Kysymys sinulle joka olet joskus ghostannut ystävän

Ai mikä juttu? 

En ole ghostannut vanhaa ystävää, mutta uuden tuttavan kyllä. Johtui siitä että ei ollut aikaa ja kiinnostusta hänelle. Unohdin aina vastata heti viesteihinsä, koska hän ei ollut minulle tärkeä ihminen, ja sitten myöhemmin en enää kehdannut alkaa selittelemään. Sitten asia vain jäi. Olen itsekin kokenut saman. Uskoisin, että ghostaajalla ei vaan ollut aikaa minulle.

Nykyään en kehtaisi olla vain vastaamatta jollekin, sanoisin suoraan että elämäni on nyt liian kiireistä enkä ehdi pitää yllä monia ihmissuhteita, joten tapaamiset saa nyt jäädä.

Ne jotka ghostaa, ei ehkä halua antaa rehellistä selvitystä, vaikka kuinka pyydettäisiin. 

Minä olen jättänyt muutaman ihmisen tavalla, joka ei ole kaikkein paras ollut, ja myönnän virheeni. Olen kertonut kylläkin syyt, mutta olisin voinut toimia paremminkin, tai yrittää vielä sopia. Toinen heistä ei ymmärtänyt (tai "ymmärtänyt") syitäni. Hän ei koskaan pitänyt kiinni sovituista tapaamisajoista, mutta ei nähnyt omassa toiminnassaan mitään vikaa. 

Ole. Pimeässä taskulampuun kanssa tunnustiin että olen oikeasti vampyyri. Kaveri usskoi.

Vierailija kirjoitti:

Ole. Pimeässä taskulampuun kanssa tunnustiin että olen oikeasti vampyyri. Kaveri usskoi.

Vediin ketsupppia hiuksiiin. Kaveri kysyyi miksi tääällä on näiin hiiljaista. Röyhtäsin ja tokaaaisin siihen että mitäpä luulet.

Siitä syystä, että uskon ettei asia olisi korjaantunut keskustelemalla. Vaan muuttunut pahemmaksi. En usko, että keskustelusta olisi ollut mitään hyötyä. Enkä nähnyt enää niiden tapahtumien jälkeen mahdollisuutta, että olisimme vielä ystäviä. Tai edes tuttavia. Joten siksi halusin vain hävitä hänen elämästään enkä katsoa koskaan taakseni.

Jos tiedät toisella olleen esimerkiksi vaikeita aikoja joiden takia sietokyky on ollut alempana, ota ihmeessä yhteyttä ja kysy. Stressireaktion seurauksena ihminen toimii äkkipikaisemmin ja kokee asiat raskaammin kuin normitilassa. Olen ghostannut joskus jonkun kun en ole jaksanut toisen eävakautta että peruu sovitut tapaamiset viime hetkessä, kohtelee välillä vieraana ja välillä ystävänä jne. Muulloin olisin sietänyt paremmin ailahtelevuutta kuin sellaisessa tilanteessa jossa omassa elämässä oli muutosta ja voimavarat oli koetuksella. Olisin ilman muuta valmis puhumaan ja kuulemaan.

Ystäväni hyväksikäytön vuoksi. Kelpasin olemaan hänelle jatkuva tuki ja korva kaikenlaiaille ongelmille ja pidin aidosti ystävästäni. Kun tuli asioita, joissa toistuvasti ylitettiin rajani ja samalla toisaalta laitettiin hattuhyllylle, kun ei sopinut.. Niin lopputulema oli. Ghosting.

Puhumalla ei asiamenää parane ja hän ei tule koskaan näkemään osuuttaan aiheutettuun ystävyyden katkoon. Seuraa riittää kyllä aina uutta. Ja se on pyritty myös osoittamaan. En vaan enää voi luottaa ystävään, jolle annoin liikaakin ehkä luottamustani ja hyväntahtoisuuttani. Aikaani. Toisinpäin se avuntarjoaminen loppui kyllä kuin seinään, kun kohtasin omia vaikeuksia.

