Kysymys sinulle joka olet joskus ghostannut ystävän

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni hyväksikäytön vuoksi. Kelpasin olemaan hänelle jatkuva tuki ja korva kaikenlaiaille ongelmille ja pidin aidosti ystävästäni. Kun tuli asioita, joissa toistuvasti ylitettiin rajani ja samalla toisaalta laitettiin hattuhyllylle, kun ei sopinut.. Niin lopputulema oli. Ghosting.

Puhumalla ei asiamenää parane ja hän ei tule koskaan näkemään osuuttaan aiheutettuun ystävyyden katkoon. Seuraa riittää kyllä aina uutta. Ja se on pyritty myös osoittamaan. En vaan enää voi luottaa ystävään, jolle annoin liikaakin ehkä luottamustani ja hyväntahtoisuuttani. Aikaani. Toisinpäin se avuntarjoaminen loppui kyllä kuin seinään, kun kohtasin omia vaikeuksia.

Jos ja kun ystävyys ns on vain toisen ajatus siitä, että ollaan hänen elämänsä yleisönä ja vain hurraa huudot kelpaa. Jossain kohtaa loppuu paukut. Näin kävi meillä, Eikä uudelleenlämmittely ainakaan omalta puoleltani enää onnistu. Lähinnä vaivaannuttaa. Ja typerryttää se toisen ihmisen täydellinen sokeus ja omahyväisyys. Sellaista elämä on. Tosi ystävyys on kullanarvoinen, tosin hyvin harvinaislaatuinen.

Älkää kohdelko ystäviänne kuin he olisivat teidän ilmaisterapeuttejanne.. Vastavuoroisuus aito sellainen on ainut avain. Ja sitä ei voi feikata. Ainakaan kauaa. Voi toki vaihtaa aina uusiin ystäviin, kun entiset kyllästyy monologiin. Näin.

Täysin sama kokemus mulla. Kyllä kelpasi minun kyydit ja yöpaikat, kun kännipäissään miehen kanssa tuli tappelua. Koskaan en saanut häneltä mitään takaisin, yhteinen aika pyöri hänen elämänsä ympärillä. Jätin pikkuhiljaa yhteydenpitoa vähiin ja hän muuttikin toisaalle. Viimeisin kohtaamisemme oli baarissa pari vuotta sitten, kun hän yllättäen saapui vanhoille kotikonnuilleen viihteellä käymään. Ja tottahan toki minut piti tulla haukkumaan, muistaakseni sanoilla että mun elämä on tyhjää ja mulla on ongelmia :D 

En lopulta tiedä kumpi ghostasi lapsuudenkaverin kohdalla. Hänestä tuli jotenkin viileä minun suuntaan, alkoi kohdella minua jonain varakaverina. Tein siitä johtopäätökset enkä ole enää ottanu yhteyttä. Mutta tottakai olen miettinyt olenko itse antanut signaalia ettei hän olisi ollut tärkeä minulle.

Sitten ghostasin pari etäisempää kaveria. Toinen tykkäsi piikitellä ehkä kateuksissaan valintojani ja tuntui että yritti provosoida koko ajan. Hänellä oli yksi kyseenalainen mielipidekin.

Yhden ghostasin koska mt-ongelmat ja hänet oli tuomittu rikoksesta jota en hyväksy. Yritti selitellä asiaa mutta en vaan halua selvitellä sellaisia. Jos on tuomittu ei se ihan tyhjästä tule, olin aiemminkin havainnut vähän kyseenalaista arvomaailmaa puheissaan mutta sivuuttanut ne. Tyyliin Roope Salminen

On tapauksia, joissa tämä ghostattu henkilö on ihan itse ilkeällä käytöksellään osoittanut, että ei ole kiinnostunut ystävyydestä. Eli en tiedä onko ihan reilua ajatella, että se ns. ghostaaja olisi sellaisessa tilanteessa mitään velkaa.   

Olen ghostannut. Oli pitkään ongelmia tämän ystävän kanssa, hän puhui minusta ikäviä asioita ja juoruili selän takana. Luuli että aina anteeksi pyytämällä asia korjaantuu ja niin monesti kävikin, koska halusin välttää konfliktit hänen kanssaan. Kuitenkin joka riita aiheutti säröjä välillämme eikä ilma enää puhdistunut. Lopulta en jaksanut enää välittää ja katsoin vain puhelinta kun hän soitti, ilman aikomustakaan vastata. Tunsin vain helpotusta enkä ole katunut hetkeäkään, vaikka olimme pitkään ystäviä. Toivon hänelle kuitenkin vain hyvää. Olisin toki voinut toimia toisinkin ja olisi ehkä ollut fiksua sanoa etten halua olla enää tekemisissä. Välejä oli jo useaan otteeseen selvitetty aiemminkin eikä minulla vaan ollut enää voimia siihen.

