Miten suhtautuisit jos miehesi alkaisi pukeutumaan naiseksi

Ymmärtäisin häntä, mutta hänen pitäisi myös ymmärtää että suhde on kyllä ohi. Ehkä se varmasti olisi myös hänen mielestään ohi jos asiat näin kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkäisi jos olisi koko suhteen valehdellut asiasta minulle.

Miten valehdellut? Ei kai se mieskään 15 vuotta sitten välttämättä tiennyt että haluaa muuttua naiseksi vielä joskus.

Tottahan tiesi, jos on elänyt väärässä ruumiissa. Ei sellaista hetken mielijohteesta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mies olisi siis valehdellut minulle koko suhteen ajan todella perustavanlaatuisesta asiasta. En ole lesbo, en olisi häntä nainut jos olisin tiennyt, saati sitten tehnyt lasta. Mies toki tiesi heteroudestani, joten olisi siis tieten tahtoen huijannut minut suhteeseen johon en olisi suostunut jos olisin tiennyt. Epäilisin että olin vain väline lapsen tekemiseen, mies kun sellaista halusi todella paljon. Olisin siis todella vihainen ja katkera ja lähtö tulisi saman tien. Lapsen takia olisi epäilemättä pakko olla yhteydessä, mutta siihen se jäisi. Tuollaista petosta olisi todella vaikea antaa anteeksi enkä pystyisi koskaan enää luottamaan häneen. Puistattava ajatuskin.

Miten sinä saisit tuossakin tilanteessa itsesi keskiöön, vaikka asia koskee toista.

Itsekästä.

Tuskinpa tuollaista asiaa tulee mieleen kertoa seurustelun alkumetreillä ja monista kommenteista päätellen: "valehdellut..." "...huijannut..." "...jättäisin" Onko ihme, että sitä on vaikea kertoa muutenkin, kun samalla menettänee parisuhteensa. Mutta tällaisessa tilanteessa se lienee parempi menettääkin kun ei se puoliso tarpeeksi rakastanutkaan. Identiteetti on kuitenkin ihmiselle tärkeä.Suhteita todistettavasti tulee ja menee.

Ottaisin lapset ja lähtisin.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa tuollaista asiaa tulee mieleen kertoa seurustelun alkumetreillä ja monista kommenteista päätellen: "valehdellut..." "...huijannut..." "...jättäisin" Onko ihme, että sitä on vaikea kertoa muutenkin, kun samalla menettänee parisuhteensa. Mutta tällaisessa tilanteessa se lienee parempi menettääkin kun ei se puoliso tarpeeksi rakastanutkaan. Identiteetti on kuitenkin ihmiselle tärkeä.Suhteita todistettavasti tulee ja menee.

Hormonit muuttavat myös käyttäytymistä, joten ei se ole sama ihminen enää muodonmuutoksen jälkeen. 

Se suhde olisi siinä. Ero.

Ihanaa, sitten minun ei tarvitsisi enää erota lesbouteni takia.

Oishan se raskasta. Ja tulisi kyllä todella isona yllätyksenä, tuo on paljon enemmän cis-sukupuolinen kuin minä. Varmasti olisi kova paikka molemmille ja lapsille kanssa. Mutta kyllä lähtisin siitä, että yhdessä pysytään ja yhdessä selvitään. Eniten ehkä pelkäisinkin sitä kuuluuko noin suureen muutokseen myös halu pois tästä suhteesta.

Puolisoni on minun elämäni rakkaus, hyvin vaikea on kuvitella mitään mikä sen muuttaisi.

En tiedä, en näe naisia seksikkäinä, ehkä jonkun Dita von Teesen, mutta miehestä tuskin sellaista tulisi.

Miehet ovat seksikkäämpiä kuin naiset. Paitsi Se teese.

Toivoisin että tekisi sen piilossa minulta. Ettei menetä seksikkyyttään silmissäni.

Muuten ei kiinnosta, antaa mennä vaan.

En osaa sanoo.. olisin hiljaa ja katsoisin vierestä minkä näköinen hörherö prinsessa kuoriutuu 💅👄🤷👸

Kyllä mä siinä miehen menettäisin. Ehkä saisin kaverin tilalle, ehkä.

Mulle kävi noin vanhojentanssiaikaan oman (alun perin mies)parin kanssa. Se oli mulle ok ja sai meikata tansseihin mun puolesta, mutta siinä vaiheessa sai rouva kenkää, kun alkoi tulla vainoharhaiseksi. Jos joku ei pitänyt hänestä tai mielipiteistään, johtui se aina siitä että hän on trans, ja jos hänelle sanoi vastaan tai sanoi hänen olevan väärässä tai jonkin hänen näkemyksensä (joka ei edes liittynyt millään tavalla sukupuoleen) olevan omituinen, aina vedettiin "et sä voi ymmärtää" -kortti. En halunnut odottaa, millaista se olisi ollut sitten, kun hormonit olisivat kirjaimsellisesti alkaneet heitellä.

Jos haluaisi pelkästään pukeutua naiseksi välistä, mutta säilyttäisi muuten olemuksensa miehenä niin se vielä menisi. Mutta hormonihoidot yms aiheuttaisivat sen, että kokisin itseni petetyksi sillä kaikenlaisesta ollaan keskusteltu ja mies on antanut itsestään aika vahvan kuvan sopivasti dominoivana, kokeilunhaluisena ja miehekkäänä heteromiehenä näin seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Joten olisin kyllä pettynyt jos yhtäkkiä kokisikin olevansa nainen, sellainen kun määrittyy jo sikiöaikana, joten kaikki nämä vuodet kanssani olisivat olleet valetta. Mieheni ei ole niin tampio tai äärimmäisen ahdistunut, että tuo naisellisuus olisi häneltä jäänyt huomaamatta tai kieltänyt tuota itseltään. Hyväksyy itsekin seksuaalivähemmitöt ilman ongelmia ja äitinsä on homo.

Mietin vaan mitä vanhempani sanoisi.. äiti olisi varmaan hiljaa mutta isäni.. se saattaisi sanoa pahasti.

36 jatkaa, että erohan siinä siis tulisi jos olisi vuosikaudet tuon salannut, luottamus menisi. Aivan eri asia sitten jos olisi alusta asti ollut minullekin selvää ja silloinkaan tuskin oltaisiin alettu seurustelemaan sillä itse pidän miehistä.

Kamalaa, sille kasvaisi tissit. En voisi enää halata.

Yhdessä selvitettäisiin onko mahdollista saada apua outoon käytökseen, ja jos ei olisi niin ero tulisi, varmasti.

Minun miehellä on niin miehiset piirteet ettei siitä tulisi naista tekemälläkään.