Lue keskustelun säännöt.
Potkaisin koiraa aamulenkillä
07.01.2019 |
Olen todella pahasti tolaltani siitä, mitä tänä aamuna tapahtui. Siitä, mitä menin tekemään. En kehtaa ikinä kertoa tästä kenellekään oikeassa elämässäni, mutta on pakko päästä purkamaan tapahtunut jonnekin. Olen ansainnut kaikki haukut, että olen hirveä ihminen, jolta pitäisi ottaa koira pois. Tervetuloa siis sanomaan rumasti. Ennen kaikkea kaipaisin kuitenkin vertaistukea ihmisiltä, jotka ovat ehkä myös kokeneet tilanteen, jossa päässä pimahti aivan yhtäkkiä ja tulitte tehneeksi jotakin sellaista, mitä ette ikinä olisi halunneet tehdä.
Tilanne on siis tämä. Minulla on 60-kiloinen vaikeista oloista tullut koira, joka ei ole helpoimmasta päästä mutta jota olen kouluttanut lempeydellä ja kärsivällisyydellä. Koirallani on kovasti saalisviettiä. Tämä on tiedossa, ja koira ulkoilee tukevissa kamppeissa ja olen aina valppaana. Aamulla metsässä edestämme lähti kauris juoksuun. Huomasin koiran jännittyvän ja kerkesin ottaa hihnaa lyhyemmälle. Koira ampaisi koko voimallaan kauriin perään. Ensimmäisen riuhtaisun ajan sain pidettyä hihnaa kiinni ja rauhallisella äänellä yritin saada koiraa tulemaan luokseni. Koira ei tänään pystynyt kuuntelemaan. Se sai otettua vauhtia ja kiskaisi uudestaan, vieläkin kovempaa. Hihna alkoi luistaa kädestäni (tietenkin juuri tänään oli se päivä, kun en laittanut talutusvyötä). Olen ollut vasta leikkauksessa ja vielä ihan toipilas ja pelkäsin, että käy pahasti. Koira ei kuunnellut yhtään, ja tiesin, että seuraavalla riuhtaisulla lennän maahan, leikkaushaavan ompeleet aukeavat ja koira karkaa metsään. Karjaisin koiralle jotakin tyyliin "LOPETA, [koiran nimi], P-KELE!", ja sitten silmissäni vain pimeni.
Potkaisin koiraa takaapäin kankkuun koko voimallani. Koira päästi ihan hirveän ulvaisun, kiepahti ympäri ja jatkoi samaa kauheaa kivun ääntelyä katsoen minua ymmällään. Sillä ensimmäisellä sekunnin sadasosalla kun kenkä osui koiraan, tunsin sairasta tyydytystä, joka välittömästi vaihtui kauhuun ja yökötykseen. Aloin saman tien silittää ja hoitaa koiraa ja pyydellä siltä anteeksi. Itku tuli väkisin, enkä saanut sitä millään loppumaan. Koska koira ei nähnyt minun potkaisevan sitä, vaan ainoastaan tunsi yhtäkkiä kovan iskun takaapäin, se selvästi luuli potkun olleen pelkkä vahinko. Se nimittäin saman tien antautui hoidettavaksi niin kuin ei mitään eikä ole osoittanut millään tavalla pelkäävänsä minua. Se päin vastoin huomaa, että olen pois tolaltani, ja yrittää lohduttaa. Minä en ansaitse tätä koiraa.
En halua enää ikinä tehdä sitä, mitä tänään olen tehnyt. En vain tiedä, miten pääsen tästä yli. En saata ymmärtää, että kykenin tekemään raukkamaista väkivaltaa koiralle, joka rakastaa minua ja luottaa minuun.
Kommentit (57)
Älä huoli, ap. Koiran potkaiseminen tuollaisessa hätätilanteessa ei ole mikään kamala teko. Ei ehkä fiksuakaan, mutta ehkä automaattinen reaktio kun keinot alkavat loppua.
Olen itsekin lyönyt hevosta, kun se yritti litistää minut itsensä ja seinän väliin. Koirat ja hevoset käyttäytyvät toisiaan kohtaan laumassakin väkivaltaisesti joten eivät ne ihan vähästä hätkähdä. En tietenkään nyt tarkoita että eläimiä pitäisi hakata, mutta joskus nopeissa tilanteissa on kovat keinot tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot sinulla oli vähissä tossa tilanteessa, kun saalisviettinen koira ei kuule mitään.
