Onko sinulla ns. kunnon mies/vaimo? Millainen mielestäsi on ihminen joka täyttää nämä kriteerit?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni esitteli minut vuosia sitten kaverilleen: tässä on vaimoni ja paras ystäväni. 15 vuotta olemme olleet naimisissa ja juuri se ystävyys on pitänyt meidät yhdessä. Lisäksi mies hoitaa raha-asiat hyvin, on käsistään kätevä, tykkää ruoan laitosta, on huumorintajuinen eikä mikään tiukkapipo. Minua hän on joskus kehunut siitä että annan hänen katsoa urheilua ja ottaa kaljaa, (vissiin jotkut kaverinsa ei kotonaan saa) ja että minulla pysyy työkalut käsissä. Täydellisiä ei olla kumpikaan mutta toimeen on tultu.

Kyllä meilläkin kaljaa saisi ottaa, mutta kun on aina ihan pakko lähteä ottamaan sitä kaljaa muualle. Ottaisikin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin onnellinen teidän puolestanne joilla on noin hyvä tuuri käynyt puolisomarkkinoilla, olen aina luullut että noin hyvin ei käy kenellekään! Mutta näköjään vain minulla on itsekäs, omia etujaan ajava juntti puolisona.

Olen aina ihmetellyt näitä puolisoaan ihan kunnolla morkkaavia henkilöitä, mikseivät he eroa vaan jäävät vaan valittamaan? Meillä on vaan yksi elämä ja käyttää se "huonon puolison" kanssa on käsittämätöntä.

6 lisää vielä tuon huumorintajun myös. Siis oikeasti joka ilta nauretaan melkein pissat housussa jollekin ihan älyttömällekin jutulle. Joskus melkein hävettää kuinka lapsellisia tällaiset 5kymppiset voi ollakin mutta yhdessä on kiva olla vähän hömppä. Ystävyys, halu olla yhdessä on tärkeää rakkauden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mies on näennäisesti "kunnon mies", käy töissä, maksaa laskut jne, mutta tunneköyhä ja omahyväinen, eikä ole koskaan kotona. Niin että tosiaan, mikä sitten on "kunnollinen". Hän on kunnollinen muuten, mutta ei puolisona. Kaikki halailu ja sen semmoinen on hänelle pakkopullaa ja minulle ilma jota hengitän. No, kaikkea ei voi saada.

Eli olet ok sen kanssa että et saa toiselta itsellesi tärkeintä asiaa? (Ilma jota hengität)

Kunnon vaimo ei kontrolloi elämääni eikä ulise feministien ja miesvihaajien suosimilla nettifoorumeilla minun käytöksestäni.

Oma kihlattuni on kunnon nainen (hassu sanapari), ehkäpä siksi ettei hän yritä olla täydellinen vaan on sinut omien puutteiden kanssa ja hänen on helppo tunnustaa kun on väärässä tai pyytää anteeksi. Ei ole muiden yläpuolella (eikä tosiaan alapuolellakaan).

Naisissa näkee liikaa sitä että vika on aina muissa (miehessä) eikä koskaan itsessä, siksipä omani on helmi <3

Ja tietty sata muuta syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin onnellinen teidän puolestanne joilla on noin hyvä tuuri käynyt puolisomarkkinoilla, olen aina luullut että noin hyvin ei käy kenellekään! Mutta näköjään vain minulla on itsekäs, omia etujaan ajava juntti puolisona.

Olen aina ihmetellyt näitä puolisoaan ihan kunnolla morkkaavia henkilöitä, mikseivät he eroa vaan jäävät vaan valittamaan? Meillä on vaan yksi elämä ja käyttää se "huonon puolison" kanssa on käsittämätöntä.

Eipä se lähteminen niin helppoa ole kun yhdessä on oltu kauan, sen tietää jokainen. Ja jotenkin uskon että kunnon miestä en enää löytäisi, joten "tyydyn" sitten tähän niin kauan kuin sitä kestää. Toinen nainen olisi kyllä syy lähteä, välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Kunnon vaimo ei kontrolloi elämääni eikä ulise feministien ja miesvihaajien suosimilla nettifoorumeilla minun käytöksestäni.

