Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viha miestä kohtaan joka käytti psyykkisesti hyväkseen. Ahdistaa kun hän tulee uniinikin!
05.01.2019 |
Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan, tarvisin vähän lohdutusta.
En vain saa häntä mielestäni vaikka olen mielestäni nyt aika vakaalla maalla ja muutenkin asennoitunut omaan hyvinvointiin ja tulevaisuuteeni. Minulla on nyt paljon meneillään ja olen ylpeä itsestäni, päätän vain aina mennä eteenpäin.
Mutta kun jään yksin tai kun alan väsymään niin ahdistus, viha ja pettymys valtaa mielen. Oikeastaan olen jopa raivona ja näen itseni väkivaltaisena miestä kohtaan, joka ei ollut sellainen kun antoi ymmärtää.
Petyn miettiessäni välillä, kun olen ollut niin huono onninen rakkaudessa vaikka olen yrittänyt parhaani. Varsinkin olla rehellinen ja aito kaikkine tunteineni tietysti huomioiden myös toisen tunteet ja tarpeet parhaani mukaan.
Ahdistaa, että sorrun vääriin miehiin.
Viimeisin oli ehkä kaikista hyvä käytöksisin mutta kuitenkin todella kipeä kokemus.
Olimme ystäviä pitkään, ihastuimme ja tapailimme. Tulimme todella hyvin juttuun, olin oma itseni ja onnellinen hänen seurassaan. Meillä oli hauskaa ja samoja mielenkiinnon kohteita. Suunnittelimme paljon tulevaisuutta ja elimme toistemme ehdoilla. Tai no.. niin luulin.
Miehellä oli paljon töitä, oli kuulemma sitoutumiskammoinen mutta toivoi sen muuttuvan, keksi syitä perua suunnitelmia joita itse ehdotti, toisinaan puhu lempeitä ja halusi kanssani perheen, talon jne.
Kuitenkin puhui enemmän kun teki. Välillä sitten auttoi minua pulassa ja olin taas hetken tyytyväinen.
Paljon avaudun siitä, ettei pitänyt lupauksia ja suhde ei etene.
Mies vain aina hoki samaa tarinaa omasta tilanteesta, että haluaisi mutta nyt ei pysty koska on sitä ja tätä. Eli lähinnä töitä, uupumusta jne. Mutta joka tapauksessa olen hänelle tärkeä eikä halua irroittaa minusta.
Sitten seuraavalla kerralla mies taas alkoi puhua yhteisestä talosta, lapsista jne. Katsoi silmiin ja vakuutteli, että on tosissaan.
Mies puhui tulevaisuudestamme minun toiveilla, minun suullani. Sanoi, sen mitä minä halusin kuulla. Halusi, että roikun hänessä, halusi kai itsetunnon kohotusta tms ja oli varmaan muita naisia.
Vuoden roikotti ja sitten oli pakko huutaa viimeisen kerran ja lähteä juoksemaan. Oli pakko myöntää oma tyhmyys kun oma mielenterveys alkoi jo kärsiä tilanteesta.
Tunsin itseni usein idiootiksi siksi, että avauduttuani ymmärsin häntä väärin ja aiheutin "turhaa" draamaa. Koko ajan näin vikoja itsessäni ja pyytelin anteeksi turhautumistani.
Miksi piti valehdella noin paljon. Vaikka olen aina itse painottanut rehellisyyttä, olen kertonut luottamuksen tärkeydestä ja aivan kaikesta.
Mies vakuutteli olevansa samaa mieltä kanssani ja esitti rehellisinä miestä.
Kaikki oli valetta, en usko enää sanaankaan. Minun silmissäni hän oli ennen älykäs, empaattinen, kaunis mies joka oikeasti halusi hyvää eikä missään nimessä olisi epärehellinen.
Nyt ajatukseni on muuttunut täysin. Olen jopa järkyttynyt kuinka väärässä olin. Pidin häntä niin tärkeänä ystävänä pitkän aikaa kunnes huomasinkin olevani kietoutuneena hänen pikkusormensa ympärille täysin ja hän vain nautti tilanteesta ja antoi turhaa toivoa loppuun saakka.
Kommentit (13)
Mies ei siis koskaan haukkunut minua, suuttunut, edes hermostunut.