Jos se olisi päässyt vapaaksi, seurauksena olisi sille sattunut vahinko lähimmällä autotiellä. Olisi varmaan juossut sen peuran perässä kauaskin. Olisiko karkureissullaan käynyt käsiksi muihin koiriin?
Saalisvietissä oleva koira on niin kuuro, että sen vietin saa katkaistua vain fyysisellä herätyksellä ELLEI satu olemaan niin hyvin koulutettu metsästyskoira, että muulla tavalla onnistuu.
Potkaisu ei tietenkään kuulosta hyvältä, mutta...täytyy verrata kuitenkin käytettävissä oleviin keinoihin ja muistaa, kuinka rajusti koirat temmeltäessään toisiinsa törmäilevät.
Kiitos ymmärryksestä. Tuntuu, etten ansaitse sitä, mutta arvostan sanojasi. Ap
Huh, mun sympatiat on niin sun puolella ap. Itsellä kanssa 60-kiloinen koira, jota kerran löin (avokämmenellä tosin, mutta silti) kankulle silleen, että omaan käteen sattui. Se koiran ilme tapahtuneen jälkeen...niin paljon epäuskoa (ja ehkä pettymystäkin, joskin väittävät ettei koirilla ole näin monimutkaisia tunteita).
Tästä tapahtuneesta on jo viitisen vuotta, mutta muistan sen edelleen. Se opetti ainakin sen, etten ole sen jälkeen koskaan käyttänyt väkivaltaa koiraani. Onneksi koiran käyttäytyminen mua kohtaan ei muuttunut, samanlainen suurisydäminen luottavainen kömpelö sylikoira on kuin ennenkin <3 Koirat ei onneksi kanna kaunaa.
Siis eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Ihminen käyttäytyy aina vaistonsa ohjaamana, enemmän tai vähemmän - ja vaistolla on aina suurempi osuus, kuin ihminen luulee. Ääritilanteissa vaisto korostuu, koska silloin on tarpeen toimia tehokkaasti.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, voiko omassa vaistossa olla vaarallisia piirteitä: esim. liikenteessä tai lapsen hoidossa. Ihminen joka on pitänyt itseään rauhallisena ja rationaalisena, saattaa ratissa yllättäen "kilahtaa", kun toinen autoilija tekee jotain hölmöä... Tai aikuinen saattaa ruveta ravistamaan vauvaa, ilmeisesti siksi, että oma riittämättömyyden tunne käy rationaalisesti ylivoimaiseksi...
Tiedostamalla omia piirteitä, joissa vaiston osuus on hallitseva haitallisella tavalla, voi tunnistaa vastaavia tilanteita ja muistaa: "ahaa, tässä kohtaa kannattaakin suhtautua ihan järjellä".
Miksi pidät sellaista koiraa, jonka kanssa et selkeästi pärjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, ap. Koiran potkaiseminen tuollaisessa hätätilanteessa ei ole mikään kamala teko. Ei ehkä fiksuakaan, mutta ehkä automaattinen reaktio kun keinot alkavat loppua.
Olen itsekin lyönyt hevosta, kun se yritti litistää minut itsensä ja seinän väliin. Koirat ja hevoset käyttäytyvät toisiaan kohtaan laumassakin väkivaltaisesti joten eivät ne ihan vähästä hätkähdä. En tietenkään nyt tarkoita että eläimiä pitäisi hakata, mutta joskus nopeissa tilanteissa on kovat keinot tarpeen.
Kiitos kommentistasi. Julman rehellisyyden nimissä on kuitenkin minun pakko sanoa, että potkaisin koiraa ainoastaan siksi, että olin kauhuissani ja sitten suutuin koiralle siitä, että se ei väliittänyt, vaan asetti minut vaaraan. Ihan kuin koira olisi tahallaan käyttäytynyt henkilökohtaisena loukkauksena minua kohtaan huonosti. Ja se pieni silmänräpäys, kun tunsin iljettävää tyydytystä koiran "rankaisemisesta"... Näin itsestäni todella ruman ja pelottavan puolen.
treffit kirjoitti:
Huh, mun sympatiat on niin sun puolella ap. Itsellä kanssa 60-kiloinen koira, jota kerran löin (avokämmenellä tosin, mutta silti) kankulle silleen, että omaan käteen sattui. Se koiran ilme tapahtuneen jälkeen...niin paljon epäuskoa (ja ehkä pettymystäkin, joskin väittävät ettei koirilla ole näin monimutkaisia tunteita).
