Tuntemattoman Rokka olisi tosielämässä psykopaatti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rokan esikuva oli Viljam Pylkäs. Ja Pylkäs ei ollut psykopaatti.

Ei, mutta hyvin itsekeskeinen ja jutuissa aika paljon "lapinlisää". Tästähän tehtiin oma kirja joskus 50-luvun lopulla, kun Tuntemattoman kautta mies nousi julkisuuteen. Kirjassaan Pylkäs sekoitteli oikeita tapahtumia kirjan tapahtumiin ja haukkui Väinö Linnankin samalla. Eli ei sillä tavalla ollut kovinkaan lupsakka, vaan enemmän moukkamaisen narsistin oloinen. Tällä en väheksy hänen saavutuksiaan, mutta monesti hänen kaltaisensa eivät ole miellyttäviä ihmisiä läheisilleen.

Rokasta tulee mulle mieleen savolaiset ukot. Ollaan kauhean vitsikkäitä ja lupsakoita, mutta auta armias jos joku yrittää laskea leikkiä susta tai edes kertoa väliin jonkin tarinan omista asioistaan. Jotenkin se kuuntelukanava puuttuu aivoista ihan kokonaan.

Linna näyttää tämän heti kun Rokka tulee telttaan uutena täydennysmiehenä. Höpöttää, höpöttää ja höpöttää itsestään, kunnes nukahtaa.

Ja lopuksi savolaisukkojen puolustukseksi: poikkeuksiakin on. Koskelan esikuva oli Nilsiästä.

Savolaisista tosin huokuu vahvana tietynlainen epämääräisyys, "suottaapi olla tahi olla olematta..." jne. Rokalla asia on niin tai se on näin, tuollaista haahuamista en muista.

Vähän asian vierestä, mutta mitähän varten Sarastietä ei koskaan ylennetty - hän on majuri alusta loppuunsa saakka. Hän on kuitenkin kunnianhimoinen ja johtaa pataljoonaansa ok. Ihme että ei yhtä pykälää edes ylennetty vaikka sota kesti reilun kolme vuotta. Vertailuna Lammio ylennetään luutnantista majuriksi saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rokan esikuva oli Viljam Pylkäs. Ja Pylkäs ei ollut psykopaatti.

Ei, mutta hyvin itsekeskeinen ja jutuissa aika paljon "lapinlisää". Tästähän tehtiin oma kirja joskus 50-luvun lopulla, kun Tuntemattoman kautta mies nousi julkisuuteen. Kirjassaan Pylkäs sekoitteli oikeita tapahtumia kirjan tapahtumiin ja haukkui Väinö Linnankin samalla. Eli ei sillä tavalla ollut kovinkaan lupsakka, vaan enemmän moukkamaisen narsistin oloinen. Tällä en väheksy hänen saavutuksiaan, mutta monesti hänen kaltaisensa eivät ole miellyttäviä ihmisiä läheisilleen.

Rokasta tulee mulle mieleen savolaiset ukot. Ollaan kauhean vitsikkäitä ja lupsakoita, mutta auta armias jos joku yrittää laskea leikkiä susta tai edes kertoa väliin jonkin tarinan omista asioistaan. Jotenkin se kuuntelukanava puuttuu aivoista ihan kokonaan.

Linna näyttää tämän heti kun Rokka tulee telttaan uutena täydennysmiehenä. Höpöttää, höpöttää ja höpöttää itsestään, kunnes nukahtaa.

Ja lopuksi savolaisukkojen puolustukseksi: poikkeuksiakin on. Koskelan esikuva oli Nilsiästä.

Savolaisista tosin huokuu vahvana tietynlainen epämääräisyys, "suottaapi olla tahi olla olematta..." jne. Rokalla asia on niin tai se on näin, tuollaista haahuamista en muista.

"Tuuria on kahenlaista..."

Rokka on kyllä minustakin persoonallisuushäiriöinen, siten kun nykyään asia ymmärettäisiin. Mikä tuo häiriö on, en osaa sanoa. Hyytävä ja tyhjähän hän osaa olla ja narsistinen raivokin toisinaan leiskuu. Traumakin voisi varmaan olla taustalla käytöksessä. Onko kirjailija koskaan ottanut asiaan kantaa, tietääkö kukaan?

Erityinen kontrasti on, kun verrataan vaikka Koskelaan, jonka empatia, lojaaliteetti, uhrautumiskyky yms tulevat jakuvasti esiin. Malttinsakin hän menettää vasta tuhannen päissään.

Minua vähän rasitti tuo elokuvan alleviivaava "maatilan omistaja muuttuu tappajaksi koska on ajettu siihen"-asetelma. Joo, okei, Rokka menetti maatilansa ja oli tavallaan "perimässä" siitä hintaa. Mutta vaikka ei olisi menettänyt, olisi hän ollut siellä samalla tavalla määrättynä. Toiseksi ällötti se amerikkalaistyyppinen idylli siinä, oli kaunista vaimoa, lasta ja joulukuusta. Niinpä tietysti. Onhan siinä syytä sotia. Ikään kuin sillä työläisellä, joka menetti pommituksessa kotinsa Kalliossa, ei olisi samaa arvoa. 

