Minulla on kaveri, jolla ainoa seura lapset ja iloitaan siitä että lapsella ei kavereita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tällaisia tapauksia on. Eräs lintsaajatyyppi on kiltti oppilas, joka jää kotiin työttömän tai sairaan vanhemman seuraksi. Vanhempi sitten kuittaa poissaolot luvallisiksi. En olisi ikinä uskonut, mutta tämän olen itse opettajan töissä nähnyt. Jotkut vanhemmat haluavat pitää lapsen niin tiivisti lähellään, että oppivelvollisuuden suorittaminen vaarantuu.

On perheitä, joissa sulkeudutaan ulkomaailmalta ja kaikella rakkaudella eristetään lapsi normaalielämästä ikätovereiden parissa. Osa vanhemmista ei kannusta lapsiaan etsimään ystäviä vaan päinvastoin jopa kylvää epäluuloa. Eräässä kolmikantakeskustelussa ope ihmetteli, kun luokkakaverit valittavat, ettei Nico tervehdi heitä. Nicon äidin kommentti pojan kuullen oli, että miksi Nicon pitäisi tervehtiä tuntemattomia. Ei ole yllättävää, ettei pojalla ollut kavereita, mikä johtui osin varmasti kasvatuksesta.

Joitakin lapsia pitää kannustaa itsenäistymään enemmän kuin toisia, jotkut etsivät omaa elämää luonnostaan. Valitettavasti moni vanhempi on itsekäs ja haluaa pitää vauvansa ikuisesti, eikä näe liiallisessa läheisyydessä riskejä. Vanhemman ja lapsen symbioosi on normaali asia vauvaiässä, ei enää sen jälkeen. 

Oletko ihan varma, että asiat menevät näin? Joku lintsaajapoika voi aivan mainiosti aivan itse haluta jäädä kotiin. Ei kaikki lapset koe koulua jotenkin ihanana paikkana, jossa viihtyä ja tavata kavereitaan. Toiset vihaavat koulua ja typeriä luokkakavereitaan ja vaikkei siellä kotona olisi ketään he jäisivät ja jäävätkin kotiin. Vaikea se vanhemman on kannustaa, jos lapsen omat kokemukset kavereista on lähinnä heidän olevan sadistisia kiusaajia.

Toisilla on suuri tarve kavereille ja toisia niiden puute ei haittaa yhtään.

Kai joku vanhempi ne poissaolot tietenkin kuittaa luvalliseksi, ihan vaan välttääkseen muita ongelmia.

Joskus asiat menevät ihan noin. Totta kai on näitäkin tapauksia, että vanhempi haluaisi lapsen menevän kouluun, mutta ei saa häntä sinne, ja paikkaa tilanteen valehtelemalla. Sitten on nämä, joilla on ehkä alitajuinenkin tarve pitää lapsi kotona. Yleensä nämä vanhemmat eivät käy töissä.

Kuka tahansa lapsi, joka saa itse päättää, meneekö kouluun vai ei, jää kotiin nukkumaan ja pelaamaan tms. Jos äiti aamulla kysyy, että onko tänäänkin vähän kipeä olo ja eikös tunnukin otsa kuumalta ja jäisitkö kotiin, niin kaipa siinä on kiusaus kova sortua.

Vaikka koulu ei olisi mikään hirveä paikka, se on silti aina työpaikka. Se ei ole hupia vaan työtä. Useimmat meistä mieluummin lomailevat kuin tekevät töitä. Aikuinen voi vielä olla oma pomonsa ja pakottaa itsensä töihin, mutta lapsi tarvitsee yleensä vanhemman patistusta. Ennen muinoin minäkin luulin, että kaikki vanhemmat kannustavat lapsiaan koulunkäyntiin, mutta olin väärässä.

Lapseni on assi ja annan hänen pitää ns. huilipäiviä kun näen ne tarpeellisiksi. Hän on luokkansa priimuksia. Kyllä vanhempi lapsensa parhaiten tuntee.

Ja puolikipeänä en mene itsekään töihin. Kuka voinnistasi huolehtii, jollei ensin vanhempi ja myöhemmin sinä itse. Kyllä koulussa on liikaa sairaita lapsosia, kun vanhemmat työntävät heidät hoitoon kouluun.