Tästä tapahtuneesta on jo viitisen vuotta, mutta muistan sen edelleen. Se opetti ainakin sen, etten ole sen jälkeen koskaan käyttänyt väkivaltaa koiraani. Onneksi koiran käyttäytyminen mua kohtaan ei muuttunut, samanlainen suurisydäminen luottavainen kömpelö sylikoira on kuin ennenkin <3 Koirat ei onneksi kanna kaunaa.
Voi kiitos tästä kommentista. <3 Olen tosi pahoillani, että olet kokenut saman. Ihana kuulla, ettei tapahtunut pilannut välejäsi koiraan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Ihminen käyttäytyy aina vaistonsa ohjaamana, enemmän tai vähemmän - ja vaistolla on aina suurempi osuus, kuin ihminen luulee. Ääritilanteissa vaisto korostuu, koska silloin on tarpeen toimia tehokkaasti.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, voiko omassa vaistossa olla vaarallisia piirteitä: esim. liikenteessä tai lapsen hoidossa. Ihminen joka on pitänyt itseään rauhallisena ja rationaalisena, saattaa ratissa yllättäen "kilahtaa", kun toinen autoilija tekee jotain hölmöä... Tai aikuinen saattaa ruveta ravistamaan vauvaa, ilmeisesti siksi, että oma riittämättömyyden tunne käy rationaalisesti ylivoimaiseksi...
Tiedostamalla omia piirteitä, joissa vaiston osuus on hallitseva haitallisella tavalla, voi tunnistaa vastaavia tilanteita ja muistaa: "ahaa, tässä kohtaa kannattaakin suhtautua ihan järjellä".
Näin varmasti on. Minulla on tässä itseni kanssa töitä tehtävänä. Ap
Arvaan että olet usein kritisoinut ihmisiä joilta on mennyt maltti jossain tilanteessa. Toivottavasti nyt opit jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kerran pimennyt vastaavalla tavalla. Ei yhtä kovalla fyysisellä voimalla tosin, vaan läppäsin univelkaisena itsepintaisesti itkuvänkäävää taaperoa poskelle. Se shokki, se henkisen häpeän ja järkytyksen määrä, minkä siitä koin, sekä välittömästi että näin vuosikymmenen jälkeen, on aivan käsittämätön, ja varmistanut sen, että en tule koskaan, milloinkaan, missään tilanteessa ja ikinä käyttämään fyysistä voimaa mua heikompaa tai ylipäätään ketään kohtaan. Itsepuolustukseksi ehkä, tai en tiedä, jos nyt semmoista tilannetta koskaan eteen sattuu. Lapsi ei tilanteesta loukkaantunut, ja unohti episodin minuuteissa, mutta minä loukkaannuin henkisesti, syvästi ja pysyvästi. Sulle voi käydä samoin: koira ei loukkaantunut, ja sinä osaat vastaisuudessa pitää varasi ja turvautua muihin ratkaisumalleihin, kun tunnet henkisen sietokykysi rajat ja tiedät, että muita loukatessasi haavoitut itse eniten.
Oletko mies? Tästä saataisiin mukava miesvihaketju aikaiseksi. Jos olet nainen, niin tämä menee olan kohautuksella vaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kerran pimennyt vastaavalla tavalla. Ei yhtä kovalla fyysisellä voimalla tosin, vaan läppäsin univelkaisena itsepintaisesti itkuvänkäävää taaperoa poskelle. Se shokki, se henkisen häpeän ja järkytyksen määrä, minkä siitä koin, sekä välittömästi että näin vuosikymmenen jälkeen, on aivan käsittämätön, ja varmistanut sen, että en tule koskaan, milloinkaan, missään tilanteessa ja ikinä käyttämään fyysistä voimaa mua heikompaa tai ylipäätään ketään kohtaan. Itsepuolustukseksi ehkä, tai en tiedä, jos nyt semmoista tilannetta koskaan eteen sattuu. Lapsi ei tilanteesta loukkaantunut, ja unohti episodin minuuteissa, mutta minä loukkaannuin henkisesti, syvästi ja pysyvästi. Sulle voi käydä samoin: koira ei loukkaantunut, ja sinä osaat vastaisuudessa pitää varasi ja turvautua muihin ratkaisumalleihin, kun tunnet henkisen sietokykysi rajat ja tiedät, että muita loukatessasi haavoitut itse eniten.