Älä anna aihetta ulinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin onnellinen teidän puolestanne joilla on noin hyvä tuuri käynyt puolisomarkkinoilla, olen aina luullut että noin hyvin ei käy kenellekään! Mutta näköjään vain minulla on itsekäs, omia etujaan ajava juntti puolisona.

Olen aina ihmetellyt näitä puolisoaan ihan kunnolla morkkaavia henkilöitä, mikseivät he eroa vaan jäävät vaan valittamaan? Meillä on vaan yksi elämä ja käyttää se "huonon puolison" kanssa on käsittämätöntä.

Eipä se lähteminen niin helppoa ole kun yhdessä on oltu kauan, sen tietää jokainen. Ja jotenkin uskon että kunnon miestä en enää löytäisi, joten "tyydyn" sitten tähän niin kauan kuin sitä kestää. Toinen nainen olisi kyllä syy lähteä, välittömästi.

Ei todellakaan ole helppoa, itselläni siihen meni kaksi todella vaikeaa vuotta ja kannatti. Harvoinpa näkee henkilöitä jotka oikeasti palaavat huonoon suhteeseen ja varmaan kaikki sanovat että elämä on nyt parempaa (vaikka tie olisikin kivinen). Ihmettelen vaan näitä jotka vuosi toisen jälkeen vaan valittavat, mies sitä mies tätä.

Ja miksi et enää löytäisi kunnon miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni esitteli minut vuosia sitten kaverilleen: tässä on vaimoni ja paras ystäväni. 15 vuotta olemme olleet naimisissa ja juuri se ystävyys on pitänyt meidät yhdessä. Lisäksi mies hoitaa raha-asiat hyvin, on käsistään kätevä, tykkää ruoan laitosta, on huumorintajuinen eikä mikään tiukkapipo. Minua hän on joskus kehunut siitä että annan hänen katsoa urheilua ja ottaa kaljaa, (vissiin jotkut kaverinsa ei kotonaan saa) ja että minulla pysyy työkalut käsissä. Täydellisiä ei olla kumpikaan mutta toimeen on tultu.

Kyllä meilläkin kaljaa saisi ottaa, mutta kun on aina ihan pakko lähteä ottamaan sitä kaljaa muualle. Ottaisikin kotona.

Kuulemma tulee halvemmaksi juoda kotona. Jonkinlainen säästö+laiskuus lähteä mihinkään siis. Joskus harvoin käy baarissa kun samanlaiset kaverinsa lähtevät mukaan, useimmin järjestävät saunakaljotteluiltoja meillä tai jonkun muun kotona, useimmiten meillä on pariskuntien kanssa yhteisiä illanviettoja. Ja mitä enemmän tulee ikää, sitä paremmin kotona viihtyy..

Vierailija kirjoitti:

Kunnonon mies on vaimoansa oikeasti rakastava ja luotettava. Rauhallinen ja turvallinen. Valmis tekemään työtä/ keskustelemaan avioliiton vaikeissa kohdissa. Perhe ystäviä tärkeämpi. Ei ryyppää. Mulla on nykyään tällainen, mutta tähän on kasvettu vuosien varrella yhdessä. Anteeksi antaen ja pyytäen. Vaivalloistakin joskus, mutta tosi hyvää nyt.

Etenkin tuo loppu pysäytti. Ajattelen itse niin, kun on ollut pahojakin vaikeuksia ja niistä on selvitty. Anteeksi antaen ja pyytäen. Sen jälkeen kun homma toimii niin on asiat hyvin.

Huvitti ketjussa tuo toistunut sana pornorunkkari :)

Vierailija kirjoitti:

Mieheni esitteli minut vuosia sitten kaverilleen: tässä on vaimoni ja paras ystäväni. 15 vuotta olemme olleet naimisissa ja juuri se ystävyys on pitänyt meidät yhdessä. Lisäksi mies hoitaa raha-asiat hyvin, on käsistään kätevä, tykkää ruoan laitosta, on huumorintajuinen eikä mikään tiukkapipo. Minua hän on joskus kehunut siitä että annan hänen katsoa urheilua ja ottaa kaljaa, (vissiin jotkut kaverinsa ei kotonaan saa) ja että minulla pysyy työkalut käsissä. Täydellisiä ei olla kumpikaan mutta toimeen on tultu.

