Oletko rakastanut kahdesti?

Vierailija kirjoitti:

Oletko pystynyt rakastamaan elämäsi aikana kahta miestä, siis todella rakastamaan eikä kokemaan jotain hetken huumia tai että mies on hyvä kumppani ym. parasta mitä voi olla kun exää (elämänmiestä) ei voi saada?

Ja ei, en ole eronnut eilen vaan yli viisi vuotta sitten ja nyt elämässäni on mies jota kohtaan tunnen isoja tunteita. Siti ahdistaa kun tämä entinen ensirakkauteni puskee välillä mieleen ja alan tuskailla itseni kanssa siitä voinko oppia rakastamaan uudelleen ja uutta.

Mutta mitä vaihtoehtoja minulla on..olla yksin ja lapseton koko elämäni?

Kyllä olen. Ensirakkaus on yhä usein mielessä, vaikka suhteen päättymisestä on pian 15 vuotta. Ei se vain unohdu. Elämä menee silti eteenpäin.

Kerran.

Lukuisia miehiä ja myös yksi pitkä suhde, josta lapsi, takana. Piti odottaa 37-vuotiaaksi, että tapasin todellisen rakkauden.

Olen rakastanut kahdesti ja jopa useammankin kerran. Varmaan viisi tai kuusi rakkautta seurustelukumppaniin tai puolisoon on elämässäni ollut, kaikki vähän erilaisia. Nykyinen puolisoni on nuoruuden rakkauteni, jonka kanssa päädyttiin sitten päälle kolmekymppisinä takaisin yhteen ja avioon. 

Pillupalkalla miehet ovat rakastuneet minuun kolmesti.

Kaksi kertaa, olen 30. Tunteet oli todellisia silloin ekalla kerralla, mutta jätin sen ihmisen taakse ja ne tunteet on siellä menneisyydessä myös. Toinen kerta on nyt meneillään neljättä vuotta ja ei tästä kyllä mitään tule, emme seurustele.

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastanut kahdesti ja jopa useammankin kerran. Varmaan viisi tai kuusi rakkautta seurustelukumppaniin tai puolisoon on elämässäni ollut, kaikki vähän erilaisia. Nykyinen puolisoni on nuoruuden rakkauteni, jonka kanssa päädyttiin sitten päälle kolmekymppisinä takaisin yhteen ja avioon. 

Jotenkin on kyllä vaikea uskoa, että kaikki nuo on todella vaikuttavia, jos et edes muista kuinka monta.

Minäkin olen jo vanha, 35v, siksi tämä onkin niin ahdistavaa ja surullista.

Tapasin ensirakkauteni vasta 25-vuotiaana ja vietin elämäni ihanimmat viisi vuotta hänen kanssaan. Harmittaa ihan pirusti ettei tullut tehtyä lapsia sinä aikana😭

Tämä uusi mies on ihan uskomattoman lämmin ja huomaavainen, meillä on hyvin samankaltainen huumorintaju ja hän sosiaalisesti paljon fiksumpi kuin useimmat miehet. Hän pitää hyvänä ja innostuu luontokohteista, hoiti minulle sukset kuntoon ja vei viikonlopuksi Lappiin hiihtämään.

Ei minulla koskaan ole ollut näin hyvää miestä lähelläni ja sitten ahdistaa etten tunne samaa kuin tätä elämänimiestä kohtaan😞

En millään haluaisi tuntea näitä paskoja tunteita lopun elämääni.

AP

Lisään vielä että se mikä tästä tekee vaikeaa on se, että minulla on aina ollut miesten suhteen se ongelma ettei kukaan ”sovi” minulle, ei vaan jotenkin löydy sitä sellaista yhteyttä ja olen ollut todella laiska deittailemaan sen vuoksi.

Tämän miehen kohdalla on toisin, hän sopii. Ja siinä sopivuudessa on jotain samaa kuin tämän elämäni miehen kohdalla, mutta ei kuitenkaan sitä Rakkautta sellaisenaan... Miksi toiset pystyy rakastamaan useampia kumppaneita elämänsä aikana ja toiset sitoutuu vain siihen yhteen loppuelämäkseen? Vai pystyykö kukaan oikeasti, onko ne uudet kumppanit sittenkin vaan sen menetetyn korvaajia?

AP

Rakastuin 17 vuotiaana ensimmäisen kerran ja suhde kesti 20 vuotta. Olen nyt 39 ja rakastunut toiseen mieheen. Tämä on ihan erilaista rakkautta kuin ensimmäisellä kerralla. Syvempää ja varmempaa.