Selitteli vain kylmän rauhallisesti asiansa ja jatkoi elämäänsä ja katsoi tulenko perässä.
Halusi, että tulen ja että jään mutta ehkä vain omaksi ilokseen. Olin ehkä hauskaa viihdettä. Koko juttu oli suuri vitsi.
Se kirpaisee ja tuntuu niin typerältä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt tänne aloituksen tästä aikaisemminkin?
Paska juttu, olen ollut tuon kaltaisessa tilanteessa. Olet onnekas, ettei seksiä ollut tuon enempää, muuten tuntisit itsesi vielä enemmän hyväksikäytetyksi ja huijatuksi. Aika auttaa. Ja paremmat miehet.
Vierailija kirjoitti:
Olet tehnyt tänne aloituksen tästä aikaisemminkin?
Paska juttu, olen ollut tuon kaltaisessa tilanteessa. Olet onnekas, ettei seksiä ollut tuon enempää, muuten tuntisit itsesi vielä enemmän hyväksikäytetyksi ja huijatuksi. Aika auttaa. Ja paremmat miehet.
Olen tehnyt aloituksen sillon kun luulin olevani jonkinlaisessa suhteessa tuon miehen kanssa.
Niin, se on kyllä totta, että se oli kuitenkin tässä tapauksessa parempi, ettei seksiä oikeastaan ollut.
Haluaisin ymmärtää tuota miehen ajatusmaailmaa, oli kyllä niin ristiriitaista touhua.
No vuoden päästä onneksi olen jo pitkällä asian suhteen ja nauran miehelle miettiessäni tilannetta.
Kiitos vastauksesta :)
Ollaankohan tapailtu samaa miestä? Kuulostaa nimittäin hyvin tutulta etenkin tuo, että mies sai minun turhautumiseni näyttämään perusteettomalta kiukuttelulta ja koko ajan piti olla pyytämässä anteeksi vaikeaa persoonallisuuttani.
Tiedäthän nyt ainakin itse, ettet ole mikään vaikea ihminen! Tilanteessasi turhautuminen on täysin odotettavaa, mutta jotkut vain tykkäävät kääntää sen päinvastoin, ettei vain tarvitsisi ottaa omasta tuuliviireilystä vastuuta...
Meidän jutun lopullisesta päättymisestä on nyt aika tarkalleen vuosi. Ollaan miehen kanssa nykyään ihan asiallisissa väleissä, mutta todella kauan siihen meni, ennen kuin pystyin olemaan taas ystävä. Itkin sydänsurujani. Olin vihainen. Otin etäisyyttä ja lopetin tilapäisesti yhteisen harrastuksen, jotta näkisin häntä vähemmän. Haukuin hänet itsekeskeiseksi paskaksi kaikille kavereilleni. Kirjoitin muutaman umpirehellisen kirjeen, joita en koskaan lähettänyt. Lopulta myönsin itselleni olevani edelleen ihastunut häneen, itkin hänen peräänsä viikon putkeen ja purin oloani terapeutille. Vieläkin sattuu nähdä hänet onnellisena toisen kanssa, mutta leiskuva viha on nykyään onneksi poissa, paitsi jos oikein keskityn muistelemaan hänen sanomisiaan suhteemme aikana. En juurikaan keskity muistelemaan.
Olet käynyt läpi raskaan ihmissuhteen, ja tunteet voivat myllätä vielä kauankin. Mutta aika auttaa unohtamaan, vaikka nyt ei siltä todellakaan tuntuisi. Omien vaikeidenkin tunteiden myöntäminen ja kokeminen auttaa pidemmän päälle enemmän kuin niiltä pakeneminen.
Joku personallishäiriöinen tai narsisti tai muu päävikainen. Älä välitä noita piisaa. Ja ajan kanssa opit ettei kannata olla naivi. Opit erottamaan pelkät puheet ja todelliset teot toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tulee uniisi, koska ajattelet häntä niin paljon valveillaollessasikin. Anteeksi nyt, mutta ei kuulosta siltä että olisit vielä päässyt hänestä yli. Alitajuntasi työstää tuota kaikkea myös nukkuessasi. Vihan tunteet kertovat, että sinulla on vielä paljon hampaankolossa.
