Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on kaveri, jolla ainoa seura lapset ja iloitaan siitä että lapsella ei kavereita
09.01.2019 |
Toisella lapsella ei kavereita ja siitä ollaan iloisia, koska viihdyttää siten vanhempiaan ja 10 vee poika lähtee aina vanhempien lenkkiseuraksi kun ei ole koskaan omistanut yhtään kaveria. Vanhempia tämä ei haittaa.
Onko tälläinen normaalia, että ne lapset halutaan omaksi seuraksi eikä kannusteta yhtään tutustumaan muihin?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Rahaa on paljon, kyse ei ole siitä.
kai he sitten ovat huolissaan, mutta eivät valmiita tekemään asialle mitään?
Mutta turha tätä pohtia, täällä tuli jo tarpeeksi negatiivista niskaan. Ihmettelin vain onko tälläinen tosiaan ok, ja selvisi että on.
Onko sinulla itselläsi, ap, kaikki ihan ok? Toivottavasti sinulla on muitakin ystäviä kuin tämä kaukana asuva kaveri, johon olet harvoin yhteydessä!
Pidäthän myös itsestäsi hyvää huolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kielletäänkö häntä pelaamasta?
Poika on Suomen ainoa kymmenvuotias, joka ei pelaa kännykällä, tietokoneella tai porukalla tms. Onnittelut vanhemmille! Piilaakson miljönäärit kasvattavat myös omat lapsensa näin.
Ei kielletä. pelaa kyllä, mutta yksin. Pelaaminen ei siis tee hänestä sosiaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa on paljon, kyse ei ole siitä.
kai he sitten ovat huolissaan, mutta eivät valmiita tekemään asialle mitään?
Mutta turha tätä pohtia, täällä tuli jo tarpeeksi negatiivista niskaan. Ihmettelin vain onko tälläinen tosiaan ok, ja selvisi että on.
Onko sinulla itselläsi, ap, kaikki ihan ok? Toivottavasti sinulla on muitakin ystäviä kuin tämä kaukana asuva kaveri, johon olet harvoin yhteydessä!
Pidäthän myös itsestäsi hyvää huolta?
hyvin menee :) Ekstroverttinä ihmisenä olin vaan huolissaan yksinäisestä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällaisia tapauksia on. Eräs lintsaajatyyppi on kiltti oppilas, joka jää kotiin työttömän tai sairaan vanhemman seuraksi. Vanhempi sitten kuittaa poissaolot luvallisiksi. En olisi ikinä uskonut, mutta tämän olen itse opettajan töissä nähnyt. Jotkut vanhemmat haluavat pitää lapsen niin tiivisti lähellään, että oppivelvollisuuden suorittaminen vaarantuu.
On perheitä, joissa sulkeudutaan ulkomaailmalta ja kaikella rakkaudella eristetään lapsi normaalielämästä ikätovereiden parissa. Osa vanhemmista ei kannusta lapsiaan etsimään ystäviä vaan päinvastoin jopa kylvää epäluuloa. Eräässä kolmikantakeskustelussa ope ihmetteli, kun luokkakaverit valittavat, ettei Nico tervehdi heitä. Nicon äidin kommentti pojan kuullen oli, että miksi Nicon pitäisi tervehtiä tuntemattomia. Ei ole yllättävää, ettei pojalla ollut kavereita, mikä johtui osin varmasti kasvatuksesta.
Joitakin lapsia pitää kannustaa itsenäistymään enemmän kuin toisia, jotkut etsivät omaa elämää luonnostaan. Valitettavasti moni vanhempi on itsekäs ja haluaa pitää vauvansa ikuisesti, eikä näe liiallisessa läheisyydessä riskejä. Vanhemman ja lapsen symbioosi on normaali asia vauvaiässä, ei enää sen jälkeen.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä näihin asioihin puututaan neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa. Yksikään lapsi ei elä näin! Kenenkään oppivelvollisuus ei vaarannu vanhemman terveydentilan vuoksi. Lastensuojeluilmoitus on viranomaisten tehtävä aika matalalla kynnyksellä.
Tämä on ihan liioittelua. En tunne ketään vanhempia, jotka toimivat näin "pahuuttaan". Kuulostaa assivanhemmilta - lapset ja vanhemmat kuormittuvat äänistä ja sosiaalisista tilanteista. Monet assit pitävät koulusta "huilia", koska hermosto ja aivot eivät kestä koulupäiviä. Miten assilapsi jaksaisi vielä koulun jälkeen jatkaa samaan malliin?