Vanha ketju, mutta puran tähän ongelmani. Minut on ghostattu ja laitettu hyllylle. Ei tunnu kivalta. Pidin ihmisestä joka on päiväperho. Vaihtaa kavereitaan, mutta nyt oli mun vuoro

Olen ghostannut oikeastaan vain yhden ihmisen. Yläasteella kaverini muuttui yhtäkkiä, alkoi kiusata ja eristää minua muusta kaveriporukasta, haukkui ja arvosteli kaikkea mitä tein. Yläasteen jälkeen menimme eri kouluihin, enkä enää vastannut hänen yhteydenottoihinsa. En tiedä miksi yritti pitää yhteyttä, koska käyttäytyi todella törkeästi minua kohtaan aikaisemmin.

Näin aikuisena sanoisin kyllä suoraan ja kaunistelematta miksi ghostasin ja mitä hänestä ajattelen, jos sattuisi tulemaan vastaan ja kysymään.

Toisen kaverin kanssa varmaan ghostasimme toisemme. Minä aloin vähentää yhteydenpitoa, koska kaveri oli liian intensiivinen ja vaativa, ja lisäksi mm. möläytteli jatkuvasti outoja ja loukkaavia asioita minusta päin naamaani ja täysin yllättäen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että hänelle varmaankin löytyisi jokin diagnoosi, sillä ihan normaalia hänen käytöksensä ei ollut. Kaveri ilmeisesti suuttui tästä ja katkaisi välit kokonaan, vaikka minä olisin voinut jatkaa kaveruutta, mutta vähäisemmällä yhteydenpidolla. Yksi syy omaan turhautumiseeni oli em. seikkojen lisäksi se, ettei kaverin kanssa pystynyt puhumaan mistään aidosti henkilökohtaisesta, hän meni täysin lukkoon sellaisissa tilanteissa. Joten en usko että olisin jälkeenpäinkään voinut jutella hänen kanssaan välirikkoon johtaneista syistä.

Mutta vastauksena kysymykseen, olisi kiusallista jos ghostaamani kaveri jälkeenpäin kyselisi syytä, mutta näin aikuisena haluaisin uskoa että vastaisin asiallisesti. En varmaankaan kehtaisi sanoa ihan suoraan, ellei kyseessä olisi joku aivan törkeä tyyppi, vaan tarjoaisin jonkin lievennetyn ja kohteliaan version, sillä en halua kuitenkaan loukata muita.

Vierailija kirjoitti:

Olen ghostannut oikeastaan vain yhden ihmisen. Yläasteella kaverini muuttui yhtäkkiä, alkoi kiusata ja eristää minua muusta kaveriporukasta, haukkui ja arvosteli kaikkea mitä tein. Yläasteen jälkeen menimme eri kouluihin, enkä enää vastannut hänen yhteydenottoihinsa. En tiedä miksi yritti pitää yhteyttä, koska käyttäytyi todella törkeästi minua kohtaan aikaisemmin.

Näin aikuisena sanoisin kyllä suoraan ja kaunistelematta miksi ghostasin ja mitä hänestä ajattelen, jos sattuisi tulemaan vastaan ja kysymään.

Toisen kaverin kanssa varmaan ghostasimme toisemme. Minä aloin vähentää yhteydenpitoa, koska kaveri oli liian intensiivinen ja vaativa, ja lisäksi mm. möläytteli jatkuvasti outoja ja loukkaavia asioita minusta päin naamaani ja täysin yllättäen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että hänelle varmaankin löytyisi jokin diagnoosi, sillä ihan normaalia hänen käytöksensä ei ollut. Kaveri ilmeisesti suuttui tästä ja katkaisi välit kokonaan, vaikka minä olisin voinut jatkaa kaveruutta, mutta vähäisemmällä yhteydenpidolla. Yksi syy omaan turhautumiseeni oli em. seikkojen lisäksi se, ettei kaverin kanssa pystynyt puhumaan mistään aidosti henkilökohtaisesta, hän meni täysin lukkoon sellaisissa tilanteissa. Joten en usko että olisin jälkeenpäinkään voinut jutella hänen kanssaan välirikkoon johtaneista syistä.

Mutta vastauksena kysymykseen, olisi kiusallista jos ghostaamani kaveri jälkeenpäin kyselisi syytä, mutta näin aikuisena haluaisin uskoa että vastaisin asiallisesti. En varmaankaan kehtaisi sanoa ihan suoraan, ellei kyseessä olisi joku aivan törkeä tyyppi, vaan tarjoaisin jonkin lievennetyn ja kohteliaan version, sillä en halua kuitenkaan loukata muita.

Ei kovin isolta menetykseltä vaikuta.