Olen rakastanut kahta miestä. Nykyistä ja exääni. Molemmat suhteet ovat kestäneet 10 vuotta. Exän kanssa tunne oli todella suurta ja intohimoista, mutta elo myös hyvin myrskyistä ja täynnä dramatiikkaa. Exäni oli suurin rakkauteni koskaan. Elämä ja arki hänen kanssaan oli kuitenkin aivan mahdotonta.

Nyt elän onnellisessa ja vakaassa parisuhteessa. Mies on sitoutunut minuun ja kantaa oman vastuunsa parisuhteesta. Alkuun haikailin hieman exäni perään, mutta tunteet ovat aikojen saatossa laimenneet ystävyydeksi.

Rakkaus miestäni kohtaan on hieman toisenlaista, kypsempää. Joku voisi sanoa jopa tylsempää, mutta olen onnellinen tässä suhteessa, enkä kaipaa elämääni enää tässä vaiheessa mitään vuoristorataa. Näiden kahden miehen välissä oli tietysti jotain lyhytkestoisempia suhteita, mutta sanaa "rakkaus" en näiden viritelmien yhteydessä käyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin 17 vuotiaana ensimmäisen kerran ja suhde kesti 20 vuotta. Olen nyt 39 ja rakastunut toiseen mieheen. Tämä on ihan erilaista rakkautta kuin ensimmäisellä kerralla. Syvempää ja varmempaa.

Minä varmaan olen tehnyt sen mokan että rakastuin vasta yli 25-vuotiaana. Se oli liian syvää ja varmaa, luulin eläväni siten koko loppuelämäni.

Jos olisinkin ollut teini-iän nippanappa ylittänyt, olisi varmaan kasvamista ja kaikkea mahdollista tapahtunut niin paljon, ettei sellaist ns. oikeaa elämänkumppania olisi silloin vielä löytynyt.

Toisaalta mietin myös nyt että jospa minua vaan pelottaa? Koska nytkin odotan, että mies laittaisi minulle hyvänyön viestin (on ulkomailla työmatkalla).

AP

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastanut kahta miestä. Nykyistä ja exääni. Molemmat suhteet ovat kestäneet 10 vuotta. Exän kanssa tunne oli todella suurta ja intohimoista, mutta elo myös hyvin myrskyistä ja täynnä dramatiikkaa. Exäni oli suurin rakkauteni koskaan. Elämä ja arki hänen kanssaan oli kuitenkin aivan mahdotonta.

Nyt elän onnellisessa ja vakaassa parisuhteessa. Mies on sitoutunut minuun ja kantaa oman vastuunsa parisuhteesta. Alkuun haikailin hieman exäni perään, mutta tunteet ovat aikojen saatossa laimenneet ystävyydeksi.

Rakkaus miestäni kohtaan on hieman toisenlaista, kypsempää. Joku voisi sanoa jopa tylsempää, mutta olen onnellinen tässä suhteessa, enkä kaipaa elämääni enää tässä vaiheessa mitään vuoristorataa. Näiden kahden miehen välissä oli tietysti jotain lyhytkestoisempia suhteita, mutta sanaa "rakkaus" en näiden viritelmien yhteydessä käyttäisi.

Kiitos. Tämä antaa minulle toivoa.

Myös minun elämänirakkaus oli joltain puoleltaan hyvin vaikea ihminen vaikka elämä hänen kanssaan olikin pääosin ihanaa ja elämäni parasta aikaa. Hän kuitenkin hävisi elämästäni yhtenä päivänä ja jätti kaikki taloudelliset vastuut ja aivan kaiken minun hoidettavakseni. Ei koskaan ole suostunut puhumaan kanssani asiasta muutamaa tekstiviestiä enempää. Eli minulla ei ole edes sitä ystävyyttä häneen eikä mitään muutakaan ”nätisti laimenevaa”

Tämä uusi mies on aivan toista maata, hän puhuu jo nyt tämän 2kk tuttavuuden jälkeen kanssani myös vaikeista asoista. Haluisin pystyä rakastamaan häntä.

Minäkin haikailin ensirakkauteni perään useamman kuukauden uudessa suhteessa, mutta onneksi menin silti rohkeasti eteenpäin.

Nyt on uusi mies on superrakas oma mies<3

Anna mennä vaan, luota luota ja luota huomiseen vaikka pelottaisikin!

Minä olen kanssa niitä ihmisiä kenen mielestä on paaaaaljon helpompaa rakastaa yhtä ihmistä ja rakastua yhteen ihmiseen aina uudelleen ja uudelleen kuin rakastaa useampaa elämän aikana.

Ihmettelen näitä harva se vuosi vaihtajia, eivätkö ihmiset enää erota satunnaisista ihastuksista todellista rakkautta?