Huhhuh!
Tee opettajana lasu tai anna ammattikasvattajien tehdä omat päätelmänsä.
Tämänkaltainen liioittelevan juoruilu toisten ihmisten kotielämästä ja ystävyyksistä on tosi rumaa.
T. Assiteini
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(
Minusta suurempi ongelma on nykypäivän kiireiset vanhemmat, joilla ei halua ja aikaa olla lasten kanssa.
Onnenpoika .
Onnenpoika kun vanhemmat läsnä.
Näyttääkö kärsivältä? Tykkääkö koulusta? Onko joku ihana harrastus?
Ihana kuulla lapsista, jotka tykkäävät puuhailla vanhempien kanssa, eikä lukittautua huoneeseen.
Ei harrasta yhtään mitään. Koulussa seisoo yksin. Mutta ei se haittaa "kun haluaa". Opettajat ovat koittaneet puuttua, mutta vanhemmat ei tee mitään.
Mitä sinusta vanhempien pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haloo!
Miten voi olla yhdenkään lapsen etu olla aina vanhempien seurassa koko lapsuusikä ilman yhtäkään kaveria? Te ketkä pidätte tätä hyvänä, miksi? Eikö ne kaverit ole tärkeitä sosiaalisten taitojen kasvulle?
Onhan tälläkin pojalla varmasti luokka täynnä ihmisiä, joista voisi tulla hänelle kavereita. Mutta ei ole tullut, joten miksi luulet, että tilanne muuttuisi, jos hänet vie johonkin harrastukseen, jonne ehkä ei edes halua mennä?
Hyvä, että ulkoilee edes vanhempiensa kanssa.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa on paljon, kyse ei ole siitä.
kai he sitten ovat huolissaan, mutta eivät valmiita tekemään asialle mitään?
Mutta turha tätä pohtia, täällä tuli jo tarpeeksi negatiivista niskaan. Ihmettelin vain onko tälläinen tosiaan ok, ja selvisi että on.
Onko sinulla itselläsi, ap, kaikki ihan ok? Toivottavasti sinulla on muitakin ystäviä kuin tämä kaukana asuva kaveri, johon olet harvoin yhteydessä!
Pidäthän myös itsestäsi hyvää huolta?
hyvin menee :) Ekstroverttinä ihmisenä olin vaan huolissaan yksinäisestä lapsesta.
On yksinäisyyttä ja yksinäisyyttä.
Oletko kysynyt pojan mp:n tähän asiaan?
Olisi kiva kuulla, mitä hän tästä keskustelustasi tuumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielletäänkö häntä pelaamasta?
Poika on Suomen ainoa kymmenvuotias, joka ei pelaa kännykällä, tietokoneella tai porukalla tms. Onnittelut vanhemmille! Piilaakson miljönäärit kasvattavat myös omat lapsensa näin.
Ei kielletä. pelaa kyllä, mutta yksin. Pelaaminen ei siis tee hänestä sosiaalista.
Miten sä voit tän tietää? Näistä asioista ei 10-veet kerro edes vanhemmilleen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo!
Miten voi olla yhdenkään lapsen etu olla aina vanhempien seurassa koko lapsuusikä ilman yhtäkään kaveria? Te ketkä pidätte tätä hyvänä, miksi? Eikö ne kaverit ole tärkeitä sosiaalisten taitojen kasvulle?
Onhan tälläkin pojalla varmasti luokka täynnä ihmisiä, joista voisi tulla hänelle kavereita. Mutta ei ole tullut, joten miksi luulet, että tilanne muuttuisi, jos hänet vie johonkin harrastukseen, jonne ehkä ei edes halua mennä?
Hyvä, että ulkoilee edes vanhempiensa kanssa.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Nimenomaan.
T. Sama assiteini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma assi lapsi ahdistuu kavereista. Lomalla näki muutaman kerran kahta kaveria, kun aikuiset nämä jutut järjesti, ja oli joka kerta 'voi ei'!! Kaverin näkeminen oli suoritus, vaikka näyttikin siltä et oli kivaa. Olen enimmäkseen lakannut huolehtimasta, mitä tein ensimmäiset 10v, hän on oikein tyytyväinen näin. Hän laskee ystävikseen kaikki koulun ihmiset, pelikaverit ym ym eikä itse pidä itseään yksinäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(
Minusta suurempi ongelma on nykypäivän kiireiset vanhemmat, joilla ei halua ja aikaa olla lasten kanssa.