Ehkä hänellä on mielenterveysongelmia ja sinun seurasi sai hänet johonkin ikävii tiloihin?

Vierailija kirjoitti:

Olen ghostannut oikeastaan vain yhden ihmisen. Yläasteella kaverini muuttui yhtäkkiä, alkoi kiusata ja eristää minua muusta kaveriporukasta, haukkui ja arvosteli kaikkea mitä tein. Yläasteen jälkeen menimme eri kouluihin, enkä enää vastannut hänen yhteydenottoihinsa. En tiedä miksi yritti pitää yhteyttä, koska käyttäytyi todella törkeästi minua kohtaan aikaisemmin.

Näin aikuisena sanoisin kyllä suoraan ja kaunistelematta miksi ghostasin ja mitä hänestä ajattelen, jos sattuisi tulemaan vastaan ja kysymään.

Toisen kaverin kanssa varmaan ghostasimme toisemme. Minä aloin vähentää yhteydenpitoa, koska kaveri oli liian intensiivinen ja vaativa, ja lisäksi mm. möläytteli jatkuvasti outoja ja loukkaavia asioita minusta päin naamaani ja täysin yllättäen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että hänelle varmaankin löytyisi jokin diagnoosi, sillä ihan normaalia hänen käytöksensä ei ollut. Kaveri ilmeisesti suuttui tästä ja katkaisi välit kokonaan, vaikka minä olisin voinut jatkaa kaveruutta, mutta vähäisemmällä yhteydenpidolla. Yksi syy omaan turhautumiseeni oli em. seikkojen lisäksi se, ettei kaverin kanssa pystynyt puhumaan mistään aidosti henkilökohtaisesta, hän meni täysin lukkoon sellaisissa tilanteissa. Joten en usko että olisin jälkeenpäinkään voinut jutella hänen kanssaan välirikkoon johtaneista syistä.

Mutta vastauksena kysymykseen, olisi kiusallista jos ghostaamani kaveri jälkeenpäin kyselisi syytä, mutta näin aikuisena haluaisin uskoa että vastaisin asiallisesti. En varmaankaan kehtaisi sanoa ihan suoraan, ellei kyseessä olisi joku aivan törkeä tyyppi, vaan tarjoaisin jonkin lievennetyn ja kohteliaan version, sillä en halua kuitenkaan loukata muita.

Surullista nähdä että vielä vuosien jälkeen kirjoittelet täällä asioista joista et pysty puhumaan kasvotusten. Olet hyväksikäyttäjä, käytät ystäviäsi terapeuttina, olet tekemisissä vain silloin kuin haluat hyötyä taloudellisesti tai muulla tavalla. Ihminen usein oireilee kun kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. Itsereflektioon minulla toki on edelleen syytä, sinulle se taitaa olla täysin tuntematon käsite. On helppo syyttää omista ongelmista muita ja ulkoistaa vastuu, ikävä kyllä näin et tule ikinä pääsemään eteenpäin, vaan jäät vatvomaan asioita ikuisesti.

Kesäkuu 2021. Lapsen lapseni 23 vuotias. Sopi treffit minun mummon ja sisareni kanssa. Loppu tulos olimme kotini. Vaihtoivat puhelin numerot ja siihen loppu lapsen lapseni soitot minulle.Ollan jo Helmikuu 2022. Pitää yhteys sisareni soitellen ja toki F.B. Jossa minä en ole.Se on tietoinen valintani. Elän kuitenkin yksin. Sisarelani puoliso ja ihmisiä arki.Minulla ei ketää.Onko todella niin että jos ei olla F.B. olet yliheitetty myös lapsen lapselta? Olen loukantunut sydän juuria myöten!

Molemmissa tapauksissa syynä oli se, etten kokenut heitä ystävinä, vaan tuttavina, joissa oli rasittavina pitämiäni piirteitä. Vanhemmiten luovuin näistä tuttavuuksista, koska koin ne velvollisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ghostannut oikeastaan vain yhden ihmisen. Yläasteella kaverini muuttui yhtäkkiä, alkoi kiusata ja eristää minua muusta kaveriporukasta, haukkui ja arvosteli kaikkea mitä tein. Yläasteen jälkeen menimme eri kouluihin, enkä enää vastannut hänen yhteydenottoihinsa. En tiedä miksi yritti pitää yhteyttä, koska käyttäytyi todella törkeästi minua kohtaan aikaisemmin.

Näin aikuisena sanoisin kyllä suoraan ja kaunistelematta miksi ghostasin ja mitä hänestä ajattelen, jos sattuisi tulemaan vastaan ja kysymään.

