Lue keskustelun säännöt.
Minulla on kaveri, jolla ainoa seura lapset ja iloitaan siitä että lapsella ei kavereita
09.01.2019 |
Toisella lapsella ei kavereita ja siitä ollaan iloisia, koska viihdyttää siten vanhempiaan ja 10 vee poika lähtee aina vanhempien lenkkiseuraksi kun ei ole koskaan omistanut yhtään kaveria. Vanhempia tämä ei haittaa.
Onko tälläinen normaalia, että ne lapset halutaan omaksi seuraksi eikä kannusteta yhtään tutustumaan muihin?
Kommentit (89)
Mitä asia sinulle kuuluu? Anna ihmisten elää omaa elämäänsä. Ehkä poika vain viihtyy kotona, eikä sinunlaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(
En tajua mistä on kyse. Olen koittanut sanoa, että etsikää pojalle ikäistäänkin seuraa, mutta ei kiinnosta. Ei 10 ikävuoteen ole kuin pari kertaa ollut ikäisensä kanssa vaikkapa ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Mitä asia sinulle kuuluu? Anna ihmisten elää omaa elämäänsä. Ehkä poika vain viihtyy kotona, eikä sinunlaisten kanssa.
ihan lapsen kehityksen vuoksi kun ei osaa solmia kaverisuhteita koulussakaan.
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(
Monet lapset tykkäävät olla perheen parissa tai puuhailla omiaan. Introverttejä, aisti yliherkkiä lapsia, joille yksinolo tai rauhallinen kotoilu on supertärkeää koulupäivän hälinän jälkeen.
Älkää ole tehkö jotain narsistidoagnooseja tutustumatta poikaan ja hänen perheeseen.
Minusta suurempi ongelma on nykypäivän kiireiset vanhemmat, joilla ei halua ja aikaa olla lasten kanssa.
Onnenpoika .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asia sinulle kuuluu? Anna ihmisten elää omaa elämäänsä. Ehkä poika vain viihtyy kotona, eikä sinunlaisten kanssa.
ihan lapsen kehityksen vuoksi kun ei osaa solmia kaverisuhteita koulussakaan.
Soita opettajalle, mitä sä täällä välität ja juoruat. Tee jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(
Monet lapset tykkäävät olla perheen parissa tai puuhailla omiaan. Introverttejä, aisti yliherkkiä lapsia, joille yksinolo tai rauhallinen kotoilu on supertärkeää koulupäivän hälinän jälkeen.
Älkää ole tehkö jotain narsistidoagnooseja tutustumatta poikaan ja hänen perheeseen.
Minusta suurempi ongelma on nykypäivän kiireiset vanhemmat, joilla ei halua ja aikaa olla lasten kanssa.
Onnenpoika .
En kyllä kutsuisi onnenpojaksi jos ei yhtään mitään muuta elämässä ole kuin vanhemmat.
*valitat
Et välitä, jos et ilmoita narskuvanhemmista heti poliisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(
Minusta suurempi ongelma on nykypäivän kiireiset vanhemmat, joilla ei halua ja aikaa olla lasten kanssa.
Onnenpoika .
Onnenpoika kun vanhemmat läsnä.
Näyttääkö kärsivältä? Tykkääkö koulusta? Onko joku ihana harrastus?
Ihana kuulla lapsista, jotka tykkäävät puuhailla vanhempien kanssa, eikä lukittautua huoneeseen.
Haloo!
Miten voi olla yhdenkään lapsen etu olla aina vanhempien seurassa koko lapsuusikä ilman yhtäkään kaveria? Te ketkä pidätte tätä hyvänä, miksi? Eikö ne kaverit ole tärkeitä sosiaalisten taitojen kasvulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(
Monet lapset tykkäävät olla perheen parissa tai puuhailla omiaan. Introverttejä, aisti yliherkkiä lapsia, joille yksinolo tai rauhallinen kotoilu on supertärkeää koulupäivän hälinän jälkeen.
Älkää ole tehkö jotain narsistidoagnooseja tutustumatta poikaan ja hänen perheeseen.
Minusta suurempi ongelma on nykypäivän kiireiset vanhemmat, joilla ei halua ja aikaa olla lasten kanssa.
Onnenpoika .
En kyllä kutsuisi onnenpojaksi jos ei yhtään mitään muuta elämässä ole kuin vanhemmat.
Varmaan tosi koulukiusattu.
Onneksi pojalla on sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(
Minusta suurempi ongelma on nykypäivän kiireiset vanhemmat, joilla ei halua ja aikaa olla lasten kanssa.
Onnenpoika .
Onnenpoika kun vanhemmat läsnä.
Näyttääkö kärsivältä? Tykkääkö koulusta? Onko joku ihana harrastus?
Ihana kuulla lapsista, jotka tykkäävät puuhailla vanhempien kanssa, eikä lukittautua huoneeseen.
Ei harrasta yhtään mitään. Koulussa seisoo yksin. Mutta ei se haittaa "kun haluaa". Opettajat ovat koittaneet puuttua, mutta vanhemmat ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla varmaankin mies ja teillä pienet lapset??? Miten vaikeaa voi olla kirjoittaa kunnollisia lauseita.
Vierailija kirjoitti:
Haloo!