Voin kuvitella sen tunteen ja olen todella pahoillani. :( Toivottavasti yksi kerta riitti kummallekin loppuelämän opetukseksi siitä, että itsessä on tällainen pimeä puoli ja sitä ei koskaan saa päästää valloilleen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, ap. Koiran potkaiseminen tuollaisessa hätätilanteessa ei ole mikään kamala teko. Ei ehkä fiksuakaan, mutta ehkä automaattinen reaktio kun keinot alkavat loppua.
Olen itsekin lyönyt hevosta, kun se yritti litistää minut itsensä ja seinän väliin. Koirat ja hevoset käyttäytyvät toisiaan kohtaan laumassakin väkivaltaisesti joten eivät ne ihan vähästä hätkähdä. En tietenkään nyt tarkoita että eläimiä pitäisi hakata, mutta joskus nopeissa tilanteissa on kovat keinot tarpeen.
Kiitos kommentistasi. Julman rehellisyyden nimissä on kuitenkin minun pakko sanoa, että potkaisin koiraa ainoastaan siksi, että olin kauhuissani ja sitten suutuin koiralle siitä, että se ei väliittänyt, vaan asetti minut vaaraan. Ihan kuin koira olisi tahallaan käyttäytynyt henkilökohtaisena loukkauksena minua kohtaan huonosti. Ja se pieni silmänräpäys, kun tunsin iljettävää tyydytystä koiran "rankaisemisesta"... Näin itsestäni todella ruman ja pelottavan puolen.
Eli ihan samasta syystä kuin minä löin hevosta. Olisin ehtinyt kyllä välistä pois ja ulos karsinasta ennen kuin olisin jäänyt väliin, mutta minä raivostuin sekunniksi. Siitä, että hevonen uhkasi omaa tilaani. Tosin meidän jutuissa ero on se, että hevonen yritti litistystemppuaan tarkoituksella, näyttääkseen minulle paikkani. Joka tapauksessa löin eläintä, enkä edes katunut sitä hetkeäkään.
Toinen esimerkki, mikä ehkä sopii paremmin sun tapaukseen on tapahtuma vuosien takaa, kun olin lähdössä metsäretkelle veljeni bokserin kanssa. Koira meni yleensä tyytyväisesti auton takapaksiin, mutta joskus se vain tuijotti ihmistä sen näköisenä että voitko nostaa. Oli kai joku jäänne siitä kun se pentuna aina nostettiin autoon. Tällä kertaa se ei meinannut millään hypätä, vaikka ensin maanittelin ja sitten komensin. Yhtäkkiä suutuin niin paljon, että tarrasin sen kaulapantaan kiinni nopealla liikkeellä ja venytin sitä autoa kohti. Koira näykkäisi varoituspuraisun ranteeseeni (pieni pintanaarmu, koira ei purrut hampaita yhteen). Huusin jotain säikähtäessäni ja koira hyppäsi autoon pelästyneenä. Laitoin luukun kiinni ja ajoin kuin sumussa metsäreitin alkuun. Paikan päällä olimme taas ylimpiä ystävyksiä.
Tämä tapaus on kuitenkin jäänyt vähän vaivaamaan. En tiedä kumpi pelästyi tilannetta enemmän, minä vai koira, ja pelästyinkö minä enemmän koiran reaktiota vai omaani. Koira ei tahallaan ollut hankala, en tajua miten voisinkin suuttua niin. Ei kenenkään pantaan saa käydä kiinni varoittamatta. Sain mitä ansaitsin; syyllisyyden tunteen ja koiran kuolaa ranteeseeni.
