Äiti esittelee lapsille aina heti uuden miehensä. Mitä haittaa?

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti alkoi tuollaiseksi kun erosi isästäni. Kyllä tuohon tottui ja opin jo nuorena, että äitilläkin on oma elämä ja seksielämä.

On oma elämä, mutta samassa kodissa asuu lapsiakin. Ei kukaan halua koko ajan tutustua johonkin uuteen tyyppiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan 12 vuotias lapsi sanoi kerran että hänen täytyy käydä terapiassa koska äiti rahaa kotiin joka viikko uusia miehiä.

En ihmettele. Harmi vain että useimmat lapset eivät tiedosta ahdistuksensa syytä ja jopa syyllistävät itseään tapahtumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan 12 vuotias lapsi sanoi kerran että hänen täytyy käydä terapiassa koska äiti rahaa kotiin joka viikko uusia miehiä.

Onhan se kiva, että lapsi suhtautuu kuitenkin huolettoman oloisesti elämänsä olosuhteisiin.

"Elämänsä olosuhteisiin"? Oli tuo kai ironiaa?

Vierailija kirjoitti:

Entä lasten isä? 

Lapset käyvät isällä kyllä. Mutta isä ei taida olla kasvatuksessa sen fiksumpi, joten ehkä enintään taivastelee, jos sitäkään. Ap

Olin 6-7v kun vanhempani erosivat. Äitillä vaihtui siinä miehet muutamaan kertaan, ja kyllä se minusta stressaavaa oli :/ Inhosin jokaista miestä.

Mulla oli myös muutama isäpuoli ja usein se tunne, että oltiin veljen kanssa vaan tiellä. Omasta erosta jo 5 vuotta, eikä tulisi mieleenkään raahata ketään mun ja lapsen kotiin. Kasvatan lapseni aikuiseksi ja jos sitten alkaa siltä tuntua niin ok.

Ei ole oikein.

Mulla on puolen vuoden sääntö.

Eli en juuri ole esitellyt.

Joillakin miehillä on kauhee halu tavata lapset, mutta pidän kiinni säännöstä.

Tinderäijät kyllästyy niin äkkiä ja on kiire takas naamavalintaan.

Mun äidillä myös kävi äijiä.

Pahin kauhuskenaario oli että joku niistä ois majoittunut kokonaan meidän kotiin. Ois ollut jatkuvasti siinä ärsyttämässä.

Onneksi niin ei käynyt.

Olen miettinyt samaa. Lapsipuoleni elämässä on ollut nyt kolme eri mieshahmoa. Äitinsä suhteiden takia hän luuli, että kun saa pikkusisaruksen, äiti luonnollisestikin pistää aina lapsen isän menemään ja ottaa uuden tilalle. Eli kun saimme mieheni kanssa yhteisen, hän oletti että pistän miehen pihalle. Tämä oli hänelle normaalia.

Nykyään onneksi ymmärtää, ettei noin käy aina. Ja myös vaihtuvat isäpuolet ovat vähentyneet...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on puolen vuoden sääntö.

Eli en juuri ole esitellyt.

Joillakin miehillä on kauhee halu tavata lapset, mutta pidän kiinni säännöstä.

Tinderäijät kyllästyy niin äkkiä ja on kiire takas naamavalintaan.

Tolla puolen vuoden säännölläkin ehtii vaihtamaan miehiä vuoden välein. Vaikka joskus menisi parikin vuotta, niin siinä ehtii yhden lapsuuden aikana kiertää aika monta miestä.

Hyvä toki, että on jokin periaate. Onhan se parempi kuin ei mitään...

Lapset voivat oppia haitallisia käytösmalleja, mitkä vaikeuttavat tulevia omia parisuhteita. Jos suhteet jatkuvat niin kauan, että lapset ehtivät tutustua ja kiintyä äidin miehiin, jokainen ero tuntuu hylkäykseltä eikä varsinkaan pieni lapsi hahmota, miksi tämäkin mies häipyi hänen elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Lapset voivat oppia haitallisia käytösmalleja, mitkä vaikeuttavat tulevia omia parisuhteita. Jos suhteet jatkuvat niin kauan, että lapset ehtivät tutustua ja kiintyä äidin miehiin, jokainen ero tuntuu hylkäykseltä eikä varsinkaan pieni lapsi hahmota, miksi tämäkin mies häipyi hänen elämästään.

Eli hylätyksi tulemisen pelko saattaa vaivata myöhemmin? Ap

Mun vanhempani erosivat kun olin teini-ikäinen. Isä ei tuonut koskaan kotiin mitään naisia vaikka arvatenkin hänellä joku suhde oli (en tosin saanut koskaan siitä varmuutta), mutta äiti sekoili sitten senkin edestä. Miehiä sillä oli oikeastaan vain yksi, ehkä pari muutakin (en tiedä kenen kanssa esim. sekstaili, hyi v*ttu ei vois vähempää kiinnostaakaan), mutta ihme juoppokööriä äitin luona tuntui pyörivän ja ainakin tän yhden sankarin kanssa se sitten riiteli ja sekoili ihan törkeästi.

