Pienen asian tekeminen toisen puolesta. Oikein vai väärin?
Mieheni, lapseni ja minä lähdimme ulos. Minulla oli kantorepussa lapsemme ja halusin tietää paljonko kello on, jotta näkisin kauanko olemme viettäneet aikaa ulkona. Kantorepun vyö osui juuri muutenkin tiukan vetoketjun kohdalle ja pyysin miestäni katsomaan kelloa. Hän vastasi jotakuinkin ”en nyt, ei mua kiinnosta paljonko kello on, mikset ite kato”. Mielestäni noin pienen asian tekeminen toisen takia on yksinkertaista eikä mitenkään vaikeaa. Mieheni on taas sitä mieltä, että hänen ei tarvitse tai kuulu ottaa puhelinta taskustansa kesken lenkin vain siksi että minä haluan tietää kellonajan. Vastatkaa arvon raati, kumpi on oikeassa? :D
Kommentit (27)
Luulisi että hän ymmärtää miten pienet palvelukset ovat tärkeitä sinulle kun näkee sinun tekevän niitä usein. Jos ei, niin on kyllä kummallista.
Tunteekohan hän itsensä palvelijaksi suhteessanne jos edellytät häneltä näitä pieniä juttuja niin voimakkaasti?
Tämmöstä se on, kun ei enää käytetä rannekelloja. Menee parisuhde ajan selvittämisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on ihan skitsoja siitä ettei heitä vaan mitenkään käytetä hyväksi. Voi liittyä kasvatukseenkin, kun on opetettu tiukasti pärjäämään omillaan ja on ollut paheksuttua pyytää apua. Ei ole opittu pyytämään apua muttei myöskään antamaan. Tosi vaikeaa sellaisen ymmärtää jota on kasvatettu toisin.
Tästä meillä onkin ollut riitaa, koska loukkaannun oikeasti aika syvästi siitä että mies kuvittelee että hyväksikäytän häntä juuri em asioilla :/ ja sitten itselle tuollaiset on ihan päivänselviä juttuja. Puhuminen asiasta ei auta.
Miehesi on kus ipää tai kauniimmin sanottuna kasvatettu kieroon, kun siis mainitsit siitä sen perheestä. Mä en voi sietää tollasia miehes kaltaisia itsekkäit mulk kuja. Vastavuoroinen auttaminen kuuluu ihmisyyteen, muu on kus ipäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako hän isoissa asioissa? Hoitaa lasta ja tekee kotitöitä? Ajatteleeko hän jotenkin niin, että pieniin asioihin avun pyytäminen on heikkoutta ja ärsyttävää vaivaamista?
Auttaa ja on lapsen kanssa tosi paljon. Pienissä ”voi itsekin tehdä” asioissa ei kovin mielellään. Joskus saattaa kieltäytyä kaatamasta esim mun kuppiin kahvia vaikka ottais itse juuri pannun käteen jne. On sit itselläkin mennyt mielenkiinto auttaa häntä pienissä asioissa, joka sotii kyllä omia periaatteita vastaan kun olen oppinut auttamaan merkityksettömissäkin jutuissa. Ap
Toi kahvikuppijuttu on jotain ihan käsittmätöntä. Pieni asia, mutta mulk ku mikä mulk ku. Sori vaan.
Tuli mieleen sarjakuva "Pieniä julmia tarinoita".
Yhdessä niistä lapset ja äiti olivat lähdössä aamulla ulkoilemaan ja mies sanoo v:ttuuntunut ilme naamallaan:"sulta jäi voi pöydälle".
Äiti on keskittynyt lapsiin, eikä kuule.
Ulkoilun jälkeen tulevat nälissään sisälle ja äiti sanoo laittavansa lapsille voileivät, mutta löytää keittiön pöydältä kyljelleen käännetyn voirasian, josta sulanut voi on osittain valunut pöydälle.
Miehesi on todella itsekäs ja epäkohtelias