Loukkaavaa, kun ystäväpiirissä ihmiset pariutuvat keskenään! Eikö ketään muita löydetä?

Vierailija kirjoitti:

Jos itse löydät joskus kumppanin niin ymmärrät miksi suhde "muuttaa" ihmistä ja sen miksi joku kokee romanttisen suhteen tärkeämmäksi kuin lapsuuden lupaukset.

Suhde on kuitenkin parhaimmillaan niin kokonaisvaltaista kumppanuutta, että ystävät ovat vain mukava lisä elämässä.

Itse olen kokenut, että kaveripiirissä solmitut liitot ovat niitä parhaimpia, tai niin, että kaveripiiriin on liitytty pariskuntana. Silloin ei tule sitä mun kaverit/sun kaverit asetelmaa vaan voidaan vapautuneesti olla porukalla tai vaikka kavereiden kanssa ilman sitä kumppania.

Kuulostaa jopa sieluttomalta. Kuvastaa nykyaikaa oikein hyvin.

Bros before hos.

Ainoa huono puoli kaveriporukan pariutumisissa on se, että mahdolliset erot ja uudet kumppanit muuttavat porukan dynamiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli kaveriporukan pariutumisissa on se, että mahdolliset erot ja uudet kumppanit muuttavat porukan dynamiikkaa.

Kyllä, mutta muuttaahan ulkopuolisetkin sitä dynamiikkaa ja kasvaminen aikuiseksi vielä enemmän.

Joku työskentelee kolmivuorotyössä, joku painaa pitkää päivää pomona, joku sairastuu, joku on elämäntapatyötön. Joku jää kotiäidiksi/isäksi. Joku muuttaa ulkomaille. Joku pariutuu, joku eroaa. Se on sitä kasvamista ja muuttumista ja jos ystävyys on tarpeeksi vahva niin se kestää kyllä kehityksen kunhan jokainen osaa myös iloita muiden onnesta ja auttaa kun tarvitaan.

Mie en saa pariutua mun kaverin kaa, sit mie en saa pariutua mun kollegan kaa, sit mie en saa pariutua mun lääkärin kaa, sit mie en saa pariutua mun opettajan kaa, sit mie en saa pariutua mun naapurin kaa, mut mie saan olla yksin ja ap on tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on jos alkaa seurustelemaan kaverien kesken. Mun pikkuveli on naimisissa mun ystävän kanssa ja nekin oli kavereita jo lapsena, vaikka veli on nuorempi kaksi vuotta vaimoaan. Armeijasta, kun veljeni pääsi ja mentiin mökille koko porukka, niin siellä se niiden sutina lähti. Ehkä se on helpompaa ottaa se valmiiksi erittäin tuttu ihminen, kun tietää mikä se on. Nekin kaksi on aina pitänyt toisistaan muutenkin ja on ne teineinä salaa tapaillu muissakin merkeissä, kun syöny karkkia kiskalla

Tuo on ihan eri asia. En osaa selittää, mutta me ollaan oltu kahdeksan hengen kaveriporukka ”alusta asti”. Kyllä siinä on joku pikkuveli tai sisko saattanut pyöriä ja hetken tapailla jonkun kanssa, mutta sisaruus- ja ystävyyssuhteet pysyy kuitenkin erillään.

-ap

Mä haistan tässä selvän katkeruuden siitä, että olet jäänyt osittain ulkopuoliseksi. Ehkä on parempi, että jäät tuosta porukasta kokonaan pois, niin et pilaa kenenkään suhteita. Et ansaitse ystäviä, koska aito ystävä on onnellinen ja hyväksyy tuossa tilanteessa asian. Mä uskon, että hekin hiljaa toivovat, että lähdet muualle heidän porukasta. Usko tai älä, niin on kaikille parasta! Uliuliuli..

Kasva aikuiseksi ja hanki elämä. Ja mies. Muuta ja hanki koulutus ja uusi duuni. Elämä muuttuu ja nuoruusajat on jo ohi

Eli jos kovaa rakastuu, niin se täytyy välttää, koska muuten sun ystävyyssuhteet kärsii.. ei hyvää päivää! Oot kyllä maailman itsekkäin ihminen!

Voin kuvitella, että ap on persoonana hallitseva ja vaativa.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli kaveriporukan pariutumisissa on se, että mahdolliset erot ja uudet kumppanit muuttavat porukan dynamiikkaa.

Aivan niin kuin ne porukat ja dynamiikka ei muuten muuttuisi aikuistumisen ja perheellistymisen vuoksi. Ja muutot ja uudet kamut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli kaveriporukan pariutumisissa on se, että mahdolliset erot ja uudet kumppanit muuttavat porukan dynamiikkaa.

Kyllä, mutta muuttaahan ulkopuolisetkin sitä dynamiikkaa ja kasvaminen aikuiseksi vielä enemmän.

Joku työskentelee kolmivuorotyössä, joku painaa pitkää päivää pomona, joku sairastuu, joku on elämäntapatyötön. Joku jää kotiäidiksi/isäksi. Joku muuttaa ulkomaille. Joku pariutuu, joku eroaa. Se on sitä kasvamista ja muuttumista ja jos ystävyys on tarpeeksi vahva niin se kestää kyllä kehityksen kunhan jokainen osaa myös iloita muiden onnesta ja auttaa kun tarvitaan.

