Kumpi sinua 'ahdistaa' enemmän: iso asuntolaina vai vuokran maksaminen toisen taskuun?

Ahdistaa kun on molemmat. Piti muuttaa työn perässä vuokralle toiselle paikkakunnalle ja vanha asunto ei mene kaupaksi.

Asuntolaina, ehdottomasti. Ahdisti jo sekin, että olin sidoksissa yhteen paikkakuntaan kämpän takia. Vuokralla parempi, plus olihan lainanlyhennys+ vastike paljon isompi kuin nykyinen vuokrani. Onneksi myin kämpän voitolla pois :)

Minulla on lainaa yli 60-vuotiaaksi asti.

Ahdistaa siis se, miten jaksan maksella sitä sinne asti ja se, että pitäisi säästää, jos asuntoon tulee remontteja. Olen pienituloinen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lainaa yli 60-vuotiaaksi asti.

Ahdistaa siis se, miten jaksan maksella sitä sinne asti ja se, että pitäisi säästää, jos asuntoon tulee remontteja. Olen pienituloinen.

Niin kauan kuin olet plussalla, voit myydä asunnon koska tahansa ja parhaassa tapauksessa sinulle jää siitä vielä pesämuna käyttöösi.

En ole koskaan maksanut vuokraa eikä asuntolaina ole koskaan ahdistanut eli oletettavasti vuokra. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lainaa yli 60-vuotiaaksi asti.

Ahdistaa siis se, miten jaksan maksella sitä sinne asti ja se, että pitäisi säästää, jos asuntoon tulee remontteja. Olen pienituloinen.

Niin kauan kuin olet plussalla, voit myydä asunnon koska tahansa ja parhaassa tapauksessa sinulle jää siitä vielä pesämuna käyttöösi.

Piti varmaan sanoa voi yrittää myydä?  Hinnat on vanhoissa asunnoissa laskusuunnassa jopa pk-seudulla ja isot remontit pukkaa siihen monessa kohteessa päälle. Lisänä vielä ylikorkeat hoitovastikkeet.

Vuokran maksaminen toisen taskuun ehdottomasti.

Muutin vanhempien luota vuokralle ja piti maksaa pimeesti ja ennakkoon puolen vuoden vuokra asunnon omistajalle. Kun vuoden kuluttua tuli mahdollisuus ostaa oma asunto ei tarvinnut kauaa miettiä. Maksoin asuntolainaa yhteensä 20 vuotta (ensin yksiö, lopulta 4 huonetta+ keittiö rivari) ja nelikymppisenä olinkin sitten vapaa lainoista. Nykyisillä tuloilla ei ois varaa asua vuokralla asunnossa jossa asun.

Iso laina ehdottomasti. Vuokralla asumiskulut 560€/kk sisältäen veden, autopaikan ja netin. Vastaavaan pitäisi ottaa lainaa n. 170000€, eli korot + vastikkeet olisi lähestulkoon samat ja siihen päälle vielä 25 vuoden velkavankeus, todennäköisten remonttien tarve ja muu omistamiseen liittyvä ahdistus.

Ei mitään järkeä ostaa omaa.

Ajatus asuntolainassa ahdistaa. Lähinnä siksi, että silloin olisi niin sidottu tiettyyn asuntoon, paikkakuntaan ja jopa maahan pitkäksi aikaa. Olen aina levoton ihminen ja en usko löytäväni asuntoa jossa voisin viihtyä vuosikymmeniä tai jopa loppuelämän. Alan aina muutaman vuoden päästä kaipaamaan maisemanvaihdosta ja vuokralla se on helppo toteuttaa.

Mikähän tuossa vuokranmaksussa pitäisi ahdistaa? Maksan käypää korvausta hyvästä asunnosta hienolla paikalla. Voin muuttaa halutessani koska tahansa eikä minulla ole velkaa asunnon takia. En myöskään joudu maksamaan mitään remontteja tai korjauksia itse. Eikä tarvi jälkikasvun tapella jäämistöstäni.

Niin järjetöntä kuin se onkin, vuokranmaksu ahdisti enemmän. Asuntolaina on iso velka ja riski, mutta toisaalta suht pienituloisen ainoita tapoja yrittää saada kerättyö itselleen pesämunaa.

Minua ei ahdista mutta siskollani perheineen on iso asuntolaina ja heitä ahdistaa. Mielestäni olisi hirveä elää suuren asuntolainan kanssa sillä maksettavaa riittää. Onneksi olen vuokralla ja sikäli "helppoa" elämä ja mitä tulee siihen sanontaan miksi maksaa kenenkään seiniä on aikansa elänyt. Maksan vuokrani vakuutusyhtiölle (vakuutusyhtiön talo). Toinen hyvä pointti: kaikki me olemme tässä talossa samanarvoisia eli vuokralaisia.

Omistusasumisessa on kyllä aika paljon muitakin tekijöitä kuin se kuukausirasite, mutta periaatteessa on kyse samasta asiasta kuin vuokralla asumisessa. Jos seuraavassa kuussa ei rahaa ole, uhkaa kämppä mennä alta.