Onnenpoika .
Onnenpoika kun vanhemmat läsnä.
Näyttääkö kärsivältä? Tykkääkö koulusta? Onko joku ihana harrastus?
Ihana kuulla lapsista, jotka tykkäävät puuhailla vanhempien kanssa, eikä lukittautua huoneeseen.
Ei harrasta yhtään mitään. Koulussa seisoo yksin. Mutta ei se haittaa "kun haluaa". Opettajat ovat koittaneet puuttua, mutta vanhemmat ei tee mitään.
Mitä sinusta vanhempien pitäisi tehdä?
Miten opettajat ovat koittaneet puuttua?
Kiinnostaisi opena tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällaisia tapauksia on. Eräs lintsaajatyyppi on kiltti oppilas, joka jää kotiin työttömän tai sairaan vanhemman seuraksi. Vanhempi sitten kuittaa poissaolot luvallisiksi. En olisi ikinä uskonut, mutta tämän olen itse opettajan töissä nähnyt. Jotkut vanhemmat haluavat pitää lapsen niin tiivisti lähellään, että oppivelvollisuuden suorittaminen vaarantuu.
On perheitä, joissa sulkeudutaan ulkomaailmalta ja kaikella rakkaudella eristetään lapsi normaalielämästä ikätovereiden parissa. Osa vanhemmista ei kannusta lapsiaan etsimään ystäviä vaan päinvastoin jopa kylvää epäluuloa. Eräässä kolmikantakeskustelussa ope ihmetteli, kun luokkakaverit valittavat, ettei Nico tervehdi heitä. Nicon äidin kommentti pojan kuullen oli, että miksi Nicon pitäisi tervehtiä tuntemattomia. Ei ole yllättävää, ettei pojalla ollut kavereita, mikä johtui osin varmasti kasvatuksesta.
Joitakin lapsia pitää kannustaa itsenäistymään enemmän kuin toisia, jotkut etsivät omaa elämää luonnostaan. Valitettavasti moni vanhempi on itsekäs ja haluaa pitää vauvansa ikuisesti, eikä näe liiallisessa läheisyydessä riskejä. Vanhemman ja lapsen symbioosi on normaali asia vauvaiässä, ei enää sen jälkeen.
Oletko ihan varma, että asiat menevät näin? Joku lintsaajapoika voi aivan mainiosti aivan itse haluta jäädä kotiin. Ei kaikki lapset koe koulua jotenkin ihanana paikkana, jossa viihtyä ja tavata kavereitaan. Toiset vihaavat koulua ja typeriä luokkakavereitaan ja vaikkei siellä kotona olisi ketään he jäisivät ja jäävätkin kotiin. Vaikea se vanhemman on kannustaa, jos lapsen omat kokemukset kavereista on lähinnä heidän olevan sadistisia kiusaajia.
Toisilla on suuri tarve kavereille ja toisia niiden puute ei haittaa yhtään.
Kai joku vanhempi ne poissaolot tietenkin kuittaa luvalliseksi, ihan vaan välttääkseen muita ongelmia.
Ehkä kaverisi ei halunnut kertoa lapsen diagnoosia?
En minäkään sinuun ehkä uskaltaisi luottaa - henk.koht. salaisuudet kohta vauvapalstalla...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(
Minusta suurempi ongelma on nykypäivän kiireiset vanhemmat, joilla ei halua ja aikaa olla lasten kanssa.
Onnenpoika .
Onnenpoika kun vanhemmat läsnä.
Näyttääkö kärsivältä? Tykkääkö koulusta? Onko joku ihana harrastus?
Ihana kuulla lapsista, jotka tykkäävät puuhailla vanhempien kanssa, eikä lukittautua huoneeseen.
Ei harrasta yhtään mitään. Koulussa seisoo yksin. Mutta ei se haittaa "kun haluaa". Opettajat ovat koittaneet puuttua, mutta vanhemmat ei tee mitään.
Mitä sinusta vanhempien pitäisi tehdä?
Kyläillä, tutustua vaikka luokkakavereiden perheisiin ym
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa on paljon, kyse ei ole siitä.
kai he sitten ovat huolissaan, mutta eivät valmiita tekemään asialle mitään?
Mutta turha tätä pohtia, täällä tuli jo tarpeeksi negatiivista niskaan. Ihmettelin vain onko tälläinen tosiaan ok, ja selvisi että on.
