Lue keskustelun säännöt.
Potkaisin koiraa aamulenkillä
07.01.2019 |
Olen todella pahasti tolaltani siitä, mitä tänä aamuna tapahtui. Siitä, mitä menin tekemään. En kehtaa ikinä kertoa tästä kenellekään oikeassa elämässäni, mutta on pakko päästä purkamaan tapahtunut jonnekin. Olen ansainnut kaikki haukut, että olen hirveä ihminen, jolta pitäisi ottaa koira pois. Tervetuloa siis sanomaan rumasti. Ennen kaikkea kaipaisin kuitenkin vertaistukea ihmisiltä, jotka ovat ehkä myös kokeneet tilanteen, jossa päässä pimahti aivan yhtäkkiä ja tulitte tehneeksi jotakin sellaista, mitä ette ikinä olisi halunneet tehdä.
Tilanne on siis tämä. Minulla on 60-kiloinen vaikeista oloista tullut koira, joka ei ole helpoimmasta päästä mutta jota olen kouluttanut lempeydellä ja kärsivällisyydellä. Koirallani on kovasti saalisviettiä. Tämä on tiedossa, ja koira ulkoilee tukevissa kamppeissa ja olen aina valppaana. Aamulla metsässä edestämme lähti kauris juoksuun. Huomasin koiran jännittyvän ja kerkesin ottaa hihnaa lyhyemmälle. Koira ampaisi koko voimallaan kauriin perään. Ensimmäisen riuhtaisun ajan sain pidettyä hihnaa kiinni ja rauhallisella äänellä yritin saada koiraa tulemaan luokseni. Koira ei tänään pystynyt kuuntelemaan. Se sai otettua vauhtia ja kiskaisi uudestaan, vieläkin kovempaa. Hihna alkoi luistaa kädestäni (tietenkin juuri tänään oli se päivä, kun en laittanut talutusvyötä). Olen ollut vasta leikkauksessa ja vielä ihan toipilas ja pelkäsin, että käy pahasti. Koira ei kuunnellut yhtään, ja tiesin, että seuraavalla riuhtaisulla lennän maahan, leikkaushaavan ompeleet aukeavat ja koira karkaa metsään. Karjaisin koiralle jotakin tyyliin "LOPETA, [koiran nimi], P-KELE!", ja sitten silmissäni vain pimeni.
Potkaisin koiraa takaapäin kankkuun koko voimallani. Koira päästi ihan hirveän ulvaisun, kiepahti ympäri ja jatkoi samaa kauheaa kivun ääntelyä katsoen minua ymmällään. Sillä ensimmäisellä sekunnin sadasosalla kun kenkä osui koiraan, tunsin sairasta tyydytystä, joka välittömästi vaihtui kauhuun ja yökötykseen. Aloin saman tien silittää ja hoitaa koiraa ja pyydellä siltä anteeksi. Itku tuli väkisin, enkä saanut sitä millään loppumaan. Koska koira ei nähnyt minun potkaisevan sitä, vaan ainoastaan tunsi yhtäkkiä kovan iskun takaapäin, se selvästi luuli potkun olleen pelkkä vahinko. Se nimittäin saman tien antautui hoidettavaksi niin kuin ei mitään eikä ole osoittanut millään tavalla pelkäävänsä minua. Se päin vastoin huomaa, että olen pois tolaltani, ja yrittää lohduttaa. Minä en ansaitse tätä koiraa.
En halua enää ikinä tehdä sitä, mitä tänään olen tehnyt. En vain tiedä, miten pääsen tästä yli. En saata ymmärtää, että kykenin tekemään raukkamaista väkivaltaa koiralle, joka rakastaa minua ja luottaa minuun.
