Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nyt alkaa jo pikkuhiljaa toivo hiipua...
02.01.2019 |
Täytän tänä vuonna 40 ja sellainen olo, ettei tämä mun elämä tästä enää ehdi paremmaksi muuttua. Miksi siis enää mitään yrittääkään?
Parisuhde on kuollut aikoja sitten, mutta ei tästä kannata enää mihinkään lähteä, koska sitten olisin yksin koko loppu ikäni. En mä enää mitään rakkautta mistään löydä.
Vakituista tai edes toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdettakaan tuskin enää mistään saan. Pätkätöitä sieltä sun täältä, kun opiskelupaikkaa en näytä saavan ja jos vielä saisin, niin valmistuttuani olisin jo niin vanha, ettei kukaan töihin ottaisi.
Miten tämä elämä menikin näin? Nelikymppisenä vielä jotenkin ihan tuuliajolla. Toiset luonut uraa jo kohta 20v, kun itse vasta mietin, että mistä sen uran saisi.
Vielä vuosi sitten oli hyvinkin toiveikas olo. Että kyllähän tässä vielä ehtii. Nyt tuntuu, että vuosi taas meni, mutta elämä vain jumittaa samassa ja aika loppuu.
Kommentit (10)
No mitä konkreettista olet sitten yrittänyt? Vai oletko viime vuoden vaan käynyt töissä ja odottanut passiivisesti että joku toisi onnellisemman parisuhteen ja paremman uran sun eteesi?
Mä olen 44 ja lopen kyllästynyt näihin sun kaltaisiin ruikuttajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko masentunut? Tiedän yhden erittäin hyvän ohjeen eli
”Jokainen uusi päivä on mahdollisuus aloittaa elämä alusta.”
Jos odotat vaan siellä sohvalla niin mikään ei varmasti muutu. Pitää toimia. Toiset aloittaa vielä yli 50 kymppisenä opiskella uutta alaa. Sitä paitsi tulevaisuudessa ei eläke tule olemaan lainkaan sellainen kuin nyt vaan töitä on tehtävä eläkkeelläkin (sillä pienellä) että tulee toimeen. Opiskelu nyt ei siis ole mikään toivoton uhraus kunhan löydät ammatin mikä on just sua varten.
Ethän sä mitään rakkautta löydä, jollet edes etsi tai ole sille avoin.
Ja se urakehitys... Pistäpä paperille oikeasti ylös, mitä osaat ja missä olet hyvä.
Suosittelen kyllä heivaamaan sen miehen elämästäsi, koska se vaikuttaa enemmän energiasyöpöltä kuin elämään virtaa tuovalta voimalta.
Kokeilepa aloittaa elämä ihan alusta. Nelikymppisenä ehtii vielä vaikka mitä!
Vierailija kirjoitti:
No mitä konkreettista olet sitten yrittänyt? Vai oletko viime vuoden vaan käynyt töissä ja odottanut passiivisesti että joku toisi onnellisemman parisuhteen ja paremman uran sun eteesi?
Mä olen 44 ja lopen kyllästynyt näihin sun kaltaisiin ruikuttajiin.
Olen nyt kolme kertaa peräkkäin hakenut opiskelemaan samalla kun olen käynyt töissä. Viisi vuotta sitten opiskelin ammattitutkinnon, josta ei sitten ollutkaan minulle mitään iloa ja hyötyä. Nyt olen siis tehnyt keikkaa ilman pätevyyttä. Koskaan en tiedä milloin on viimeinen sopimus.
En todellakaan ole vain kotona odottanut parempaa uraa. Mä olen yrittänyt saada opiskelupaikkaa niin monta kertaa aiemminkin, etten meinaa enää jaksaa yhtäkään kertaa.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tässä taas näkee että suurimmalle osalle naisista on tärkeintä että kunhan on se mies kotona vaikka suhde olisikin ihan pska. Tärkeintä on näyttää muille ulospäin että ”katsokaa minulla on mies, minä kelpaan jollekkin, minua haluaa joku.” Haloo!!!! Mikä siinä yksin olemisessa on niin hirveää???
Sinullahan erikoinen päättelykyky on.
Yksi nainen kirjoittaa tuntemuksistaan, ja sinä väität että suurin osa naisista ajattelee näin.
Mistä lähtien yksi ihminen on ollut suurin osa ihmisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tässä taas näkee että suurimmalle osalle naisista on tärkeintä että kunhan on se mies kotona vaikka suhde olisikin ihan pska. Tärkeintä on näyttää muille ulospäin että ”katsokaa minulla on mies, minä kelpaan jollekkin, minua haluaa joku.” Haloo!!!! Mikä siinä yksin olemisessa on niin hirveää???
Mulle on ihan sama miltä ulospäin näyttää. En todellakaan ole miehen kanssa tuon takia. Lähimmät ihmiset tietää, että huonosti menee, en mä sitä peittele, mutta en julistakaan. Ollaan viimeiset 10v oltu vain lähinnä kavereita, jotka pyörittää arkea. Oikeastaan sellaista se on ollut koko liiton ajan, mutta vasta viime vuosina olen sen tajunnut, että eihän meillä oikeasti mitään intohimoa tai edes rakkautta ole.
Yksin olemisessa on hirveää se, että silloin ei ole vanhana ketään turvana siinä lähellä. Eihän se nytkään ole varmaa, mutta varmempaa kuin jos nyt eroaisin.
ap.
Nelikymppinen on kaukana vanhuudesta, sellainen 40 v vielä ennen kuin täyttää 80.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei sä et ole edes elämäsi puolivälissä. Moni kasikymppinen kadehtii sun nuorutta :D ehdit halutessasi vielä moneen parisuhteeseen ja löytää sen eniten oikean. Mitä työtä haluaisit tehdä, onnistuisiko kouluttautuminen oppisopimuksella? Oot ihan hyvän ikäinen alaa vaihtamaan, työikää jäljellä vielä ainakin 25 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Tässä taas näkee että suurimmalle osalle naisista on tärkeintä että kunhan on se mies kotona vaikka suhde olisikin ihan pska. Tärkeintä on näyttää muille ulospäin että ”katsokaa minulla on mies, minä kelpaan jollekkin, minua haluaa joku.” Haloo!!!! Mikä siinä yksin olemisessa on niin hirveää???