Lue keskustelun säännöt.
Loukkaavaa, kun ystäväpiirissä ihmiset pariutuvat keskenään! Eikö ketään muita löydetä?
04.01.2019 |
Meitä on ollut yläasteesta asti ystävyksinä 8 nuorta, nykyisin aikuisia. Ystäväni kanssa puhuimme 8. luokalla, että ainakaan ystävyyksiä ei pilata seurustelujen takia, vaikka mitä elämä toisi eteen. Ja mitä hän sitten tekikään? Seurusteli ensin hetken yhden kaveripiirin ulkopuolisen pojan kanssa, toi hänet mukaan esim. kavereiden kanssa uutta vuotta viettämään, ja vaihtoi sitten lennosta naapurinpoikaan, jonka olen tuntenut 7-vuotiaasta, ja joka on kiinteä osa yhteistä ystäväpiiriämme. Nyt meillä on yksi pari, joka meni naimisiin ja sai vauvan yhdessä (ovat seurustelleet jo 8 vuotta), toinen pari, joka on on-off-suhteessa ja vaikeuttaa koko kaveripiirin toimintaa, kun koskaan ei tiedä, ovatko yhdessä vai vihaväleissä, sekä tämä hyvän ystäväni ja naapurinpojan liitto. Hyvä ystäväni on jo pari kertaa kertonut huolista, joita heidän suhteeseen liittyy. En haluaisi kuulla.
Minä kuulun tiiviisti meidän kaveriporukkaan, mutta en tästä porukasta osaisi ikinä ketään ajatella puolisoksi seurustelukuvioissa. Vähän kuin veljensä kanssa alkaisi suhteeseen. Yksi kaverimies on jo naimisissa toisaalla, ja yhteydenpito rajoittuu tekstaritoivotukseen jouluna ja uutena vuotena. Uusi puoliso ei kai ole kovin ihastunut meidän ystävyydestä.
Tällaistäkö tämä nyt sitten on? Että keskenään sähläävät ja pilaavat hyvät kaverisuhteet monen vuoden takaa? Tai hylkäävät, kun uusi puoliso määrää. Minulle ystävyys on niin tärkeää, etten pysty käsittämään.
Kommentit (56)
Usein naisille iskee hirvittävä kiire pariutua viimeistään 28-vuotiaina. 29-vuotiaana kaikki tietäisivät, miten viime tippaan se jäi. Kolmekymppinen kun on jo säälittävä.
Miehet pariutuvat muutamaa vuotta myöhemmin. Miehille tärkeintä on todistaa muille ettei ole homo. Lapsi tai pari ovat sitten se lopullinen todistus.
Nämä tarpeet peittoavat nuoruusvuosien ystävyyssuhteet mennen tullen. Surullista, mutta minkäs teet. Omaan elämäänsä voi vaikuttaa, mutta ei muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein naisille iskee hirvittävä kiire pariutua viimeistään 28-vuotiaina. 29-vuotiaana kaikki tietäisivät, miten viime tippaan se jäi. Kolmekymppinen kun on jo säälittävä.
Miehet pariutuvat muutamaa vuotta myöhemmin. Miehille tärkeintä on todistaa muille ettei ole homo. Lapsi tai pari ovat sitten se lopullinen todistus.
Nämä tarpeet peittoavat nuoruusvuosien ystävyyssuhteet mennen tullen. Surullista, mutta minkäs teet. Omaan elämäänsä voi vaikuttaa, mutta ei muiden.
Aika stereotyyppistä. Ei kaikki naiset pariudu 28-29-vuotiaana. Enemmistö pariutuu kylläkin jo paljon aiemmin, vaikkei ne ekat suhteet kestäkään. Raukkamaisia ovat miehet, jotka pariutuvat vasta 30+ v. Mihin tuo käsitys edes perustuu? Kaikkihan me ollaan yksilöitä.
