Ei olisi varaa sairastaa... katkeroittaa

Hirveän hyväksyä sitä, että on fyysisesti sairas eikä voi tehdä töitä. Lääkäri ehdotti osa-aikasairauslomaa, mutta kun on muutenkin tosi pienet tulot niin olen pulassa, kun tulot vielä laskee tästä.
Miksi mun pitää olla sairas, miksen vaan ole terve. Itkettää.

Ja voin itse enää säästeliäästi, ei mitään ylimääräisiä ostoksia eikä hemmottelua, mutta esikoinen tarvii lukiokirjansa, bussikorttinsa ja vielä koulussaanon maksullisia teatterikäyntejä ja liikunnassakin yksi maksullinen käynti.

Kuopuksen takin vetoketju meni rikki ja korjaus maksaa 57€... eli pitää kai ostaa kokonaan uusi takki.

Ja vaikka mitä, kuopus toivoo pääsevänsä kavereiden kanssa uimaan ja laskettelurinteeseenkin, mutta ei kai köyhän ja sairaan lapset sellaisia ansaitse.

Ja on mies talossa myös, mutta ei hän tätä koko palettia pysty yksin maksamaan. Hän vastaa jo suurimmasta osasta asumiskuluja.

Mä oon niin katkera, että sairastuin alle nelikymppisenä, vaikka olen hoikka ja liikun, en juo enkä polta, enkä syö eineksiä/ns. roskaruokaa.

Masentaakin jo kun sairauden päälle ja murehtia rahasta. Eikä enää sairaana pysty opiskelemaan paremmin palkattua ammattiakaan, kuka edes palkkaisi kroonisesti sairaan, joka ei kykene kuin osittain töihin.