Lue keskustelun säännöt.
10 vuoden työ ja timmi kroppa, oliko järkeä?
04.01.2019 |
Sen tein. 10 vuotta salitreeniä 4-5 kertaa viikko. Kroppa oli kuin veistos, silti en ollut siihen koskaan täysin tyytyväinen. Identiteetti rakentui enemmän ja vähemmän ulkonäön varaan ja sitä myötä itsetunto oli toisinaan hyvä, toisinaan huono. Riippui tilanteesta. Alkuaikoina johtuen sinkkuudesta sain kehuja ja asia oli siinä suhteessa hyvä että tytöt tykkäs. Toisaalta kaikki ei välttämättä tykännyt mutta sitä nyt ei yleensä sanota toiselle. Treenaamiseen meni valtavasti aikaa jälkikäteen ajateltuna. Ehkei ollut sen arvoista. 10 vuoden jälkeen lopahti innostus. Pari vuotta salia max 1 x viikko ja enemmän muuta liikuntaa. Ehkä 2-3 x viikko maksimissaan jotakin. Lihakset lähteny aika kivasti. Tosin lihasmuisti kun on, mahd. kehittää ne uudestaan nopeasti. Mut ehkä ei. Alan olla sitä mieltä että kroppa näyttää paremmalta ilman. Ja mitä niillä tekee? Juoksu mm kulkee paljo paremmin ja olo kevyempi. Ulkoliikunnasta ja esim. lenkkeilystä tulee parempi olo henkisesti. Salitreeni teki oloni välillä hermostuneeksi ja kiukkuiseksi. Nyt olen rauhallinen kuin mikä. Ulkonäkö ei enää niin kiinnosta. Vaimo treenas myös aikanaan kovaa ja oli todella upeassa kunnossa. Viimiseen 5 vuoteen ei ole treenannut ja on edelleenkin upea nainen. Ei yhtä tiukka ja treenattu, mutta ihan yhtä kaunis ja haluttava. Myös itsevarmempi kuin silloin kun oli treenanu vuosikausia. Arvot asettuu kohdalleen. Hyvät puolet varmaan siinä ettei ole nyt ylipainoinen tms. Hyvässä terveessä kunnossa, ainahan liikuntaa tekee hyvää. Salitreenistä tulleita kulumia on jonkun verran, olkapäät, kyynärpää, polvet. Mut joo...ei ehkä ollut sen arvoista. Aikaa vievää ja vei ajatukset ja arvot vääriin asioihin.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Et vastannut kysymykseen roinaamisesta?
Uusi termi minulle mutta en. En käyttänyt kiellettyjä aineita. Tarjottiin kyllä ja tunnen lukuisia jotka käyttivät. Olen myös iloinen että en sotkeutunut aineisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vastannut kysymykseen roinaamisesta?
Uusi termi minulle mutta en. En käyttänyt kiellettyjä aineita. Tarjottiin kyllä ja tunnen lukuisia jotka käyttivät. Olen myös iloinen että en sotkeutunut aineisiin.
Eräs tuttavani varoitti jo teininä meitä nuoria naisia sotkeutumasta näihin roinaaviin bodareihin. Niillä menee kuulemma päänuppi aivan sekaisin, ja ovat arvaamaattomia ja väkivaltaisia. Oli hyvä neuvo. Hänen tyttärensä oli seurustellut tai yrittänyt seurustella tällaisen hemmon kanssa.
Ihan niinkuin minä! Paitsi että olen nainen, enkä ehtiny treenata salilla aktiivisesti niin kauan kun sinä, mutta kuitenkin. Olen huomannut saman, salilla käydesssä keskittyy ihan liikaa siihen miltä näyttää ja lopulta alkaa kyseenalaistaa koko touhua. Minäkin olen vaihtanut salin kestävyys lajiin ja olo on kevyt ja lempeämpi itseään kohtaan. Näin on parempi <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen päiväfanyasia sieltä. Ilman roinaa kehitys tyssää jo muutaman vuoden jälkeen normipulliaisella. Juuri kukaan ei jatka kehittymistä vuosikymmenen ajan.