Mitä väliä sillä on jos alkaa seurustelemaan kaverien kesken. Mun pikkuveli on naimisissa mun ystävän kanssa ja nekin oli kavereita jo lapsena, vaikka veli on nuorempi kaksi vuotta vaimoaan. Armeijasta, kun veljeni pääsi ja mentiin mökille koko porukka, niin siellä se niiden sutina lähti. Ehkä se on helpompaa ottaa se valmiiksi erittäin tuttu ihminen, kun tietää mikä se on. Nekin kaksi on aina pitänyt toisistaan muutenkin ja on ne teineinä salaa tapaillu muissakin merkeissä, kun syöny karkkia kiskalla
No kyllä lapsena ja teininä on vannottu vaikka ja mitä, mutta harvemmin niitä lupauksia pidetään. Mitä sitten? Elämä on outoa ja ennenkaikkea kerran se vain eletään.
Vierailija kirjoitti:
Usein naisille iskee hirvittävä kiire pariutua viimeistään 28-vuotiaina. 29-vuotiaana kaikki tietäisivät, miten viime tippaan se jäi. Kolmekymppinen kun on jo säälittävä.
Miehet pariutuvat muutamaa vuotta myöhemmin. Miehille tärkeintä on todistaa muille ettei ole homo. Lapsi tai pari ovat sitten se lopullinen todistus.
Nämä tarpeet peittoavat nuoruusvuosien ystävyyssuhteet mennen tullen. Surullista, mutta minkäs teet. Omaan elämäänsä voi vaikuttaa, mutta ei muiden.
Miltäs vuosisadalta sinä tupsahdit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuitenkaan kannattaisi pienellä paikkakunnalla liikaa pariutua vain pienen piirin ja naapurien kesken, sillä tämä lisää sisäsiittoisuitta ja heikentää geenejä (Esim Kuusamossa) pitkällä aikavälillä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on jos alkaa seurustelemaan kaverien kesken. Mun pikkuveli on naimisissa mun ystävän kanssa ja nekin oli kavereita jo lapsena, vaikka veli on nuorempi kaksi vuotta vaimoaan. Armeijasta, kun veljeni pääsi ja mentiin mökille koko porukka, niin siellä se niiden sutina lähti. Ehkä se on helpompaa ottaa se valmiiksi erittäin tuttu ihminen, kun tietää mikä se on. Nekin kaksi on aina pitänyt toisistaan muutenkin ja on ne teineinä salaa tapaillu muissakin merkeissä, kun syöny karkkia kiskalla
Tuo on ihan eri asia. En osaa selittää, mutta me ollaan oltu kahdeksan hengen kaveriporukka ”alusta asti”. Kyllä siinä on joku pikkuveli tai sisko saattanut pyöriä ja hetken tapailla jonkun kanssa, mutta sisaruus- ja ystävyyssuhteet pysyy kuitenkin erillään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi nyyh uli uli. Sitä elämä on ei voi mitään. Hanki uusia kavereita.
Tosi ärsyttävää, kun joku sanoo, että hanki uusia kavereita. Ei ystäviä voi niin vain vaihdella. Meillä jokaisella on oma persoona ja oma kokemusmaailma. Uudet ystävyydet jäävät usein pinnallisiksi pitkäaikaisiin verrattuna, ei synny sielujen välille syvää tuntemista. Menetin rakkaan ystäväni syövälle 1,5 vuotta sitten. Ikävöin edelleen.