Suurempi ongelma tämä on kuin ne hurjat poissaolot, jotka näistä yskijä-räkänokista johtuu. Pitäkää lapsenne kotona, jos hänellä on influenssa, yskä ja nuha!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tällaisia tapauksia on. Eräs lintsaajatyyppi on kiltti oppilas, joka jää kotiin työttömän tai sairaan vanhemman seuraksi. Vanhempi sitten kuittaa poissaolot luvallisiksi. En olisi ikinä uskonut, mutta tämän olen itse opettajan töissä nähnyt. Jotkut vanhemmat haluavat pitää lapsen niin tiivisti lähellään, että oppivelvollisuuden suorittaminen vaarantuu.

On perheitä, joissa sulkeudutaan ulkomaailmalta ja kaikella rakkaudella eristetään lapsi normaalielämästä ikätovereiden parissa. Osa vanhemmista ei kannusta lapsiaan etsimään ystäviä vaan päinvastoin jopa kylvää epäluuloa. Eräässä kolmikantakeskustelussa ope ihmetteli, kun luokkakaverit valittavat, ettei Nico tervehdi heitä. Nicon äidin kommentti pojan kuullen oli, että miksi Nicon pitäisi tervehtiä tuntemattomia. Ei ole yllättävää, ettei pojalla ollut kavereita, mikä johtui osin varmasti kasvatuksesta.

Joitakin lapsia pitää kannustaa itsenäistymään enemmän kuin toisia, jotkut etsivät omaa elämää luonnostaan. Valitettavasti moni vanhempi on itsekäs ja haluaa pitää vauvansa ikuisesti, eikä näe liiallisessa läheisyydessä riskejä. Vanhemman ja lapsen symbioosi on normaali asia vauvaiässä, ei enää sen jälkeen. 

Oletko ihan varma, että asiat menevät näin? Joku lintsaajapoika voi aivan mainiosti aivan itse haluta jäädä kotiin. Ei kaikki lapset koe koulua jotenkin ihanana paikkana, jossa viihtyä ja tavata kavereitaan. Toiset vihaavat koulua ja typeriä luokkakavereitaan ja vaikkei siellä kotona olisi ketään he jäisivät ja jäävätkin kotiin. Vaikea se vanhemman on kannustaa, jos lapsen omat kokemukset kavereista on lähinnä heidän olevan sadistisia kiusaajia.

Toisilla on suuri tarve kavereille ja toisia niiden puute ei haittaa yhtään.

Kai joku vanhempi ne poissaolot tietenkin kuittaa luvalliseksi, ihan vaan välttääkseen muita ongelmia.

Joskus asiat menevät ihan noin. Totta kai on näitäkin tapauksia, että vanhempi haluaisi lapsen menevän kouluun, mutta ei saa häntä sinne, ja paikkaa tilanteen valehtelemalla. Sitten on nämä, joilla on ehkä alitajuinenkin tarve pitää lapsi kotona. Yleensä nämä vanhemmat eivät käy töissä.

Kuka tahansa lapsi, joka saa itse päättää, meneekö kouluun vai ei, jää kotiin nukkumaan ja pelaamaan tms. Jos äiti aamulla kysyy, että onko tänäänkin vähän kipeä olo ja eikös tunnukin otsa kuumalta ja jäisitkö kotiin, niin kaipa siinä on kiusaus kova sortua.

Vaikka koulu ei olisi mikään hirveä paikka, se on silti aina työpaikka. Se ei ole hupia vaan työtä. Useimmat meistä mieluummin lomailevat kuin tekevät töitä. Aikuinen voi vielä olla oma pomonsa ja pakottaa itsensä töihin, mutta lapsi tarvitsee yleensä vanhemman patistusta. Ennen muinoin minäkin luulin, että kaikki vanhemmat kannustavat lapsiaan koulunkäyntiin, mutta olin väärässä.

Lapseni on assi ja annan hänen pitää ns. huilipäiviä kun näen ne tarpeellisiksi. Hän on luokkansa priimuksia. Kyllä vanhempi lapsensa parhaiten tuntee.

Ja puolikipeänä en mene itsekään töihin. Kuka voinnistasi huolehtii, jollei ensin vanhempi ja myöhemmin sinä itse. Kyllä koulussa on liikaa sairaita lapsosia, kun vanhemmat työntävät heidät hoitoon kouluun.