Jos ja kun ystävyys ns on vain toisen ajatus siitä, että ollaan hänen elämänsä yleisönä ja vain hurraa huudot kelpaa. Jossain kohtaa loppuu paukut. Näin kävi meillä, Eikä uudelleenlämmittely ainakaan omalta puoleltani enää onnistu. Lähinnä vaivaannuttaa. Ja typerryttää se toisen ihmisen täydellinen sokeus ja omahyväisyys. Sellaista elämä on. Tosi ystävyys on kullanarvoinen, tosin hyvin harvinaislaatuinen.

Älkää kohdelko ystäviänne kuin he olisivat teidän ilmaisterapeuttejanne.. Vastavuoroisuus aito sellainen on ainut avain. Ja sitä ei voi feikata. Ainakaan kauaa. Voi toki vaihtaa aina uusiin ystäviin, kun entiset kyllästyy monologiin. Näin.

Ei ollut pitkäaikainen ystävä, vaan kaveri, jonka seura yksinkertaisesti ahdisti todella paljon. En nähnyt kaveruudellamme tulevaisuutta enkä osannut tuoda näitä ajatuksiani rakentavalla tavalla esiin.

No minulle tehtiin näin viime vuonna. Harvoin me hänen kanssaan nähtiin muutenkin ja tuntui, että kyse on enemmän velvollisuudesta hänen puoleltaan, kuin aidosta kiinnostuksesta olla seurassa.

Lähetin viime keväänä pari viestiä, joissa kyselin kuulumisia, mutta ei vastannut näihin mitään. Jotain ongelmia hänellä oli, minkä takia ei halunnut aiemminkaan nähdä kovin usein. Tiedän, että muita kavereita hänellä kyllä oli, joita näki vaikeinakin aikoina, joten hän ei pitänyt kaveruuttamme kovin tärkeänä ja siksi en lähtenyt kyselemään perään enempää.

Vierailija kirjoitti:

No minulle tehtiin näin viime vuonna. Harvoin me hänen kanssaan nähtiin muutenkin ja tuntui, että kyse on enemmän velvollisuudesta hänen puoleltaan, kuin aidosta kiinnostuksesta olla seurassa.

Lähetin viime keväänä pari viestiä, joissa kyselin kuulumisia, mutta ei vastannut näihin mitään. Jotain ongelmia hänellä oli, minkä takia ei halunnut aiemminkaan nähdä kovin usein. Tiedän, että muita kavereita hänellä kyllä oli, joita näki vaikeinakin aikoina, joten hän ei pitänyt kaveruuttamme kovin tärkeänä ja siksi en lähtenyt kyselemään perään enempää.

Vähän sama stoori täällä. Jossain vaiheessa sitä näkee turhaksi kysellä perään, kun on milloin mikäkin laite-, puoliso- tai muu resurssiongelma. Vastaan kyllä hetpaikalla, kun hänellä on aikaa tai kiinnostusta mulle enemmän kuin pari sekavaa viestiä puolen vuoden välein. Erikoista kyllä, että aiemmin niin tärkeä ja avoimesti jutellut henkilö muuttuu tuollaiseksi. Tulee vähän Pekka ja Susi -fiilis, että jaa kiva kuulla susta mutta akkuhan se sitten loppuikin, voi ei. Eli varmaan olen se syyllinen ghostaaja, kun en viitsi enää itse yhteyttä ottaa. Välineitä yhteydenpitoon on runsaasti. Selkeesti sillä jotain asiaa olisi, mutta mutta.

Tein nuorempana noin muutamalle ihmiselle. Olin tosi huono sanomaan "ei" ja jotenkin vedin puoleeni ihmisiä, jotka yrittivät käyttää minua hyväkseen ja käyttivätkin. Ei siis ollut kyse mistään ystävien tai kaverien vastavuoroisesta auttamisesta vaan siitä, että minut nähtiin suorastaan palvelijana. Kun komentelu ja loukkaaminen ylitti sietorajan, en selitellyt, vaan katsoin, että he ansaitsivatkin jäädä ihmettelemään.

