Miksi te naiset otatte miehen? Ja sitten kuulee...
Miehen itsekkyydestä?
Kun mies ei tee mitään?
Seksin vonkauksesta?
Laiskuudesta?
Empatian puutteesta?
Mustasukkaisuudesta?
Mutta kun on PAKKO olla jonkun kanssa.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on biologinen tarve. Ihminen ei tunne itseään kokonaiseksi ilman sitä. Vaikka siitä sitten tuleekin useimmiten harmia. Mutta - kyllä harmia tulee yksinäisyydestäkin. Elämä ei täydelliseksi muutu. Itse inhoan miestäni. Silti myönnän, että minun oli pakko saada hänet. Ilman sitä olisin ollut vielä huomattavasti onnettomampi.
AI KAUHEAA!! Inhoat miestäsi mutta olet mieluummin hänen kanssa kuin yksin?? :O
Ap; juuri siksi en ole miestä ottanutkaan!
Tässä asiassa toimin kylmästi järjellä, ja se kannattaa. Säästää monen monilta harmeilta ja p-mäisyyksiltä. Kannattaa olla kaukaa visas.
Vierailija kirjoitti:
Ap; juuri siksi en ole miestä ottanutkaan!
Tässä asiassa toimin kylmästi järjellä, ja se kannattaa. Säästää monen monilta harmeilta ja p-mäisyyksiltä. Kannattaa olla kaukaa visas.
Älä muuta sano, olisinpas minä ymmärtänyt tuon nuorempana!
Moni tulee huijatuksi. Mies esittää empaattista, mukavaa, epäitsekäs tämä jne jne seurusteluaikana. Sitten kun on saatu nainen sitoutettua ja miksi pari väännettyä todellisen karvansa voi paljastaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni tulee huijatuksi. Mies esittää empaattista, mukavaa, epäitsekäs tämä jne jne seurusteluaikana. Sitten kun on saatu nainen sitoutettua ja miksi pari väännettyä todellisen karvansa voi paljastaa.
Siis muksu pari väännettyä
Siis luuletko aP että miehet ei teeskentelee mitä vaan siinä alkuvaiheessa
Vierailija kirjoitti:
Moni tulee huijatuksi. Mies esittää empaattista, mukavaa, epäitsekäs tämä jne jne seurusteluaikana. Sitten kun on saatu nainen sitoutettua ja miksi pari väännettyä todellisen karvansa voi paljastaa.
Ja mikä estää eroamasta, kun todellinen luonne tulee esiin?
Aika hassua ajatella, että naiset tuosta vaan _ottaisivat_ miehen... Eiköhän siinä ole muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat. Itse esimerkiksi vain tavallaan ajauduin parisuhteeseen, vaikken ollut sellaista suunnitellutkaan. Ei ollut mitään pakonomaista tarvetta olla naimisissa tietyn ikäisenä ( en ole edelleenkään), koiran hommasin jo ennen miestä, ei täytynyt rakentaa ok-taloa yhdessä ja lapsetkin tulivat kun olivat tullakseen. Toki tässäkin suhteessa on omat hankaluutensa, mutta vielä ollaan yhdessä.
Pariutuminen on biologinen tarve. Ihminen ei tunne itseään kokonaiseksi ilman sitä. Vaikka siitä sitten tuleekin useimmiten harmia. Mutta - kyllä harmia tulee yksinäisyydestäkin. Elämä ei täydelliseksi muutu. Itse inhoan miestäni. Silti myönnän, että minun oli pakko saada hänet. Ilman sitä olisin ollut vielä huomattavasti onnettomampi.