Onko sinulla itselläsi, ap, kaikki ihan ok? Toivottavasti sinulla on muitakin ystäviä kuin tämä kaukana asuva kaveri, johon olet harvoin yhteydessä!
Pidäthän myös itsestäsi hyvää huolta?
hyvin menee :) Ekstroverttinä ihmisenä olin vaan huolissaan yksinäisestä lapsesta.
On yksinäisyyttä ja yksinäisyyttä.
Oletko kysynyt pojan mp:n tähän asiaan?
Olisi kiva kuulla, mitä hän tästä keskustelustasi tuumaa.
kun kysyy anonyymina palstalla, niin miksi keskustelu pitäisi lapselle kertoa
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaverisi ei halunnut kertoa lapsen diagnoosia?
En minäkään sinuun ehkä uskaltaisi luottaa - henk.koht. salaisuudet kohta vauvapalstalla...?
Miten tästä voi ketään tunnistaa?
Ei nimiä, ei paikkakuntaa, ei mitään?
Henkilökohtaistako, kun täysin anonyymia?
Olipa typerä otsikko, ihanko iloitsevat siitä ettei lapsilla ole kavereita?
Tulemme siis keskustelussa päätökseen, että lapset ei tarvitse kavereita.
Ei ujot, arat eikä muutkaan
Vierailija kirjoitti:
Oma assi lapsi ahdistuu kavereista. Lomalla näki muutaman kerran kahta kaveria, kun aikuiset nämä jutut järjesti, ja oli joka kerta 'voi ei'!! Kaverin näkeminen oli suoritus, vaikka näyttikin siltä et oli kivaa. Olen enimmäkseen lakannut huolehtimasta, mitä tein ensimmäiset 10v, hän on oikein tyytyväinen näin. Hän laskee ystävikseen kaikki koulun ihmiset, pelikaverit ym ym eikä itse pidä itseään yksinäisenä.
Mulla sama tilanne. Kiitos vertaistuesta :)
Ekat kymmenen vuotta ahdistuin ja järjestelin tapaamisia: lapsi uupui ja oli tosi väsynyt&kärttyisä (myös lapsi seurassa)
Nyt ollaan sinut asian kanssa, eikä lapsella ole minkäänlaista tunnetta yksinäisyydestä, vaikka paljon kotosalla - päinvastoin. Hänellä on paljon ystäviä, niin koulussa kuin harrastuksessa, vaikkei heitä jaksaisi koulun jälkeen, viikonloppuisin ja lomilla enää tavata. Iloinen ja onnellinen tilanteesta :)
Hänellä on myös oma harrastus ja rakastaa puuhailla yksin asian parissa.
Hän jaksaa nyt paljon paremmin kun tapaa kavereitaan ihan harvakseltaan. Ero on huomattava. Sosiaalisuus ei sovi kaikille - kunnioitetaan myös heitä, joita se kuormittaa tosi paljon.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä tällaisia tapauksia on. Eräs lintsaajatyyppi on kiltti oppilas, joka jää kotiin työttömän tai sairaan vanhemman seuraksi. Vanhempi sitten kuittaa poissaolot luvallisiksi. En olisi ikinä uskonut, mutta tämän olen itse opettajan töissä nähnyt. Jotkut vanhemmat haluavat pitää lapsen niin tiivisti lähellään, että oppivelvollisuuden suorittaminen vaarantuu.
On perheitä, joissa sulkeudutaan ulkomaailmalta ja kaikella rakkaudella eristetään lapsi normaalielämästä ikätovereiden parissa. Osa vanhemmista ei kannusta lapsiaan etsimään ystäviä vaan päinvastoin jopa kylvää epäluuloa. Eräässä kolmikantakeskustelussa ope ihmetteli, kun luokkakaverit valittavat, ettei Nico tervehdi heitä. Nicon äidin kommentti pojan kuullen oli, että miksi Nicon pitäisi tervehtiä tuntemattomia. Ei ole yllättävää, ettei pojalla ollut kavereita, mikä johtui osin varmasti kasvatuksesta.
Joitakin lapsia pitää kannustaa itsenäistymään enemmän kuin toisia, jotkut etsivät omaa elämää luonnostaan. Valitettavasti moni vanhempi on itsekäs ja haluaa pitää vauvansa ikuisesti, eikä näe liiallisessa läheisyydessä riskejä. Vanhemman ja lapsen symbioosi on normaali asia vauvaiässä, ei enää sen jälkeen.