Lue keskustelun säännöt.
Kysymys sinulle joka olet joskus ghostannut ystävän
05.01.2019 |
...eli jättänyt vain jossain vaiheessa vastaamatta entisen ystävän kaikkiin yhteydenottoihin ja päättänyt yksipuolisesti, että tuttavuus/ystävyys on loppu.
Luulen, että minulle on nyt (ensimmäistä kertaa elämässäni) tehty juurikin näin yhden (ainakin aikanaan) varsin läheisen kaverin taholta. Meillä ei ole ollut riitaa, enkä ole tyrkyttänyt seuraani jatkuvasti, mutta epäilen, että syynä saattaa olla jokin minusta liikkuva ikävä juttu.
En näe tehneeni mitään pahaa, mutta kunnioitan sinänsä toki jokaisen oikeutta vetää rajansa siihen, kenen kanssa haluaa kaveerata. Minulle tämä henkilö on kuitenkin (ainakin ollut) sen verran merkityksellinen, että haluaisin kuulla tähän tilanteeseen rehellisen selvityksen, miellytti vastaus sitten minua tai ei. En siis väkisin ole tunkemassa takaisin hänen elämäänsä jos tämä ei syystä tai toisesta sovi, mutta haluan selkeyden siihen, missä mennään, koska tällaista ei tosiaan ole sattunut.
Miten sinä ghostaaja suhtautuisit/olet suhtautunut tällaiseen pyyntöön? Jos sinulta on kysytty, oletko vastannut ja jos vastasit, vastasitko rehellisesti?
Kommentit (46)
Jouduin ghostaamaan koska ystävä oli niin negatiivinen ja vaativa. Kuin musta pilvi aurinkoni päällä. Pilasi joulun ja juhannuksen valitusviesteillään ja suuttui kun en HETI vastannut. Ei auttanut että sanoin, että minulla on projekti tai muuta menoa tässä juhlapyhänä vaan valitusjatkui. Ei ollut hänellä mitään oikeaa ongelmaa ikinä, vaan hän vaan rakasti valittaa kokoajan kaikesta. Minun kuulumisiani ei ollut kysynyt yli vuoteen ja emme olleet nähneet yli vuoteen kun päätin ghostata. Hän siis vaan hukutti puhelimeni aina valitusviesteihin. Oli todella raskas ja kuluttava "ystävyys". Sanoin hänelle suoraan että yritä ajatella positiivisemmin ja en nyt ehdi jutella. Ei kunnioittanut mun rajoja ja pyyntöjä tippaakaan, vaan sama homma jatkui. Oma olo alkoi tuntua ihmisviemäriltä johon sai vaan tulla oksentamaan oman pahan olon/vitutuksen tms. Joten päätin ghostata lopulta, kun en enää oikeasti jaksanut ja en saanut "ystävyydestämme" enää mitään. Kaveri ei olisi halunnut päästää minusta irti, olin liian kätevä. Huomasin sen, kun yritti kerran itse uhkailla minua ystävyytemme lopettamisella, kun en ehtinyt kuunnella taas valitusvirttä ja kun sanoin, että "OK, kyllä sopii" niin hän sanoi, että voi yrittää vielä palauttaa luottamuksensa minuun yms, eli oli todella manipuloiva myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli niin paljon kaikkea pientä, ystäväni söi energiaani ihan tuhottomasti. En vaan enää jaksanut pitää yhteyttä. Ehkä ghostasin, mutta kun varsinaisesti mitään kovin "isoa" ei ollut, mitä olisi ollut helppo selittää. Yhteys vaan hiipui, mutta myönnän että enemmän minun puoleltani.
Tämmösessä tapauksessa voisi olla rehellinen ja kertoa totuus, että pitää toista vähän raskaana. Kun ei sitä itse tajua ja ghostaaminen sattuu. Asia voi aivan hyvin korjaantua keskustelemalla omista rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ghostatut voisivat joskus miettiä tykönään, miksi joku häipyy elämästä.
Itse olen lakannut pitämästä yhteyttä, kun minua alettiin arvostella asioista, jotka ystävyydessä ovat mielestäni epäolennaisia. Esim. hiukseni, vaatteeni, käyttämäni värit. En enää kelvannut sellaisena kuin olin. - Vihonviimeistä oli lasten vertailu. En ymmärtänyt sellaista.
Koska tapaamisista alkoi jäädä ilkeä maku suuhun, annoin "ystävyydeksi" muuttuneen ystävyyden kuivua.
Mä en aidosti tiedä. En ole aivan neuronormaali, mutta noin lähtökohtaisesti en ole ilkeä, en möläyttele kummallisuuksia, kuuntelen mitä kavereilla on sanottavaa ja olen ystävällinen.
Jos mun seurassa on vaikea olla syystä tai toisesta, olis kiva tietää, että miksi. En muuten voi asialle tehdä mitään ja jää tunne, että mut vaan sysätään syrjään.
Itse hylkäsin entisen työkaverini koska hän oli kuullut juoruja minusta, mutta eipä niitä minulle kertonut. Muutin paikkakuntaa ja hylkäsin kaikki mukavat kaverit jotka jorusi minusta. Jos jollain olisi ollut edes selkärankaa kysyä iliko juoru paikkaansa pitävä. No eipä ne kyselly.
Olen ghostanut erään työkaverini, koska hänellä oli tapana heittää huumorin varjolla ilkeitä kommentteja minulle. Olimme jonkinlaisia ystäviä, mutta en vain jaksanut enää hänen myrkyllisyyttään.
Nämä ghostatut voisivat joskus miettiä tykönään, miksi joku häipyy elämästä.
Itse olen lakannut pitämästä yhteyttä, kun minua alettiin arvostella asioista, jotka ystävyydessä ovat mielestäni epäolennaisia. Esim. hiukseni, vaatteeni, käyttämäni värit. En enää kelvannut sellaisena kuin olin. - Vihonviimeistä oli lasten vertailu. En ymmärtänyt sellaista.
Koska tapaamisista alkoi jäädä ilkeä maku suuhun, annoin "ystävyydeksi" muuttuneen ystävyyden kuivua.