Mun ex-mies oli niin epäileväinen kaikkia kavereitani ja jopa sukuani kohtaan, että melkein jäi yhteydenpito kaikkiin. Kauhee tenttaus, että kuka soitti ja mitä asiaa. Jos joku oli tulossa yöksi kylään, mies aloitti valituksen, että miksei se mene hotelliin, mitä se tänne änkee. Yksin kävin häissä ja ristiäisissä, jos lähipiiristä kutsuja tuli. Mies haukkui kaikki kaverit ja osan sukulaisista minulle. Yksi oli läski norsu, toinen oli teennäinen, kolmas oli rahan perässä juokseva vanhapiika jne. Idea kai siinä oli, etten pitäisi mitään yhteyttä kehenkään, kävisi missään tai olisi tekemisissä muiden kuin hänen ja hänen sukunsa kanssa.0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on jos alkaa seurustelemaan kaverien kesken. Mun pikkuveli on naimisissa mun ystävän kanssa ja nekin oli kavereita jo lapsena, vaikka veli on nuorempi kaksi vuotta vaimoaan. Armeijasta, kun veljeni pääsi ja mentiin mökille koko porukka, niin siellä se niiden sutina lähti. Ehkä se on helpompaa ottaa se valmiiksi erittäin tuttu ihminen, kun tietää mikä se on. Nekin kaksi on aina pitänyt toisistaan muutenkin ja on ne teineinä salaa tapaillu muissakin merkeissä, kun syöny karkkia kiskalla
Tuo on ihan eri asia. En osaa selittää, mutta me ollaan oltu kahdeksan hengen kaveriporukka ”alusta asti”. Kyllä siinä on joku pikkuveli tai sisko saattanut pyöriä ja hetken tapailla jonkun kanssa, mutta sisaruus- ja ystävyyssuhteet pysyy kuitenkin erillään.
-ap
Eli se ei ole eriasia mitenkään sitten kuitenkaan. Tossakin ollaan selkeästi tunnettu ns alusta asti. Tossa veli ja siskon ystävä on myös ollut keskenään kavereita, vaikka se olikin ekana siskon ystävä. Siitä se on lähtenyt liikkeelle ja elävät aviossa nykypäivänä.
Kaveriporukan kanssa ei saa pariutua, mutta sitten kun pariutuu kaveriporukan ulkopuolisen kanssa, niin sekään ei ole hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasva aikuiseksi, äläkä roiku jossain nuoruuden kaveriporukoissa.
Siis sä olet sitä mieltä että jos 8.luokalla on jotain päätetty niin siitä on pidettävä ikuisesti kiinni?
Sorry, olet väärässä.Ihmiset muuttuvat kokemusten myötä ja kaikki ystävyyssuhteet eivät sen jälkeen jatku. Sun on vaan parasta hyväksyä tämä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde menee valtaosalla ystävyyden edelle, ihan sama missä ja miten parisuhde on syntynyt.
Ap taitaa olla sama, joka on monessa ketjussa valittanut sitä, kun ystävä eron jälkeen ei jatkanutkaan miesvihaansa, vaan hommasi uuden miesystävän.
Mielipiteet muuttuu, kumma kyllä.
Voisin vaikka vannoa että "ystäväporukasta" moni juuri etsiikin suhdetta ja on säätöjä.
Ap ei saa ketään ja on siksi katkera?
No onhan tämä meininki täysin naurettavaa, että jotain kumppaneita tavataan vain "omista piireistä", tuttavien kautta. Se jos mikä on tavattoman sisäsiittoista.
Jos itse löydät joskus kumppanin niin ymmärrät miksi suhde "muuttaa" ihmistä ja sen miksi joku kokee romanttisen suhteen tärkeämmäksi kuin lapsuuden lupaukset.
Suhde on kuitenkin parhaimmillaan niin kokonaisvaltaista kumppanuutta, että ystävät ovat vain mukava lisä elämässä.
Itse olen kokenut, että kaveripiirissä solmitut liitot ovat niitä parhaimpia, tai niin, että kaveripiiriin on liitytty pariskuntana. Silloin ei tule sitä mun kaverit/sun kaverit asetelmaa vaan voidaan vapautuneesti olla porukalla tai vaikka kavereiden kanssa ilman sitä kumppania.
No voi nyyh uli uli. Sitä elämä on ei voi mitään. Hanki uusia kavereita.