Mikä ammatti on suurin turn-off miehellä tai naisella?

Vierailija kirjoitti:

Jännä että jollekulle KOKKI on turn off-ammatti. Minusta on aina hienoa, kun mies osaa ja tykkää kokata. Minkään avuttoman pizzalla eläjän kanssa en suostuisi elämään.

Oletteko muuten huomanneet, että kokeista huomattavan suuri osa on miehiä.

Kumppanin kokkailutaito on osa arkea, mutta kirotun hankalat työajat ja kehno palkka ovat monille vielä isompi osa arkea.

Vierailija kirjoitti:

Poliisi. Suvussa on poliiseja ollut niin omasta takaa kuin avioliittojenkin kautta, jotain vikaa niissä kaikissa on henkisellä tasolla ollut. Lisäksi kun työn kautta joutuu poliisien kanssa paljon tekemisiin niin ei se ammattikunta ole juuri vakuuttanut, monelle se kutsumus on ollut lähinnä pätemisen tarve. Erityisesti naispoliiseilla jotka ovat armeijankin käyneet, lähinnä tarve päteä ja kuvittelevat että muut pitävät jotenkin hienona ja erikoisena.

  En jaksaisi tuollaista joka kehuskelee jollain armeijan käymisellä. En kyllä jaksa itsensäkehuskelijoita muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika on psykologeissa/psykoterapeuteissa/psykiatreissa? :D T. psykologi

Kai se ajatus että puolisosi analysoi sua koko ajan ja on henkisesti niskan päällä. Samalla lailla kuin olisit potilas mt-toimistossa. Että kaikki sun tunteet on jotain mt-ongelman oireita, riidoissa kiva etulyöntiasema.

Aha. Jos puolisosi on poliisi, niin pelkäätkö että se antaa sulle sakot ja heittää putkaan? Ja mites se teurastaja sitten?

Vierailija kirjoitti:

Headhunter. Näillä tyypeillä ei ole kaikki kotona. Jonkinlainen syvä sisäinen ohjelmointivirhe ihmisyydessä. Yöh.

  Todennäköisesti ovat niitä oikeita psykopaatteja.

Maanviljelijä. Tiedän ja tunnen ihan ihania maanviljelijöitä ja suurtilallisiakin. Mutta olen ehdottomasti kaupunkilainen enkä voisi elää maalla.

Joo-o, aina välillä sitä hämmästyy kuinka automaattisesti toiset ihmiset luovat ennakko-oletuksia tuntemattomista ihmisistä. Miten ihmeessä päättelette tietävänne mitään toisen luonteesta tai mielenkiinnonkohteista VAIN nykyisen työpaikan takia? Elämällä kun ei ole tapana mennä tarkkojen suunnitelmien mukaan. Mitäs jos se toinen on siinä työssä vain lyhytaikaisesti, kunnes löytää mukavampaa työtä? Ja toisille sillä ammatilla on enemmän merkitystä kuin toisille. Jotkut käyttävät suurimman osan energiastaan esim harrastetoimintaan tai elämäntilanteen mukaisesti vaikka perheeseensä.

Pinnallista keskustelua täällä kyllä...

ja jatkan vielä, ei, en kuulu mihinkään alaan jota täällä on mainittu. En vain itse ole edes koskaan kuullut lähipiirissäni puhuvan tällaisista ennakko-oletuksista eri ammatteja kohtaan (sekä duunari että akateemisia ihmisiä eri ikäluokista).

Poliisi, vartija, poliitikko, pankkiiri, pappi/saarnaaja, turkistarhaaja, teurastaja, lihakauppias

Gynekologi.

En vaan käsitä, että miehen täytyy kaikista erikoistumisaloista valita juuri  gynekologia.

Toi olis mulle ehdoton no-no, tosin onneksi en ole elämässäni joutunut tilanteeseen, jossa joku gyne olisi ollut minusta kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Kokit ja muut ravintola tai keittiöalalla olevat. Olen itse alalla ja työskennellyt monien miesten kanssa ja nämä miehet eivät ole tyyppiäni, keittiössä työskentelevät miehet ovat todella samanlaisia luonteeltaan.

Myyjät. Nykyään kun myyjät eivät ole mitään asiakaspalvelijoita vaan selitetään ties mitä, että saadaan jotain myydyksi, vaikka tuote ei vastaisi asiakkaan tarpeita. Millainen tällainen henkilö on kotona kun opitaan työssä puhumaan toiset pyörryksiin.

  Millainen luonne noita kokki- ja ravintola-alan miehiä sitten yhdistää? 

Ammattisotilas. Kokemusta (valitettavasti) on. Traumatisoitunut, epävakaa, manipuloiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokit ja muut ravintola tai keittiöalalla olevat. Olen itse alalla ja työskennellyt monien miesten kanssa ja nämä miehet eivät ole tyyppiäni, keittiössä työskentelevät miehet ovat todella samanlaisia luonteeltaan.