Kommentit (57)
Aika turha hakea koiraihmisiltä mitään sympatiaa. Ovat niin sairasta porukkaa, että moni olisi jo valmis antamaan sinulle kuolemantuomion tekosi takia. Heidän mielestään monesti koiran henki on ihmisen henkeä arvokkaampi, joten kertoo varmasti millaisesta porukasta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös toipilaana ja todella väsyksissä. Mulla on kaksi koiraa joita mun on vietävä ulos kun mieheni on töissä. Mulla on meinannu mennä hermot jo monena päivänä, lenkit on ollu yhtä helvettiä, kun nuorempi koira vetää ja on vielä juoksuaika päällä. Aamulla vein niitä ja sen jälkeen vaan itkin koirien kanssa eteisessä, olen niin väsynyt niitten tempauksiin vaikka rakastan niitä yli kaiken. Parempia päiviä odotellessa.
Tsemppiä ja voimia vaikeaan tilanteeseen! Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos äitisi on ollut sinua kohtaan väkivaltainen, niin olisi hyvä jos pääsisit keskustelemaan siitä osaavan terapeutin kanssa. Sellaista ei vain valitettavasti ole helppoa löytää, koska moni ammattiauttaja vähättelee väkivaltaisuuteen liittyviä ongelmia.
Kiitos neuvosta! Olemme äitini kanssa pystyneet keskustelemaan monista vaikeista asioista, ja olen antanut hänelle anteeksi jo kauan sitten. Hän on ollut kaikilla muilla tavoilla upea äiti, joka on tehnyt parhaansa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsia? Toivottavasti et tee heille noin.
Tässä puhuttiin 60-kiloisesta koirasta, ei mistään 15-kiloisesta lapsesta. Tuon kokoinen koira on ihan aikuisen miehen voimiin verrattavissa, ei lapsiin.
No mitä sitten. Tiesitkö sinä sitten hänen lapsistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsia? Toivottavasti et tee heille noin.
Tässä puhuttiin 60-kiloisesta koirasta, ei mistään 15-kiloisesta lapsesta. Tuon kokoinen koira on ihan aikuisen miehen voimiin verrattavissa, ei lapsiin.
Painaako kaikki lapset 15kg?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko noista vaikeissa oloissa eläneistä rakeista on väkisin yrittää kouluttaa normaaleja kotikoiria, piikille suoraan niin pääsee kaikki helpommalla.
On pakko vastata, kun tämä menee vähän tunteisiin. Koirani ei ole mitään voinut sille, miten ihmiset ovat sitä kohdelleet. Ei myöskään ole keneltäkään pois, että olen ottanut sen asumaan luokseni. Koirani on loputtoman älykäs, oppivainen, hellä, ystävällinen ja rohkea olento. Löisin vaikka vetoa, että jos tulisimme sinua vastaan jossakin, et pystyisi millään tavalla tietämään, ettei se aina ole ollut rakastettu kotikoira. Ajatus siitä, että sillä ei ole edes oikeutta elää, on minusta tavattoman julma ja osoitus tietämättömyydestä ja empatiakyvyttömyydestä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos äitisi on ollut sinua kohtaan väkivaltainen, niin olisi hyvä jos pääsisit keskustelemaan siitä osaavan terapeutin kanssa. Sellaista ei vain valitettavasti ole helppoa löytää, koska moni ammattiauttaja vähättelee väkivaltaisuuteen liittyviä ongelmia.
Kiitos neuvosta! Olemme äitini kanssa pystyneet keskustelemaan monista vaikeista asioista, ja olen antanut hänelle anteeksi jo kauan sitten. Hän on ollut kaikilla muilla tavoilla upea äiti, joka on tehnyt parhaansa. Ap
Se on hieno juttu, mutta keskustelusta voisi silti jossain elämänsä vaiheessa olla hyötyä, koska esimerkiksi lasten saaminen voi aktivoida omia muistoja. Minullakin oli väkivaltainen äiti ja minun on hyvin vaikea suhtautua aggressioon luontevasti, sekä omalla että toisten kohdalla. Se näkyy muun muassa siinä, että parisuhteen riitojen selvittäminen on hankalaa, kun saatan mennä aivan kipsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos äitisi on ollut sinua kohtaan väkivaltainen, niin olisi hyvä jos pääsisit keskustelemaan siitä osaavan terapeutin kanssa. Sellaista ei vain valitettavasti ole helppoa löytää, koska moni ammattiauttaja vähättelee väkivaltaisuuteen liittyviä ongelmia.
