11 lasta -dokkari: "ei hetkeäkään yksin"
Näin aloituksen maidon käytöstä. Itselläni karahti korvaan perheen äidin lause yksinäisyydest Emme ole uskovaisia (mitä ajatellaan monilapsisista...). "Halusin lapsia ettei olisi hetkeäkään, jolloin olisi yksin."
Mitä mieltä olette?
Kommentit (19)
Eivätkö monet ammatit ja taidot suorastaan vaadi myös kykyä olla "hetkeä yksin"?
Mikäs siinä.
Itse en jaksaisi, 2 lasta isolla ikäerolla on sekin ihan riittävästi.
Mutta meitä on moneen junaan, ja jotenkin toisaalta myös kadehdin, miten ihanaa on kun olisi koti täynnä elämää ja monta erilaista persoonaa rakastettavaksi ja elämänsä seurattaviksi :) Paljon on vaivaa, huolta ja murhettakin varmasti, mutta toisaalta varmaan myös rakkautta, pieniä käsiä kaulan ympärillä, mielenkiintoisia keskusteluja ja värikästä elämää!
Surullinen kommentti. Vaatisi työskentelyä oman pään kanssa eikä uusien päiden tekemistä. Kenenkään lapsen vastuulla ei ole vanhemman yksinäisyys, lapsi ei ole lääke.
Ehkä tälle äidille oli raskaudet ja synnytykset helppoja, jäi "koukkuun"?
Ihan sympaattinen perhe mutta ei ole hyvä, jos ihminen pelkää yksinoloa niin paljon, että hankkii toistakymmentä lasta yksinoloa torjumaan.
Vaikutti elävän jossain ihme kuplassaan. Kyllä se karu totuus vielä tulee kun lapset lähtee.
Nääntyisin uupumuksesta jos en saisi koskaan olla yksin. Kaipaan yksinoloa valtavasti. Niin erilaisia ovat ihmiset.
Puuttuuko tuolta äidiltä kokonaan oman rauhan tarve? Kostautuuko myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Nääntyisin uupumuksesta jos en saisi koskaan olla yksin. Kaipaan yksinoloa valtavasti. Niin erilaisia ovat ihmiset.
Ahdistuisin myös, olen introvertti.
En kestäisi kehoani pelkkänä vauvatehtaana!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nääntyisin uupumuksesta jos en saisi koskaan olla yksin. Kaipaan yksinoloa valtavasti. Niin erilaisia ovat ihmiset.
Ahdistuisin myös, olen introvertti.
Sama. Eikai tossa vois muutaku välillä painella johonkin metsään mättäälle istumaan
Perheessäni on 12 lasta. Olen nuorin. En ole kovin läheinen vanhimpien sisarusteni kanssa, koska he muuttivat jo pois kotoa, kun olin pieni. Eniten olen tekemisissä niiden sisarusten kanssa, jotka ovat lähellä omaa ikääni. Kukaan ei ole vanhempien kanssa kauhean läheinen, koska ei heillä ollut aikaa luoda läheisiä suhteita. Emme voi viettää yhdessä joulua tai muuten vaan vaikka syödä yhdessä, koska emme mahdu mihinkään. Kun kaikilla on omat puolisot ja lapset, perhe on järkyttävän suuri.
Joten vaikka tuo nainen sanoo, että halusi paljon lapsia, että ei olisi yksin, ei välttämättä enää pidä paikkansa kun lapset kasvavat. Lapsiin ei välttämättä ole läheistä suhdetta eikä voi viettää perhejouluja, kun vuokraamalla jonkun tilan erikseen siihen tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nääntyisin uupumuksesta jos en saisi koskaan olla yksin. Kaipaan yksinoloa valtavasti. Niin erilaisia ovat ihmiset.
Ahdistuisin myös, olen introvertti.
Sama. Eikai tossa vois muutaku välillä painella johonkin metsään mättäälle istumaan
uusimman tulokkaan kanssa? Huomasitteko, vauvojen saamisesta prismakeskustelu pikkulasten kanssa. Mitä me valitaan. Hui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nääntyisin uupumuksesta jos en saisi koskaan olla yksin. Kaipaan yksinoloa valtavasti. Niin erilaisia ovat ihmiset.
Ahdistuisin myös, olen introvertti.
Sama. Eikai tossa vois muutaku välillä painella johonkin metsään mättäälle istumaan
uusimman tulokkaan kanssa? Huomasitteko, vauvojen saamisesta prismakeskustelu pikkulasten kanssa. Mitä me valitaan. Hui.
Aa itse ajattelin siis perheessä kasvavan lapsen/nuoren näkökulmasta, en vanhempien
Ehkä hän tarkoitti, että ei olisi vanhana kokonaan yksin. Onhan se todennäköisempää, että joku käy joskus kyläilemässä, jos lapsia on yhden sijaan 11.
Noiden nuorempien lasten nimet voi kyllä kääntyä heille vielä haitaksi. Jos olisin työnantaja ja työhakemus tulisi tuolla nimellä, luulisin sitä vitsiksi ja hupihakemukseksi.
Lapset oli kasvatettu samaan ajatteluun.