Toisen kaverin kanssa varmaan ghostasimme toisemme. Minä aloin vähentää yhteydenpitoa, koska kaveri oli liian intensiivinen ja vaativa, ja lisäksi mm. möläytteli jatkuvasti outoja ja loukkaavia asioita minusta päin naamaani ja täysin yllättäen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että hänelle varmaankin löytyisi jokin diagnoosi, sillä ihan normaalia hänen käytöksensä ei ollut. Kaveri ilmeisesti suuttui tästä ja katkaisi välit kokonaan, vaikka minä olisin voinut jatkaa kaveruutta, mutta vähäisemmällä yhteydenpidolla. Yksi syy omaan turhautumiseeni oli em. seikkojen lisäksi se, ettei kaverin kanssa pystynyt puhumaan mistään aidosti henkilökohtaisesta, hän meni täysin lukkoon sellaisissa tilanteissa. Joten en usko että olisin jälkeenpäinkään voinut jutella hänen kanssaan välirikkoon johtaneista syistä.

Mutta vastauksena kysymykseen, olisi kiusallista jos ghostaamani kaveri jälkeenpäin kyselisi syytä, mutta näin aikuisena haluaisin uskoa että vastaisin asiallisesti. En varmaankaan kehtaisi sanoa ihan suoraan, ellei kyseessä olisi joku aivan törkeä tyyppi, vaan tarjoaisin jonkin lievennetyn ja kohteliaan version, sillä en halua kuitenkaan loukata muita.

Surullista nähdä että vielä vuosien jälkeen kirjoittelet täällä asioista joista et pysty puhumaan kasvotusten. Olet hyväksikäyttäjä, käytät ystäviäsi terapeuttina, olet tekemisissä vain silloin kuin haluat hyötyä taloudellisesti tai muulla tavalla. Ihminen usein oireilee kun kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. Itsereflektioon minulla toki on edelleen syytä, sinulle se taitaa olla täysin tuntematon käsite. On helppo syyttää omista ongelmista muita ja ulkoistaa vastuu, ikävä kyllä näin et tule ikinä pääsemään eteenpäin, vaan jäät vatvomaan asioita ikuisesti.

Täällä ilmeisesti täysin väärä tyyppi ”tunnisti” itsensä :D

Voin sanoa, että mikään kuvailemasi asia ei pidä paikkaansa, en ole se joksi minua luulet.

terveisiä vaan Tampere opiskelu kaupunkiin kirjoitti:

Kesäkuu 2021. Lapsen lapseni 23 vuotias. Sopi treffit minun mummon ja sisareni kanssa. Loppu tulos olimme kotini. Vaihtoivat puhelin numerot ja siihen loppu lapsen lapseni soitot minulle.Ollan jo Helmikuu 2022. Pitää yhteys sisareni soitellen ja toki F.B. Jossa minä en ole.Se on tietoinen valintani. Elän kuitenkin yksin. Sisarelani puoliso ja ihmisiä arki.Minulla ei ketää.Onko todella niin että jos ei olla F.B. olet yliheitetty myös lapsen lapselta? Olen loukantunut sydän juuria myöten!

Häh?!

https://www.hs.fi/tiede/art-2000008514804.html

Ghostaajat ovat ihmissaastoja.

Se minkä taakse jättää, sen edestä löytää. ;)

Ghostaajat ovat vastuuttomia raukkoja, joiden pitäisi käydä ne kiusalliset keskustelut.

Oli niin paljon kaikkea pientä, ystäväni söi energiaani ihan tuhottomasti. En vaan enää jaksanut pitää yhteyttä. Ehkä ghostasin, mutta kun varsinaisesti mitään kovin "isoa" ei ollut, mitä olisi ollut helppo selittää. Yhteys vaan hiipui, mutta myönnän että enemmän minun puoleltani.

Olen lopulta jättänyt taakseni suurimman osan sukulaisistani, ent.työkavereista, tutuista ja exän kautta tulleista hlöistä. Ihan vaan koska on parempi niin. Ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmisiin vain että on jokin nimellinen yhteys.

Olen ghostannut varmaan suurimman osan ystävistäni. Sairastuin masennukseen ja mulla ei yksinkertaisesti riittänyt voimat enää yhteydenpitoon kun muutin toiselle paikkakunnalle. Ihan vaan se että nousen sängystä, teen ruokaa ja vien koiran ulos tuntu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa ja ihmissuhteiden ylläpitäminen oli käytännössä mahdotonta enkä uskonut että he halusivat minua elämäänsä. Mulla on monesti ollut heitä ikävä, mutta en tiedä miten sitä nyt enää näin vuosein päästä ottaisi yhteyttä kun ei enää tiedetä toisistamme mitään. Toinen mikä estää yhteydenoton on häpeän tunne. Sen lisäksi että tuntuu pahalta se miten heidät ghostasin häpeän sitä miten vähän olen masennuksen takia saanut elämässä aikaiseksi. Oma elämäni on junnannut paikoillaan samalla kun muu maailma on mennyt eteenpäin.