Minua auttoi se, kun keskityin just siihen omaan elämään ja tulevaisuuteen. En halunnut enää ajatella niin paljon mennyttä. Yritin ajatella, millä tavoin olen nyt vahvempi ja fiksumpi kuin ennen niitä pahoja asioita. Just esim. niinku joku tossa sanoi: ehkä et tämän jälkeen enää ole niin naiivi. Yritä löytää kokemuksesta jotain hyvääkin. Silloin vihan tunne helpottaa, koska tajuat, että sait mieheltä "lahjaksi" myös vahvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Hän tulee uniisi, koska ajattelet häntä niin paljon valveillaollessasikin. Anteeksi nyt, mutta ei kuulosta siltä että olisit vielä päässyt hänestä yli. Alitajuntasi työstää tuota kaikkea myös nukkuessasi. Vihan tunteet kertovat, että sinulla on vielä paljon hampaankolossa.
Minua auttoi se, kun keskityin just siihen omaan elämään ja tulevaisuuteen. En halunnut enää ajatella niin paljon mennyttä. Yritin ajatella, millä tavoin olen nyt vahvempi ja fiksumpi kuin ennen niitä pahoja asioita. Just esim. niinku joku tossa sanoi: ehkä et tämän jälkeen enää ole niin naiivi. Yritä löytää kokemuksesta jotain hyvääkin. Silloin vihan tunne helpottaa, koska tajuat, että sait mieheltä "lahjaksi" myös vahvuutta.
Olet oikeassa, en ole päässyt miehestä yli. Joka tapauksessa silti menen eteenpäin ja minulla on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat omaksi parhaakseni. Nautin elämästäni kyllä tällä hetkellä ja olen onnellinen omista päämääristä ja tuloksista.
Kuitenkin koska olen minäkin menettänyt luottamuksen monesti ihmisiin, joka tietysti on muokannut itsestäni vahvemman mutta myös nöyrenmän ja ajattelevaisemman niin tuntuu kurjalta, että upposin jälleen suohon.
Se satuttaa, että kun epäilin häntä ja kerroin suoraan, ehdotin myös vain ystävyyttä ja halusin vain rehellisyyttä niin silti piti valehdella. Miksi ei vain voinut olla ystävä vaan väkisin tehdä tilanteesta pilaa.
Ja miksi en kuunnellut itseäni..
Näen tilanteessa kyllä hyviä puolia ja olen ottanut asenteeksi sen, etten ole menettänyt tässä vaan oppinut ja kehittynyt, kasvan ihmisenä jälleen ja ymmärrän joskus tämänkin kokonaisuuden paremmin kuin nyt.
Laitoin tästä asiasta myös aikaisemmin kypsän viestin miehelle ja tein selväksi, että haluan jatkaa elämääni nyt ilman häntä.
Avaudun tästä koska tiedän sen helpottavan, tiedän itkun ja raivon auttavan. Teen sen vain siksi, että pääsen hänestä myös mielen tasolla mahdollisimman nopeasti eroon.
Suurimmat vihat kun on purettu niin tuskin paljoa mietinkään koko juttua enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap,
Vaikka sinua on kohdeltu kaltoin, niin muista silti aina, että olet arvokas ja rakas ihminen :) Ja sinulla on toivoa, aivan niin kuin jokaisella. Tätä vakuutetaan poikkeuksellisen koskettavalla tavalla tässä lyhyessä videossa, suosittelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tulee uniisi, koska ajattelet häntä niin paljon valveillaollessasikin. Anteeksi nyt, mutta ei kuulosta siltä että olisit vielä päässyt hänestä yli. Alitajuntasi työstää tuota kaikkea myös nukkuessasi. Vihan tunteet kertovat, että sinulla on vielä paljon hampaankolossa.
Minua auttoi se, kun keskityin just siihen omaan elämään ja tulevaisuuteen. En halunnut enää ajatella niin paljon mennyttä. Yritin ajatella, millä tavoin olen nyt vahvempi ja fiksumpi kuin ennen niitä pahoja asioita. Just esim. niinku joku tossa sanoi: ehkä et tämän jälkeen enää ole niin naiivi. Yritä löytää kokemuksesta jotain hyvääkin. Silloin vihan tunne helpottaa, koska tajuat, että sait mieheltä "lahjaksi" myös vahvuutta.