Myyjät. Nykyään kun myyjät eivät ole mitään asiakaspalvelijoita vaan selitetään ties mitä, että saadaan jotain myydyksi, vaikka tuote ei vastaisi asiakkaan tarpeita. Millainen tällainen henkilö on kotona kun opitaan työssä puhumaan toiset pyörryksiin.

  Millainen luonne noita kokki- ja ravintola-alan miehiä sitten yhdistää? 

Narsistinen. Piste.

Lääkärit! Seksihulluja kylläkin mutta iso osa aika kaikkitietäviä ja ylemmyydentuntoisia

Vierailija kirjoitti:

Gynekologi.

En vaan käsitä, että miehen täytyy kaikista erikoistumisaloista valita juuri  gynekologia.

Toi olis mulle ehdoton no-no, tosin onneksi en ole elämässäni joutunut tilanteeseen, jossa joku gyne olisi ollut minusta kiinnostunut.

Meinasit että perverssinä on kokonaisvaltaisesti ihmisyytensä voimalla kiinnostunut vain ja ainoastaan asiakkaidensa tautitavaroista?

Täällä 34v maanviljelijämies. Tindermätsejä tulee hyvin, mutta häviävät, kun sanon ammattini. Osa mitään sanomatta, joku selittäen jotain.

Sama toki elävässä elämässäkin, paitsi että vapaita naisia yleensä on jo vaikea nähdä missään. Keskikokoisen lähikaupungin yöelämä on kuollutta ja muualla vastaan tulevat ovat aina kaikki varattuja.

Viljelijän taakkana on joku stereotypia paskanhajuisesta juntista, vaikka ei eläimiä olisikaan. Myös viljelijän puolisolla koetaan olevan jo emännän rooli, vaikka ei halutessaan tarvitse tilan töihin osallistua yhtään. Sijaintikin tietysti usein vähän syrjässä, mutta ei autolla kauppaan 10 minuutin matka oikeasti voi kynnyskysymys olla.

Vierailija kirjoitti:

Poliisi. Suvussa on poliiseja ollut niin omasta takaa kuin avioliittojenkin kautta, jotain vikaa niissä kaikissa on henkisellä tasolla ollut. Lisäksi kun työn kautta joutuu poliisien kanssa paljon tekemisiin niin ei se ammattikunta ole juuri vakuuttanut, monelle se kutsumus on ollut lähinnä pätemisen tarve. Erityisesti naispoliiseilla jotka ovat armeijankin käyneet, lähinnä tarve päteä ja kuvittelevat että muut pitävät jotenkin hienona ja erikoisena.

Tämä ihan sama pätee rekkakuskeihin. Varsinkin naispuolisiin tuo ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 34v maanviljelijämies. Tindermätsejä tulee hyvin, mutta häviävät, kun sanon ammattini. Osa mitään sanomatta, joku selittäen jotain.

Sama toki elävässä elämässäkin, paitsi että vapaita naisia yleensä on jo vaikea nähdä missään. Keskikokoisen lähikaupungin yöelämä on kuollutta ja muualla vastaan tulevat ovat aina kaikki varattuja.

Viljelijän taakkana on joku stereotypia paskanhajuisesta juntista, vaikka ei eläimiä olisikaan. Myös viljelijän puolisolla koetaan olevan jo emännän rooli, vaikka ei halutessaan tarvitse tilan töihin osallistua yhtään. Sijaintikin tietysti usein vähän syrjässä, mutta ei autolla kauppaan 10 minuutin matka oikeasti voi kynnyskysymys olla.

Ystävä rakas. Ei nuokaan, mutta maatilan kaupungistuneena tyttärenä juoksen kirkuen sinua karkuun ihan vain tietäessäni työn määrän. Aivan sama vaikka ”ei tarvitse osallistua”. Tuo on työleiri ja viimeinen tuomio. Se vaan _on_.

Vierailija kirjoitti:

Joo-o, aina välillä sitä hämmästyy kuinka automaattisesti toiset ihmiset luovat ennakko-oletuksia tuntemattomista ihmisistä. Miten ihmeessä päättelette tietävänne mitään toisen luonteesta tai mielenkiinnonkohteista VAIN nykyisen työpaikan takia? Elämällä kun ei ole tapana mennä tarkkojen suunnitelmien mukaan. Mitäs jos se toinen on siinä työssä vain lyhytaikaisesti, kunnes löytää mukavampaa työtä? Ja toisille sillä ammatilla on enemmän merkitystä kuin toisille. Jotkut käyttävät suurimman osan energiastaan esim harrastetoimintaan tai elämäntilanteen mukaisesti vaikka perheeseensä.

Pinnallista keskustelua täällä kyllä...

Kyllä ammattiala kertoo yhtä sun toista kiinnostuksenkohteista, arvoista ja kunnianhimosta. Suunnitelmat voivat muuttua joo, mutta harvemmin pitkään alalle kouluttautuneet ovat sitä päähänpistosta tehneet.

Naisella: sosionomi,lähäri tai terkkari

Lievä alko ongelma heillä

Miehellä: rekkakuski,lääkäri tai kapiainen

Miehenä sanoisin että prostituoitu ja ylipäätään duunariammatit.