Oman nuoruuden vuoksi en ole voinut kuvitellakaan, että oisin raahannut lasten eteen yhtään ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset voivat oppia haitallisia käytösmalleja, mitkä vaikeuttavat tulevia omia parisuhteita. Jos suhteet jatkuvat niin kauan, että lapset ehtivät tutustua ja kiintyä äidin miehiin, jokainen ero tuntuu hylkäykseltä eikä varsinkaan pieni lapsi hahmota, miksi tämäkin mies häipyi hänen elämästään.

Eli hylätyksi tulemisen pelko saattaa vaivata myöhemmin? Ap

Nimenomaan. Ei välttämättä uskalla luottaa niin paljon, että pystyisi pitkään parisuhteeseen, kenties jää yksin tai harrastaa vain lyhyitä suhteita.

Tunnen muutaman äidin joilla miehet vaihtuu tiuhaan. Näissä yhteistä on se että miehet menee lasten edelle. Yhden naisen lapsi on jatkuvasti viikonloppuja mummilla, sukulaisilla ja kummeilla. Äiti huitelee uusien kumppaneiden kanssa bilettämässä. Kyseessä hyviin toimeen tuleva äiti mutta miesten kanssa ei ole onnea. Parhaimmillaan pysyvät reilun vuoden. Oikeasti tämä äiti on kaikkea muuta kuin onnellinen. Purkautuu välillä minulle. Käy myös paykologilla. Toivottavasti tämä nykyinen pysyisi pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Äiti tapaa uuden miehen, jonka esittelee pian lapsilleen. Osa miehistä muuttaa saman katon alle asumaankin. Suhde kestää muutaman kuukauden, loppuu, ja pian on taas uusi mies kierrossa.

Mitä haittaa lapsille on siitä, että kodissa kiertää miehiä, jotka vaihtuvat aina uudelleen?

Lapset näkevät konkreettisesti, että lähes kaikki naiset Suomessa ovat helppoja kyläpyöriä. Varmaan häpeäminen tekee hallaa psyykelle.

Jokainen on joskus ollut itsekin lapsi joten osaatte kai kuvitella miltä teistä olisi tuntunut jos teidän äitinne olisi toiminut noin. Mulla oli kaikin puolin niin tasainen ja turvallinen lapsuus ydinperheessä että jo ajatus siitä että vanhempani olisivat eronneet olisi ollut aivan jotain käsittämätöntä mulle. Läheisimpien kavereiden ja serkkujen vanhemmat olivat myös yhdessä, joten koko lapsuusajan sain elää sellaisessa harhassa että on jotenkin harvinaista että erotaan. Mulle olisi ollut todella järkyttävää jos mun vanhemmat olisivat eronneet ja ihan sietämätöntä jos meillä olisi alkanut rampata jotain vieraita miehiä, tai vielä pahempaa että joku niistä olisi muuttanut meille!

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on joskus ollut itsekin lapsi joten osaatte kai kuvitella miltä teistä olisi tuntunut jos teidän äitinne olisi toiminut noin

No nimenomaan en osaa kuvitella miltä tuo olisi tuntunut, koska itse olen elänyt lapsuuteni ehjässä ydinperheessä, jossa mummotkin olivat lähellä.

Vielä vähemmän osaan kuvitella kauaskantoisia seurauksia ja vaikutuksia aikuisuuteen saakka. Siksi tein aiheesta aloituksen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on joskus ollut itsekin lapsi joten osaatte kai kuvitella miltä teistä olisi tuntunut jos teidän äitinne olisi toiminut noin

No nimenomaan en osaa kuvitella miltä tuo olisi tuntunut, koska itse olen elänyt lapsuuteni ehjässä ydinperheessä, jossa mummotkin olivat lähellä.

Vielä vähemmän osaan kuvitella kauaskantoisia seurauksia ja vaikutuksia aikuisuuteen saakka. Siksi tein aiheesta aloituksen. Ap

Ai? Etkö tosiaan osaa kuvitella miltä olisi tuntunut jos isäsi olisi häipynyt ja äitisi olisi tuonut vieraita miehiä teille? Outoa mun mielestä jos oot tosissasi. Onko mielestäsi siis mahdollista että asia olisi ollut sinulle ihan ok? Minä tiedän varmuudella että minulle ei todellakaan olisi ollut, vaan ihan hiton traumaattista ja kamalaa! Tiedän sen vaikka en ole joutunut sitä kokemaan. Luulin että muutkin ihmiset osaavat näin itsestäänselviin tilanteisiin liittyviin tunteisiin samaistua, mutta olen kai sitten väärässä.