Olet oikeassa, en ole päässyt miehestä yli. Joka tapauksessa silti menen eteenpäin ja minulla on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat omaksi parhaakseni. Nautin elämästäni kyllä tällä hetkellä ja olen onnellinen omista päämääristä ja tuloksista.
Kuitenkin koska olen minäkin menettänyt luottamuksen monesti ihmisiin, joka tietysti on muokannut itsestäni vahvemman mutta myös nöyrenmän ja ajattelevaisemman niin tuntuu kurjalta, että upposin jälleen suohon.
Se satuttaa, että kun epäilin häntä ja kerroin suoraan, ehdotin myös vain ystävyyttä ja halusin vain rehellisyyttä niin silti piti valehdella. Miksi ei vain voinut olla ystävä vaan väkisin tehdä tilanteesta pilaa.
Ja miksi en kuunnellut itseäni..Näen tilanteessa kyllä hyviä puolia ja olen ottanut asenteeksi sen, etten ole menettänyt tässä vaan oppinut ja kehittynyt, kasvan ihmisenä jälleen ja ymmärrän joskus tämänkin kokonaisuuden paremmin kuin nyt.
Laitoin tästä asiasta myös aikaisemmin kypsän viestin miehelle ja tein selväksi, että haluan jatkaa elämääni nyt ilman häntä.Avaudun tästä koska tiedän sen helpottavan, tiedän itkun ja raivon auttavan. Teen sen vain siksi, että pääsen hänestä myös mielen tasolla mahdollisimman nopeasti eroon.
Suurimmat vihat kun on purettu niin tuskin paljoa mietinkään koko juttua enää.
Ap
Huomaan että "miksi" on asia jota erityisesti mietit ja johon tavallaan palaat aina kun mielessäsi. Miksi tosiaan hän teki niin? Jos mietit asiaa kaikilta kanteilta, myös puolueettomasti hänen kannaltaan, keksitkö mitään syitä?
Mun vihaa nimittäin helpotti kun tajusin, mitä vaikuttimia toisella oli teoilleen. Tajusin, että hänellä ja minulla oli ihan eri käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin, ja ettei se ihmisraukka osannut toimia sen paremmin. Vihaani sekoittui rahtu sääliä ja lopulta totesin, että se ihminen ei ole edes ajatusteni arvoinen. Jatkakoot elämäänsä jossain, luultavasti kärsii tahollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuntuu edelleen, että olen jotenkin huono tai minun pitäisi hävetä.
Mietin jopa kokoani, oliko ulkonäössäni jotain vikaa.
Koska halusi seksiä omien sanojen mukaan, osti minulle toisinaan asusteita ja hän nautti kun näki ne päälläni(kuvissa). Hän myöskin puhui paljon monipuolisesta seksistä ja tulevaisuudessa sitä olisi kuulemma paljon. Mutta nyt ei voi koska on niin uupunut tai muuten vain ei tehnyt mieli tai tai..
Emme siis harrastaneet tuon vuoden aikana kuin kaksi kertaa seksiä vaikka yritin aina laittaa itseäni, kävin suihkussa ennen nukkumaannenoa, naisellisia vaatteita.
Meillä oli kyllä läheisyyttä paljon ja jotain pientä seksuaalista virittelyä aina hänen kanssaan kun näimme mutta se ei johtanut mihinkään kuitenkaan.
Mies selitti vielä, että haluaa olla varma meidän tilanteesta ja tunteista, seksi on hänelle kuulemma paljon muutakin kuin seksiä. Sanoi, että pelkää myös minun saavan hänen aikeistaan väärän kuvion jos harrastamme seksiä jne.
Ahdistavaa. Niin paljon sanoja ja lupauksia, ristiriitoja.
Ja nyt hän tulee vielä uniinikin valehtelemaan. Hän kertoo unissani toisista naisista minulle ja minun täytyy vain ymmärtää häntä siinä tilanteessa. Hoen vain mielessäni, ettei minulle ole oikeutta suuttua ja oikeasti olen raivona ja sitten itkuinen.
Ap