Miten voi olla yhdenkään lapsen etu olla aina vanhempien seurassa koko lapsuusikä ilman yhtäkään kaveria? Te ketkä pidätte tätä hyvänä, miksi? Eikö ne kaverit ole tärkeitä sosiaalisten taitojen kasvulle?
Ei kaikki lapset ole supersosiaalisia ja miksi pitäisikään?
Eiköhän hänellä riitä seuraa koulu päivinä ja välitunneilla. Varmasti joskus käy kaverin kanssa leffassa tms.
Tuntuu, että liiottelet asiaa, joka ei sinulle kuulu.
Saanko ap tiedustella, onko sinun omat lapsesi ekstroverttejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät saa kavereita, vaikka kuinka yrittäisivät. Lopulta tuommoinen kaverustumaan ”pakottaminen” alkaa ahdistamaan ja kuinka se kaverittomuus aina otetaan puheeksi. Ehkä seuraavassa koulussa löytyy joku kaveri. Tai harrastuksessa. Turha hätäillä. Kiva, että tykkää vanhempien seurasta edes (ainakin vielä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo!
Miten voi olla yhdenkään lapsen etu olla aina vanhempien seurassa koko lapsuusikä ilman yhtäkään kaveria? Te ketkä pidätte tätä hyvänä, miksi? Eikö ne kaverit ole tärkeitä sosiaalisten taitojen kasvulle?
Ei kaikki lapset ole supersosiaalisia ja miksi pitäisikään?
Eiköhän hänellä riitä seuraa koulu päivinä ja välitunneilla. Varmasti joskus käy kaverin kanssa leffassa tms.
Tuntuu, että liiottelet asiaa, joka ei sinulle kuulu.
Saanko ap tiedustella, onko sinun omat lapsesi ekstroverttejä?
Ei ole koskaan käynyt missään kaverin kanssa, välitunnit seisoo yksin.
Pahoittelen, että olin huolissani. Täällä sai vaan viharyöpyt niskaan.
En ymmärrä miksi poikien yksinäisyydestä puhutaan niin paljon, kun ei haittaa, että lapsella ei ole elämässään ollut yhtäkään ystävää.
Kaikki ei halua viettää aikaa kaverien kans. Ehkäpä tuttavasi haluaa puhua asiasta positiivinen puoli edellä.
Olin osin tuollainen lapsi. Muutimme lisäksi suht usein (tai no, suurinpiirtein kolmen/neljän/viiden vuoden välein), lapsena ei samalla tavalla pitänyt pitkäjänteisesti yhteyttä koulukavereihin kuin aikuisiällä. Vanhempani erosivat kun olin ihan pieni, molemmat olivat ja ovat hurjan urasuuntautuneita, joilla ei ole juuri ollut uusia suhteita tai edes tekemistä työn ja liikuntaharrastusten lisäksi.
Yleensä sain molemmilta hämmentävän samantyylisen nyrpeän reaktion, jos jäin koulun jälkeen jonnekin leikkimään/kahville/tekemään läksyjä/x jonkun kaverin luokse ja kotiin tullessa sitten sellaista vähän passiivis-aggressiivista narinaa kun nyt ei ole aikaa tehdä läksyjä kunnolla kun on ollut ”mummoja potkimassa” (olin siis aina hyvin kiltti lapsi ja nuori, ennemmin sellainen kirjatoukka, vaikken ikinä kiusattukaan, pärjäsin hyvin ja helpolla, myöhemmin hain ja pääsin oikikseen). Sellaisia jatkuvia pieniä huomautuksia, ettei tuollaisista kaupungilla hengaavista tule ikinä mitään ja että pitää oppia pärjäämään omilla, kun ei voi luottaa siihen, että aina olisi joku. Ihan hyvän kasvatuksen kyllä sain ja olen kiitollinen kaikesta opiskeluavusta, mutta lapsuuteni oli kyllä yksinäinen, kun niin usein kiellettiin menemästä minnekään ja ulkopuoliset juttukaverit olivat sitten vanhempien tuttavia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät saa kavereita, vaikka kuinka yrittäisivät. Lopulta tuommoinen kaverustumaan ”pakottaminen” alkaa ahdistamaan ja kuinka se kaverittomuus aina otetaan puheeksi. Ehkä seuraavassa koulussa löytyy joku kaveri. Tai harrastuksessa. Turha hätäillä. Kiva, että tykkää vanhempien seurasta edes (ainakin vielä).
Hän on sen ikäinen poika, että epäilen hänen omaavan suuren kaverijoukon esim. Fortniten tai muun pelin kautta. En usko, että kymmenvuotias poika viettää kotona aikaansa pelkkien vanhempien kanssa. Virtuaalitodellisuudessa voi olla paljon kavereita - myös ulkomailta.
En usko, että on huolta, jos opekin antaa olla itsekseen.
Voi myös olla autismia... He tykkäävät olla yksin kun seura ja sosiaaliset tilanteet hyvin kuormittavia.
Ehkä vanhemmillakin samoja piirteitä...?
Miksi sinä et käy kaverisi kanssa enemmän kävelemässä, niin poika saisi mallia myös äidiltään :)
Narsistivanhemmat ja -sisarukset eristävät lapset kavereistaan. Voi olal jotakin vainoharhaisuutatkin seasas, ettei vaan tule mitään vaikutteita muaulta. Kokemusta on :(