Suurempi ongelma tämä on kuin ne hurjat poissaolot, jotka näistä yskijä-räkänokista johtuu. Pitäkää lapsenne kotona, jos hänellä on influenssa, yskä ja nuha!

Ei tarvita kuin yksi vanhempi, joka laittaa "pakosta" lapsensa "vähän" kipeänä kouluun ja puoli luokkaa plus heidän perheensä ovat viikon vuodelevossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tällaisia tapauksia on. Eräs lintsaajatyyppi on kiltti oppilas, joka jää kotiin työttömän tai sairaan vanhemman seuraksi. Vanhempi sitten kuittaa poissaolot luvallisiksi. En olisi ikinä uskonut, mutta tämän olen itse opettajan töissä nähnyt. Jotkut vanhemmat haluavat pitää lapsen niin tiivisti lähellään, että oppivelvollisuuden suorittaminen vaarantuu.

On perheitä, joissa sulkeudutaan ulkomaailmalta ja kaikella rakkaudella eristetään lapsi normaalielämästä ikätovereiden parissa. Osa vanhemmista ei kannusta lapsiaan etsimään ystäviä vaan päinvastoin jopa kylvää epäluuloa. Eräässä kolmikantakeskustelussa ope ihmetteli, kun luokkakaverit valittavat, ettei Nico tervehdi heitä. Nicon äidin kommentti pojan kuullen oli, että miksi Nicon pitäisi tervehtiä tuntemattomia. Ei ole yllättävää, ettei pojalla ollut kavereita, mikä johtui osin varmasti kasvatuksesta.

Joitakin lapsia pitää kannustaa itsenäistymään enemmän kuin toisia, jotkut etsivät omaa elämää luonnostaan. Valitettavasti moni vanhempi on itsekäs ja haluaa pitää vauvansa ikuisesti, eikä näe liiallisessa läheisyydessä riskejä. Vanhemman ja lapsen symbioosi on normaali asia vauvaiässä, ei enää sen jälkeen. 

Ei pidä paikkaansa. Kyllä näihin asioihin puututaan neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa. Yksikään lapsi ei elä näin! Kenenkään oppivelvollisuus ei vaarannu vanhemman terveydentilan vuoksi. Lastensuojeluilmoitus on viranomaisten tehtävä aika matalalla kynnyksellä.

Tämä on ihan liioittelua. En tunne ketään vanhempia, jotka toimivat näin "pahuuttaan". Kuulostaa assivanhemmilta - lapset ja vanhemmat kuormittuvat äänistä ja sosiaalisista tilanteista. Monet assit pitävät koulusta "huilia", koska hermosto ja aivot eivät kestä koulupäiviä. Miten assilapsi jaksaisi vielä koulun jälkeen jatkaa samaan malliin?

Huhhuh!

Tee opettajana lasu tai anna ammattikasvattajien tehdä omat päätelmänsä.

Tämänkaltainen liioittelevan juoruilu toisten ihmisten kotielämästä ja ystävyyksistä on tosi rumaa.

T. Assiteini

Uskoisin tuon kaiken kirjoittamasi, jos en olisi opettaja. Valitettavasti totuus on paljon tarua ihmeellisempää.

Totta kai koulusta tehdään lasuja lasun perään, mutta ei niillä ole yhtään mitään vaikutusta. Se, ettei lapsi tai nuori käy koulua, ei nykyään ole yksinään huostaanoton peruste. Perheelle toki varmasti tarjotaan tukea, mutta ei se tarkoita, että sitten asiat järjestyvät.

Niissä tapauksissa, joita minä olen seurannut, ei todellakaan ole ollut kyse asseista. Olen opettanut heitäkin, joten tiedän kyllä, mitä se tarkoittaa. 