Eihän se nyt ihan tervettä ole ampua ihmisiä kymmenkaupalla johonkin aukiolle. Olis tehnyt vaikutuksen Stephen Paddockiinkin. Toisaalta olosuhteetkaan eivät olleet ihan terveet, joten ehkä kyseessä oli vain normaalisti piilevänä pysyvän sosiopatian herääminen vaikeissa olosuhteissa. Itsellänikin olen joskus huomannut sellaisen piirteen, että kun joku hankala tilanne on päällä, pystyy kytkemään kaikki tunteet pois päältä ja toimimaan konemaisesti. Todennäköisesti aika moni sotilas tai vaikkapa ensiapulääkäri toimii aivan samoin. Tuskinpa miljardikauppoja tekevät toimaritkaan voivat ihan hirveästi antaa tunteille valtaa kun pistävät satojen tai tuhansien alaistensa tulevaisuuden peliin jotain diiliä tehdessään. Eli piirre on aivan inhimillinen, vaikka onkin ehkä jollain tavalla epäterve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupajamati. Rokka on suoraselkäinen, ei psyko. Kuvia kumartelematon, reipas ja rehellinen. Inhimillinenkin puoli tuodaan esiin. Et sitten kenestäkään muusta kirjan hahmosta keksisi näin todeta? Moni paljon kahelimpi.

Minäpä puhunkin juuri psykopatiasta.

No puhupa sitten, kun tiedät millainen on psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Rokka on kyllä minustakin persoonallisuushäiriöinen, siten kun nykyään asia ymmärettäisiin. Mikä tuo häiriö on, en osaa sanoa. Hyytävä ja tyhjähän hän osaa olla ja narsistinen raivokin toisinaan leiskuu. Traumakin voisi varmaan olla taustalla käytöksessä. Onko kirjailija koskaan ottanut asiaan kantaa, tietääkö kukaan?

Erityinen kontrasti on, kun verrataan vaikka Koskelaan, jonka empatia, lojaaliteetti, uhrautumiskyky yms tulevat jakuvasti esiin. Malttinsakin hän menettää vasta tuhannen päissään.

Kuvasit tuossa sanatarkasti tyypillisen suomalaisen väkivaltarikollisen, joka pistää humalassa vailla estoja tuulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän rasitti tuo elokuvan alleviivaava "maatilan omistaja muuttuu tappajaksi koska on ajettu siihen"-asetelma. Joo, okei, Rokka menetti maatilansa ja oli tavallaan "perimässä" siitä hintaa. Mutta vaikka ei olisi menettänyt, olisi hän ollut siellä samalla tavalla määrättynä. Toiseksi ällötti se amerikkalaistyyppinen idylli siinä, oli kaunista vaimoa, lasta ja joulukuusta. Niinpä tietysti. Onhan siinä syytä sotia. Ikään kuin sillä työläisellä, joka menetti pommituksessa kotinsa Kalliossa, ei olisi samaa arvoa. 

Oli kyllä sellaista miehisen uhrautuvaa siirappia välillä, että piti ihan tarkistaa että oliko ohjaaja Olli Saarela.

Ilmeisesti tässäkään Tuntemattomassa ei käy tarpeeksi hyvin ilmi se, että Rokka on paljon vanhempi kuin muut. Monilla sotaveteraaneilla/sankarivainajilla ei ehtinyt olla edes tyttöystävää ennen kuin joutuivat sotaan. Rokalla oli perhe.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tässäkään Tuntemattomassa ei käy tarpeeksi hyvin ilmi se, että Rokka on paljon vanhempi kuin muut. Monilla sotaveteraaneilla/sankarivainajilla ei ehtinyt olla edes tyttöystävää ennen kuin joutuivat sotaan. Rokalla oli perhe.

Louhimies olisi voinut alleviivata tätäkin vaikka pyörätuolilla. Siitä sitten olisi ammuttu vihollista ja heitetty vitsiä samalla, kun Lyyti olisi leikannut kauniina ruista Kannaksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tässäkään Tuntemattomassa ei käy tarpeeksi hyvin ilmi se, että Rokka on paljon vanhempi kuin muut. Monilla sotaveteraaneilla/sankarivainajilla ei ehtinyt olla edes tyttöystävää ennen kuin joutuivat sotaan. Rokalla oli perhe.

Louhimies olisi voinut alleviivata tätäkin vaikka pyörätuolilla. Siitä sitten olisi ammuttu vihollista ja heitetty vitsiä samalla, kun Lyyti olisi leikannut kauniina ruista Kannaksella.

Naurattaa mielikuva Rokasta ajamassa rullatuolilla jotakin lumistä mäkeä alas ja ampumassa konepistooli molemmissa käsissä. 

"Rullatuolei on kahenlaisii.."

Vierailija kirjoitti:

Rokka kyllä toimi ihan vaiston varassa ja luki tilanteet hyvin ja oveluus.Kuten veteraani aikoinaan totesi että pärjäsi hyvin jollei ollut liian hätäinen ja varsinkin liian utelias?