Kiitos neuvosta! Olemme äitini kanssa pystyneet keskustelemaan monista vaikeista asioista, ja olen antanut hänelle anteeksi jo kauan sitten. Hän on ollut kaikilla muilla tavoilla upea äiti, joka on tehnyt parhaansa. Ap
Se on hieno juttu, mutta keskustelusta voisi silti jossain elämänsä vaiheessa olla hyötyä, koska esimerkiksi lasten saaminen voi aktivoida omia muistoja. Minullakin oli väkivaltainen äiti ja minun on hyvin vaikea suhtautua aggressioon luontevasti, sekä omalla että toisten kohdalla. Se näkyy muun muassa siinä, että parisuhteen riitojen selvittäminen on hankalaa, kun saatan mennä aivan kipsiin.
En usko, että tulen hankkimaan lapsia, joten omalta osaltani väkivallan kierre katkeaa itseeni. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan väkivaltaa lapsuudessasi ja toivon kaikkea hyvää siitä yli pääsemiseen. <3 Ap
Olet saastainen ja oksettava ihminen, täysin arvotonta ihmisjätettä. Eläinten kiusaajat ja rääkkääjät ovat vain millin miljardisosan lasten raiskaajien yläpuolella kuvottavuudessaan. Jos voisin jäljittää tietosi internetissä, sen tekisin ja pitäisin huolen ettet ikinä yhtäkään eläintä talouteesi ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon mäkin kuristanut ja retuuttanut kissaani. Joskus se ansaitsee vähän runrua, raivostuttava otus!
Vierailija kirjoitti:
Olet saastainen ja oksettava ihminen, täysin arvotonta ihmisjätettä. Eläinten kiusaajat ja rääkkääjät ovat vain millin miljardisosan lasten raiskaajien yläpuolella kuvottavuudessaan. Jos voisin jäljittää tietosi internetissä, sen tekisin ja pitäisin huolen ettet ikinä yhtäkään eläintä talouteesi ota.
Painu nyt helvettiin siitä mesoamasta, sekopää. Ap ei ole eläinrääkkääjää nähnytkään.
/23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet saastainen ja oksettava ihminen, täysin arvotonta ihmisjätettä. Eläinten kiusaajat ja rääkkääjät ovat vain millin miljardisosan lasten raiskaajien yläpuolella kuvottavuudessaan. Jos voisin jäljittää tietosi internetissä, sen tekisin ja pitäisin huolen ettet ikinä yhtäkään eläintä talouteesi ota.
Tiedätkö, juuri tällaisia ja paljon pahempiakin vastauksia avaukseeni odotin ja koin ne myös ansaitsevani. Sen sijaan olen saanut inhimillisiä ja armollisia kommentteja sekä omakohtaisia kokemuksia. Näiden viestien ansiosta olen saanut perspektiiviä tapahtuneeseen ja työkaluja käsitellä omaa yhtäkkistä raivostumistani. Tämänaamuinen tulee varmasti pysymään mielessäni koko loppuelämäni. En tiedä, pystynkö antamaan ikinä anteeksi itselleni. Olen kuitenkin saanut mahdollisuuden purkaa tapahtunutta ja kuulla, etten ole yksin. Se on auttanut suunnattoman paljon, ja olen siitä kiitollinen.