Eräs huoltaja keksi lapsilleen sairauksia. Kumpikaan ei käynyt koulua lainkaan. Ensin oli jatkuva pääkipu. Pää tutkittiin, ei diagnoosia. Sitten pääkipu loppui, alkoi ripuli. Vatsa tutkittiin, ei diagnoosia. Ripuli loppui, mutta sitten poika ei voinut tulla äidin mielestä kouluun, koska kärsi oppimisvaikeuksista. Tässä vaiheessa en edes enää muistanut, miltä poika näytti, koska olin nähnyt hänet kerran noin neljä kuukautta aiemmin. Lupasin tukea ja tutkimuksia, jos poika tulee kouluun. En koskaan enää nähnyt häntä. Hän jäi luokalleen sinä vuonna ja uudestaan seuraavana vuonna ja 17-vuotiaana loppui oppivelvollisuus. Pojalla oli vanhempi sisarus, joka ei myöskään äidin mielestä voinut ikinä tulla kouluun milloin mistäkin syystä. Yksinhuoltajaäiti piti lapset kotona eikä koskaan ilmaissut mitään huolta siitä, että lapset olivat poissa monia kuukausia peräkkäin ilman lääkärintodistuksia. Lasut eivät tätä muuttaneet. 

Eräs ihan tavallinen, hyvätasoinen, sosiaalinen ysiluokan tyttöoppilas alkoi yhtäkkiä olla jatkuvasti poissa. Kävi ilmi, että äiti oli jäänyt pitkälle sairaslomalle ja tykännyt tytön seurasta niin, että antoi tämän jäädä kotiin pienimmänkin syyn varjolla. Tyttö oli ehkä mukavuudenhaluinen, koska onhan se kiva jäädä aamulla nukkumaan. Tai sitten hän koki velvollisuudekseen äidin tukemisen. Tämä asia onneksi saatiin järjestykseen ihan tytön kanssa keskustelemalla. 

Erään sellaisenkin tapauksen tiedän, jossa tyttö oli valtavasti poissa, kahdestaan kotona äidin kanssa, joka suunnitteli, että tytön vartuttua ja päästyä lukiosta, he jatkavat opintoja YHDESSÄ yliopistossa. Sillä välin hän mielellään kuittasi kaikki poissaolot luvallisiksi, vaikka lapsi oli aivan terve. 

Et ole opettaja, koska sinulla on salassa pitovelvollisuus ja rikoit sitä juuri tosi kamalalla tavalla. Tekisin sinusta ilmoituksen, jos voisin.

Älä huoli, olen muuttanut tarinoiden yksityiskohtia. Sukupuolet, iät, sairaudet yms. saattavat olla ihan toiset, mutta se ei muuta varsinaista sisältöä. Lisäksi tapaukset ovat sattuneet useamman kymmenen vuoden säteellä lukuisissa eri kaupungeissa, joten tuskinpa tuosta on mitään pääteltävissä.

Usean kymmenen vuoden säteellä? Eiköhän tuo ole sitten kuitenkin aika harvinaista? Kyllähän kaikenlaista vanhempaa on. Munchausenin syndrooma on olemassa, joten miksei tosiaan tarve pitää lasta kotona voisi olla olemassa.

Minulla taas on kokemusta eräästä koulusta, jossa oli muutama niin sadistisen opettaja, että jopa kyseisen kaupungin sairaalan lasten psykiatrinen osasto tiesi tämän opettajan, niin monta ”asiakasta” hän oli heille hommannut. Ja monet näistä lapsista eivät suostuneet menemään kouluun tai valittivat kipuja. Ja kyllä näiden lasten vanhemmat kuittasivat nuo poissaolot luvallisiksi.

Koulusta poissa olemiseen on monia syitä ja varmasti vanhemmat voivat olla yksi syy. Monen muun joukossa.

Maailmaan mahtuu siis vaikka mitä.

Joo, nyt lähti mopo käsistä :) tällaiset tilanteet ovat tosi harvinaisia.

Yleisin syy lasten poissaoloihin edelleen kuume - ei lorvikatarri tai sadistiset vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

No niin, pitihän se arvata. Yh-äidit ovat kaiken pahan alku ja juuri :D

On niitä lapsia myös rekan ohjaamossa iskän kaverina reissaamassa ympäri Eurooppaa. Alkaa toki alle 7v, mutta jatkuu koulun alettua. Ja sitten näitä maaseudun poikia joita ei koskaan näe koulussa 20.8, koska sorsastus.

Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan.  Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta.  Kokemusta on :.