Yllättävän harva muuten nosti esille sen että osaa hoitaa raha-asiat. Se on itselleni tosi tärkeä asia, koska itse hoidan. Toki muutkin, eli on sanalla sanoen kunnon mies eikä mikään pelle!

Itseltäni löytyy se kunnon vaimo. Vaikka ei tosin ihan vielä voi virallisesti sanoa vaimoksi mutta asia tulee korjaantumaan pian. :-) 

Tärkeää on se että hänen kanssaan voi keskustella oikeasti järkevästi ja myös syvällisistä asioista, hänellä on jotain sanottavaa eikä ole vain tyhjä kuori. Luonteelta on kiltti ja ystävllinen mutta ei mikään liian tossu luonne. Spontaani ja avoin, ei yhtään draamanhakuinen ja ei olla taidettu koskaan pahemmin riidelläkään. En jaksaisi jotain henkisesti teini-ikäistä naista, joka suuttuisi pikkuasioista vain saadakseen aikaan jotain draamaa. 

Lisäksi onhan hän myös todella kaunis, ne oli ne silmät mitkä kiinnittivät huomion heti alussa. Edelleenkin joku siinä katseessa saa näin raavaankin miehen veteläksi. Ehkä pisin plussa tulee kuitenkin siitä että haluaa elättää itse itsensä, eikä halua / etsi mitään elättäjää tai halua elää minun rahoillani, ei sen jälkeenkään kun sai tietää että olen hyvin varakas. (On tullut vastaan monia naisia ketkä olisivat mielellään alkaneet elää jotain "edustusvaimon" elämää, mutta sellaisille ei kiitos.) On sellainen järkevä rahankäyttäjä eikä tuhlaile johonkin merkkilaukkuihin ja semmoseen. Onhan myös keskinäinen kemia ja ymmärrys tosi tärkeä osa tätä kaikkea, tuskin ilman sitä tulisi mitään.

M30

Vierailija kirjoitti:

Mieheni jota en vaihtaisi mihinkään:

-Ei käy baareissa / juo humalanhakuisesti 

-Ei käytä sosiaalista mediaa liikaa (ei ole instagramia, snapchatia tai facebookia)

-Tekee uraa mutta ei anna työn viedä koko elämää

-Siivoaa, pitää huolta hygieniastaan

-Osaa puhua tunteistaan

-Kiinnostavia harrastuksia, helppo puhua ajankohtaisista aiheista

-Älykäs

Mun mies:)

Faceen päivittää kuvan tai pari vuodessa eikä muutenkaan roiku siellä, muita mainittuja ei edes ole. Candy Crushia pelaa joskus lentokonessa, pieni pahe.

Baarissa ei ole käynyt koko 23v yhdessäolon aikana (paitsi töihin liittyvät menot), mieluummin kutsuu ystäväperheitä meille kotiin illalliselle. Tämä sopii myös minulle vaikkei ulkonakäyntiä ole kummaltakaan koskaan kielletty.

Totesi jo vuosia sitten että tekee varmasti palkkansa eteen 110% sen 8 tunnin aikana joten lomat, illat ja viikonloput on omaa aikaa. Tosin tähän auttoi aikoinaan sekin että kuljimme samalla autolla töihin ja minä tein 7,5h päivää enkä halunnut jäädä toimistolle  notkumaan. Huomasi että työt hoituu joka tapauksessa. Edennyt ja pidetty urallaan.

Olemme aina voineet selvittää kaikki asiat puhumalla. Jos riitelemme niin asiasta, ei koskaan henkilökohtaisuuksista.

Kotonakin siisti ja hyvin pukeutuva. Hoitaa lapsia ja kotitöitä ilman että tarvitsee erikseen pyytää. Usein sanoo minulle että istu ja lue, kyllä hän hoitaa.

Älykäs, tätä olen aina ihaillut hänessä. Omaksuu uudet asiat todella nopeasti ja osaa soveltaa niitä. Ei ole peukalo keskellä kämmentä. Kiinnostunut niin historiasta kuin tulevastakin, seuraamme paljon kiinnostavia dokumentteja eri aiheista.

Lisäksi vielä listaan: huomaavainen ja kekseliäs rakastaja. Mies jolle perhe on yksikkö myös taloudellisesti.