Pitkä tarina mutta summa summarum; muutkin mokaa. Kunhan pääsääntöisesti kohtelet koiraasi hyvin (ja siltä ainakin vaikuttaa), voit olla ihan tyytyväinen itseesi. Joskus tulee ylilyöntejä ja omat tunteet ovat voimakkaampia ja erilaisia kuin yleensä. On ihan ok suuttua eläimelle joskus, vaikka se ei tarkoituksella perseilisikään. Se on vain inhimillistä. Koirasi ei muistele tilannetta pahalla, älä siis sinäkään. Anna itsellesi anteeksi.
/23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, ap. Koiran potkaiseminen tuollaisessa hätätilanteessa ei ole mikään kamala teko. Ei ehkä fiksuakaan, mutta ehkä automaattinen reaktio kun keinot alkavat loppua.
Olen itsekin lyönyt hevosta, kun se yritti litistää minut itsensä ja seinän väliin. Koirat ja hevoset käyttäytyvät toisiaan kohtaan laumassakin väkivaltaisesti joten eivät ne ihan vähästä hätkähdä. En tietenkään nyt tarkoita että eläimiä pitäisi hakata, mutta joskus nopeissa tilanteissa on kovat keinot tarpeen.
Kiitos kommentistasi. Julman rehellisyyden nimissä on kuitenkin minun pakko sanoa, että potkaisin koiraa ainoastaan siksi, että olin kauhuissani ja sitten suutuin koiralle siitä, että se ei väliittänyt, vaan asetti minut vaaraan. Ihan kuin koira olisi tahallaan käyttäytynyt henkilökohtaisena loukkauksena minua kohtaan huonosti. Ja se pieni silmänräpäys, kun tunsin iljettävää tyydytystä koiran "rankaisemisesta"... Näin itsestäni todella ruman ja pelottavan puolen.
Eli ihan samasta syystä kuin minä löin hevosta. Olisin ehtinyt kyllä välistä pois ja ulos karsinasta ennen kuin olisin jäänyt väliin, mutta minä raivostuin sekunniksi. Siitä, että hevonen uhkasi omaa tilaani. Tosin meidän jutuissa ero on se, että hevonen yritti litistystemppuaan tarkoituksella, näyttääkseen minulle paikkani. Joka tapauksessa löin eläintä, enkä edes katunut sitä hetkeäkään.
Toinen esimerkki, mikä ehkä sopii paremmin sun tapaukseen on tapahtuma vuosien takaa, kun olin lähdössä metsäretkelle veljeni bokserin kanssa. Koira meni yleensä tyytyväisesti auton takapaksiin, mutta joskus se vain tuijotti ihmistä sen näköisenä että voitko nostaa. Oli kai joku jäänne siitä kun se pentuna aina nostettiin autoon. Tällä kertaa se ei meinannut millään hypätä, vaikka ensin maanittelin ja sitten komensin. Yhtäkkiä suutuin niin paljon, että tarrasin sen kaulapantaan kiinni nopealla liikkeellä ja venytin sitä autoa kohti. Koira näykkäisi varoituspuraisun ranteeseeni (pieni pintanaarmu, koira ei purrut hampaita yhteen). Huusin jotain säikähtäessäni ja koira hyppäsi autoon pelästyneenä. Laitoin luukun kiinni ja ajoin kuin sumussa metsäreitin alkuun. Paikan päällä olimme taas ylimpiä ystävyksiä.
Tämä tapaus on kuitenkin jäänyt vähän vaivaamaan. En tiedä kumpi pelästyi tilannetta enemmän, minä vai koira, ja pelästyinkö minä enemmän koiran reaktiota vai omaani. Koira ei tahallaan ollut hankala, en tajua miten voisinkin suuttua niin. Ei kenenkään pantaan saa käydä kiinni varoittamatta. Sain mitä ansaitsin; syyllisyyden tunteen ja koiran kuolaa ranteeseeni.
Pitkä tarina mutta summa summarum; muutkin mokaa. Kunhan pääsääntöisesti kohtelet koiraasi hyvin (ja siltä ainakin vaikuttaa), voit olla ihan tyytyväinen itseesi. Joskus tulee ylilyöntejä ja omat tunteet ovat voimakkaampia ja erilaisia kuin yleensä. On ihan ok suuttua eläimelle joskus, vaikka se ei tarkoituksella perseilisikään. Se on vain inhimillistä. Koirasi ei muistele tilannetta pahalla, älä siis sinäkään. Anna itsellesi anteeksi.