Ajattelin myös vielä tulla päivittämään, että nyt iltapäivälenkillä kaikki meni ihan normaalisti. Muutenkin koirani on iloinen ja innokas itsensä ja kerjää parhaillaankin jaloissa rapsutuksia ja huomiota. Jospa tämä vielä tästä, vaikka tuntuukin vielä ihan hirveän pahalta. Ap
Saalisviettiin aina kovuutta. Ei ne muuta ymmärrä. Potku perseelle on ihan hyvä, siellä ei ole mitään rikki menevää. Kunnon kuristava panta voisi olla hyvä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen kerran vielä päivittämään siltä varalta, että joku omasta käytöksestään huolissaan oleva jonakin päivänä googlettaa aiheesta ja löytää tämän keskustelun.
Nyt yön ja aamun aikana on satanut lunta, ja kaikki tuoreet eläinten jäljet erottuvat selkeästi hangella ja ovat koirani mielestä vastustamattomia. Koira olikin aamulenkin ensi hetkistä alkaen kuumeisessa mielentilassa ja yritti sinkoilla jäljeltä toiselle. Eilisen jäljiltä olen vähän kipeä (ompeleet eivät revenneet, mutta haavan alue varmaankin venyi koiraa pidellessäni). Huomasin ärtyväni koiran käytökseen. Myönnän, että korotin ääntäni kerran, kun se kiskaisi yhtäkkiä kovasti. Ilmeisesti koira ei ole täysin unohtanut eilistä, sillä se säpsähti vähän. Tunsin itseni hirviöksi.
En ollut lähelläkään sellaista salamana tullutta raivoa, joka eilen sai minut potkaisemaan koiraa, mutta en juuri nyt luota itsehillintääni. Pakotin itseni rauhoittumaan. Pysähdyin paikalleni, hengittelin ja katselin lumisia puita. Muistutin itselleni, että koira ei ole kuriton ärsyttääkseen minua, vaan se on innoissaan; että sillä on liikaa energiaa, koska kävelymme ovat olleet toipilasaikanani paljon lyhyempiä kuin normaalisti. Koira tuli luo, ja rapsuttelin sen korvia, kunnes tunsin verenpaineen laskeneen normaalitasolle. Sitten jatkoimme kävelyä. Joka kerta kun alkoi tuntua vaikealta pysyä rauhallisena, pysähdyin ja keskityin hengittämään.
En sano, että yhden kävelyn jälkeen olen oppinut kaiken tarvitsemani itsehillinnästä, mutta aion jatkaa näitä harjoitteluja. Lisäksi tein nyt toipilasajalle suunnitelman siitä, miten toimin, kun joku eläin tulee taas vastaan. Ennen kaikkea minun täytyy pysyä valppaana sen suhteen, että en koskaan enää anna itseni suuttua sillä tavalla kuin eilen. Muisto koiran tuskan kiljaisuista ja epäuskoisesta ilmeestä tulevat vainoamaan minua lopun elämääni. Minä ansaitsen sen, ja koirani ansaitsee ihmisen, joka on sen luottamuksen arvoinen.
Kiitos rehellisyydestäsi ap. Tuota potkua voi miettiä niin että jos ihminen potkaisee ihmistä täysillä niin se sattuu. Esim. potku sääriluuhun on todella tuskallinen. Tiettyihin ruumiinosiin hengenvaarallinen. Kannattaa todella miettiä asiaa ja asettua sen koiran asemaan.
Väärin teit, mutta ota opiksesi. Ymmärrän, että tarvitset täältä ymmärrystä..mutta koira, joka on tullut huonoista oloista ja painaa 60kg?
Et varmaan enää potkaise. Ja hyvä olisi, jos koira ei ymmärtäisi sinun potkaiseen.
Parempaa jatkoa koirasi kanssa. Sillä ei sitten ole muita kuin sinä, joten kohtele lempeästi.
Mikä pakko noista vaikeissa oloissa eläneistä rakeista on väkisin yrittää kouluttaa normaaleja kotikoiria, piikille suoraan niin pääsee kaikki helpommalla.