Englantilaista sotilasviisautta lainaten: "Old soldier is a careful soldier and that´s why he is old soldier."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tässäkään Tuntemattomassa ei käy tarpeeksi hyvin ilmi se, että Rokka on paljon vanhempi kuin muut. Monilla sotaveteraaneilla/sankarivainajilla ei ehtinyt olla edes tyttöystävää ennen kuin joutuivat sotaan. Rokalla oli perhe.

Louhimies olisi voinut alleviivata tätäkin vaikka pyörätuolilla. Siitä sitten olisi ammuttu vihollista ja heitetty vitsiä samalla, kun Lyyti olisi leikannut kauniina ruista Kannaksella.

Naurattaa mielikuva Rokasta ajamassa rullatuolilla jotakin lumistä mäkeä alas ja ampumassa konepistooli molemmissa käsissä. 

"Rullatuolei on kahenlaisii.."

Siinä olisi kaikkien kyborgien esi-isä.

Minusta kannattaisi lähteä pohtimaan keskustelun osallistujia ja heidän mielipiteitään iän mukaan.

Voisitteko valottaa ikäänne ja kokemuksianne maanpuolustuksesta.

Siitähän on kyse kun Suomi joutui sotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän asian vierestä, mutta mitähän varten Sarastietä ei koskaan ylennetty - hän on majuri alusta loppuunsa saakka. Hän on kuitenkin kunnianhimoinen ja johtaa pataljoonaansa ok. Ihme että ei yhtä pykälää edes ylennetty vaikka sota kesti reilun kolme vuotta. Vertailuna Lammio ylennetään luutnantista majuriksi saakka.

Kolme vuotta ei ollut sodan aikanakaan pitkä aika olla majuri, ehkä oli ylennetty välirauhan aikana. Ja periaatteessa olisi ylennettynäkin luultavasti edelleen toiminut pataljoonankomentajana.

Koskelan ongelma oli juuri tuo kaverijohtaminen mistä aikoinaan artikkeli kun kuitenkin jossakin tapauksissa vain olisi pitänyt painaa päälle ja siksi tuon takia Lehdonkin kaatuminen kun jotakin piti näyttää aikaiseksi kiireellä?

Vierailija kirjoitti:

Rokka on kyllä minustakin persoonallisuushäiriöinen, siten kun nykyään asia ymmärettäisiin. Mikä tuo häiriö on, en osaa sanoa. Hyytävä ja tyhjähän hän osaa olla ja narsistinen raivokin toisinaan leiskuu. Traumakin voisi varmaan olla taustalla käytöksessä. Onko kirjailija koskaan ottanut asiaan kantaa, tietääkö kukaan?

Erityinen kontrasti on, kun verrataan vaikka Koskelaan, jonka empatia, lojaaliteetti, uhrautumiskyky yms tulevat jakuvasti esiin. Malttinsakin hän menettää vasta tuhannen päissään.

Koskela on myös umpimielinen ja johtaa vain koska on pakko. Siksi se on niin pidetty, mutta en toisaalta ymmärrä miksi sitä pidetään jonain jokaäidin unelmavävynä. Se on tyypillinen hämäläinen mies, jurottaa ja jurottaa kunnes kännissä sitten riehuu. Koskelahan kiusaantuu aina Lehdon tempuista, rautaisannoksen syömisestä, sotavangin tappamisesta. Ei kiellä eikä rankaise, koska haluaa välttää konfliktia ja jatkaa rauhassa jurottamistaan.

Rokka tuskin on persoonallisuushäiriöinen. Ihmisten luonteen vaan on oikeastikin tosi monitahoisia, viihde vaan antaa ihmisistä vääristyneen kuvan. On ihan mahdollista ihmisen olla henkisesti terve, iloinen hölöttäjä joka sitten tositilanteessa on supertehokas ja hiljainen ja "tyhjä". Se, mitä ihmisestä hengenvaarassa paljastuu voi olla melkein mitä hyvänsä ja suuressakin näennäisessä ristiriidassa sen "arkiminän" kanssa.

Minä ainakin ottaisin noista jermuista vävykseni mieluiten Hietasen. Iloinen ja humoristinen, mutta myös empaattinen ja vastuuntuntoinen. Tosin mulla on itsellänikin vain poikia, mutta ei kai se nykyään niin tarkkaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat velttoja tavallisessa arjessa, mutta osaavat toimia tositilanteissa vaikeissakin paikoissa. Luonnejuttu.

Liittyy hermostoon ja reaktiivisuuteen, neuroottisuuteen big 5 luokittelun mukaan. Eikai voi olettaa että hötkytään ja pingotetaan ja tositilanteessa sitten yhtäkkiä oltaisiinkin lunkeja. Kontekstikysymys, rauhallisuudesta on tällöin hyötyä toisin kuin arjessa, jaksaa rennompikin ottaa osaa kun äksöniä alkaa löytymään ja pääsee tällöin normi-ihmisen tasolle, joilla on jo hirttänyt kiinni aikaa sitten :)