Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pukea sanoiksi, mies ja vauva
06.01.2019 |
En tiedä miten oikein sanoa miehelle kun tunnen itseni tässä meidän liitossa ihan tosi yksinäiseksi nyt kun meillä on pieni vauva. Tuntuu, että mies elää niinkuin ennenkin, tekee asioitaan just silloin kun itselleen sopii eikä ota huomioon että tässä on meillä nyt tämä vauva.
On kyllä vauvan kanssa, mutta ei läsnä. Koko ajan tietokone tai kännykkä tai tv, johon keskittyy. Vauva katsoo isäänsä kysyvästi ja isä reagoi vasta kun sanon että hei etkö huomaa. Isä saattaa esim. vastata kesken vauvan itkun kännykkäänsä, ja juttelee puhelunsa ihan normisti, ihan kuin vauva ei itkisi siinä.
Tänään mies nukkui kahteentoista saakka, valvoo hyvin usein jonnekin yhteen - kahteen ja on sitten seuraavana päivänä tosi väsynyt. Mies ei ole kertaakaan koko vauva-aikana herännyt aamulla kun vauva herää saatikka lämmittämään pulloa yöllä. Selvää on, että läheisyys on kaikonnut, seksikerrat vauvan syntymän jälkeen voi laskea yhden käden sormilla. Minun tekisi mieli, siitä ei ole kiinni. Voisin sanoa olevani ihan kunnolla puutteessa.
Mies sanoi yksi päivä kun juteltiin jotakin vauvasta, että ”pidä sitten huoli ettei kukaan kiusaa häntä”, minua jäi hämäämään miksi hän sanoi sen tuossa muodossa, ihan kuin olisin jo yksin - ehkä hän ajatteleekin niin, ei vain ole saanut sanotuksi.
Vauva on aivan tosi ihana, helppo ja rakas, olen vain tosi yksin. Onko tällainen normaalia? Ei voi olla
Kommentit (4)
(Kakkonen lisää, ennen kuin kukaan leukailee, että tietysti on myös vapaapäiviä, kun heräämme kaikki yhdessä ja vietämme koko perheen kanssa aamusta iltaan. Olisi pitänyt kirjoittaa ”usein vapaapäivinä”.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan ensimmäistä kommentoijaa.
Tuo ei todellakaan ole normaalia, eikä sinun pitäisi joutua tuollaista edes miettimään saati sietämään.
Toivon mukaan miehesi kasvattaa pallit ja täyttää isän roolinsa velvollisuudet.
Eikö se vauva sitten pidä sulle seuraa, jos olet yksinäinen?
Alue: Aihe vapaa
Ei kuulosta normaalilta, vaikkakin on tämän palstan perusteella suhteellisen yleistäkin. Meillä mies on kyllä ollut aivan lapsen lumoissa ja muodostanut häneen vuorovaikutussuhdetta kuten minäkin.
Nyt, kun lapsi on vähän isompi, heräämme vapaapäivinä vuorotellen. Välillä siis minä saan nukkua sinne yhteen ja herätä niin, että mies on hoitanut aamutoimet, syöttänyt aamupuuron, ulkoillut lapsen kanssa, hoitanut kotieläimet, syöttänyt lounaan ja laittanut lapsen päiväunille. Siinä on sitten yleensä tunti aikaa ennen lapsen heräämistä, ja siinä ajassa ehtii vaikkapa raukeaa iltapäiväseksiä.
Tietenkin sitten myös toisin päin. Olemme molemmat aamu-unisia ihmisiä, ja pää hajoaisi, jos ei koskaan saisi nukkua juuri niin pitkään kuin haluaa. Enkä todellakaan suostuisi siihen, että se olen aina minä, joka herää. Se, että jättää aamut yksin toisen vastuulle on käsittämättömän itsekästä, ellei nyt sitten vuorokausirytmit eroa niin selvästi, että yhdessä on asiasta sovittu.
Minusta teillä on vakavan keskustelun paikka.