Kyllä, mutta ero muuttaa dynamiikkaa eri tavalla. Eron jälkeen ex-parit harvoin pystyvät olemaan samaa kaveriporukkaa, harvoin myös todella hyväksymään sitä, että muut haluavat jatkossakin olla molempien kavereita. Joku siis putoaa väistämättä pois.

Alkoi soimaan päässä: Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna. Älä koskaan miehisty...

Tilanteet muuttuu, ihmiset muuttuu. Et voi ohjailla elämää etkä varsinkaan muiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli kaveriporukan pariutumisissa on se, että mahdolliset erot ja uudet kumppanit muuttavat porukan dynamiikkaa.

Aivan niin kuin ne porukat ja dynamiikka ei muuten muuttuisi aikuistumisen ja perheellistymisen vuoksi. Ja muutot ja uudet kamut...

Muuttuu muuttuu. Ei kuitenkaan samalla tavalla repivästi kuin kahden pitkäaikaisen kaverin erotessa toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi, äläkä roiku jossain nuoruuden kaveriporukoissa.

Ei ole mitään aikuisuutta siinä, jos hylkää ystävät parisuhteen takia. Aikuinen pitää kiinni ystävistä. Ei tarvitse pariskuntien seurustella pariskuntien kanssa.

Mitä ap, jos ne sun ystävät ei edes yritä pitää mitään teinirinkiä enää kasassa? Jos kuvittelet niin, mutta et vaan hyväksy sitä, koska oma elämä ei rullaa toivotulla tavalla. Sä oot vaan jumiutunut itse 80-luvulle ja haikailet nuoruutesi perään ja pelkäät tulevaisuutta ?

On sulla ongelmat.

Mutta joo, ihmiset nyt vaan pariutuu. Eikö tuo ole sitäpaitsi parempi noin, tietää kumpikin millaisen kumppanin saa.

Niin, sitähän sanotaan, että kuormasta ei pitäisi syödä.

Juuri äskettäin selvisi, että yksi yläkoulusta lähtien yhdessä ollut pari oli eronnut, kun opiskelut veivät heidät eri paikkakunnille. Tämä taitaa kyllä olla aika tavallista.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämä meininki täysin naurettavaa, että jotain kumppaneita tavataan vain "omista piireistä", tuttavien kautta. Se jos mikä on tavattoman sisäsiittoista.

Samaa mieltä. Kotoisin pienestä kylästä, jossa oli alle 700 asukasta. Arvatkaa vaan, miten sisäsiittoista siellä oli. Jos luokalla oli 7 poikaa ja 7 tyttöä, niistä suunnilleen puolet seurusteli keskenään ja suurin osa jumittui elämään sille pikkukylälle.

Naapurin emäntä sanoi minulle, että oli hän helpottunut, kun heidän ”Juholle” syntyi ihan samanikäinen morsian naapuriin. Joku voisi luulla vitsiksi, mutta meidän kylällä oli tapana ajatella just noin. Naapurikylältä naiminen oli myös ok, mutta ei missään nimessä kaupunkilaisten kanssa (lähin kaupunki vain 45 km päässä).

Sit kun miettii niitä juoruja, että leipuri kävi öisin rekkakuskin emännän luona, kun rekkakuski oli ajossa, niin oikeesti siellä voi olla salasuhteesta siinneitä lapsia, jotka sit vahingossa alkaa seurustelemaan. Yhdellä rivitalon naisella oli 3 lasta, joista vain vanhimman isä oli yleisesti tiedossa.

Lähdin lukion jälkeen kotikylältä ja vanhemmat muuttivat pois myös. Kiva siellä on käydä kerran kesässä, mut en ikinä muuttaisi takaisin, en mistään rahasta. Enkä alkaisi seurustella kenenkään entisen kaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli kaveriporukan pariutumisissa on se, että mahdolliset erot ja uudet kumppanit muuttavat porukan dynamiikkaa.

Kyllä, mutta muuttaahan ulkopuolisetkin sitä dynamiikkaa ja kasvaminen aikuiseksi vielä enemmän.

Joku työskentelee kolmivuorotyössä, joku painaa pitkää päivää pomona, joku sairastuu, joku on elämäntapatyötön. Joku jää kotiäidiksi/isäksi. Joku muuttaa ulkomaille. Joku pariutuu, joku eroaa. Se on sitä kasvamista ja muuttumista ja jos ystävyys on tarpeeksi vahva niin se kestää kyllä kehityksen kunhan jokainen osaa myös iloita muiden onnesta ja auttaa kun tarvitaan.

Kyllä, mutta ero muuttaa dynamiikkaa eri tavalla. Eron jälkeen ex-parit harvoin pystyvät olemaan samaa kaveriporukkaa, harvoin myös todella hyväksymään sitä, että muut haluavat jatkossakin olla molempien kavereita. Joku siis putoaa väistämättä pois.

Silloin se ystävyys ei ole ehkä ihan niin vahva mitä on ajateltu. Kyllä ystävyyden pitäisi kestää vaikka vuoden rauhoittuminen eron jälkeen ja jatkua sitten normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella, että ap on persoonana hallitseva ja vaativa.

Tuskin. Oletan, että hän on introvertti ja hiukan harmaahiiri, joka viihtyy kotona ja jolle ystävät on tärkeitä. Hallitsevat ja vaativat ihmiset eivät kiinny aidosti, vaan vaihtavat kohdetta.