Eli kummallakin varsinainen hikoilu alkaa vasta siinä vaiheessa, jos sitä rahaa ei olekaan. Vuokralaisella ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa, kuin muuttaa pienempään ja/tai turvautua yhteiskunnan tukiin.

Omistusasujan vaihtoehdot riippuvat lähtökohdista. Pitkä pankkisuhde saattaa mahdollistaa lyhennysvapaan, jolloin kämppää ei ole pakko myydä. Jos asunnon myyntiin täytyy mennä, suurin osa omistusasujista saa jäljelläolevan lainamäärän myyntihinnalla katettua ja tällöin tilanne on vähintään yhtä hyvä kuin vuokralaisella. Kaikilla ei tietenkään näin ole, mutta se edellyttää, että asunnon arvo olisi laskenut ja lainaa ei olisi lyhennetty riittävästi.

Omistusasumisessa ehkä ainoa isompi ahdistus on se todellinen "musta pekka". Kämppä osoittautuu homepommiksi tai vastaavaksi. Tämä pelko kuitenkin useimmilta haihtuu muutaman vuoden asumisen jälkeen.

Vuokran maksaminen ei ahdista siinä mielessä, että on vähemmän tuntemattomia tekijöitä kuin ison uuden asuntolainan alussa, mutta jos vuokran lisäksi ei jää muita säästöjä, pitäisi sen ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä käsitän asuntolainan itselle säästämisenä ja se sentään loppuu joskus, toisin kuin vuokran maksu. Eli oma vastaus on b

Ootko varma, että loppuu?

Useimmilla, joilla on ISO asuntolaina, on myös 15-25 vuoden maksusuunnitelma lainaansa. Tässä ajassa asuntoa joutuu remppaamaan 1-2 kertaa, omakotitalon kohdalla molemmilla kerroilla useammilla kymppitonneilla, joita varten joudut ottamaan uutta lainaa. Kerrostalossakin tässä ajassa tulee aivan taatusti yhtiölainaa eli rahoitusvastiketta nostavia putki/julkisivu/hissi/lämmitysremppoja. 

Itsellä ei ole ollut ISOA asuntolainaa, mutta mitä olen ympärilleni katsellut, niin eniten ihmisiä ahdistaa nimenomaan se omiin tulohin nähden iso asuntolaina, jossa sitten koko ajan pelätään, ettei tämä asunto lopulta ollutkaan ihan niin hyvä kuin hinta olisi antanut ymmärtää ja jos siinä on jotain vikaa, siitä ei pääse eroon, ei ainakaan niin että saisi omansa pois. Tällöin sitten kaikki pikkuongelmat rumista ovenkahvoista alkaen vie yöunia ja hajottaa parisuhdetta. Isokaan vuokra ei stressaa samalla tavalla, koska jos käy ilmi, ettei se ollutkaan hintansa arvoista, siitä pääsee heti eroon menettämättä enää lisää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Omistusasumisessa on kyllä aika paljon muitakin tekijöitä kuin se kuukausirasite, mutta periaatteessa on kyse samasta asiasta kuin vuokralla asumisessa. Jos seuraavassa kuussa ei rahaa ole, uhkaa kämppä mennä alta.

Eli kummallakin varsinainen hikoilu alkaa vasta siinä vaiheessa, jos sitä rahaa ei olekaan. Vuokralaisella ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa, kuin muuttaa pienempään ja/tai turvautua yhteiskunnan tukiin.

Omistusasujan vaihtoehdot riippuvat lähtökohdista. Pitkä pankkisuhde saattaa mahdollistaa lyhennysvapaan, jolloin kämppää ei ole pakko myydä. Jos asunnon myyntiin täytyy mennä, suurin osa omistusasujista saa jäljelläolevan lainamäärän myyntihinnalla katettua ja tällöin tilanne on vähintään yhtä hyvä kuin vuokralaisella. Kaikilla ei tietenkään näin ole, mutta se edellyttää, että asunnon arvo olisi laskenut ja lainaa ei olisi lyhennetty riittävästi.

Omistusasumisessa ehkä ainoa isompi ahdistus on se todellinen "musta pekka". Kämppä osoittautuu homepommiksi tai vastaavaksi. Tämä pelko kuitenkin useimmilta haihtuu muutaman vuoden asumisen jälkeen.

Vuokran maksaminen ei ahdista siinä mielessä, että on vähemmän tuntemattomia tekijöitä kuin ison uuden asuntolainan alussa, mutta jos vuokran lisäksi ei jää muita säästöjä, pitäisi sen ahdistaa.

Minulla on asuntolainassani valmiina Lyhennysjousto, joka mahdollistaa pelkkien korkojen maksamisen noin kahden vuoden ajaksi. Tätä ominaisuutta säästän pahan päivän varalle.

Muutan niin usein (1-4 krt/vuosi), joten asuntolaina varmasti stressaisi enemmän kun olisi sidoksissa tiettyyn asuntoon/ paikkakuntaan.

