Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka syövät aamiaisen (ja ehkä muutkin ateriat) toooooooodella hitaaaaaaaasti...
25.04.2024 |
Ei ole mitään ihanampaa kuin istua aamiaisen äärellä vähintään pari tuntia. Siemailla hiljalleen kannullinen teetä ja syödä pikkuhiljaa makustellen.
En pystyisi mättämään aamupalaa kiireessä viidessä minuutissa. Siitä tulee paha olo ja huono fiilis muutenkin. Työpäivinä en yleensä syö aamuisin mitään, hörppään vain äkkiä kupin teetä.
Reissuissa tämä on joskus ongelma, kun seuralaisella olisi jo kauhea kiire ja itse haluaa istua rauhassa, seurailla ihmisiä aamiaishuoneessa ja syödä itsensä sopivan kylläiseksi ilman stressiä ja hoppua.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä noin hitaasti kyllä syö. Eikö siitä jo tule hampaillekin ihan mahdottoman pitkä happohyökkäys jos pari tuntia istuu vähän väliä jotain syöden. Viikonloppuaamiaisilla voi mennä puolisen tuntia mulla. Muutenkaan muut kuin monen ruokalajin juhla-ateriat silloin tällöin ei juuri puolta tuntia pidempään kestä.
Ahmiminen on aikamme vitsaus. Tulokset näkyvät katukuvassa.
Eikös tuollaista syömistapaa pidetä terveellisempänä?
Minä vihaan kiirettä. Yritän välttää sitä aina kun vain voin - myös ruokapöydässä. Se ei tee ihmiselle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kynsien ihailija kirjoitti:
Eikös tuollaista syömistapaa pidetä terveellisempänä?
Ainakin se tuntuu hyvältä. Elimistö ehtii rekisteröidä mitä sinne sullotaan ja reagoida sen mukaan. Myös henkisesti tuntuu rauhalliselta ja tasapainoiselta, kun syö kaikessa rauhassa, maistelee mitä suuhunsa laittaa, pureskelee tarpeeksi hyvin ja niin edelleen. Jonkinlainen zen-meininki.
En minä kyllä ihan kahta tuntia saa viikonloppuaamiaiseenkaan upotettua, mutta koen kyllä olevani hidas syöjä. Tämä ihan vain siksi, että olen aina seurassa syödessä se, jota lopuksi odotetaan. Ärsytti etenkin aiemmassa työpaikassa missä oli tapana käydä porukalla lounaalla jossain, kun aina joutui ihan keskittymään että saa mätettyä sen ruuan kohtalaisessa ajassa kitusiin. Siinä jää rupattelut kokonaan, kun pitää vaan yrittää ehtiä syödä. Enkä ikinä edes ota isoja annoksia. Sama tilanne vallitsi jo kouluruokailuissa aikanaan.
Mutta eipä ole koskaan tarvinnut paino-ongelmien kanssa tuskailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vihaan kiirettä. Yritän välttää sitä aina kun vain voin - myös ruokapöydässä. Se ei tee ihmiselle hyvää.
Vapaa-ajallani en kiirehdi mihinkään, sillä kiire on ihmisen keksintöä ja siihen ei ole pakko lähteä mukaan. Työni ovat olleet aina raskaita ruumiillisia töitä ja irtisanouduin entisestä työpaikastani ja olen nyt ollut neljä viikkoa täysin vapaana kaikesta, en ole edes ilmoittanut viranomaisille joutilaisuudestani etten joutuisi olemaan tekemisissä valtion virastojen kanssa. Inhoan niitä, elelen säästöilläni siihen saakka kunnes uudet työt alkavat joskus ensi kuussa. Aika kuluu aivan huomaamatta joutilaana makoillen ja kirjoja lukien ja elokuvia katsellen, tuossa eräs päivä huomasin että en olekaan enää niin raivona kun ollessani tuossa edellisessä työpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
En minä kyllä ihan kahta tuntia saa viikonloppuaamiaiseenkaan upotettua, mutta koen kyllä olevani hidas syöjä. Tämä ihan vain siksi, että olen aina seurassa syödessä se, jota lopuksi odotetaan. Ärsytti etenkin aiemmassa työpaikassa missä oli tapana käydä porukalla lounaalla jossain, kun aina joutui ihan keskittymään että saa mätettyä sen ruuan kohtalaisessa ajassa kitusiin. Siinä jää rupattelut kokonaan, kun pitää vaan yrittää ehtiä syödä. Enkä ikinä edes ota isoja annoksia. Sama tilanne vallitsi jo kouluruokailuissa aikanaan.
Mutta eipä ole koskaan tarvinnut paino-ongelmien kanssa tuskailla.
Sama täällä, olen lähes aina seurueen hitain. Ja usein esim. työporukalla ruokaillessa pitää taktikoida tilaamalla pienempi annos siltä varaa, että minulle tuodaan ruoka viimeisenä ja hyvä, jos ehdin syödä sen edes puoliksi, kun kollegat ovat jo kauhoneet omat ruokansa ääntä kohti. Se tosiaan näkyy myös painossa, sillä olen joukon kevytrakenteisin. Söisin mielelläni enemmänkin seurassa, mutta en vain ehdi. On kiusallista jäädä yksin syömään pääruokaa, kun toiset jo kärsimättöminä odottelevat jälkiruoan tilausta... Huokaus. Yksin syöminen on tämän vuoksi mukavampaa, kun saa syödä rauhassa omaan tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn itse melkein mieluummin itsekseni syömässä esim. lounaalla, koska kaikki tuttavat ja työkaverit suunnilleen kaatavat ruoan suuhunsa. N. 5 minsan jälkeen ovat jo valmiit lähtemään ja itse vasta aloittelen .
kynsien ihailija kirjoitti:
Käyn itse melkein mieluummin itsekseni syömässä esim. lounaalla, koska kaikki tuttavat ja työkaverit suunnilleen kaatavat ruoan suuhunsa. N. 5 minsan jälkeen ovat jo valmiit lähtemään ja itse vasta aloittelen .
Tuttu tunne. On ehkä siunaus, että meidän firmassa on sen verran vähän henkilökuntaa, että "joudumme" käymään yksin lounaalla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä noin hitaasti kyllä syö. Eikö siitä jo tule hampaillekin ihan mahdottoman pitkä happohyökkäys jos pari tuntia istuu vähän väliä jotain syöden. Viikonloppuaamiaisilla voi mennä puolisen tuntia mulla. Muutenkaan muut kuin monen ruokalajin juhla-ateriat silloin tällöin ei juuri puolta tuntia pidempään kestä.
Happohyökkäys on varmaan se (ainoa) huono puoli hitaasti syömisessä. Muuten otan mielummin sen riskin kuin hotkimisesta aiheutuvan huonon olon ja ylikilot.
Ruoanlaitto on aikaa ja vaivaa vaativaa puuhaa. Sääli, jos tuotokset hotkitaan naamariin minuutissa eikä niitä arvosteta sen enempää. Mielestäni hitaasti syöminen osoittaa myös kunnioitusta ruokaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi monet ihmiset kauhovat ruokaa suuhun kuin maailmanlopun edellä. Mikä kiire heillä on? Ja näyttää kauhealta.
Ihmiset eivät ylipäätään osaa syödä tiedostaen ja omaa oloaan ja elimistöään kuunnellen. Kylläisyys on myös tuntematon käsite monelle. Siksi läskiys vallitsee.