Nykyisin en enää siivoa, ompele, remontoi, ole ilmaistaksina tai tee puutarhatöitä vain sen vuoksi, että joku kehtaa sitä vaatia. Enkä missään tapauksessa ryhdy kaverin kanssa liiketoimiin.

Ihmissuhteet on fragile tavaraa... perhesuhteet vielä päälle..

Minä vastaan vanhaan ketjuun. Olen ghostannut erään vanhan kaverin. Syy, miksi en selittele, perustuu vanhoihin kokemuksiini hänestä. Lopetin kaveruutemme 10v sitten koska tällä kaverilla oli tosi tuhoisa vaikutus itsetuntooni, ja lisäksi hän flirttaili kavereittensa miehille ja otti kunnia-asiakseen saada mahd. paljon huomiota miehiltä.

Kyseessä ei edes mikään kaunotar, huonosta itsetunnosta vaan kärsi. Lopetin kaveruutemme sähköpostilla aikanaan ja tämä kaveri jakoi mun henk. koht. kirjeen eteenpäin ja ilkkui mulle toisten kavereittensa kanssa. Emme koskaan selvittäneet tuota nuoruuden riitaa.

10v päästä kohdattiin uudestaan välirikon jälkeen ja parin tapaamisen perusteella huomasin, että vanha koira ei ole oppinut uusia temppuja. Yritin antaa uuden mahdollisuuden.

Nykyiselle avopuolisolleni  tämä nainen flirttaili tooodella törkeästi ja esitteli tissejään yms. Tällä kertaa en antanut mahdollisuutta enää edes selitellä tai viitsinyt itsekään, vaan ghostasin.

Sen sijaan, että tämä nainen oikeasti asettuisi tekojensa taakse ja tajuaisi, miksei hänellä ole ystäviä, hän kirjoittelee jokaisessa somekanavassa mulle viestejä ja pyrkii juttusille, uhriutuu, kun kuulemma olen niin hyvä ystävä.

Emme ole koskaan olleet hyviä ystäviä vaan pikemminkin hyviä tuttuja. Tää nainen elää jotenkin harhoissa muutenkin eikä tajua, että ystävät eivät yksinkertaisesti toimi kuten hän. Jossain vaiheessa tätä ghostausta yritin selittää hänelle, , etten hyväksy hänen käytöstään. Hänen reaktionsa oli vaieta eikä hän kirjoitellut mulle enää pariin kuukauteen. 

Mutta sitten aloitti kuitenkin alusta sen "moi mitä kuuluu??" viestittelyn alusta . Jos vastaan hänelle mitään edes hymiön verran alkaa samantien kyselytulva ja ensimmäisissä lauseissa ottaa puheeksi mieheni ja mitä hänelle kuuluu. En tiedä onko hän tyhmä vai välinpitämätön.

En viitsi yksityiskohtaisemmin kertoa ettei tunnista, mutta sen vaan sanon, että minä ghostaan jatkossa rasittavat ja itsekkäät ihmiset, joilla ei ole mitään annettavaa ihmissuhteissa.

Väittäisin myös, että rasittavat ihmiset ghostataan ja sellaiset, joiden ei koeta antavan lisäarvoa omaan elämään vaan kenties jopa heikentävän omaa elämänlaatua. Jos minut ghostattaisiin, menisin itseeni.

Ghostasin yhden rasittavaksi käyneen kaverin kun jätti ensin miehensä ja palasi sitten yhteen tämän kanssa, koska yksin asuminen olikin kallista ja rahat loppuivat.

Ghostaus oli parasta tuossa tilanteessa, koska aiemmasta tiesin, että vaikka yrittäisin selittää hänelle arvomaailmojemme erilaisuutta, menisi se kuuroille korville.

