Mies kosi aamulla ihanasti. Kertokaa teidän kosinnoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutenkin epäonnistunut yhden yön juttu kaukana 80-luvulla tokaisi aamulla herättyään, että "mennään saatana naimisiin". Ei menty, ei edes tavattu toista kertaa, vaikka hän kyllä yritti.

Harmillista on se, että tuo oli elämäni ainoa kosinta.

Olis kannattanut silloin suostua kosintaan. ;D

Luulenpa kuitenkin, että sinkkuna on ollut parempi. 8X

Mun eksä kosi mua rannalla Thaimaassa auringonlaskun aikaan. Oli kiva kosinta ja liittokin enimmäkseen, sen minkä kesti. 

Eka kosinta tuli poikaystävältäni 17 v, mä olin 15. Hän alkoi kutsua mua vaimoksi, ja sanoi, että haluaa oikeasti mut vaimokseen.  Eihän siitä tullut silloin muuta kuin parin vuoden seurustelu, mutta ihana muisto se on.

Toinen kosinta tuli 18-vuotiaana, kun silloinen poikaystävä silitteli mun hiuksia ja kysyi, että mennäänkö naimisiin, on selvempää sitten kun sä jäät vielä tänne ja mä lähden toiselle paikkakunnalle.  En ollut tarpeeksi rakastunut, en suostunut, hyvä mies hän olisi vamaan ollut, mutta se ei riittänyt minulle.

Viimeinen tuli 19-vuotiaana, kun olimme seurustelleet kolme kuukautta ja aivan puhkirakastuneita, hän kysyi, että mennäänkö naimisiin, haluatko olla mun kanssa? Suostuin. En ole katunut. Nyt olemme jo vanhuksia, yhteistä liittoa takana yli 40 vuotta.

Kaikki kosinnat oli ihania kyllä, mutta vasta viimeisessä tiesin varmasti, että rakastan häntä.

Minua ei ole koskaan kosittu. Kaksi lasta eri miehille ja olen avoliitossa. Muistan kun kampaaja sanoi minulle, että sinusta tulisi todella kaunis morsian. Mutta se oli silloin se, ikä on tehnyt tehtävänsä.

Oltiin viettämässä pikkujouluja yökerhossa vuonna 2000 ja mies siinä sitten tanssilattian reunalla kahden aikaan aamuyöstä tuijotteli mua pieni hymynkare naamallaan ja pienessä sievässä. Ehdin jo ihmetellä mielessäni että mitä se siinä oikein virnuaa. Sanoi sitten että "Mä olen vähän ajatellut että josko mentäis kihloihin". Minä siihen että joo, mennään vaan. Kihlasormukset ostettiin seuraavalla viikolla ja viralliseksi kihlajaispäiväksi tuli 6.12.2000. Kihlasormukset laitettiin vuokrakaksiomme eteisessä sormeen kun oltiin just lähdössä kihlajaisiin mun vanhemmille. Ulkotakit päällä ja mulla toisessa kädessä roskapussi. :-D

Naimisiin mentiin talvella 2003 (väliin mahtui oma vakava sairastuminen, joka viivästytti hääsuunnitelmia)

Ihan kohta juhlitaan  16. hääpäivää, hyvä ja rakas mies edelleen. Kevään korvalla tulee 20 vuotta ensimmäisistä treffeistä.

No, mies kosi ensimmäisen kerran pienessä humalassa. Jotenkin se meni näin, haluaisin sinut vaimoksi, mennäänkö naimisiin? En vastannut oikeasti siihen muuta kuin katsotaan vähän myöhemmin. Asuttiin yhdessä ja esikoinen oli tulossa, niin mies aamiaispöydällä tuumasi. Miten olisi, mennäänkö naimisiin, ennen kuin lapsi syntyy? Suostuin, ja mentiin seuraavalla viikolla maistraatissa naimisiin.

Nyt ollaan oltu naimisissa 23 vuotta ja ihan mukava ja rehellinen mies.

Tavallinen arkipäivä, tein koneella jotain opiskelujuttuja kun mies tuli töistä. Toi ruusun ja kysyi, mennäänkö naimisiin. Seuraavana päivänä käytiin ostamassa sormukset, puoli vuotta siitä naimisiin maistraatissa.

mieheni vei minut pariisiin matkalle ja kosi minua siellä hotelli huoneessa

Olen kertonut tämän tarinan täällä ennenkin, mutta kerronpas vielä kerran!

Mies halusi pihalle omenapuun, touhusi jo alkuvuodesta sen eteen: mietti pihalta täydellistä paikkaa, googlasi miten omenapuun saa menestymään ja lajikkeita. Oli jotenkin todella söpöä miten tärkeää hänelle oli saada pihaan omenapuu, joten osallistuin parhaani mukaan. 

Sitten kun oli aika istuttaa, haettiin taimi ja mies pyysi mua kaivamaan kuopan hänen toivomaansa paikkaan puulle. Tein työtä käskettyä ja kaivoinkin maasta sormusrasian ja mies kosi. 

Puhutaan tuosta puusta vieläkin "kihlapuuna" 

Vierailija kirjoitti:

Meistä ei kumpikaan halunnut naimisiin, koska siihen liittyy konnotaationa nykyään kaikenlaiset väsyneet lapsiperheet, erot ja pettämiset yms. muu ällöttävä.

Me mentiin naimisiin yhteisenä päätöksenä liittyen omaisuus- ja lakiasioihin.

Ap kosinta kuulostaa romanttiselta, varsinkin noin pitkän yhdessäolon päätteeksi <3

Ap vaikuttaa yksinkertaiselta.

Olin teini, kun ve nä läinen kaverini totesi, että meidän pitäisi mennä naimisiin, jotta hän saisi pysyvän oleskeluluvan Suomeen. Minulla oli enemmänkin tunteita, mutta hänellä ei, joten jätimme asian sikseen.

Nykyinen puolisoni kosi minua 3 vuoden seurustelun jälkeen ulkomailla eräällä nähtävyydellä. Olin jo jatkamassa matkaa ja käänsin selän, kun mieheni otti kädestäni kiinni, veti takaisin ja näin hänet polvellaan kysymässä, tulenko hänen vaimokseen. Ostimme samana päivänä muistosormukset ja sitten Suomessa ostimme oikeat sormukset. 2 vuotta myöhemmin menimme naimisiin.

x

Kun mentiin mieheni kanssa kaupungille , hän kysyi, mennäänkö kaljoille vai kihloihin, vastasin kihloihin. Olin 18v. Käytiin ostamassa sormukset ja käytiin vielä kaljallakin. Paluumatkalla bussissa laitettiin sormukset sormiin ja mentiin omiin koteihimme, muutimme myöhemmin yhteen ja avioiduttiin.