Mitä 39-vuotias syrjäytynyt yh tekee 200000 eurolla?
Oon masentuneena sairaslomalla työstä kohonneen voi enää palata, syrjäytymässä, luottotiedot mennyt, en omista mitään enkä haluakaan omistaa. Velkaa on onneksi enää vain viitisen tonnia. Lapsia on kaksi, niitähän nyt on idiootinkin helppo tehdä. Niillä menee onneksi hyvin vaikka mua onkin joutunut katselemaan koko ikänsä. Ihme että oon ne saanut noinkin hyvin totaaliyhärinä saanut kasvatettua. Eli joo, niille laitan tuosta rahasta isot siivut ainakin. Itelläni alkaa olla parasta ennen-päivä jo mennyt enkä usko oman tilanteeni tästä enää kohenevan. Sen verran sairas olen (masennus) eikä mikään ole auttanut. Mutta jos jotain voin noilla rahoilla tehdä että voisin auttaa lapsiani.
Kommentit (32)
Sijoittaminen ja yksityisterapia kuulostaa potentiaalisilta vaihtoehdoilta. Kiitos!
Ap
Ensin tietysti maksat velkasi pois. Sitten annat lapsillesi se verran, ettei mene lahjaveroa. Loput käytät omaan hyvinvointisi kohentamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ensin tietysti maksat velkasi pois. Sitten annat lapsillesi se verran, ettei mene lahjaveroa. Loput käytät omaan hyvinvointisi kohentamiseen.
Toki maksan. Se on prioriteeteissa ykkösenä. Oon kärsinyt henkisesti hitosti tuon luottotieto-jutun takia. Se hetki kun kaikki on maksettu on uskomatonta. Ennen sairastumistani olin jämpti ja kunnollinen ihminen. Kuuden vuoden aikana syntyi alamäki.
Ap
Tuollahan nyt elelee kymmenkunta vuotta tekemättä mitään, jos ei törsäile. Jos haluaapi hyvivointinsa kuitenkin kohenevan, laittaapi materiaaliset puitteet säälliseen kuntoon. Eihän tuolla luksuselämää rahoiteta, mutta nyt olisi mahdollisuus muuttaa vähän mukavampaan - jos siis sellainen tarve on.
Lisäksi tuolla rahalla voi tehdä sille syrjäytymiselleen jotakin, ja yleensä se jotakin on jotakin muuta kuin elelyä toimettomana. Tuolla rahalla hankkii itselleen vaikka korkeakoulututkinnon, eikä silti tarvitse kituuttaa. Sillä voi myös perustaa sellaisen yrityksen, jolla on jo ihan realistiset menestymisen mahdollisuudet. Jos olisin syrjäytynyt ja tuon verran käytettävissäni, panostaisin ensin jonkin sortin terapiaan, jossa voisin tutkailla itseäni, selvitellä suunnitelmia ja ylipäätään pohtia vähän aikaa sellaisia asioita, kuin että missä olen hyvä ja mistä nautin. Nämäkään eivät ole kaikille itsestäänselviä juttuja. Jos on vaikka ikänsä elänyt toisille, on vähän vaikea yks kaks tyhjästä keksiä, että olisin parhaimmillani käsityönopettajana tai automyyjänä tms. Niiden selvittäminen ja joskus jopa omien estojen purkaminen voi vaatia aikaa, varoja ja vaivaa. Tällaisia ajatuksia...
Säästä osa ainakin.
Maksa velat, lainat ja elä elämää
Tsemppiä!
Velat pois, lapsille vähän, hankit asioita, jotka helpottavat elämääsi, esim kunnollisen auton, tiskikoneen, ehkä palkkaat siivoojan tekemään suursiivon. Sitten lähdet pienelle matkalle ja teet jotain, mitä et ole koskaan tehnyt. Tai voit ostaa vaikka kitaran tai pianon tai maalaustarvikkeet tai kunnollisen polkupyörän tai jonkin kalliimman harrastusvehkeen, johon sinulla ei koskaan ollut varaa. Käy ostamassa nättejä vaatteita, käy kampaajalla, teatterissa ja syömässä.
velat pois, sitten osta kymmentä osinkoaristokraattia. Näin et pääse rikastumaan, mutta riskitkin pienemmät ja saat jotain joka kuukausi tilillekin. Sellainen 400-600 verojen jälkeen joka kuukausi voisi tilille tippua.
Tuosta voisit nipistää myös hieman turvis paikan hakijoiden olosuhteiden parantamiseen 🙂 Suomen kaltaisessa valtiossa moni heistä elää niin kuin sinä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tietysti maksat velkasi pois. Sitten annat lapsillesi se verran, ettei mene lahjaveroa. Loput käytät omaan hyvinvointisi kohentamiseen.
Toki maksan. Se on prioriteeteissa ykkösenä. Oon kärsinyt henkisesti hitosti tuon luottotieto-jutun takia. Se hetki kun kaikki on maksettu on uskomatonta. Ennen sairastumistani olin jämpti ja kunnollinen ihminen. Kuuden vuoden aikana syntyi alamäki.
Ap
Nyt voit nauttia ja satsata itseesi ja lapsiisi noilla rahoilla.
Opiskeleminen voisi olla hyvä Vaihtoehto! Sijoitus pitkälle tulevaisuutesi, kun valitset alan, joka varmasti työllistää. Toki sitten täytyy oman olon olla sellainen, että jaksaa omaksua uutta tietoa. Tosin jos rahaa on, ei haittaa, jos opintoihin menee vähän kauemminkin.
Tukia kannattaa toki nostaa jos siihen on mahdollisuus ja yrittää elää niillä. En oikein tunne eri tukivaihtoehtoja - onko järkevää ostaa itselle omistusasunto? Sitten olisi ainakin jotain pysyvää ja lapsille ”perittävää”, jos se sulle on tärkeää.
Hyviä ideoita tullut, kiitti! Tota opiskelua oon ajatellut itsekin. Pohjalla on lukio ja amis. Yliopistossa jäi tutkinto kesken jo vuosia sitten ja tuskin ne mua takasin huolii. Ja joo, olen vanha akka jo. Ei oo paljon enää järkeä lähtee lukemaan mitä vaan. Älkää pliis ehdottako mitään lähihoitajan tutkintoa. Ei musta ole kenenkään hoitajaksi kun tartten itsekin hoitoa..
Ap
Etuoven mukaan Helsingissä on tällä hetkellä 586 omistusasuntoa max 200 000 euron hintaan. Niistä 208 on uudisasuntoa.
Että olet sinä aika vaativa syrjäytyneeksi ja surkeaksi ihmiseksi :).