Mitä sisältöä elämään, kun lapset kasvaneet isoiksi?
Teinimme 16v ja pian 18v eivät selvästikään enää paljoakaan äitiä kaipaa, luonnollinen asia jota kuitenkin prosessoin kyynelsilmin.
Mitähän rupeaisi harrastamaan ja muutenkin tekemään, arkipäivät toki menee töissä, mutta välillä töiden jälkeen jotakin ja vkonloppuisin sopivissa määrin. Alkaa pukkaamaan 4kympin kriisiä jos alan ihan mökkihöperöitymään nyt lasten kasvettua. Omituinen olo...
Kommentit (7)
Mml yms. etsii jatkuvasti perheitä mm. tukiperhe toimintaan, jos aikaa ja halua tehdä hyvää ja parille ylimääräiselle lapselle olisi tilaisuus tarjota hyvää huolenpito edes viikonlopun verran kuussa, niin ehdottomasti mukaan.
Tältä palstalta muuten varmasti irtoaa vastaus kun pienempien äidit kertoo että mille just muttei ole aikaa.
Itse haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä esim. Rikun päivystäjänä. Ja sitä en vielä kaipaa mutta luulen että omien kasvettua meistä tulee tukiperhe.
Voi helvetti. Minä panostan itseeni. Meikkaan, maalaan, remontoin. En elä kenenkään muun kellon, kullin tai rahan vuoksi. Teen ja meen ihan oman halun ja aikataulun mukaan. Vihdoinkin voin olla sitä mikä olen. Seksuaalinen myös.
Kannattaa hankkia se elämä ennen kuin lapset lähtevät pesästä.
Illanviettoja, ystäviä, kulttuuria, näyttelyitä, teatteria, museoita, harrastuksia, matkoja, retkiä perheen kesken, ystävien kanssa ja ihan itsekseen.
Itse yritän löytää yhden uuden harrastuksen joka vuosi kokeiluun. Lapset alakoulussa.
Tämä on se vaihe kun tutustut itseesi uudelleen ja selvität mistä sinä nautit, sinä, erillisenä yksilönä ilman lapsia. Kasvienhoidosta, moottoriurheilusta, lukemisesta, sulkapallosta, vapaaehtoistyöstä, juoksusta, kirjoittamisesta, ompeluseuroista, opiskelusta, tietokonepeleistä... ei sitä kukaan muu voi tietää.