Tajusitko puolisosi eka kertaa tavatessasi että tässä nyt on se sinun oikeasi?
Te varsinkin joilla on vertailupohjaa enemmänkin.
Mulla on kokemusta vain niistä ei niin oikeista, paitsi nyt jonkun aikaa kuvioissa pyörinyt ystävä josta heti tutustuttuamme tuli kyllä tuollainen ihmeellinen olo, erilainen kun vertaa aikaisempiin suhteisiin.
Kommentit (31)
En tajunnut, meni muutama vuosi kunnes tajusin että tämä se on.
Tajusin. Kenestäkään muusta en ole koskaan tuntenut samalla tavalla.
Tiesin jo pari viikkoa ennen tapaamista, koska olin tutustunut tulotietoihinsa.
On ihan hölynpölyä, että jokaiselle olisi varattu joku yksi oikea puoliso. Joidenkin kanssa natsaa hyvin ja on hyvä olla, toisten kanssa ei. Kaikissa suhteissani on alusta asti ollut turvallinen ja innostunut olo kyllä.
Exän kun tapasin tuntui, että tässä se nyt on. No, neljä vuotta myöhemmin tuli ero. Eli ei näköjään ollut. Toivon kyllä, että löydän vielä saman "jalat alta" tunteen vielä jonkun kanssa.
Kyllä heti. Oltiin yhdessä 20 vuotta. Hän sitten päättikin, että haluaa jonkun toisen, vaikka kaikki oli hyvin. En nalkuttanut, oli seksiä pari kertaa viikossa jne.
Hyvin pitkälti, varmuus tuli muutaman tapaamisen jälkeen.
En. Kyllä siihen meni enemmän aikaa.
En, mutta jotenkin me liimauduttiin toisiimme ihan alusta alkaen. Oli niin helppoa yhdessä ja samat mielenkiinnon kohteet, että jotenkin kaikki loksahti heti kohdilleen. Nyt oltu yhdessä 12 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tiesin jo pari viikkoa ennen tapaamista, koska olin tutustunut tulotietoihinsa.
Taattua av-laatua, oih sugar daddy 😂
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pitkälti, varmuus tuli muutaman tapaamisen jälkeen.
Oletteko vielä yhdessä?
Tajusin. Nyt olemme olleet yhdessä 12 vuotta.
Olin nuori, 22 vuotias kun tavattiin. Mulla oli ollut sitä ennen pidempiä ja lyhempiä (muutamasta kuukaudesta, pariin vuoteen) suhteita. Nykyisen miehen tavattua päätin, että nyt en kyllä vaihda jos tuo mies minut vaan huolii. 😄
Vierailija kirjoitti:
Exän kun tapasin tuntui, että tässä se nyt on. No, neljä vuotta myöhemmin tuli ero. Eli ei näköjään ollut. Toivon kyllä, että löydän vielä saman "jalat alta" tunteen vielä jonkun kanssa.
No olihan se! Kuka on sanonut että ”oikeita” pitäisi olla vain yksi?
En todellakaan. :D Tiesin hänet muutaman vuoden ajalta, mutta en ollu juuri kiinnittänyt huomiota. Joskus roudasin sen baarista kotiin, eikä sillonkaan herättänyt mitään oikeeta kiinnostusta. Muutaman kuukauden se jakso sopivasti piirittää että tajusin kuinka ihana ihminen on.
Entiseen olin pitkään ihastunut ja kun lopulta hänet sain aattelin etten luovu ikinä. Mutta kappas viiden vuoden jälkeen oli toinen ääni kellossa. Ei se alkuasetelma paljoakaan kerro.
Tajusin, siltä istumalta kun näin hänet. Päätin että tuon miehen haluan. Kovin vaikeaakaan se ei ollut, kun toinen tunsi samoin myös. Oltiin silloin 17 vuotiaita, nyt lähempänä 30 ikävuotta. Yhdessä edelleen ja hyvin luistaa kaikki edelleen. Vauvaa ja taloa valmistellaan. Mutta tärkeintähän suhteessa on se, että joka päivä valitsee aina uudelleen sen rakkaansa, johon rakastui aikanaan. Ja hyväksyy myös sen, että toinenkin muuttuu ajan myötä, niinkuin itsekin muuttuu.
Kyllä siinä joku heti "kolahti" kun hänet ensikertaa näin. Seurustelin vielä silloin toisen kanssa muka joku hänessä viehätti. Olimme sitten kavereita tai tuttuja pitkään.
Kliseisesti, hänessä oli "sitä jotakin". Kun erosin silloisesta poikaystävästä ajattelin hänestä että säädetään nyt hetki ja että hän on vain laastari. Nyt tuosta on 10 vuotta, avioliittoa takana 5v ja yhteinen tytär istuu tässä samalla sylissä :)
Vastaajat ilmoittakaa sukupuolenne kiitos!
Tavattiin työpaikan hississä ekaa kertaa (olin uusi työntekijä). Muistan miettineeni, että ”onneks ei oo pelkoo et ihastuis täällä kehenkään”. Eipä.
En. Ajattelin että nussautan monet ukot mut näillä näkymin toi jää ainoaks.