/23
Tosi ystävällisesti sanottu, kiitos paljon. Tuntuu kammottavalta pettää sellaisen olennon luottamus, joka rakastaa niin ehdottomasti ja vilpittömästi. On vaikea päästä yli siitä, että tänään minä satutin tahallani uskollisinta ja rakkainta ystävääni kaikilla voimillani ja pienen hetken ajan todella tarkoitin sitä. Mutta kaikesta päätellen koirani ei muista tai välitä. Nyt on minun tehtäväni oppia tästä ja jatkossa olla sellainen ihminen, joka on kaiken tuon luottamuksen arvoinen, niin arvottomalta kuin olo tällä hetkellä tuntuukin. Olen tosi kiitollinen, että viitsit kirjoittaa kokemuksestasi. Kiitos. Ap
Olen itse myös toipilaana ja todella väsyksissä. Mulla on kaksi koiraa joita mun on vietävä ulos kun mieheni on töissä. Mulla on meinannu mennä hermot jo monena päivänä, lenkit on ollu yhtä helvettiä, kun nuorempi koira vetää ja on vielä juoksuaika päällä. Aamulla vein niitä ja sen jälkeen vaan itkin koirien kanssa eteisessä, olen niin väsynyt niitten tempauksiin vaikka rakastan niitä yli kaiken. Parempia päiviä odotellessa.
Ap, jos äitisi on ollut sinua kohtaan väkivaltainen, niin olisi hyvä jos pääsisit keskustelemaan siitä osaavan terapeutin kanssa. Sellaista ei vain valitettavasti ole helppoa löytää, koska moni ammattiauttaja vähättelee väkivaltaisuuteen liittyviä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsia? Toivottavasti et tee heille noin.
Tässä puhuttiin 60-kiloisesta koirasta, ei mistään 15-kiloisesta lapsesta. Tuon kokoinen koira on ihan aikuisen miehen voimiin verrattavissa, ei lapsiin.
Valitettavasti olen nyt törmännyt lyhyen ajan sisällä koiranomistajiin jotka mielestäni ovat epäreiluja koirillensa. Eräs huuti järvenjäällä jossa ei ollut muita ihmisiä ja eläimiä ollenkaan niin että tienoo raikui ja ihmettelin ensin että huutaako miehelleen, lapselleen vai mille kun se huuto kuului ajottain pitkän aikaa enkä nähnyt itse kohteita. Sitten ilmestyi näkyviin naishenkilö ja koira ja nainen vaan ärjyy koiralle joka ei mielestäni tehnyt mitään pahaa ja alistuneesti jähmettyi paikoilleen kun eukko kiljuu minkä kurkusta lähtee??!! Teki kyllä mieli huutaa että pidä se tur**si kiinni sille naiselle! Sitten tuli vastaan asiallisen näköinen nuori nainen jolla oli kaksi koiraa ja toinen kulki ihan kiltisti pyörätiellä ja toinen höyrysi lumihangen puolella. Tyttö ärjyi sille koiralle joka kulki nätisti pyörätiellä ja meni ja nipisti sitä vielä niskasta kunnolla??! Koira ei tehnyt mitään pahaa ja kiltisti kulki siinä tien vierustassa.
Pistää vihaksi kun tuolla yrittää nauttia luonnonhelmassa ja sitten näkee ja kuulee tällaista ja olen vielä hyvin eläinrakas. Turhaa niihin viattomiin eläimiin hermojanne puratte; menkää vaikka kuntosalille riehumaan jos on noin pinnassa raivo!
Vaihtoehdot sinulla oli vähissä tossa tilanteessa, kun saalisviettinen koira ei kuule mitään.
Jos se olisi päässyt vapaaksi, seurauksena olisi sille sattunut vahinko lähimmällä autotiellä. Olisi varmaan juossut sen peuran perässä kauaskin. Olisiko karkureissullaan käynyt käsiksi muihin koiriin?
Saalisvietissä oleva koira on niin kuuro, että sen vietin saa katkaistua vain fyysisellä herätyksellä ELLEI satu olemaan niin hyvin koulutettu metsästyskoira, että muulla tavalla onnistuu.
Potkaisu ei tietenkään kuulosta hyvältä, mutta...täytyy verrata kuitenkin käytettävissä oleviin keinoihin ja muistaa, kuinka rajusti koirat temmeltäessään toisiinsa törmäilevät.