Onnenpoika .[/quote]

Onnenpoika kun vanhemmat läs

Kyläillä, tutustua vaikka luokkakavereiden perheisiin ym[/quote]

Mitä jos ovat ihan pöllöä porukkaa :D myös lapsen mielestä?

Eikä kymmenvuotiaiden perheet hengaile yhdessä - se oli vauva-aikaa se.[/quote]

Tuollainen ajattelutapa on vahingollista ja kummallista että muut ovat pöllöjä. Eristäydytään muista ihmisistä perheenä kun muut ihmiset ovat muka huonompia eikä siksi voida heidän kanssa seurustella. Tällaiselle sairaalle perhekuviolle on jokin nimikin, tunnetaan psykologiassa, muistaako joku miksi kutsutaan?

Aika vähän perheet on tekemisissä nykyään, jos ei vanhemmat ennestään ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haloo!

Miten voi olla yhdenkään lapsen etu olla aina vanhempien seurassa koko lapsuusikä ilman yhtäkään kaveria? Te ketkä pidätte tätä hyvänä, miksi? Eikö ne kaverit ole tärkeitä sosiaalisten taitojen kasvulle?

Ei kaikki lapset ole supersosiaalisia ja miksi pitäisikään?

Eiköhän hänellä riitä seuraa koulu päivinä ja välitunneilla. Varmasti joskus käy kaverin kanssa leffassa tms.

Tuntuu, että liiottelet asiaa, joka ei sinulle kuulu.

Saanko ap tiedustella, onko sinun omat lapsesi ekstroverttejä?

Ei ole koskaan käynyt missään kaverin kanssa, välitunnit seisoo yksin.

Pahoittelen, että olin huolissani. Täällä sai vaan viharyöpyt niskaan.

En ymmärrä miksi poikien yksinäisyydestä puhutaan niin paljon, kun ei haittaa, että lapsella ei ole elämässään ollut yhtäkään ystävää.

Puhut vähän ristiriitaisesti.

Edellä kerroit, että on ollut ulkona kaverin kanssa muutamia kertoja.

Enkä usko, että opettajat antavat yhdenkään oppilaan seisoa yksin kaikki välitunnit.

Mistä olet saanut päähänsä, että hän on koulussa ja välitunneilla ypöyksin?

Opettajat kyllä puuttuisivat tilanteeseen, ensin vanhempien ja myöhemmin psykologin kanssa.

Osa luokan oppilaista on introverttejä tai autismikirjolla.

Onko tätä jo tutkittu?

T. Ope

Ei ainakaan minun lapsuudessani tai nuoruudessani tuollainen ketään koulussa kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahaa on paljon, kyse ei ole siitä.

kai he sitten ovat huolissaan, mutta eivät valmiita tekemään asialle mitään?

Mutta turha tätä pohtia, täällä tuli jo tarpeeksi negatiivista niskaan. Ihmettelin vain onko tälläinen tosiaan ok, ja selvisi että on.

:D Marttyyri much?

Minusta olisi oikein ikävää, jos 10-vuotiaallani ei olisi kavereita, ja olisin huolissani. Mutta en oikein ymmärrä miksi kirjoitat jonkun kaverisi perheen tilanteesta tänne, miten luulet sen auttavan? Puhu asiasta vanhempien kanssa jos olet oikeasti huolissasi. Viesteistäsi saa vaikutelman, että haluaisit yhdessä palstalaisten kanssa kauhistella näitä vamhempia.

Olen todellakin puhunut, mutta ihmettelin kun se on hyvä juttu siksi, että poistaa sitten vanhemman yksinäisyyden.

Ajattelin kysyä täältä, onko tuo normaalia, sain aika paljon p.skaa niskaan että on ihan normaalia olla yksin. Eikä toisaalta edes uskottu kuinka yksin on. Niin vaikea minunkaan on sitten mitään tehdä kun luulin että tuossa olisi huolta, vaan eipä olekaan.

Saattaa olla huolestuttavaa, ja saattaa olla että lapsi on tyytyväinen vanhempien kanssa ja yksin. Mutta oli miten oli, ei joku vanhempien kaveri voi tehdä asialle muuta kuin puhua vanhempien kanssa, kuten olet tehnyt. Jos koet, että lapsen kehitys on vaarassa niin ääritapauksessa tee lasu.