Tämä riippuu missä iässä aloittaa. Jos aloitat 14-vuotiaana, voit hyvinkin kehittyä 10 vuoden ajan. Tuolloinhan sitä kasvuhormonia erittyy luonnostaan. Tuossa iässä vaan treeni väistämättä menee ulkoisen minän kyttäämisen ja seuraukset eivät ole hyvät. Lisäksi tuossa iässä kun ei ole vielä älyä tarpeeksi, saattaa sotkeutua hornoneihin ja se on viho viimeinen virhe. Sitä myötä kun kokemusta tulee, tulee myös järkeä treenaamiseen. Viimeistään siinä vaiheessa kun paikat hajoaa. Moni osaa treenata teknisesti, mutta ei järkevästi.
Kasvuhormonia erittyy luonnostaan hautaan asti. Mutta kasvuhormonin erittyminen ei tässä ole se olennainen asia. Testosteroni on paljon merkittävämpi asia. Siinä olet oikeassa, että jos treenaa/syö/lepää väärin vuosien ajan, niin kehitys voi tosiaan jatkua pidempään, kun niitä tuloksia ei ole vielä juurikaan saatu. Mutta sitten on kyllä raflaavaa puhua 10 vuoden treeneistä 4-5 kertaa viikossa, jos on omaa tollouttaan hukanut aikaa turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kans kokemusta, kun salitreeni meni "yli". Nykyään paljon parempi olo henkisesti, kun liikunta monipuolisempaa ja myös niitä kevyitä treenejä mukana. Ulkonäkö ei oo elämässä tärkeintä. :)
Ulkonäkö on elämässä likimain tärkeintä niille, joilla ei sitä ole ollenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kans kokemusta, kun salitreeni meni "yli". Nykyään paljon parempi olo henkisesti, kun liikunta monipuolisempaa ja myös niitä kevyitä treenejä mukana. Ulkonäkö ei oo elämässä tärkeintä. :)
Ulkonäkö on elämässä likimain tärkeintä niille, joilla ei sitä ole ollenkaan
mulla oli niin, että olin itse pitkään ihan tyytyväinen ulkonäkööni, mutta kun aloin tapailla miehiä, löytyi heidän mielestään koko ajan jotain parannettavaa ja tajusin miesten ihanteen olevan se 21 v fitnessbeibe kilolla meikkiä ja metrin tekotukalla.
Kaikki ei vissiin lue aihetta ennen kuin kommentoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi on parempaa kun on kroppa kunnossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä. Viisas oivallus!
"Aikaa vievää ja vei ajatukset ja arvot vääriin asioihin"
Hyvä aloitus! En osaa samaistua kun olen saanut veistoskroppani rakastamastani urheilulajista. Se tuli vähän niinkuin vahingossa. Enää en harrasta niin tosissani, käyn treenailemassa silloin kuin aika riittää. M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa, että aloittaja on saanut arvomaailmansa kohdalleen ja löytänyt hänelle sopivat lajit. Miksi mulle tulee kuitenkin mieleen, että hänen maailmassaan kaikki salia harrastavat jakavat tuon arvomaailman? Aika moni meistä nimenomaan saa sen hyvän vointinsa sieltä. Me itse asiassa nautimme siitä treenistä, ja treenaamme ennen kaikkea säilyttääksemme toimintakykymme myös jatkossa. Saliaika on mun omaa aikaa, ja jaksan paljon paremmin, kun saan tehdä sitä, mistä tykkään. Sivutuotteena olen toki saanut hyvän kropan, mutta kaikki me rapistutaan, ennemmin tai myöhemmin. Painovoima voittaa, aika tekee tehtävänsä. Jos treenin takana on vain halu näyttää veistokselta, käyhän se raskaaksi.
Pinnallisuus on tyhmää, elämän tarkoitus ei ole itsensä peilaaminen. Toki liikuntaa tarvitaan, mutta tuollainen pinnallisuus kostautuu kaikilla muilla elämänalueilla. Kuten vaikuttaa käyneenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta tuota taakkaa voi pienentää hankkimalla välineet kotiin. Ei mene enää aikaa matkoihin eikä sen odottamiseen, että väline tai laite vapautuu saati salimaksujen hoitamiseen.
Olisi myös kiinnostavaa tietää minkälaista treeniä oikeastaan teit. Jos on 10v veivannut peruspunttia ilman eristäviä liikkeitä ja syvällisempää pohdintaa omista vahvuuksista ja heikkouksista, kenellä tahansa voi mennä hermo, kun kroppa ei näytä samalta kuin lehden kannessa, mutta tämä johtuu liian yksitoikkoisesta treenistä. Jos on vähänkin rasvaa, tavallisella einaripuntilla on nykyään vaikea erottua massasta, kun on niin paljon salilla käyviä ja ylipainoisia ihmisiä.