Minulla on kunnon mies. Käy töissä, hoitaa raha-asiat järkevästi, ei tuhlaa ei ole saita. Pää on kunnossa, ei ole riippuvainen kavereistaan tai äidistään, ei ole mustasukkainen turhasta.

Ei kulje baareissa, alkoholia käyttää hyvin harkitusti, ei polta eikä harrasta mitään älyttömiä tai hengenvaarallisia asioita.

Osaa laittaa perheen edun ensimmäiseksi, tekee kotityöt, mikä parasta, osaa ennakoida hommia. Ei tarvitse ikinä nalkuttaa mistään.

Hyvä sängyssä, ihana isä. Osaa olla ottamatta stressiä siitä, että ei osaa sellaisia perinteisiä miesten töitä. Rakastaa ja näyttää sen sanoin ja teoin. Kasvattaa lapsia yhdessä kanssani, antaa aikaa ja tilaa tarvittaessa.

Siis mitä ihmettä, kaikilla tuntuu olevan täydellinen puoliso? Miksi eroja sitten tulee nykyään niin paljon?! :O

Nimim. Baarikärpäsen vaimo

Kunnon mies tai nainen kohtelee puolisoaan kunnioittavasti, kasvattaa mahdolliset lapset hyvin. On aidosti eläinrakas, ja jakaa kotityöt. Ei ole miesten tai naisten töitä. On myös oma elämä ja itsenäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ihanaa miten te miehet puhutte puolisoistanne! Mä YRITÄN kovasti olla juuri tuollainen vaimo miehelleni, mutta tuntuu että panostustani ei arvosteta. Peukut teille.

Harmi ettei arvosteta! Kunnon mies panostusta myös arvostaisi. Itse ainakin KOETAN muistaa sen omalle vaimolleni sanomaan useamminkin kuin kerran kuussa. Tulee vähän turhan harvoin sanottua vaikka onkin ihan parasta nähdä kun toinen suhteeseen panostaa, ja kun tajuaa kuinka hyvä tuuri on itsellä vaimomarkkinoilla käynyt.

Koeta muistaa vähän useamminkin, vaimo tuntee olevansa arvostettu. Itse en saa ikinä mitään kehuja, mistään. Moitteita kylläkin jos olen tehnyt jotain väärin tai unohtanut, niihin tartutaan oitis.

Mun mies on kunnon ihminen ja hyvä mies. Ei täydellinen, mutta haluaa ihmisille hyvää, on avulias jne. mutta silti jämäkkä ja pitää puolensa, ja myös muiden puolia. Mieheni on minun kanssani siinäkin samanlainen että molemmat puolustamme aina heikompia, pidämme esim. työpaikalla huolen siitä että ketään työntekijää ei kohdella lainvastaisesti tai muuten epäreilusti. Meille molemmille perhe on tärkeä, myös lapsuudenperhe, ja omat lapset on elämässä se ykkönen. 

Ilkeän ja epärehellisen ihmisen kanssa en olisi päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä, kaikilla tuntuu olevan täydellinen puoliso? Miksi eroja sitten tulee nykyään niin paljon?! :O

Nimim. Baarikärpäsen vaimo

Yleensä valitetaan että tämä palsta on täynnä puolisoaan haukkuvia ihmisiä. Se johtuu siitä että harvoin minkään ketjun aihe on hyvä puoliso. Ja harva alkaa omasta hyvästä puolisostaan keskustelua tekemään, mitäpä siinä on keskustelemista jos kaikki on ihan ok. Silloin kun tulee vaikeuksia niin silloinhan ihminen alkaa siitä valittaa ja tehdä keskusteluja saadakseen neuvoja ja vertaistukea. Ei me joilla on hyvä puoliso tarvita vertaistukea tai neuvoja joten mistä täällä pitäisi puhua?

Eroja tulee, ja sillehän ei mitään voi jos rakkaus vaan loppuu tai on menty alunperin naimisiin vääristä syistä. Jotkut sairastuvat alkoholismiin tai vaikka rakastuvat toiseen ihmiseen, sitäkään ei useinkaan pysty etukäteen ennustamaan, aina kaikki ei vaan mene kuin strömsöössä, ihmisiä me kaikki ollaan. Kuitenkin on aina se suurempi osa pariskuntia jotka eivät eroa. Ja moni joka on kerran eronnut löytää sitten uuden kumppanin jonka kanssa ei koskaan eroa.