Onko yhden lapsen yksinhuoltajuus rankkaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihana ydinperhe-elämä taisi olla ihan anaalista, koska lasten kanssa yksinään on mennyt oikeastaan aika hyvin (yhteiselosta voidaan poislukea muutama viikonloppu isän kanssa silloin tällöin, koska tuppasi aina tulemaan niitä tärkeämpiä menoja eikä alkuperäistä tapaamissopimusta voinut toteuttaa).

Rahasta on ollut tiukkaa. Pahimpina hetkinä olen potkinut metsässä puita ja kiroillut. Silti raha-asiat on tähän mennessä järjestyneet, jotenkin.

Heti eron jälkeen meidän perheeseen löytyi nauru ja musiikki.

Erosta on seitsemän vuotta ja kohta on lapsetkin täysi-ikäisiä. Joskus mietin, että olisi pitänyt erota aiemmin, tai oikeastaan olla koskaan menemättä yhteen tämän miehen kanssa. Toisaalta jos tädillä olis munat se olis setä.

Lähdenkin tästä metsään potkimaan puita.

Kyllä on , kysy Jani Toivolalta.  6 tonnin palkka ja joutui sairaslomalle sen takia kun oli niin rankkaa. Lapsella kai äitikin olemassa

Toivolalla on aika vaativa ja stressaava työ. Lisäksi kasvatti vastasyntyneestä asti enimmäkseen omin päin, tosi harva joutuu noin oppimaan vanhemmuutta?

Riippuu tilanteesta. Minulla on kaksi lasta ja se ei ole yhtään rankkaa vaan kivaa. Tuntuu että yhden kanssa voisi olla paljon rankempaa, olisi siinä niin kiinni. Jos asiat on kunnossa, rahat, terveys, mielenterveys ja muut niin silloin on todella mukavaa, itse en tähän toista aikuista haluaisi asumaan. Jos joku pitää sinua pohjasakkana  niin ei tarkoita että olisit pohjasakkaa tai että itsesi kannattaisi ajatella itsestäsi niin.