Ehdottomasti laina. Minulla on hyvä vuokra-asunto erinomaisella sijainnilla ja naurettavan pieni vuokra. Pystyn matkustelemaan, käymään ulkona syömässä eikä minun tarvitse pihistellä elämästäni. Ison lainan kanssa en olisi pystynyt tekemään puoliakaan siitä mitä olen nyt ehtinyt kokea ja nauttia. Elän nyt, tässä ajassa. Olisi kamalaa joutua pihistelemään vuosikaudet vain siksi, että vanhana on varaa tehdä kaikkea. Mistä sen tietää elääkö edes niin kauaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistusasumisessa on kyllä aika paljon muitakin tekijöitä kuin se kuukausirasite, mutta periaatteessa on kyse samasta asiasta kuin vuokralla asumisessa. Jos seuraavassa kuussa ei rahaa ole, uhkaa kämppä mennä alta.

Eli kummallakin varsinainen hikoilu alkaa vasta siinä vaiheessa, jos sitä rahaa ei olekaan. Vuokralaisella ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa, kuin muuttaa pienempään ja/tai turvautua yhteiskunnan tukiin.

Omistusasujan vaihtoehdot riippuvat lähtökohdista. Pitkä pankkisuhde saattaa mahdollistaa lyhennysvapaan, jolloin kämppää ei ole pakko myydä. Jos asunnon myyntiin täytyy mennä, suurin osa omistusasujista saa jäljelläolevan lainamäärän myyntihinnalla katettua ja tällöin tilanne on vähintään yhtä hyvä kuin vuokralaisella. Kaikilla ei tietenkään näin ole, mutta se edellyttää, että asunnon arvo olisi laskenut ja lainaa ei olisi lyhennetty riittävästi.

Omistusasumisessa ehkä ainoa isompi ahdistus on se todellinen "musta pekka". Kämppä osoittautuu homepommiksi tai vastaavaksi. Tämä pelko kuitenkin useimmilta haihtuu muutaman vuoden asumisen jälkeen.

Vuokran maksaminen ei ahdista siinä mielessä, että on vähemmän tuntemattomia tekijöitä kuin ison uuden asuntolainan alussa, mutta jos vuokran lisäksi ei jää muita säästöjä, pitäisi sen ahdistaa.

Minulla on asuntolainassani valmiina Lyhennysjousto, joka mahdollistaa pelkkien korkojen maksamisen noin kahden vuoden ajaksi. Tätä ominaisuutta säästän pahan päivän varalle.

No okei, tuossa pankki on ajatellut toisinpäin. Ovat tarjonneet lainan kylkiäisiksi tuotteen, joka sitoo asiakkaan pidemmäksi aikaa samaan pankkiin (ellei naapuripankkikin keksi tarjota samaa tarjousta)

Takana 4 eri asuntoa ja yhteensä 25 vuotta asuntolainan maksamista. Ja nyt olen velaton, 50v ja alla 10 vuotta vanha okt, jossa ei ihan heti isoja remppoja. Kyllä nyt hymyilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistusasumisessa on kyllä aika paljon muitakin tekijöitä kuin se kuukausirasite, mutta periaatteessa on kyse samasta asiasta kuin vuokralla asumisessa. Jos seuraavassa kuussa ei rahaa ole, uhkaa kämppä mennä alta.

Eli kummallakin varsinainen hikoilu alkaa vasta siinä vaiheessa, jos sitä rahaa ei olekaan. Vuokralaisella ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa, kuin muuttaa pienempään ja/tai turvautua yhteiskunnan tukiin.

Omistusasujan vaihtoehdot riippuvat lähtökohdista. Pitkä pankkisuhde saattaa mahdollistaa lyhennysvapaan, jolloin kämppää ei ole pakko myydä. Jos asunnon myyntiin täytyy mennä, suurin osa omistusasujista saa jäljelläolevan lainamäärän myyntihinnalla katettua ja tällöin tilanne on vähintään yhtä hyvä kuin vuokralaisella. Kaikilla ei tietenkään näin ole, mutta se edellyttää, että asunnon arvo olisi laskenut ja lainaa ei olisi lyhennetty riittävästi.

Omistusasumisessa ehkä ainoa isompi ahdistus on se todellinen "musta pekka". Kämppä osoittautuu homepommiksi tai vastaavaksi. Tämä pelko kuitenkin useimmilta haihtuu muutaman vuoden asumisen jälkeen.

Vuokran maksaminen ei ahdista siinä mielessä, että on vähemmän tuntemattomia tekijöitä kuin ison uuden asuntolainan alussa, mutta jos vuokran lisäksi ei jää muita säästöjä, pitäisi sen ahdistaa.

Minulla on asuntolainassani valmiina Lyhennysjousto, joka mahdollistaa pelkkien korkojen maksamisen noin kahden vuoden ajaksi. Tätä ominaisuutta säästän pahan päivän varalle.

No okei, tuossa pankki on ajatellut toisinpäin. Ovat tarjonneet lainan kylkiäisiksi tuotteen, joka sitoo asiakkaan pidemmäksi aikaa samaan pankkiin (ellei naapuripankkikin keksi tarjota samaa tarjousta)

Eikös tuommoisia saa mistä vaan? Ainakin sen puolivuotta -vuoden