Eli jos aikoo tehdä salista "pakkomielteen", se kannattaa tehdä oikealla tavalla eli ei stressata lisäravinteista ja muista nyansseista samalla, kun tärkeämmät perusasiat eli itse treenin laatu on epäoptimaalista.
Muutenkin kannattaa miettiä joku ihanne että miksi tehdä jotain.
Itsellä se oli Arnold. Haluan kuvernööriksi joka osaa hakata kaikki ja on samaan aikaan älykkäin kaikista kuten kuvernöörit nyt yleensä ovat.
Tietenkin tämä ei poista sitä että olisin hellä isä ja kaiken järjestävä aviomies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon kauneus katoaa aina. Hienoa että arvostat terveyttä ja ulkonäköä mutta hienompaa oli kuulla pohdintaa sen tarpeellisuudesta.
Oletko ajatellut että ehkä olet ollut liian tiukilla ja ylikunnossa, ja siksi äkäìnen?Treeni muuttaa hormonitoimintaa ja on varmasti yksilöllistä miten kukakin siihen reagoi. Ilman ylikuntoakin jo pelkästään yks KOVA treeni aiheuttaa kovan stressin elimistöön. Itsellä kädet ja koko kroppa tärisee, katekoleamiini eritys alkaa, olo on ahdistunut. Toistuvat kovat treenit voi aiheuttaa joillekkin jatkuvan stressitilan elimistöön. Olen lukenut monia artikkeleita missä esim. puolisot kertovat kumppaninsa olevan kuin ampiainen punttitreenin seurauksena. Kevyt treeni on sitten eri asia, mutta kuntosalilla jos oikeasti haluaa kehittyä on mentävä aika kovaa nousujohteisesti. Niinku sanoin kuntosali vaikuttaa hornonitoimintaan. Tyttöystävälläni ei ole luonnostaan kovat seksihalut, mutta aina kun hän harrastaa säännöllisesti kuntosalilla käyntiä, hän on ihan kyltymätön seksin suhteen. Selkeä syy yhteys hormonitoimintaan. Kannattaa kuunnella kehoaan kun sovittaa treeniä muuhun elämään.
Johtuu varmasti enemmänkin siitä kun näkee mut salilla verryttelemässä spagaattiasennoissa ja tekemässä varjonyrkkeilypihinää potkunyrkkeilyn tyyliin, ennenkuin astun jalkaprässiin. Silmäilen kokoajan "seurakuntaa" ja syljen käsiini merkiksi milloin alkaa rauta nousta.
Sitten taas hyppelehdin ja keikistelen notkeilla koivillani.
Tämän nähtyä tyttöystäväsi käy luultavasti ylikierroksilla.
Enkä yhtään ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vastannut kysymykseen roinaamisesta?
Uusi termi minulle mutta en. En käyttänyt kiellettyjä aineita. Tarjottiin kyllä ja tunnen lukuisia jotka käyttivät. Olen myös iloinen että en sotkeutunut aineisiin.
Eräs tuttavani varoitti jo teininä meitä nuoria naisia sotkeutumasta näihin roinaaviin bodareihin. Niillä menee kuulemma päänuppi aivan sekaisin, ja ovat arvaamaattomia ja väkivaltaisia. Oli hyvä neuvo. Hänen tyttärensä oli seurustellut tai yrittänyt seurustella tällaisen hemmon kanssa.
On niitä kilttejäkin bodareita jotka roinaa. En usko että asiat on noin parikymppisesti eiku mustavalkoisesti elämässä.
Voitko muuten uskoa että ARNOLD olisi päänupistaan sekaisin?
En minäkään voi uskoa sellaista hienosta miehestä.
Toi on muuten jännä, kun urheilussa kuluu tietyt paikat lajista riippuen, jos harrastaa samaa lajia intohimoisesti pitkään. Olen vaihtanut toimistotyön stressittömämpään fyysiseen duuniin ja urheiluharrastukseni lempeämpiin lajeihin. Ei ole enää samoja kipuja ja kolotuksia, jotka olivat ennen jatkuvia. Kolarissa syntyneet vammani ovat pysyneet samoina, mutta "itseaiheutetut" vammat ovat loiventuneet. Toki kroppa ei ole enää niin hyvässä tikissä, mutta kunhan on terveempi.