaa seksiä, laittaa rahaa turhamaisuuksiin, matkustella miten ja milloin huvittaa, asua hienosti...

En vastusta jos joku haluaa perheen.

Mulla on nää kaikki vaikka on lapsiakin :D Mut lapsettomuus on jokaisen oma valinta, en ymmärrä miksi tästä tapellaan palstalla usein

Mä lähden puoleksi vuodeksi ulkomaille vaihtoon. Mä ostin niin kalliin käsilaukun, että loppukuun söin vain kouluruuan. Mä nukun viikonloppuna 10h unia eikä kukaan tule herättämään. Mä poltan pilveä milloin huvittaa. Mä käytän aamulla laittautumiseen tunnin. Jätän kodinhoidon ja kokkaamisen väliin jos ei huvita. Katson k-18 leffoja keskellä päivää. Laitan puhelimen vaikka koko päiväksi kiinni jos haluan vain maata sängyssä ja lukea kirjaa. Asun hienossa asunnossa kalliilla paikalla eikä mun tarvinnut ostaessa laittaa rahaa ekstrahuoneisiin lapsia varten. Käyn kampaajalla ja kosmetologilla ihan milloin huvittaa, pari kertaa kuukaudessa. Tulen koulusta kotiin jos jaksan tai sitten jään jonnekin, enkä edes ilmoita asiasta kenellekään. Mun ei tarvitse pyytää lastenhoitoapua koskaan eikä mun tarvitse lasten tähden miettiä, että pääsenkö juhliin ja milloin pitää tulla kotiin.

Miten nämä onnistuu lasten kanssa?

Täällä toinen lapseton lähinnä ihmettelee miten tuo onnistuu opiskelijana. Meinaan hieno asunto kalliilla paikalla jos käsilaukkukin kerran meinaa ajaa konkurssiin :D 

Tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja kuulostaa joltain 14-vuotiaalta. ”Katson k-18leffoja!” No voi IIK

En minä ole lapseton sen takia, että kuvittelen saavani tai saavuttavani jotain enemmän. Ikään kuin tämä olisi joku kisa, jossa käydään sotaa kumpi osa puoli on arvokkaampi tai saavuttanut enemmän. Tämä on vaan henkilökohtainen arvovalintani, kuten sekin on ollut teille jotka niitä lapsia olette tehneet.

Yleensä vastaan, etten osaa antaa mitään yhtä syytä. Minusta vain tuntuu siltä, etten halua äidiksi, ihan samalla tavalla kuin useimmista kai tuntuu, että he haluavat. En minä halua sitä sen enempää ylianlysoida.

Ei lapsia ei stressiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapautta, omaa aikaa, nukkua pitkään, harrastaa seksiä, laittaa rahaa turhamaisuuksiin, matkustella miten ja milloin huvittaa, asua hienosti...

En vastusta jos joku haluaa perheen.

Mulla on nää kaikki vaikka on lapsiakin :D Mut lapsettomuus on jokaisen oma valinta, en ymmärrä miksi tästä tapellaan palstalla usein

Mä lähden puoleksi vuodeksi ulkomaille vaihtoon. Mä ostin niin kalliin käsilaukun, että loppukuun söin vain kouluruuan. Mä nukun viikonloppuna 10h unia eikä kukaan tule herättämään. Mä poltan pilveä milloin huvittaa. Mä käytän aamulla laittautumiseen tunnin. Jätän kodinhoidon ja kokkaamisen väliin jos ei huvita. Katson k-18 leffoja keskellä päivää. Laitan puhelimen vaikka koko päiväksi kiinni jos haluan vain maata sängyssä ja lukea kirjaa. Asun hienossa asunnossa kalliilla paikalla eikä mun tarvinnut ostaessa laittaa rahaa ekstrahuoneisiin lapsia varten. Käyn kampaajalla ja kosmetologilla ihan milloin huvittaa, pari kertaa kuukaudessa. Tulen koulusta kotiin jos jaksan tai sitten jään jonnekin, enkä edes ilmoita asiasta kenellekään. Mun ei tarvitse pyytää lastenhoitoapua koskaan eikä mun tarvitse lasten tähden miettiä, että pääsenkö juhliin ja milloin pitää tulla kotiin.

Miten nämä onnistuu lasten kanssa?

Täällä toinen lapseton lähinnä ihmettelee miten tuo onnistuu opiskelijana. Meinaan hieno asunto kalliilla paikalla jos käsilaukkukin kerran meinaa ajaa konkurssiin :D 

Tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja kuulostaa joltain 14-vuotiaalta. ”Katson k-18leffoja!” No voi IIK

Itse katsot K-18 leffoja niin että lapset leikkii vieressä? Vuoden äiti. K-18 on lyhyt kuvaus elokuvista jota lapsille ei pidä näyttää, joten niitä ei katsota keskellä päivää olohuoneen telkkarista.

T. Alkuperäisen viestin kirjoittaja 30v

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä teiltä lapsettomat jotka ette halua lapsia: mitä te koette saavanne elämässä enemmän verrattuna ihmisiin joilla on lapsia? Mitä uskotte ihmisten joilla on lapsia menettävän teihin nähden?

Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta ja elämäni olisi todella tyhjää ilman heitä ja kaikkea sitä mitä heidän mukana on elämäämme tullut.

Et näköjään ymmärrä asiaa.

Sinun elämäsi on sinun elämäsi, ja uskon, että se olisi todella tyhjää, jos sinulla ei olisi lapsiasi.

Minun elämäni on minun elämäni, ja uskon, että se olisi todella rasittavaa ja syyllisyydentunteiden täyttämää, jos minulla olisi lapsia.

Minä en koe saavuttavani sinuun verrattuna yhtään sen enempää. Ihmisillä on erilaisia toiveita ja mieltymyksiä. Jos sinulle lapset ovat elämän täyttymys, niin se on okei ja olen iloinen puolestasi, että sinulla niitä on (kaikkihan eivät lapsia saa vaikka haluaisivat). Minä taas en ole lapsia koskaan halunnut. Kun näen muiden lapsia, ei koskaan tule olo, että olisipa mukavaa jos itsellänikin olisi tuollainen. Niinpä on varmasti kaikille parempi, että en ole niitä hankkinut. Valitettavasti monella kaltaisellani lapsia kuitenkin on. (Itse asiassa isänikin taisi kuulua joukkoon; joutui aikoinaan äitini kanssa naimisiin kun rupesin ilmoittelemaan tulostani.)

En siis millään tavoin sääli sinua tai kauhistele elämääsi: Olet saanut mitä haluat. Samalla en ole pätkääkään kateellinen, sillä lapsissa sinulla ei ole mitään sellaista mitä itse haluaisin.

Eikä kysymys ole niin siitä, että lasten puuttumisen takia kokisin saavuttavani jotain enemmän. Pikemmin koen välttyväni joiltakin asioilta, joita en elämääni halua, ilman että samalla menettäisin jotain itselleni tärkeää.

Miksi ap haluat vertailla ja kilpailla?

Mitä se ketään auttaa tai helpottaa jos toinen on tyytymätön elämäänsä tai mitä se on keneltäkään pois jos toinen nauttii ja on onnellinen OMASSA elämässään joka on päinvastainen kuin sinun?

Jos on valinnut väärin elämässään ja tehnyt ratkaisuja jotka eivät tehneet onnelliseksi, niin toisten elämän paskaksi maalailu ei auta silloin.