Minäkin vastaan vanhaan ketjuun.

Koska ystävyys oli yksipuolista, ja vanha ystävä ala-asteelta alkaen alkoi olla pahasti alkoholisoitunut. Kävin kolme tai neljä kertaa hänen luonaan muutettuamme eri paikkakunnille, ja pyysin häntä vastavierailulle (asuimme 250km päässä toisistamme. Ei tullut koskaan. Olin köyhä opiskelija, hän sentään kävi töissä. Olin aina se, joka ottaa yhteyttä.

Menetin sitä paitsi yhden ystävän jo aiemmin alkoholille. Tiesin, etten voi pelastaa tätäkään ystävää. Edelleen ollaan facessa kavereita, ja edelleen hänelle maistuu rankasti alkoholi. Nykyään hän ei käy töissäkään juomisen takia. Surullista, mutta en vaan jaksanut enää pitää yhteyttä.

Olen jättänyt taakseni useitakin kavereita ja pari ystävää, koska yhteydenpito on vain loppunut. Oma yhteydenpito on loppunut, koska olen pitänyt henkilöitä vahingollisina minulle.

Viimeisin ghostattu ystävä oli parikymmentä vuotta marissut omia ongelmiaan ja valitti välillä miten huono ystävä olen (kuuntelin siis hänen ongelmiaan ahkerasti). En vain enää jaksanut olla likasanko ja jatkuvan arvostelun kohde. Olin myös varakaveri, jolle soitettiin kivoissa jutuissa viimeisenä.

Yllättävän moni nuoruuden ystäväni koki oikeudekseen mm. arvostella minun ulkonäköä ja persoonaa, kun purkivat omaa pahaa oloaan. Joku voisi sanoa, että nämä eivät edes olleet ystäviäni.

Vierailija kirjoitti:

Ghostasin yhden rasittavaksi käyneen kaverin kun jätti ensin miehensä ja palasi sitten yhteen tämän kanssa, koska yksin asuminen olikin kallista ja rahat loppuivat.

Ghostaus oli parasta tuossa tilanteessa, koska aiemmasta tiesin, että vaikka yrittäisin selittää hänelle arvomaailmojemme erilaisuutta, menisi se kuuroille korville.

Eikö tuo ole kaverisi ja hänen miehensä välinen asia?

Ghostaus sopii silloin kun haluaa säilyttää tuttavuuden esim. yhteisten ystävien takia. Avoin konflikti tekisi etäisen small talkin vaikeaksi ja kiusaannuttaisi niitä, joita kuitenkin haluaa tavata samassa ryhmässä. Alkuperäinen syy aikanaan hyväksikäyttö ja lukuisat oharit. 

Olen ghostannut pitkäaikaisen ystävän enkä kadu.

Yritin selittää hänelle että on loukkaavaa kun hän haukkuu sosiaalisessa mediassa minun läheisiäni milloin mistäkin tekemällä aiheesta omia päivityksiä. Hyökkäilee aina mahdollisuuden tullen kimppuun ja selittää kaiken tämän sillä että hänellä on OIKEUS OLLA "MIELIPIDE".

Selvähän se.. Hänen mielipiteitään en kuitenkaan enää kaipaa enkä halua hierottavan päin naamani joten hiljensin sosiaalisessa mediassa enkä halua olla tekemisissä enää. Ensikertaa aiheesta lähestyin häntä aidolla huolella ja lämmöllä ja hän haukkui minut tuolloin. Toiselle kertaa annoin mennä ja olin hiljaa puuttumatta jatkaen normaalisti ystävyyttämme, mutta kolmatta minun ei tarvitse katsoa enää!

Hän on loukannut minua pahimmalla tavalla haukkumalla läheisiäni ja jälkeenpäin ajatellen ties kuinka monta kertaa minuakin.

En pidä tällaista ihmistä ystävänä.