Mitä virhettä et aio enää toistaa kumppanin valinnassa ja parisuhteessa?
En aio enää alistua miehen täysivaltaiseen määräilyyn ja pakottamiseen missään asiassa. En silti tarkoita, että kaikki miehet ovat pahoja koska hyviä ja pahoja ihmisiä on molemmissa sukupuolissa.
Miten te muut?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Sen ikäistä naista joka voi aiheuttaa katastrofin, eli porsia. Pitää olla maho. Ja normipainoinen.
Eli sä oot sika mieheksi, jos sun lapsistas tulee porsaita?
-Ihmistä, jonka kanssa ei ole juuri keskusteltavaa mistään muusta kuin pinnallisista asioista ja suhde on rakennettu vääristä syistä, esimerkiksi läheisyyden kaipuusta tai esim. kun ei nyt ole "parempaakaan", säälistä yms.
-Päihdeongelmaista
- Laiskan oloista
-En aio sietää enää pettäjiä enkä suostu kynnysmatoksi saatika miellyttäjäksi.
-Varattuun en enää koske, oli sitten kuinka pian eroamassa jne.
-Mies joka puhuu vain tai no suorastaan valehtelee mutta tekoja ei koskaan juuri näy.
Esim. vannoo jotain mutta lupaukset pettävät yksinkertaisissakin asioissa selittelyjen kera.
- Ikäero max 10v.
Olen vasta 23v ja suhteet lähinnä olleet ikäviä pettymyksiä mutta opettavaisia.
Ainakin jo tietää millainen kumppani voisi sopia itselleen ja omat arvot ovat muokkautuneet sekä vahvistuneet.
Suhteessa kannattaa olla oma itsensä alusta lähtien. Ei miellyttää saatika muutenkaan valehdella.
Rakkaus tulee jos on tullakseen mutta stressiä siitä ei viitsi vääntää kun maailma on avoinna.
Vierailija kirjoitti:
Sitoa tunteitani ihmiseen, joka ei tiedä mitä haluaa.
Tiedätkö itsekään mitä haluat?
Se mitä haluaa, vaihtelee tilanteen mukaan. Tilanteet taas tulevat eteen milloin mistäkin syystä. Tai, Ehkä toinen tiesi mitä haluaa muttei voinut sinulle kertoa.
Jos tykkää jostain tyypistä, niin aika dorkaa lakata tykkäämästä vain siksi ettei toinen sinun haluamallasi tavalla "tiedä mitä haluaa".
Tyypillistä naisen logiikkaa vailla järkeä.
En huoli enää tosikkoa, enkä varsinkaan ihmistä, joka ei osaa kertoa tarinoita! Siis ihan sellaisia tavallisia, mitä joskus tapahtui ja miltä silloin tuntui. Olin naimisissa melkein kymmenen vuotta ilman että koskaan, oikeasti koskaan, kuulin mieheni kertovan jotain tällaista ihan tavallista tarinaa jostain menneisyydestään tai edes yhteisestä menneisyydestämme tai vaikka edellisviikon työmatkastaan. Hän oli vähäpuheinen ja jäi itselleni etäiseksi ja vieraaksi. En vieläkään ymmärrä, miksi hän oli sellainen ja onko se tavallistakin.
Alkoholiongelmaisen kanssa en enää ikinä ryhdy suhteeseen.
Näin lapsettomana en ala seurustella enää kenenkään sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Se on yhtä helvettiä.
Joudut ottamaan toisen lapset riesaksesi ja jäät niille aina tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi. Joudut myös sitoutumaan parisuhteeseen täysillä, mutta saat sitä parisuhdetta noin sata kertaa vähemmän kuin jonkun lapsettoman kanssa. Koska v-u lapset.
Ei enää koskaan, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettomana en ala seurustella enää kenenkään sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Se on yhtä helvettiä.
Joudut ottamaan toisen lapset riesaksesi ja jäät niille aina tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi. Joudut myös sitoutumaan parisuhteeseen täysillä, mutta saat sitä parisuhdetta noin sata kertaa vähemmän kuin jonkun lapsettoman kanssa. Koska v-u lapset.
Ei enää koskaan, kiitos.
Sit nää yh.t vielä oikein mainostaa sitä, että lapset on mulle sitten aina ykkönen.
Pysykööt sinkkuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettomana en ala seurustella enää kenenkään sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Se on yhtä helvettiä.
Joudut ottamaan toisen lapset riesaksesi ja jäät niille aina tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi. Joudut myös sitoutumaan parisuhteeseen täysillä, mutta saat sitä parisuhdetta noin sata kertaa vähemmän kuin jonkun lapsettoman kanssa. Koska v-u lapset.
Ei enää koskaan, kiitos.
Sit nää yh.t vielä oikein mainostaa sitä, että lapset on mulle sitten aina ykkönen.
Pysykööt sinkkuina.
Jos edes olisivat rehellisiä ja myöntäisivät, että lapset ovat ykkösiä. Mutta kun suhteen alkuvaiheessa lapset siivotaan pois jaloista ja yritetään antaa tilanteesta kaunisteltu kuva. Se johtaa pahasti harhaan. Sitten kun suhde vakiintuu, niin lapset alkavat pyöriä koko ajan jaloissa ja puolisolle ei riitä aikaa enää koskaan.
Pysykööt sinkkuina, siitä olen samaa mieltä.
Koen tällä hetkellä olevani yhdessä elämäni miehen kanssa, mutta pakko tunnustaa että jos jostain syystä eroamme niin en ota enää koskaan miestä jolla on lapsia.
En ole palvelusneiti enkä huoli itsekästä juoppoa.
Tästä syntyy vaikutelma kuin olisin jostain "alemman sosiaaliluokan" junttieinarin tytär, mutta ei, isäni on hyvin korkeasti koulutettu, alallaan arvostettu, älykäs ja perheen ulkopuolisten mukaan "niin miellyttävä ja hauska". Niin se pinta hämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettomana en ala seurustella enää kenenkään sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Se on yhtä helvettiä.
Joudut ottamaan toisen lapset riesaksesi ja jäät niille aina tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi. Joudut myös sitoutumaan parisuhteeseen täysillä, mutta saat sitä parisuhdetta noin sata kertaa vähemmän kuin jonkun lapsettoman kanssa. Koska v-u lapset.
Ei enää koskaan, kiitos.
Sit nää yh.t vielä oikein mainostaa sitä, että lapset on mulle sitten aina ykkönen.
Pysykööt sinkkuina.
Jep jep, sitten vielä kaupanpäälle haukkuvat suomimiehiä rumiksi luusereiksi kun ne kelpaavat vaan tummaihoisille ja mus..meille hetken panoiksi.
......................................................
Olen kyllä pettynyt miehiin.
Pitäisiköhän kokeilla, millainen nainen olisi parisuhteessa?